Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kokemuksia urospennun ottamisesta, kun talossa on jo aikuinen uros?
26.09.2022 |
Onko hyvä vai tuhoontuomittu idea? Minulla on aiemmin ollut kaksi koiraa yhtä aikaa, uros ja narttu. Tulivat hyvin toimeen, molemmat olivat leikattuja. Olen aina ajatellut, että varminta ja turvallisinta ottaa eri sukupuolta olevat koirat.
Nyt on pitkään ollut harkinnassa taas toisen koiran ottaminen. Meillä on entuudestaan 7-vuotias uros. Olen koko ajan ajatellut, että narttupentu otetaan. Nyt kuitenkin tarjoutui mahdollisuus saada aivan ihana 5 kk ikäinen urospentu, jota ei voida nykyisessä kodissaan enää pitää kun siellä lapsella puhkesi allergia.
Sekä nykyinen koiramme että pentu ovat sekarotuisia, paimenkoiratyyppisiä. Meidän uroksemme on toisia koiria kohtaan pomottava: se tulee toimeen, jos saa olla pomo. Jos toinen koira haastaa, niin meidän koiramme kyllä ärtyy herkästi ja lähtee ihan tappeluunkin.
Uskallanko edes miettiä urospennun ottamista? Onko täällä jotakuta jolla olis kokemusta kahdesta uroksista, miten yhteiselo on sujunut? Kiitos!
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on uros koira, ei välitä pennuista yhtään, lähinnä ovat jotain etovia otuksia ja kun kasvavat ärsyttäviä otuksia. Mutta kun on tuntenut ihan pikku pennusta asti jonkun toisen uroksen, tulee aikuisenakin toimeen hyvin. Alkuun kannattaa yksin ollessa erottaa toisistaan, mutta tulevat varmasti toimeen, nartut on niitä jotka voivat tapella toisen kuolemaan asti, urokset rähisee mutta eivät tarkoituksella toisiaan tapa. Tiedän monia useamman koiran perheitä, joissa siis on jouduttu luopumaan toisesta nartusta juuri siksi, että ovat olleet jatkuvasti tukkanuottasilla ja haavoja paikkailtu.
Urokset tulevat toimeen kun kompikumpi saa olla pomo ja toinen suostuu pomotettavaksi. Että eipä uuden pennun luonnetta oikein saa selville kuin kokeilemalla.
Ei varmaan selviä kuin kokeilemalla. Sitten kyllä paskempi homma jos ei tule toimeen ja pentu joutuu taas kodin vaihtajaksi.
En ottaisi riskiä vaan mieluumin uros ja narttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up, aihe kiinnostaa myös koska meilläkin toisen koiran otto suunnitelmissa. Meimlä on tosin narttu ja haluaisin toisen nartun.
Kokeileminen o vähä huono juttu, koska kyllä luonne pysyy aika muuttumattomana läpi iän. Pyytäisin saada vanhempaa tutustumaan nuoreen puolueettomalla maaperällä, esim koirapuisto tai yhteislenkki tms. Siinä näkee, onko koirilla mitään kemiaa vai ei ilman, että tarvitsee pelätä seuraavaa kodinvaihtajaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Urokset tulevat toimeen kun kompikumpi saa olla pomo ja toinen suostuu pomotettavaksi. Että eipä uuden pennun luonnetta oikein saa selville kuin kokeilemalla.
Juuri näin. Eikä sitä todellakaan voi vielä nähdä pentuna miten tulee aikuisena vastaamaan haasteisiin tai miten alistuu, kuten joku aiemmin väitti... Jos ap tietää jo vanhan uroksensa olevan dominoiva eikä alistu, niin en ehkä ottaisi riskiä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urokset tulevat toimeen kun kompikumpi saa olla pomo ja toinen suostuu pomotettavaksi. Että eipä uuden pennun luonnetta oikein saa selville kuin kokeilemalla.
Juuri näin. Eikä sitä todellakaan voi vielä nähdä pentuna miten tulee aikuisena vastaamaan haasteisiin tai miten alistuu, kuten joku aiemmin väitti... Jos ap tietää jo vanhan uroksensa olevan dominoiva eikä alistu, niin en ehkä ottaisi riskiä...
Ilmeisesti viittaat minuun, jolla on parhaimmillaan ollut siis 7 urosta yhtä aikaa. Lisäksi ollut pentueita, ja olen kiinnostunut koiran elekielestä aina. Uroksia tosin suurin osa koirista muutenkin aina ja nimenomaan useita kerralla. Että ei ole vain mututuntumaa.
Kyllä koiran pennuilla on jo pienenä omat luonteenpiirteensä. Nämä selviää seuraamalla pentuja tai esim pentutesteillä, joita mm käyttörotuisilla koirilla teetätetään, jotta aktiivinen ja dominoiva koira jolla esim paimenviettiä menee käyttökoiraksi ja se pehmeämpi ja alistuvampi sopii esim perhekoiraksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7v on jo ikää koiralle, en todellakaan ottaisi pentua lisäksi ja katsoisi mitä käy, koirat nyt yleensä elää jotain 10-15v rodusta riippuen, ehkä sen jälkeen vois ottaa kerralla kaks pentua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
7v on jo ikää koiralle, en todellakaan ottaisi pentua lisäksi ja katsoisi mitä käy, koirat nyt yleensä elää jotain 10-15v rodusta riippuen, ehkä sen jälkeen vois ottaa kerralla kaks pentua...
Minusta taas isompi ikäero on parempi kuin pieni. Koirat jotka iässä lähellä toisiaan, valtataistelevat helpommin. Kun on iso ikäero, asetelma on selvempi (vanha koira on pennun yläpuolella)
Riippuu koirien roduistakin. Meillä oli spanieli ja tuli dreeveri, ei ollut mitään ongelmaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina voi sen vanhemman kastroida niin rauhoittuu pääkin sen mukana.
Kyllä 11 vuotias villakoira hyväksyi pikkusiskon .Vaikka ärsyttääkin paljon väsynyttä vanhusta.
Meillä on ollut vain sekarotuisia uroskoiria. Yleensä toinen koira on hankittu siinä vaiheessa, kun toinen on ollut n. 7-vuotias, vähän riippuen siitä miten pitkään edelliset ovat eläneet. Jokainen koira on siis viettänyt pentuajan toisen koiran kanssa ja vanhemman kuoltua on sitten ollut hetken aikaa yksin, kunnes on hankittu pentu kaveriksi.
Ei ole ollut mitään ongelmia. Ei edes vaikka yksi koirista pelkäsi muita koiria. Vierasti toki pentua aluksi mutta kun sai tilaa, niin heistä tuli erottamattomat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
7v on jo ikää koiralle, en todellakaan ottaisi pentua lisäksi ja katsoisi mitä käy, koirat nyt yleensä elää jotain 10-15v rodusta riippuen, ehkä sen jälkeen vois ottaa kerralla kaks pentua...
Minusta taas isompi ikäero on parempi kuin pieni. Koirat jotka iässä lähellä toisiaan, valtataistelevat helpommin. Kun on iso ikäero, asetelma on selvempi (vanha koira on pennun yläpuolella)
Muuten pitää paikkaansa, mutta kun vanhempi koira vanhenee entisestään ja nuori koira vahvistuu, niin silloin luultavasti uudet valtataistelut edessä. Voi olla vaarallistakin jos nuorempi koira haluaa keikauttaa valta-asemaa. Jopa kohtalokasta vanhemmalle koiralle.
Alue: Aihe vapaa
Jos aikuinen jo teillä asuva koira vastaa luonnostaan haasteeseen, niin riippuu pennun luonteesta, ei niinkään sukupuolesta. Jos pentu osoittaa alistumisen merkkejä muiden pentujen kanssa leikkiessään, niin en usko ongelmia tulevan edes teini-iässä. Jos taas pentu mielellään rähisee ja kinastelee ja on periksiantamaton sisarustensa kanssa, on ongelmia varmasti tiedossa.
Meillä on ollut parhaimmillaan 7 urosta yhtä aikaa, useita vuosia kerrallaan. Sen lisäksi kaksi karttua vieraili säännöllisesti hoidossa. Kun luonteet soittaa yksiin, niin ei tule ongelmia isossakaan laumassa.