Yli 30v. sinkku, oletko aktiivinen vai passiivinen?
Oletko etsinyt aktiivisesti kumppania tai onko ollut treffejä viimeisen vuoden aikana? Vai oletko passiivinen, olet luovuttanut, viihdyt vain yksin tai toivot kumppanin joskus tulevan vastaan mutta ei ole tullut?
Kommentit (41)
Täysin passiivinen. Sinkkuna olo on vielä melko tuore olotila. Totuttelen nyt siihen ja nautin olostani.
Passiivinen. Olen eronnut enkä ainakaan tällä hetkellä halua uutta suhdetta. Yksin on ihanan rentoa olla :D jos joskus päädyn suhteeseen, niin en usko että enää ainakaan muutan yhteen koskaan.
Mäkin tein ikävuosina 23-27v todella paljon aloitteita. Juhlin ja koin monia romansseja. Nyt kuitenkin siitä eteenpäin elämä rauhoittunut ja uusia ihmisiä tulee tavattua lähinnä satunnaisissa illanvietoissa. Tinder mulla on ollut on/off melkeen 3 vuotta, mutta en ole koskaan tavannut sieltä ketään, josta tulisi enempää. 3 tyyppiin tullut tutustuttua lähemmin sitä kautta..
Viime kuussa poistin Tinderin ja tavallaan alan todeta olevani jo luovuttanut. Olen 31v nyt. En vain enää jaksa. Ainakaan tällä hetkellä.
Passiivinen, löysin sattumalta, mutta en oo vielä onnistunut saamaan sitä 😅
Täysin passiivinen. Niin huonoja kokemuksia miehistä, että heitin pyyhkeen kehään. Sinkkuna minua ei kukaan pahoinpitele henkisesti eikä fyysisesti. Äiti teki saman valinnan isästä erottuaan ja oli sen yli 30v sinkkuna kuolemaansa asti.
Haluan nauttia lopusta elämästäni, joten upeaa olla sinkkuna.
Upea vapaus ilman nalkutusta merkityksettömistä pikkuasioista.
Minusta tämä ei ole luovuttamista vaan puhdasta iloa ja nautintoa.
Passiivinen. Haluan miehen joka haluaa juuri minut eikä vaan suostu suhteeseen paremman puutteessa. Rauhassa saa olla, koska miehet eivät tunnetusti tee aloitteita ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Passiivinen. Haluan miehen joka haluaa juuri minut eikä vaan suostu suhteeseen paremman puutteessa. Rauhassa saa olla, koska miehet eivät tunnetusti tee aloitteita ikinä.
Mitä hemmettiä nyt, miehetkö eivät tee aloitteita :D
Vierailija kirjoitti:
Haluan nauttia lopusta elämästäni, joten upeaa olla sinkkuna.
Upea vapaus ilman nalkutusta merkityksettömistä pikkuasioista.
Minusta tämä ei ole luovuttamista vaan puhdasta iloa ja nautintoa.
Niin täällä on yks nainen, joka ei nalkuta. Mutta jos kaikki miehet kuvittelee että parisuhde on sellaista niin tuskin ketään sitten löydän.
Aktiivinen mutta aina lupaavat tapaukset alkavat ghostaa. On uuvuttavaa aina aloittaa alusta "hei kuka olet , mistä pidät jne.."
Täyspassiivinen nyt kun parisen vuotta sitten meni seukkuyritylset niin pahasti pieleen. Saapa nähdä tuleeko niitä deittihaluja enää koskaan.
Olen totaalipassiivinen mies. En käy missään enkä yritä mitään. Erakoidun kaikessa rauhassa kotona. Aivan turhaa kaikki niin miksi vaivautua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Passiivinen. Haluan miehen joka haluaa juuri minut eikä vaan suostu suhteeseen paremman puutteessa. Rauhassa saa olla, koska miehet eivät tunnetusti tee aloitteita ikinä.
Mitä hemmettiä nyt, miehetkö eivät tee aloitteita :D
Eivät ainakaan minulle. Kaikki suhteeni ovat alkaneet omasta aloitteesta, jotkut vähän puoliväkisinkin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Passiivinen. Haluan miehen joka haluaa juuri minut eikä vaan suostu suhteeseen paremman puutteessa. Rauhassa saa olla, koska miehet eivät tunnetusti tee aloitteita ikinä.
Mitä hemmettiä nyt, miehetkö eivät tee aloitteita :D
" *HIK* Shun vaattees näythäis aika...*HIK* upheilta mun lathialla *HIK* "
Yritin ehkä 25-vuotiaaksi asti ja siitä ehkä viisi vuotta kävin vielä jonkin verran ihmisten ilmoilla. Nyt minulle on hyvin selvää, että en ole millään tasolla sellainen mies, josta yksikään nainen voisi kiinnostua ja miksi siis tällaisessa tilanteessa viitsisin yrittää, kun lopputulos on tiedossa. Nyt olen jo keski-ikäinen ja viimeisen kymmenen vuoden aikana olen käynyt kerran treffeillä ja nekin jäivät ensimmäisiin treffeihin. Kiinnostusta ei ole Tinderissä tai oikeassa elämässä.
Tämä ei tietenkään ole kenenkään muun kuin minun syyni, mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että maailmassa on ihmisiä, jotka on syystä tai toisesta tarkoitettu elämään elämänsä yksin ja minä olen yksi heistä. Ikuisen elämän ja ajan maailmassa voisin ehkä jonkun löytää, mutta tässä rajatun ajan mallissa ei minulla vuodet tai tunnit riitä käymään tarpeeksi ihmisiä läpi löytääkseni "jonkun". Enkä edes halua käydä sitä määrää epäonnistumisia ja pakkeja läpi, koska se tekisi minusta yhä entistä suuremman ihmisraunion.
Ihanaa, passiivisia kohtalotovereita <3 Luulin olevani outo.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, passiivisia kohtalotovereita <3 Luulin olevani outo.
Ei passiivisuus ole kohtalo. Se on valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Passiivinen. Haluan miehen joka haluaa juuri minut eikä vaan suostu suhteeseen paremman puutteessa. Rauhassa saa olla, koska miehet eivät tunnetusti tee aloitteita ikinä.
Mitä hemmettiä nyt, miehetkö eivät tee aloitteita :D
Eivät ainakaan minulle. Kaikki suhteeni ovat alkaneet omasta aloitteesta, jotkut vähän puoliväkisinkin..
Puoliväkisin kertoo, että sinussa on jotain sellaista minkä vuoksi miehet eivät lähesty, tai ehkä ne sinun lähestymisesi tapahtuvat hivenen poikkeuksellisissa tilanteissa. Et ehkä käy sellaisissa paikoissa missä lähestyminen olisi luonnollisinta?
Olen somessa yhdessä sinkkuryhmässä ja käyn joskus baarissa ja juttelen miehille. On myös koitettu iskeä kadulla. Jollain lailla aktiivinen siis mutta mitään kiinnostavaa ei ole vielä löytynyt. N