Yli 30v. sinkku, oletko aktiivinen vai passiivinen?

En jaksa enää uskoa fiksuihin miehiin enkä siksi ole aktiivinenkaan, henkisesti liian rankkaa aloittaa koko ajan alusta ja yrittää luottaa ettei tämäkin kuseta tai mieti vain omaa napaansa

Vierailija kirjoitti:

Yritin ehkä 25-vuotiaaksi asti ja siitä ehkä viisi vuotta kävin vielä jonkin verran ihmisten ilmoilla. Nyt minulle on hyvin selvää, että en ole millään tasolla sellainen mies, josta yksikään nainen voisi kiinnostua ja miksi siis tällaisessa tilanteessa viitsisin yrittää, kun lopputulos on tiedossa. Nyt olen jo keski-ikäinen ja viimeisen kymmenen vuoden aikana olen käynyt kerran treffeillä ja nekin jäivät ensimmäisiin treffeihin. Kiinnostusta ei ole Tinderissä tai oikeassa elämässä. 

Tämä ei tietenkään ole kenenkään muun kuin minun syyni, mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että maailmassa on ihmisiä, jotka on syystä tai toisesta tarkoitettu elämään elämänsä yksin ja minä olen yksi heistä. Ikuisen elämän ja ajan maailmassa voisin ehkä jonkun löytää, mutta tässä rajatun ajan mallissa ei minulla vuodet tai tunnit riitä käymään tarpeeksi ihmisiä läpi löytääkseni "jonkun". Enkä edes halua käydä sitä määrää epäonnistumisia ja pakkeja läpi, koska se tekisi minusta yhä entistä suuremman ihmisraunion.

Meidänlaiset miehet on tarkoitettu ehkä jonnekin sotarintamalle tai muunlaiseen riskibisnekseen, ei jää partneri suremaan sitten jos sattuu napsahtamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Passiivinen. Haluan miehen joka haluaa juuri minut eikä vaan suostu suhteeseen paremman puutteessa. Rauhassa saa olla, koska miehet eivät tunnetusti tee aloitteita ikinä.

Mitä hemmettiä nyt, miehetkö eivät tee aloitteita :D

Eivät ainakaan minulle. Kaikki suhteeni ovat alkaneet omasta aloitteesta, jotkut vähän puoliväkisinkin..

Puoliväkisin kertoo, että sinussa on jotain sellaista minkä vuoksi miehet eivät lähesty, tai ehkä ne sinun lähestymisesi tapahtuvat hivenen poikkeuksellisissa tilanteissa. Et ehkä käy sellaisissa paikoissa missä lähestyminen olisi luonnollisinta?

Ylipaino riittää syyksi lähestymättömyyteen

Eri

Mä olin yli 30-vuotiaana sinkku parin vuoden ajan ja oikeastaan jo luovutin, että ketään ei vain enää löydy. Olin siis jos vuosia aiemmin eronnut lapseni isästä.

No eräs viikonloppu menin yksin baariin ajatuksella, että kyllä siellä kai jotakin tuttuja on kun pienellä paikkakunnalla asutaan. Olihan siellä yksi pariskunta jonka pöytään menin istumaan. Pian pöytään tuli eräs mies jonka tiesin ulkonäöllisesti. Siinä tutustuttiin illan mittaan ja nyt ollaan oltu jo melkein 10 vuotta yhdessä. :D Ja menin siis baariin ihan ajatuksella, että vietän vapaaillan ja pidän hauskaa mitenkään seuraa katselematta. Sitten tulikin tuollainen mies vastaan täysin odottamatta kun olin jo luopunut toivosta. :D 

Olin passiivinen. Ei vain kukaan kiinnostanut. Jossain vaiheessa sitten rakastuin parhaaseen ystävääni ja hän myönsi myös rakastaneensa mua jonkin aikaa. Ei ollut onnellinen suhteessaan ja kun hän jätti tyttöystävänsä, aloimme seurustelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin ehkä 25-vuotiaaksi asti ja siitä ehkä viisi vuotta kävin vielä jonkin verran ihmisten ilmoilla. Nyt minulle on hyvin selvää, että en ole millään tasolla sellainen mies, josta yksikään nainen voisi kiinnostua ja miksi siis tällaisessa tilanteessa viitsisin yrittää, kun lopputulos on tiedossa. Nyt olen jo keski-ikäinen ja viimeisen kymmenen vuoden aikana olen käynyt kerran treffeillä ja nekin jäivät ensimmäisiin treffeihin. Kiinnostusta ei ole Tinderissä tai oikeassa elämässä. 

Tämä ei tietenkään ole kenenkään muun kuin minun syyni, mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että maailmassa on ihmisiä, jotka on syystä tai toisesta tarkoitettu elämään elämänsä yksin ja minä olen yksi heistä. Ikuisen elämän ja ajan maailmassa voisin ehkä jonkun löytää, mutta tässä rajatun ajan mallissa ei minulla vuodet tai tunnit riitä käymään tarpeeksi ihmisiä läpi löytääkseni "jonkun". Enkä edes halua käydä sitä määrää epäonnistumisia ja pakkeja läpi, koska se tekisi minusta yhä entistä suuremman ihmisraunion.

Meidänlaiset miehet on tarkoitettu ehkä jonnekin sotarintamalle tai muunlaiseen riskibisnekseen, ei jää partneri suremaan sitten jos sattuu napsahtamaan.

Tiedättehän elokuvissakin ne nobody-sivulliset jotka pääsee hengestään. Kuten vaikkapa Arnold Schwarzeneggerin elokuvassa Total Recall kun räiskiessä Arska tempaisee jonkun sivutyypin luotisuojakseen. Voisi kuvitella itsensä aina sellaiseksi sivutyypiksi jolla ei ole mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Passiivinen. Haluan miehen joka haluaa juuri minut eikä vaan suostu suhteeseen paremman puutteessa. Rauhassa saa olla, koska miehet eivät tunnetusti tee aloitteita ikinä.

Pelimiehetkin haluaa jokaisen naisen.

Naiset passiivisia koska kukaan mies ei kiinnosta ja miehet taas kun naiset ei kiinnostu, hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Aktiivinen mutta aina lupaavat tapaukset alkavat ghostaa. On uuvuttavaa aina aloittaa alusta "hei kuka olet , mistä pidät jne.."

Sinulle ihan oikein.

Passiivinen nainen täällä. Tinderistä hirveitä kokemuksia miehistä, samoin yöelämästä. Kun olen ulkona, niin mua ja mun kaveria tulee aina iskemään useat varatut miehet. Kerran olin jo sängyssä saakka erään miehen kanssa, kun paljastui että hällä on nainen kotona viimeisillään raskaana. Onneksi ei vielä oltu päästy seksiin saakka, mies lensi sängystä kun leppäkeihäs. Usko on mennyt miehiin ja eipä tuo parisuhde oikein tunnu tavoittelemisen arvoiselta, kun niin moni pettää koko ajan.

Passiivinen 

Ei ole hakemalla löytynyt. 

Poistin juuri tinderin ties kuinka monetta kertaa. Ei vaan jotenkin jaksa selata ja yrittää kiinnostua jostain kuvasta. Mun pitäis varmaan olla aktiivinen koska olen rumahko nainen jota ei miehet lähesty noin vain. Itsetunto on kuitenkin valunut pohjamutiin pettymysten takia joten en mitenkään usko että kukaan mua kiinnostava mies voisi kiinnostua myös minusta. Olen päättänyt nyt keskittyä itseeni ja omaan hyvinvointiin, käyn kuitenkin paikoissa joissa on edes teoriassa mahdollista tavata joku, enkä istu vain kotona, mutta aktiivisesti en jaksa enää etsiä. 

Ei tällä "aktiivisuudella" voi odottaa muuta kuin ikisinkkuutta :D Kyllä niitä muutamia treffikutsuja on netin kautta tullut, mut oon vielä tosi nihkeästi suhtautunut niihin. Luultavasti alitajunnassa haluankin olla sinkku kun ei mulla oo mitään kiirettä muuttaa asiaa mihinkään suuntaan.

N32

Ihmiset ovat niin kamalia keskimäärin, että olen ilolla passiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Ei tällä "aktiivisuudella" voi odottaa muuta kuin ikisinkkuutta :D Kyllä niitä muutamia treffikutsuja on netin kautta tullut, mut oon vielä tosi nihkeästi suhtautunut niihin. Luultavasti alitajunnassa haluankin olla sinkku kun ei mulla oo mitään kiirettä muuttaa asiaa mihinkään suuntaan.

N32

Jos aiot joskus saada lapsia niin sinulla oli kiire 5 vuotta sitten.

Oon passiivinen niin kauan et vastaan tulee mies jonka edessä on pakottava tarve aktivoitua 😅 Muuten homma ei oo sen väärti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tällä "aktiivisuudella" voi odottaa muuta kuin ikisinkkuutta :D Kyllä niitä muutamia treffikutsuja on netin kautta tullut, mut oon vielä tosi nihkeästi suhtautunut niihin. Luultavasti alitajunnassa haluankin olla sinkku kun ei mulla oo mitään kiirettä muuttaa asiaa mihinkään suuntaan.

N32

Jos aiot joskus saada lapsia niin sinulla oli kiire 5 vuotta sitten.

Onneksi en aio. Ja kyllä 30+kin voi saada vielä ihan helposti lapsen. Tykkään lapsista mut ei oo tarvetta saada omia.

N32

Yritin saada tyttöystävää 15 vuoden ajan, mutta eipä tärpännyt. Parempi keskittyä uraan ja harrastuksiin.

Up