Luotatko ihmisiin?
Minä en.
Olen entinen koulukiusattu, minua on petetty parisuhteessa, minut on irtisanottu laittomasti ja moni ihminen vain leikkinyt tunteilla.
Koulukiusaamisesta jo aikaa, parisuhde päättyi pettämisen vuoksi eroon ja laiton irtisanominen meni käräjäoikeuteen jonka lopulta voitin. Nämä tunteilla leikkijät on ihan oma sarjansa, jonka jätän omaan arvoon.
Kaiken jälkeen en luota yhtään ihmisiin, enkä ole päästänyt ketään lähelle kohta 11 vuoteen. En ole edes enää seurustellut, vaan pysynyt sinkkuna. Ei enää. Etsikööt ihmiset muun ihmisen jota höynäyttää. Olen kuitenkin yrittänyt elää ihan hyvää elämää, kuten olen nykyään työelämässä, jonkin verran kavereita, reissaan aika paljon etenkin kun etätyö sen mahdollistaa.
Jos teitä on petetty, kiusattu tms. , niin voitko luottaa ihmisiin ja jos luotat, niin miten teet sen?
Kommentit (25)
En luota kuin läheisiin, sen verran monta kertaa pettynyt. Se on joskus huvittavaakin, kun kysyn esim ostotilanteessa, että onko oikeasti näin vai onko tuo pelkkää myyntipuhetta. Lähtökohtaisesti oletan, että aina huijataan.
Voin luottaa, mutta en helposti. Itsellä on sangen pieni ystäväpiiri, mutta luottamus näiden kanssa onkin sitten todella suuri ja toimii molempiin suuntiin.
No riippuu mistä kulmasta katsoo.
En luota ihmisiin enää niin, että oikeasti antaisin heidän päättää elämästäni tai omasta hyvinvoinnistani, onneksi. En tavallaan heittäydy enää suhteisiin hyväuskoisena ja ajattele, että tämä on ystäväni ja voin häneen luottaa nyt ja aina. Kuten silloin teininä teki ja nuoruuden parisuhteissa. Aika järkyttävää oli kohdata, ettei se elämä menekään niin. :D
Nykyään luotan vain sen verran kun tarvitsee, sellaisissa asioissa, jotka eivät voi loukata minua henkilökohtaisesti kuten vaikka jotkin lakisääteiset sopimukset, joista ollaan yhdessä sovittu mustaa valkoisella. Kaikki muu on rajattua, en rupea suhteisiin enkä luota. Aina on muuri välissä enkä nojaudu toisiin.
En tippaakaan. Joskus testaan esim. työkavereita ja pääsääntöisesti reputtavat luottamustestini.
En luota kuin harvoihin ihmisiin. Tunneasioissa en tule enää ikinä luottamaan yhteenkään naiseen, kaikki ovat vain leikkineet tunteillani. Joko tahattomasti tai tarkoituksella.
En luota kuin kumppaniini 97%. Aina on selkään puukotettu elämän varrella niin kaveruussuhteissa, työelämässä kuin muutenkin.
Sain tästä epäluuloisen persoonallisuushäiriöisen olettaman vaikka kaikki ovat pettäneet elämän varrella. Miksi pitäisi kehenkään luottaa kun ei se ole onnistunut tähänkään mennessä ja ikää jo 50??
En luottanut kasvettuani vahingollisten vanhempien kanssa. Kaipasin kuitenkin ystäviä ja halusin kumppanin, joten aikuisiällä olen opetellut luottamaan sen verran, että pystyn luomaan terveitä ihmissuhteita.
Minä periaatteessa luotan ihmisiin, mutta olen myös varovainen vieraiden ihmisten kanssa. Minua on ainakin yksi kumppani pettänyt, mutta kuulin siitä vasta eromme jälkeen. Lisäksi parhaatkin voivat aiheuttaa pettymyksiä, joten niiden kanssa on vain elettävä.
En jaksaisi elää jos en voisi luottaa ihmisiin, vaan epäilisin kaikkia.
En luota ihmisiin, en läheisiin enkä kaukaisiin.
En oikein osaa vastata. Riippuu, missä asioissa pitää luottaa.
Yhden ystävän tiedän hänen olevan hölösuu. En kerro hänelle asioita, jotka eivät saa levitä, mutta luotan hänen kuitenkin aina oysyvän rinnallani, jos ystävää tarvitsen.
Toinen ystäväni on ehdottoman luotettava niin, että hän ei kerro asioitani eteenpäin. Mutta en yhtään luota, että hän saa hoidettua asiat, mitkä lupaa hoitaa.
Uusien tuttujen kohdalla pitää kuulostella, missä asioissa he ovat luotettavia. Ajattelen, että syytön kunnes toisin todistetaan. Mutta en todellakaan ala salaisuuksiani paljastamaan.
Yleisesti ottaen en. Yhteenkään ihmiseen en luota kaikessa. Joihinkin luotan joissakin asioissa, toisiin joissakin toisissa asioissa.
Ihmisen muistiin en luota. Joten tärkeissä asioissa pitää olla aina kirjallinen sopimus.
On ihmisiä joihin en luota missään asiassa.
Luottamus pitää ansaita. Mutta kun sen menettää, sitä ei saa koskaan enää täysin takaisin.
Olen itse omasta mielestäni aika epäluotettava, koska unohtelen asioita.
Miten te, jotka ette luota ihmisiin ollenkaan: Kuinka luotettavina pidätte itseänne?
Surkea asenne, jos ei uskalla edes parisuhteeseen alkaa, sen vuoksi että pelkää tulevansa petetyksi.
Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä: siinä voi sattua jotain kivaakin välillä.
En usko että kukaan luottaa ihmisiin sataprosenttisesti. En aina luota edes itseeni.
Turha elää kuollaan kumminkin: Näinkö pitäisi sitkistellä kehdosta hautaan.
En luota varsinkaan poliitikkoihin ja virkamiehiin, näistä leireistä löytyy lähinnä vain rottia, sen on tässä vuosien varrella saanut huomata, pitkälti päivittäin.
Mielenkiintoinen aloitus. Te, jotka ette luota ihmisiin, niin minkälaista luottamusta haluaisitte? Millainen ihminen on mielestänne luotettava?
En kyllä keksi yhtään epäluotettavaa ihmistä työpaikalta. Toiset on kyllä laiskoja, mutta en pysty sanomaan, kuka olisi epäluotettava. Jos tulisi yt:t, niin totta kai jokainen puhuisi omaan pussiinsa. Myös minä. Eli olisimme kaikki yhtä luitettavia.
Eli millainen ihminen on epäluotettava? Jos ei puolison pettämistä huomioida.
En todellakaan. Osa ihmisistä on vastoin tahtoaan epäluotettavia. Se on sisään rakennettu ominaisuus tai geenivamma, jolle he eivät itse voi mitään. Osa taas puhuu palturia tai vedättää täysin tietoisesti, ja vielä luulevat ettei kukaan huomaa. Onhan niitä vilpittömiä ja rehellisiäkin, mutta tuppaavat jäämään näiden kahden muun ryhmän jalkoihin, joten luottamusta vaille siinä ohessa jäävät hekin.
"Olen aina luottanut tuntemattomien ystävällisyyteen." Blanche Viettelysten vaunu-elokuvassa.
Pääsääntöisesti on pakko luottaa ihmisiin.
Muutoin ei elämästä tulisi mitään.
On luotettava lääkäriin, hoitajiin, farmaseuttihin, bussinkuljettajiin,
kauppojen kassoihin, sähkö-ja muihin asentajiin, joita elämässä kohtaa päivittäin tai usein. Ja niin edespäin.
Myös kaupunkimme suurimman taksifirman kuljettajiin luota.
Eri asia sitten se yksityuselämä.
Ja osittain työelämäkin.
Yksityiselämässä riippuu kaikki siitä, millaisia ihmisiä ympärillä oman itsen ympärillä on: ystäviä, kavereita ja tuttuja.
Nehän saa ja voi itse valita. Ei niitä kukaan kenellekään tyrkytä, eikä pakota.
Ja pettäminen parisuhteessa on samoin, itse valitsee parisuhteen osapuolen.
On se omaakin vikaa, jos sokeasti luottaa kaikkiin ihmisiin ja vaikkapa lainailee rahaa kelle vaan.
Samoin vakituiseen kumppaniin, jonka kanssa on jo pitkä suhde, ihmiset tietenkin myös pääsääntöisesti luottaa, muutoin suhde ei toimi.
Mutta pitkissäkin suhteissa rakkaus voi loppua jms., eikä kukaan sille voi mitään. Samoin kun kuka tahansa voi sairastua syöpään tai muuhun vakavaan sairauteen.
Ei sillekään kukaan voi mitään.
Näin se elämä menee.
Toivon todella, että ihmiset jotka kiusaa, pettää tai on muuten pahoja, niin saavat lopulta karmansa ja palkkansa.