Luotatko ihmisiin?

Olenkohan vähän tyhmä, mutta en ole koskaan kenenkään huomannut leikkineen tunteillani. Joku on kyllä manipuloinut, jotta saa mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Pääsääntöisesti on pakko luottaa ihmisiin.

Muutoin ei elämästä tulisi mitään.

On luotettava lääkäriin, hoitajiin, farmaseuttihin, bussinkuljettajiin,

kauppojen kassoihin, sähkö-ja muihin asentajiin, joita elämässä kohtaa päivittäin tai usein. Ja niin edespäin.

Myös kaupunkimme suurimman taksifirman kuljettajiin luota.

Eri asia sitten se yksityuselämä.

Ja osittain työelämäkin.

Yksityiselämässä riippuu kaikki siitä, millaisia ihmisiä ympärillä oman itsen ympärillä on: ystäviä, kavereita ja tuttuja.

Nehän saa ja voi itse valita. Ei niitä kukaan kenellekään tyrkytä, eikä pakota.

Ja pettäminen parisuhteessa on samoin, itse valitsee parisuhteen osapuolen.

On se omaakin vikaa, jos sokeasti luottaa kaikkiin ihmisiin ja vaikkapa lainailee rahaa kelle vaan.

Samoin vakituiseen kumppaniin, jonka kanssa on jo pitkä suhde, ihmiset tietenkin myös pääsääntöisesti luottaa, muutoin suhde ei toimi.

Mutta pitkissäkin suhteissa rakkaus voi loppua jms., eikä kukaan sille voi mitään. Samoin kun kuka tahansa voi sairastua syöpään tai muuhun vakavaan sairauteen.

Ei sillekään kukaan voi mitään.

Näin se elämä menee.

Näin minäkin ajattelen. On pakko luottaa. Enhän uskalla hammaslääkäriin, ellen luota hänen osaamiseensa.

Voin itse päättää, miten toimin. Jos en kenellekään kerro salaisuuksiani tai anna pankkikorttia, niin miten luottamustani edes voitaisiin pettää? Jos tunnustan miehelle rakkauteni, ja hän jättää minut, niin ei siinä nyt isoa vahinkoa tapahtunut. Esimiehenkin tehtävä on ajaa työnantajan etuja, joten niillä ehdoillahan minä töissä olen.

Kyse on ihan itsesuojeluvaistosta, ei epäluuloisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

En luota varsinkaan poliitikkoihin ja virkamiehiin, näistä leireistä löytyy lähinnä vain rottia, sen on tässä vuosien varrella saanut huomata, pitkälti päivittäin.

Älä lässytä, kun näkee selvästi ettet käsitä mistään mitään.

Politikot ovat asia erikseen.

Mutta virkamiehet on valittu tehtäviinsä koulutuksen ja tietyn lakisääteisen tutkinnon edellyttäminä.

Heillä on virkavastuu kaikista tekemistään päätöksistä.

Virkamiehen päätös annetaan kansalaiselle aina kirjallisena.

Virkamiehen päätöksestä joka ikinen kansalainen voi valittaa ylemmille tahoille.

Ja viedä asian jopa oikeuteen.

Virkamiehet eivät tosiaankaan ole mitään paskanhajuisia, kolmannen luokan työntekijöitä.

Ei kunnissa eikä valtiolla.

Kaikki jotka joutuvat käyttämään valtaa ja päättämään ihmisen terveydentilasta, sosiaalisesta tukemisesta, ja muista vaativista asioista, ovat valtiolla ja kunnalla virassa.

Kaikki muut henkilöt valtiolla ja kunnissa ovat toimessa, eli tavallisessa työsuhteessa.

Siinä on tosi suuri ero.

Vierailija kirjoitti:

Olenkohan vähän tyhmä, mutta en ole koskaan kenenkään huomannut leikkineen tunteillani. Joku on kyllä manipuloinut, jotta saa mitä haluaa.

Et ole tyhmä.

Huomaa että tällä palstalla on aina eniten, pelkän peruskoulu sivistyksen saaneita ihmisiä.

Joilla ei ole mitään koulutusta, ei mitään ammattia eikä sivistystä.

Heillä väkivaltainen, alkoholisti, lastensuojelu ja sijoituskoti tausta.

Heistä on valmiiksi kasvanut samanlaisia, syrjäytneitä, mt-ongelmaisia, ketjupolttajia, alkoholista sun muista riippuvaisia kansalaisia. Ei koskaan edes ammattikoulua, ja jos on, sekin on kesken jätetty.

Normaalin lapsuuden ja nuoruuden elänyt ihminen, on tietenkin myös normaali aikuinen

Pääsääntöisesti luotan. Ainakin sellaisissa asioissa, joissa on pakko luottaa pystyäkseen elämään yhteiskunnassa. 

Läheisiä ihmissuhteita ei minulla ole, siis sen tyyppisiä joissa jaetaan kaikki asiat, enkä sellaisia kaipaa. En ajattele, että tähän olisi johtanut epäluottamus ihmisiin, vaan kyse on enemmän persoonallisuudesta.

Toisaalta mistä sitä tietää, vaikka epäluottamuskin olisi osittain ollut vaikuttamassa. Minuakin on koulukiusattu.