Lue keskustelun säännöt.
Kun perheenjäsenesi kuolee
22.09.2022 |
Kiirehditkö heti aamukahdeksalta sen ilmoittamaan erilaisiin facen propagandaryhmiin: tyttäreni, mummuni, kummisetäni kuoli tänä aamuna seitsemältä.
Kommentit (18)
Soitin kaikille niille ihmisille, joiden numero oli isäni yhteystietokirjassa, melko pian hänen kuolemansa jälkeen. Osan samana päivänä ja osan seuraavana. En lähettänyt viestejä. Vastasin kysymyksiin tuoreeltaan ja siitä se surutyö alkoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soitin lähimmille ihmisille parin päivän jälkeen. Somessa en ilmottanut mitään.
Ei ole kukaan kuollut joten en tiedä. Tuskin kiirehdin.
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut, että kun äitini 80+ kuolee, niin ilmoitan siitä hänen omassa facebookissaan, niin ihmiset eivät ala soittelee minulle, missä hän on.
No tuo lienee normaalia.
Mutta ilmoitatko näihin anon ja ossin porukoiden ylläpitämiin ryhmiin ihan ekajs jotta saat jotenkin kummisedän monta vuotta sairastaman syövän käännettyä heille neljännen piikin haitaksi? Olipa sitä saanut tai ei.
En ilmoittanut heti, koska kukaan muu ei vielä tuntenut häntä. Mutta ilmoitin kyllä vähän myöhemmin asiasta facessa, koska sitten melkein kaikki saivat tietää kerralla, enkä jaksanut vastailla ihmisille saatikka soitella ympäriinsä ja ilmoittaa, ettei meille tullutkaan iloista perhetapahtumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut, että kun äitini 80+ kuolee, niin ilmoitan siitä hänen omassa facebookissaan, niin ihmiset eivät ala soittelee minulle, missä hän on.
No tuo lienee normaalia.
Mutta ilmoitatko näihin anon ja ossin porukoiden ylläpitämiin ryhmiin ihan ekajs jotta saat jotenkin kummisedän monta vuotta sairastaman syövän käännettyä heille neljännen piikin haitaksi? Olipa sitä saanut tai ei.
En itse ole missää ryhmissä, en edes instassa, niin mitäpä minä kenellekään ilmoittaisin.
En kiirehtinyt. En todellakaan. Muistokirjoitukset kyllä myöhemmin ja jotka katsoin aiheellisiksi kunnoittaessani minulle rakkaiden muistoa. Hautajaisten jälkeen.
Olen niin minimiin ja tarkkaan rajannut Facebookin kaverini, että he tiesivät läheisten kuolemista muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut, että kun äitini 80+ kuolee, niin ilmoitan siitä hänen omassa facebookissaan, niin ihmiset eivät ala soittelee minulle, missä hän on.
No tuo lienee normaalia.
Mutta ilmoitatko näihin anon ja ossin porukoiden ylläpitämiin ryhmiin ihan ekajs jotta saat jotenkin kummisedän monta vuotta sairastaman syövän käännettyä heille neljännen piikin haitaksi? Olipa sitä saanut tai ei.
En tietenkään, koska en ole noissa foliohatturyhmissä.
Ilmoittajalla on luonnollisesti omat tarkoitusperänsä.
Kunniotin rakasta läheistäni ja en laittanut postausta facebookkiin hänestä, koska hän ei halunnut. Kuoli syöpään ja oli saattohoidossa, niin siinä ehdittiin käydä asioita ja toiveita läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunniotin rakasta läheistäni ja en laittanut postausta facebookkiin hänestä, koska hän ei halunnut. Kuoli syöpään ja oli saattohoidossa, niin siinä ehdittiin käydä asioita ja toiveita läpi.
Tätä en ymmärrä miksi ihmiset haluavat poistua tästä maailmasta sanomatta mitään. Someprofiilit jätetään olemaan ihan kuin tyyppi olisi vielä olemassa. Jotkut jäävät ihmettelemään miksi eivät vastaa ja miksivain katosivat, joku miettii onko suuttunut jostakin.
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut, että kun äitini 80+ kuolee, niin ilmoitan siitä hänen omassa facebookissaan, niin ihmiset eivät ala soittelee minulle, missä hän on.
Creepy: Im dead
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soitin suvun pahimmalle juoruämmälle ja sen jälkeen kaikki sukulaiset, tutut ja tuntemattomat tiesi asiasta alle vartissa. Someissa en ole.
No en laittanut omaan faceen eikä vanhemmilla ollut. Soittelin tutuille ja sukulaisille ja sana levisi. Sain ihan ihme yhteydenottoja, varsinkin toinen vanhemmistani oli ollut monelle tärkeä keskustelukumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni kuoli äkillisesti. Soitin sisarelleni ja ystävälleni. Seuraavana aamuna mieheni työpaikalle. Ns. muille virallisille tahoille soitin asian mukaan ja lopuille sukulaisille ja tutuille vähitellen, jos ollenkaan. Saivat tiedon muutenkin. Ikinä ei olisi tullut mieleenikään toisin asiaa hoitaa. Enkä olisi kyllä surultani pystynytkään.
Laitoin erittäin yksinkertaisen päivityksen, koska en jaksanut uteliaiden sukulaisten/ tuttujen soittotulvaa. Näin minulla oli aikaa surra rauhassa.
Kun lapseni kuoli, kerroin sähköpostitse niille joita arvelin asian kiinnostavan. Eipä se kovin montaa kiinnostanut. Sometilejä minulla ei ole. Lapsellani oli, mutta hän oli sulkenut ne ennen kuolemaansa, koska tiesi kuolevansa.
Nyt tästä on kulunut jo muutama vuosi, ja työyhteisössäni on edelleen ihmisiä jotka kyllä tietävät mutta eivät ole sanoneet mitään. Osa on sanonut mutta samalla valitellut kiireitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunniotin rakasta läheistäni ja en laittanut postausta facebookkiin hänestä, koska hän ei halunnut. Kuoli syöpään ja oli saattohoidossa, niin siinä ehdittiin käydä asioita ja toiveita läpi.
Tätä en ymmärrä miksi ihmiset haluavat poistua tästä maailmasta sanomatta mitään. Someprofiilit jätetään olemaan ihan kuin tyyppi olisi vielä olemassa. Jotkut jäävät ihmettelemään miksi eivät vastaa ja miksivain katosivat, joku miettii onko suuttunut jostakin.
Onko tullut mieleen, että kaikki eivät kuole suunnitelmallisesti?
Onnettomuus tai kuolemaan johtava sairauskohtaus voi tapahtua sinullekin vaikka tänään, vaikka erittäin todennäköisesti ei tapahdukaan.
Someprofiilin saaminen muistosivuksi on niin valtava byrokraattinen urakka kuolintodistusten lähettämisineen Metalle, että siihen ei monikaan ryhdy.
Olen ajatellut, että kun äitini 80+ kuolee, niin ilmoitan siitä hänen omassa facebookissaan, niin ihmiset eivät ala soittelee minulle, missä hän on.