Kissa pöydälle: Onko totta, että luulosairaat kuormittavat terveydenhuoltoa?? Siis eivät millään usko, että mitään fyysistä sairautta ei löydy. Onko näissä tilanteissa oikeasti vikaa päässä? Mitä näille pitäisi tehdä??

Ja terveydenhuolto ajaa oikeasti sairaat psykiatriselle, kun eivät osaa itse diagnosoida oikein.

Sitten syytetään "hulluja" jotka rasittaa terveydenhuoltoa... 🙄

Usko lääketieteeseen on pohjamudissa.

Kyllähän pieni joukko ihmisiä kuormittaa terveydenhuoltoa enemmän kuin monet muut. Koko ajan rampataan eri tutkimuksissa, kun tuntuu muka sairaalta, mutta mitään ei löydy. Eli psyykkistä lähinnä tuo oireilu.

Jos joku kuormittaa terveydenhuoltoa, niin se on alkoholi. Päivystyksessä saa jonottaa tuntikaupalla, kun näitä itseään teloneita juoppoja hoidetaan ja hoivataan.

Vierailija kirjoitti:

Ja terveydenhuolto ajaa oikeasti sairaat psykiatriselle, kun eivät osaa itse diagnosoida oikein.

Sitten syytetään "hulluja" jotka rasittaa terveydenhuoltoa... 🙄

Usko lääketieteeseen on pohjamudissa.

0

Konversiohysteria oli minullakin viisi vuotta.käytännössä työkyvytön ja itsarin partaalla. Pääsin asiantuntijalle ja eläke tuli sillä lausunnolla. Olin alle 50. Arvuutelkaa Googlessa mikä on ja viekää ehdotukset lääkärille,jos sinne yleensä pääsee.

On yksinäisiä ihmisiä, joille käynti lääkärillä tuo väriä päivään tai ainakin jonkinlaisen inhimillisen kosketuksen. On turvattomia ihmisiä, jotka pelkäävät jokaista kolotusta ja lähtevät sitä heti selvittämään. On ihmisiä, jotka eivät tunnista tunteitaan saati osaa nimetä niitä, joten paha olo kanavoituu kaikenlaiseksi fyysiseksi vaivaksi. On ahdistusherkkiä ihmisiä, jotka eivät osaa rauhoittua ilman toisen ihmisen apua. On olemassa ihan hypokondria- diagnoosi, mutta se on sitten aivan erityisen kuormittavaa henkilölle itselleen, lähipiirilleen ja hoitaville ihmisille.

Myös yksinäisyys kuormittaa valtavasti terveydenhuoltoa. Sisko on terveyskeskuslääkäri ja hän on kertonut mummoista, jotka käyvät lähes päivittäin päivystyksessä juttelemassa jostain ongelmasta. Koska kyseessä on vanhat ihmiset, niin onhan sitä aina jotain fyysistäkin kremppaa, eli ei voi oveltakaan pois käännyttää, mutta ei päivystys ole näille oikea paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja terveydenhuolto ajaa oikeasti sairaat psykiatriselle, kun eivät osaa itse diagnosoida oikein.

Sitten syytetään "hulluja" jotka rasittaa terveydenhuoltoa... 🙄

Usko lääketieteeseen on pohjamudissa.

0

Konversiohysteria oli minullakin viisi vuotta.käytännössä työkyvytön ja itsarin partaalla. Pääsin asiantuntijalle ja eläke tuli sillä lausunnolla. Olin alle 50. Arvuutelkaa Googlessa mikä on ja viekää ehdotukset lääkärille,jos sinne yleensä pääsee.

No eipä pääse, ellei kuulu aatelin työterveyshuoltoon.

Jokaiselle aikuiselle pitäisi antaa tietty summa terveydenhoitoon koko elämäkseen. Summan ylittyessä maksakoot itse hoitonsa tai halutessaan saa eutanasian.

Esitit asian aika provosoivasti, mutta sinänsä olet oikeassa että "vika on päässä". En tiedä kannattaako sinulle asiaa selventää, haluatko ottaa tietoa vastaan, mutta: On olemassa diagnoosi somatisaatiohäiriö, joka on seurausta mm. traumoista. Traumoja hoidetaan keskusteluterapialla traumaterapiassa, mutta niiden hoito ei ole ihan helppoa eikä varsinkaan nopeaa. Sairastavalle lisää taakkaa huomattavasti hulluksi leimaaminen ja vähättely. Terveydenhuollossa ei välttämättä kovin helposti tunnisteta tätä sairautta, joka sitten taas lisää sairastavan ahdistusta ja oireita. Lisäksi vielä, ahdistusta ja somatisaatiohäiriötä sairastavat nimenomaan älykkäät ihmiset, tyhmä ei niinkään ahdistusta pode.

Vierailija kirjoitti:

Myös yksinäisyys kuormittaa valtavasti terveydenhuoltoa. Sisko on terveyskeskuslääkäri ja hän on kertonut mummoista, jotka käyvät lähes päivittäin päivystyksessä juttelemassa jostain ongelmasta. Koska kyseessä on vanhat ihmiset, niin onhan sitä aina jotain fyysistäkin kremppaa, eli ei voi oveltakaan pois käännyttää, mutta ei päivystys ole näille oikea paikka.

Heh. Ihan normaalisti näille voi näyttää ovea. Jos kuolee tai vaiva pahenee, niin sitten näin tapahtuu. Työtä se vain on.

Motivaation puute voi olla yksi syy miksi näin ei tehdä juttukumppania vailla olevalle. Mummo joka on ennenkin vain jutellut huoliaan on helppo tapaus. Vs. tuntematon, jolla voi olla jotain mutta ilman oletuksia tai tutlkimuksia ei voi tietää. Jos kokee työnsä raskaaksi tai ei juuri nyt huvita, valkkaa helpot hommat ja antaa muiden hoitaa vaikeat tapaukset. Ihmisiä kuolee joka päivä ja he ovat vain ja ainoastaan töissä siellä. Eivät henkilökohtaisessa vastuussa toisen terveydestä ja hengestä.

Vaikka noita olisikin, niin kyse on niin marginaalisesta joukosta, ettei varmasti tunnu missään kuormituksena. Alkoholi ja ylipaino kuormittaa tutkitusti eniten, niin aloitetaan korjaamaan bäitä ongelmia ensin ja sitten vasta ne pari hassua "luulosairasta".

Vierailija kirjoitti:

On yksinäisiä ihmisiä, joille käynti lääkärillä tuo väriä päivään tai ainakin jonkinlaisen inhimillisen kosketuksen. On turvattomia ihmisiä, jotka pelkäävät jokaista kolotusta ja lähtevät sitä heti selvittämään. On ihmisiä, jotka eivät tunnista tunteitaan saati osaa nimetä niitä, joten paha olo kanavoituu kaikenlaiseksi fyysiseksi vaivaksi. On ahdistusherkkiä ihmisiä, jotka eivät osaa rauhoittua ilman toisen ihmisen apua. On olemassa ihan hypokondria- diagnoosi, mutta se on sitten aivan erityisen kuormittavaa henkilölle itselleen, lähipiirilleen ja hoitaville ihmisille.

Loistava analyysi. Niin loistava että on pakko esittää tähän ratkaisu:

Perustetaan keinojono. No mikäs se on ?

Lienette kuulleet tarinan ison naapurimaamme ilmiöstä jossa jonotettiin "jonnekin". Kun ohikulkija pysähtyi kysymään eräältä jonottajalta jonotuksen kohdetta, tämä vastasi "en tiedä, tykkään jonottaa". Me suomalaiset naureskelimme silloin tuolle jutulle tajuamatta sen syvempää sisältöä.

Ihminen on laumaeläin ja jo pelkkä joukossa oleminen ilman sen kummempaa kommunikointia poistaa (ainakin yliherkiltä) tiettyjä oireita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös yksinäisyys kuormittaa valtavasti terveydenhuoltoa. Sisko on terveyskeskuslääkäri ja hän on kertonut mummoista, jotka käyvät lähes päivittäin päivystyksessä juttelemassa jostain ongelmasta. Koska kyseessä on vanhat ihmiset, niin onhan sitä aina jotain fyysistäkin kremppaa, eli ei voi oveltakaan pois käännyttää, mutta ei päivystys ole näille oikea paikka.

Heh. Ihan normaalisti näille voi näyttää ovea. Jos kuolee tai vaiva pahenee, niin sitten näin tapahtuu. Työtä se vain on.

Motivaation puute voi olla yksi syy miksi näin ei tehdä juttukumppania vailla olevalle. Mummo joka on ennenkin vain jutellut huoliaan on helppo tapaus. Vs. tuntematon, jolla voi olla jotain mutta ilman oletuksia tai tutlkimuksia ei voi tietää. Jos kokee työnsä raskaaksi tai ei juuri nyt huvita, valkkaa helpot hommat ja antaa muiden hoitaa vaikeat tapaukset. Ihmisiä kuolee joka päivä ja he ovat vain ja ainoastaan töissä siellä. Eivät henkilökohtaisessa vastuussa toisen terveydestä ja hengestä.

Entäpä jos kuolleen omainen onkin toista mieltä? Omaisia on monenlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On yksinäisiä ihmisiä, joille käynti lääkärillä tuo väriä päivään tai ainakin jonkinlaisen inhimillisen kosketuksen. On turvattomia ihmisiä, jotka pelkäävät jokaista kolotusta ja lähtevät sitä heti selvittämään. On ihmisiä, jotka eivät tunnista tunteitaan saati osaa nimetä niitä, joten paha olo kanavoituu kaikenlaiseksi fyysiseksi vaivaksi. On ahdistusherkkiä ihmisiä, jotka eivät osaa rauhoittua ilman toisen ihmisen apua. On olemassa ihan hypokondria- diagnoosi, mutta se on sitten aivan erityisen kuormittavaa henkilölle itselleen, lähipiirilleen ja hoitaville ihmisille.

Loistava analyysi. Niin loistava että on pakko esittää tähän ratkaisu:

Perustetaan keinojono. No mikäs se on ?

Lienette kuulleet tarinan ison naapurimaamme ilmiöstä jossa jonotettiin "jonnekin". Kun ohikulkija pysähtyi kysymään eräältä jonottajalta jonotuksen kohdetta, tämä vastasi "en tiedä, tykkään jonottaa". Me suomalaiset naureskelimme silloin tuolle jutulle tajuamatta sen syvempää sisältöä.

Ihminen on laumaeläin ja jo pelkkä joukossa oleminen ilman sen kummempaa kommunikointia poistaa (ainakin yliherkiltä) tiettyjä oireita.

Voiko joku oikeasti olla noin yksinkertainen kuin sinä? 

Olen ehkä ollut tuollainen "terveyskeskuksen kuormittaja", selkä-ja lihasvaivoineni. Fysiatri käski vain salille, vaikka olin jo ylikunnossa treenaamisesta. Magneetissa näkyvistä muutoksista (mm. kysta, kaksi välilevyä kulunut jo kokonaan pois, yksi nikama läpeensä rappeutunut, j normaalit kulumat päälle) huolimatta ei leikattu. Enempää ei tutkittu. Aloin kaatuilla, jalka ei enää pidä. Lihasvoimat katoamassa, kipuja. Ravasin niin paljon lääkärissä, että en enää kehdannut mennä sinne "pienemmistä vaivoista", esim jälkikäteen löytyi vanha murtumakin jalasta. Kun en enää kehdannut valittaa siellä joka asiasta. Liikuntakyky heikkeni vuosi vuodelta, päälle normaalit iän tuomat vaivat. Lääkärit kohtelivat kuin luulosairasta.

Lopulta yksi lääkäri otti minut tosissaan, laittoi erikoislääkärille. Tutkittiin kunnolla ja löytyi mm. hermojuurivaurioita selästä, sekä vakava lihassairaus.

Olen lopen uupunut selittelemään lääkäreille, ihmisille, miksi en jaksa liikkua. 15 vuotta yritin turhaan kertoa, ja sain luulosairaan leiman.

Jos tutkittaisiin kerran kunnolla, ei tarttis 15 vuotta ravata valittamassa.

On paljon mm. yksinäisiä vanhuksia, jotka istuvat tämän tästä odotushuoneessa, koska "eilen vähän nipisti tuosta kohtaa kädestä". Kun elämässä ei ole enää muuta, niin kuulostellaan, että jos jossain kohtaa kehoa tuntuisi jokin pieni erilainen tunne, jonka takia pääsisi taas lääkäriin. Siinä missä joku toinen kuittaa samanlaisen nipistyksen olanhkohautuksella ja toteaa, että keho elää, se toinen istuu taas lääkärin vastaanotolla vaatimassa pääsyä vähintään magneettikuvaukseen. 

Onhan näistä vakkarikävijöistä ollut paljonkin juttua medioissa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ehkä ollut tuollainen "terveyskeskuksen kuormittaja", selkä-ja lihasvaivoineni. Fysiatri käski vain salille, vaikka olin jo ylikunnossa treenaamisesta. Magneetissa näkyvistä muutoksista (mm. kysta, kaksi välilevyä kulunut jo kokonaan pois, yksi nikama läpeensä rappeutunut, j normaalit kulumat päälle) huolimatta ei leikattu. Enempää ei tutkittu. Aloin kaatuilla, jalka ei enää pidä. Lihasvoimat katoamassa, kipuja. Ravasin niin paljon lääkärissä, että en enää kehdannut mennä sinne "pienemmistä vaivoista", esim jälkikäteen löytyi vanha murtumakin jalasta. Kun en enää kehdannut valittaa siellä joka asiasta. Liikuntakyky heikkeni vuosi vuodelta, päälle normaalit iän tuomat vaivat. Lääkärit kohtelivat kuin luulosairasta.

Lopulta yksi lääkäri otti minut tosissaan, laittoi erikoislääkärille. Tutkittiin kunnolla ja löytyi mm. hermojuurivaurioita selästä, sekä vakava lihassairaus.

Olen lopen uupunut selittelemään lääkäreille, ihmisille, miksi en jaksa liikkua. 15 vuotta yritin turhaan kertoa, ja sain luulosairaan leiman.

Jos tutkittaisiin kerran kunnolla, ei tarttis 15 vuotta ravata valittamassa.

Tää on tätä. Mitään vakavaa sairautta ei potilaalta löydy kun ei edes tutkita. Sama kelan sairaspäivärahan kanssa, kerrotaan että maksettuja sairaspäivärahoja on maksettu aikaisempia vuosia vähemmän ja kansa uskoo että sairastavuus on vähentynyt. Se jääkin sitten pois kertomuksesta, että sairaspäivärahahakemuksia ilmeisesti hylätään vastaavasti enemmän.

Ratkaisu; Valelääkärit hoitamaan luulosairaita lumelääkkeillä!

Lähettää tutkimuksiin ja todeta faktojen jälkeen että terveyskeskus ei nyt ole kiinnostunut mahdollisesta fyysisestä sairaudesta. Tai kivusta. Tai särystä.

Haluatte kai skalpellin ja youtubesta voitte katsoa kuinka umpisuoli poistetaan.

Kiitos hei.

Käyttäjä38077 kirjoitti:

On paljon mm. yksinäisiä vanhuksia, jotka istuvat tämän tästä odotushuoneessa, koska "eilen vähän nipisti tuosta kohtaa kädestä". Kun elämässä ei ole enää muuta, niin kuulostellaan, että jos jossain kohtaa kehoa tuntuisi jokin pieni erilainen tunne, jonka takia pääsisi taas lääkäriin. Siinä missä joku toinen kuittaa samanlaisen nipistyksen olanhkohautuksella ja toteaa, että keho elää, se toinen istuu taas lääkärin vastaanotolla vaatimassa pääsyä vähintään magneettikuvaukseen. 

Onhan näistä vakkarikävijöistä ollut paljonkin juttua medioissa. 

Yksinäisyys pätee ehkä joihinkin heistä, mutta ei suinkaan kaikkiin.