Kissa pöydälle: Onko totta, että luulosairaat kuormittavat terveydenhuoltoa?? Siis eivät millään usko, että mitään fyysistä sairautta ei löydy. Onko näissä tilanteissa oikeasti vikaa päässä? Mitä näille pitäisi tehdä??

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisu; Valelääkärit hoitamaan luulosairaita lumelääkkeillä!

Noin omahyväiselle toivoisi melkein, että kokisit jonkin trauman, et saisi sitä käsiteltyä, kukaan ei ymmärtäisi, kärsisit ja lopulta jonottaisit valelääkärille, olethan luulosairas. Onnea.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän pieni joukko ihmisiä kuormittaa terveydenhuoltoa enemmän kuin monet muut. Koko ajan rampataan eri tutkimuksissa, kun tuntuu muka sairaalta, mutta mitään ei löydy. Eli psyykkistä lähinnä tuo oireilu.

Hoitoa tarvitsee myös luulotautinen. Tiedän muutamia ystäviäni, jotka käyvät terveysasemalla joka viikko. Milloin jalka on kipeä, milloin käsi, selkä, pää, vatsa.. Sitten valitetaan, kun ei tutkita eikä kuvata. Olen aina ihmetellyt, miksi haluavat istua päivystyksessä. Uskon monien joko haluavat sairaslomaa tai huomiota yksinäisyyteensä. Joku muu keino pitäisi keksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ehkä ollut tuollainen "terveyskeskuksen kuormittaja", selkä-ja lihasvaivoineni. Fysiatri käski vain salille, vaikka olin jo ylikunnossa treenaamisesta. Magneetissa näkyvistä muutoksista (mm. kysta, kaksi välilevyä kulunut jo kokonaan pois, yksi nikama läpeensä rappeutunut, j normaalit kulumat päälle) huolimatta ei leikattu. Enempää ei tutkittu. Aloin kaatuilla, jalka ei enää pidä. Lihasvoimat katoamassa, kipuja. Ravasin niin paljon lääkärissä, että en enää kehdannut mennä sinne "pienemmistä vaivoista", esim jälkikäteen löytyi vanha murtumakin jalasta. Kun en enää kehdannut valittaa siellä joka asiasta. Liikuntakyky heikkeni vuosi vuodelta, päälle normaalit iän tuomat vaivat. Lääkärit kohtelivat kuin luulosairasta.

Lopulta yksi lääkäri otti minut tosissaan, laittoi erikoislääkärille. Tutkittiin kunnolla ja löytyi mm. hermojuurivaurioita selästä, sekä vakava lihassairaus.

Olen lopen uupunut selittelemään lääkäreille, ihmisille, miksi en jaksa liikkua. 15 vuotta yritin turhaan kertoa, ja sain luulosairaan leiman.

Jos tutkittaisiin kerran kunnolla, ei tarttis 15 vuotta ravata valittamassa.

Tää on tätä. Mitään vakavaa sairautta ei potilaalta löydy kun ei edes tutkita. Sama kelan sairaspäivärahan kanssa, kerrotaan että maksettuja sairaspäivärahoja on maksettu aikaisempia vuosia vähemmän ja kansa uskoo että sairastavuus on vähentynyt. Se jääkin sitten pois kertomuksesta, että sairaspäivärahahakemuksia ilmeisesti hylätään vastaavasti enemmän.

Niinpä. Minultakin hylättiin sairauspäiväraha perusteilla, että en ole ostanut kipulääkkeitä (koska tavalliset ei tehoa hermosärkyyn, ja ns. kipukynnystä nostava lääke ei sopinut minulle), enkä ole ollut sairaslomalla (koska olin työtön!). Jos olisin päässyt leikkaukseen ja kuntoutukseen, olisin vielä työllistynyt. Ongelmat alkoivat n. 40-vuotiaana. Tuli kalliiksi yhteiskunnalle, kun putosin rattaista sen ikäisenä. Kun ei tutkittu ja hoidettu ajoissa.

15

Pyysin juuri kaupungilta perättömän lausunnon (6.kerta) josko nyt saisin sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän pieni joukko ihmisiä kuormittaa terveydenhuoltoa enemmän kuin monet muut. Koko ajan rampataan eri tutkimuksissa, kun tuntuu muka sairaalta, mutta mitään ei löydy. Eli psyykkistä lähinnä tuo oireilu.

Hoitoa tarvitsee myös luulotautinen. Tiedän muutamia ystäviäni, jotka käyvät terveysasemalla joka viikko. Milloin jalka on kipeä, milloin käsi, selkä, pää, vatsa.. Sitten valitetaan, kun ei tutkita eikä kuvata. Olen aina ihmetellyt, miksi haluavat istua päivystyksessä. Uskon monien joko haluavat sairaslomaa tai huomiota yksinäisyyteensä. Joku muu keino pitäisi keksiä.

Miten ne edes saa ajan lääkärille, tai otetaan vastaan päivystyksessä? Omalla paikkakunnallani ei saa lääkäriaikaa kuin 1-3kk päähän, ja näin on ollut jo ennen koronaa. Päivystyksestä käännytetään pois jos ei ole todella vakava tilanne (keuhkokuume/ munuaistulehdus epäily, selvä luunmurtuma, infarkti tmv).

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän pieni joukko ihmisiä kuormittaa terveydenhuoltoa enemmän kuin monet muut. Koko ajan rampataan eri tutkimuksissa, kun tuntuu muka sairaalta, mutta mitään ei löydy. Eli psyykkistä lähinnä tuo oireilu.

Jos rampataan turhaan eri tutkimuksissa, niin tarkoitatko, ettei meillä ole ammattitaitoisia ja osaavia lääkäreitä, koska lääkärit päättävät, mitä tutkimuksia tehdään ja mitä ei, eikä koskaan potilas. Ja jokaiseen eri tutkimukseen tarvitaan lääkärin lähete.

Lähipiiriin kuuluu huomionhakuinen ihminen. Mt-taustaa on myös.

Hänelle lääkäreille juokseminen on taidetta ja vaivoilla, sairauksilla jne retostellaan ja "kilpaillaan" muiden kanssa. Saikuttaa myös usein.

Sanoisin että moni "luulosairas" on oikeasti sairas ihminen joka ei ole vain saanut oikeaa diagnoosia. Itsellänikin meni useampi vuosi ennen kuin yksi lääkäri lopulta tajusi mitä sairastan! Harvinaisempi sairaus kyseessä mutta olisi voinut selvitä nopeammin jos kunnolla olisi alusta lähtien tutkittu.

Vierailija kirjoitti:

Myös yksinäisyys kuormittaa valtavasti terveydenhuoltoa. Sisko on terveyskeskuslääkäri ja hän on kertonut mummoista, jotka käyvät lähes päivittäin päivystyksessä juttelemassa jostain ongelmasta. Koska kyseessä on vanhat ihmiset, niin onhan sitä aina jotain fyysistäkin kremppaa, eli ei voi oveltakaan pois käännyttää, mutta ei päivystys ole näille oikea paikka.

Siis oliko se sun siskos terveyskeskuslääkäri vai päivystyslääkäri? On ihan kaksi eri asiaa.

Kyllä tässä vastuu on lääkäreillä. Heidän tulisi puhua asiasta suoraan potilaalle ja sanoa, että kyse on luulosairaudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän pieni joukko ihmisiä kuormittaa terveydenhuoltoa enemmän kuin monet muut. Koko ajan rampataan eri tutkimuksissa, kun tuntuu muka sairaalta, mutta mitään ei löydy. Eli psyykkistä lähinnä tuo oireilu.

Jos rampataan turhaan eri tutkimuksissa, niin tarkoitatko, ettei meillä ole ammattitaitoisia ja osaavia lääkäreitä, koska lääkärit päättävät, mitä tutkimuksia tehdään ja mitä ei, eikä koskaan potilas. Ja jokaiseen eri tutkimukseen tarvitaan lääkärin lähete.

Jos meillä nyt on kouluttautuneita jotka sanovat, että yksinäisyys kuormittaa, niin juuri sitähän se tarkoittaa. Heidän pitäisi tehdä työnsä ammattitaitoisemmin, jotta yksinäisyys ei olisi ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän pieni joukko ihmisiä kuormittaa terveydenhuoltoa enemmän kuin monet muut. Koko ajan rampataan eri tutkimuksissa, kun tuntuu muka sairaalta, mutta mitään ei löydy. Eli psyykkistä lähinnä tuo oireilu.

Jos tuntuu sairaalta niin eikö sitä silloin juuri kuulukin mennä lääkäriin? 

Vierailija kirjoitti:

Vaikka noita olisikin, niin kyse on niin marginaalisesta joukosta, ettei varmasti tunnu missään kuormituksena. Alkoholi ja ylipaino kuormittaa tutkitusti eniten, niin aloitetaan korjaamaan bäitä ongelmia ensin ja sitten vasta ne pari hassua "luulosairasta".

Opiskeluaikanani vajaa 10v sitten olin reilu 2kk terveyskeskuksessa töissä. Voin sanoa, ettei luulosairaiden määrä ollut "pari hassua". Kaikesta potilasmateriaalista määrä oli ehkä n.15%. mikä on mielestäni aika paljon. Tähän päälle ihmiset jotka tulevat vi*nalta haisevana (tms) hakemaan saikkua, niin päästäänkin jo yli 20%. Eli yli 20% käynneistä turhia - tämä kuormittaa paljon terveydenhuoltoa.

Se, että sairaus ei tule selville heti ensimmäisissä tutkimuksissa ei tarkoita sitä, että on tutkittu turhaan vaan voi nimenomaan tarkoittaa sitä että ei olla tutkittu tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän pieni joukko ihmisiä kuormittaa terveydenhuoltoa enemmän kuin monet muut. Koko ajan rampataan eri tutkimuksissa, kun tuntuu muka sairaalta, mutta mitään ei löydy. Eli psyykkistä lähinnä tuo oireilu.

Hoitoa tarvitsee myös luulotautinen. Tiedän muutamia ystäviäni, jotka käyvät terveysasemalla joka viikko. Milloin jalka on kipeä, milloin käsi, selkä, pää, vatsa.. Sitten valitetaan, kun ei tutkita eikä kuvata. Olen aina ihmetellyt, miksi haluavat istua päivystyksessä. Uskon monien joko haluavat sairaslomaa tai huomiota yksinäisyyteensä. Joku muu keino pitäisi keksiä.

Sitten voisi toistaa uudelleen ja uudelleen, että oletko noudattanut tänne kirjattua neuvoa olla yhteydessä psykiatriselle puolelle. Olla jatkamatta keskustelua sen kummmemmin vaan ihan normaalisti kehottaa potilasta ottamaan vastaan keskusteluapua. Toistaa mitä psykiatriselta puolelta on kirjattu jos sinne on jo oltu yhteydessä. Jos hoitosuhde on niin edelleen, kertoa että keskusteluapu on hänen hoitosuunnitelmansa.

Olettaen että kyse on ihan aidosti sen tarpeesta eikä ongelmasta, joka tarvitsee esim. somaattiden puolen lääkitystä tai tutkimuksia.

Sairauslomaa kuitenkin voi antaa vain lääkäri, joten jokin muu keino ei oikein tule kyseeseen heidän tapauksessaan.

Heistähän voisi joku ranskalainen kirjoittaa näytelmän?

Ärtyvä suoli tulee mieleen. Tähystyksessä ei löydy mitään, potilas vaikuttaa terveeltä mitä nyt pas koo  housuun ja kärsii kovista vatsakivuista.  Toisaalta sairaus on yleistynyt niin että nykyään moni lääkäri osaa  jo ehdottaa sitä

Se on näin. Pieni joukko käyttää paljon palveluita, työllistävät terveydenhuoltoa paljon. Yhteensä enemmän, kuin loput, jotka käyttävät palveluita vähän.

Kyseiset potilaat ovat monesti moniongelmaisia, mutta monikaan ei ole valmis tekemään mitään itse oman terveytensä eteen, eivätkä myöskään hyväksy sitä, kun päädytään lukuisten tutkimusten jälkeen siihen, että fyysistä syytä oireille ei ole ja ei haluta uskoa, että kyse voisi olla enemmän psyykepuolen ongelma.

Näissä korostuu kaksi potilasryhmää, yksinäiset vanhukset ja toisaalta nuoret naiset, jotka oireilevat stressiä/kuormittavaa elämäntilannetta fyysisillä oireilla. 

t. terveyskeskuslääkärinä 15 vuotta

Terveydenhuoltoa kuormittaa myös se ettei ihmistä tutkita kerralla kunnolla..on vaikeaa jos lääkäri arvioi juuri noin, että vika on päässä ja joutuu kulkemaan edes takaisin eikä tutkita..ei ole helppo lääkärinkään välttämättä erottaa kellä on luulosairaus ja kellä onkin jotain oikeasti vikana..

"Luulosairas" on sairas ihminen  joka haluaa hoitoa ja tutkimuksia, mutta ei saa, kun on liian nuori tai liian lihava. Tai kun se vuosi sitten otettu verikoe oli normaali.

Usein  diagnoosi sitten tehdään kunnon lopullisesti romahdettua päivystyksessä josta potilas siirtyy suoraan saattohoitoon. Esimerkkinä BB-Janita.