Kissa pöydälle: Onko totta, että luulosairaat kuormittavat terveydenhuoltoa?? Siis eivät millään usko, että mitään fyysistä sairautta ei löydy. Onko näissä tilanteissa oikeasti vikaa päässä? Mitä näille pitäisi tehdä??

Vierailija kirjoitti:

Hoitoon pääsyä tulisi tiukentaa julkisella puolella. Yksi ratkaisu olisi se, että olisi ns. sisäänpääsymaksu, joka hyvitetään siinä tapauksessa, jos tutkimuksissa löytyy oikea syy tai sairaus. Muussa tapauksessa se jäisi potilaan maksettavaksi ikään kuin sakkona väärästä palvelujen ja resurssien tuhlaamisesta.

Eli potilaan olisi periaattees itse pystyttävä diagnosoimaan itsensä ilman mitään koulutusta asiaan? Mitä jos lääkäri joutuisikin aina maksamaan suurta korvausta asiakkaalle jos ei ole heti löytänyt asiakkaan sairautta ja sitten joku toinen lääkäri myöhemmin löytää oikean diagnoosin?

Jos jokainen kolotus tutkitaisiin perusteellisesti tarvittaisiin terveydenhuoltoon miljardin lisärahoitus. Suurin osa vaivoista on kumminkin ohimeneviä ja selviä, jotka eivät tarvitse sen kummempia tutkimuksia. Joten turha valittaa miten juuri Sinä jouduit ramppaamaan eikä suostuttu tutkimaan. Mene yksityiselle ja vaadi kaikki testit. Siellä ne saa kun kaivaa kuvetta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, näihin terveydenhuollon väärinkäyttäjiin törmää säännöllisesti lähes jokainen alalla työskentelevä. Eikä kyse ole edes mistään psyykepuolen sairaudesta, vaan on ihan vain laiskoja ihmisiä myös, jotka eivät kykene ottamaan mitään vastuuta itsestään ja hyvinvoinnistaan, ja ravaavat sitten tsemppiä ja empatiaa saamassa hoitajien ja lääkärien vastaanotoilla.

Joo no se nyt on asia erikseen. Minäkin tunnen vanhuksia, jotka aiheuttavat itselleen oireita tarkoituksella, jotta pääsevät hoitoon (esim diabeetikko syö miten sattuu). Mutta ne nuoret emme todellakaan käy lääkärissä huvikseen. Siitä on hupi kaukana, kun joku ylimielinen tollo vaan vttuilee ja leimaa sinut luulosairaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitoon pääsyä tulisi tiukentaa julkisella puolella. Yksi ratkaisu olisi se, että olisi ns. sisäänpääsymaksu, joka hyvitetään siinä tapauksessa, jos tutkimuksissa löytyy oikea syy tai sairaus. Muussa tapauksessa se jäisi potilaan maksettavaksi ikään kuin sakkona väärästä palvelujen ja resurssien tuhlaamisesta.

Eli potilaan olisi periaattees itse pystyttävä diagnosoimaan itsensä ilman mitään koulutusta asiaan? Mitä jos lääkäri joutuisikin aina maksamaan suurta korvausta asiakkaalle jos ei ole heti löytänyt asiakkaan sairautta ja sitten joku toinen lääkäri myöhemmin löytää oikean diagnoosin?

Kyllä sinä sen ilman diagnoosiakin tiedät, jos olet oikeasti sairas. Jos et, niin se on voi voi: tyhmyydestä sakotetaan myös

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että sairaus ei tule selville heti ensimmäisissä tutkimuksissa ei tarkoita sitä, että on tutkittu turhaan vaan voi nimenomaan tarkoittaa sitä että ei olla tutkittu tarpeeksi.

Mulla on harvinainen sairaus ja kesti yli kymmenen vuotta ennen kuin sain oikean diagnoosin ja hoidon. Mulle on tullut vastaan terveyskeskuslääkäreitä, jotka eivät ole kuulemma ikinä edes kuulleet tästä sairaudesta. 

Minulle on tullut vastaan lääkäreitä, jotka eivät ole kuulleetkaan tumavasta-aineista. Se on ensimmäinen labrakoe, mikä pitäisi ottaa epäillessä reumaattista sairautta. Hyvin on asiat tässä maassa..

Mun äiti leimattiin luulosairaaksi kun tutkimuksissa ei koskaan löytynyt syitä jatkuville selkä- ja vatsakivuille.

Kunnes vuosien jälkeen löytyikin syöpä joka ei ollut enää hoidettavissa. Äiti ei elänyt montaa kuukautta syöpädiagnoosin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Ai että ottaa hermoon jo pelkkä aloitus..

Ferritiini ja kilpirauhasmuotisairauksia!

Samalla logiikalla kaikki uudet taudit ja uudet tiedot vanhoista sairauksista ovat muotijuttuja ja näin ollen höpöhöpöä.

Jos joku on muotidiagnoosi, se on masennus! Masennuslääkkeen saa käteen vaivasta kuin vaivasta.

Juuri yksi päivä mietin, että miten kukaan on alunperinkin löytänyt sellaiset sairaudet kuten keliakia tai endometrioosi. Nykypäivänä ne olisivat "toiminnallinen" suolentoiminnan häiriö ja stressin aiheuttama kipuoireyhtymä 🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, näihin terveydenhuollon väärinkäyttäjiin törmää säännöllisesti lähes jokainen alalla työskentelevä. Eikä kyse ole edes mistään psyykepuolen sairaudesta, vaan on ihan vain laiskoja ihmisiä myös, jotka eivät kykene ottamaan mitään vastuuta itsestään ja hyvinvoinnistaan, ja ravaavat sitten tsemppiä ja empatiaa saamassa hoitajien ja lääkärien vastaanotoilla.

Kaikkeen pitäisi olla ihmelääke tai leikkaus joka poistaa kaikki ongelmat samantien. Jos on vaikka selkäongelmia ja fyssari antaa venytysliikkeitä, niin ne tehdään kerran kaksi ja seuraavalla käynnillä valitetaan kun eivät toimineet. Sitten hienovaraisesti vihjataan josko selän voisi leikata.

Vierailija kirjoitti:

Ferritiiniuskovaiset todellakin. Voi luoja sitä sakkia.

Hemoglobiini on 140, ferritiini on 50 mutta väkisin rampataan lääkärissä koska "kyllä ferritiinin pitäisi olla ainakin 100" eikä millään uskota lääkärin ammattitaitoon. Naureskellaan vaan kahvipöydässä tietäväisinä ja ylpeinä, kuinka saivat sitten yksityisellä rautainfuusion kun sitä olivat kuukausia vaatineet.

Naurettavaa.

Kuukautisvuotoa vuotavalla sen pitäisikin olla yli sata. Mutta miten sen saa iskostettua apukoululaisen tasolla oleville terkkalääkäreille päähän?

Paljon lääkärikäyntejä saataisiin pois, jos raudanpuute viitsittäisiin oikeasti tutkia ja hoitaa. Jäänyt pois rytmihäiriöt, tinnitus ja lihas- sekä nivelsäryt, kun arvot ovat kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti leimattiin luulosairaaksi kun tutkimuksissa ei koskaan löytynyt syitä jatkuville selkä- ja vatsakivuille.

Kunnes vuosien jälkeen löytyikin syöpä joka ei ollut enää hoidettavissa. Äiti ei elänyt montaa kuukautta syöpädiagnoosin jälkeen.

😢

Vierailija kirjoitti:

Paljon lääkärikäyntejä saataisiin pois, jos raudanpuute viitsittäisiin oikeasti tutkia ja hoitaa. Jäänyt pois rytmihäiriöt, tinnitus ja lihas- sekä nivelsäryt, kun arvot ovat kunnossa.

Minullakin jäänyt pois tinnitus, aivosumu, väsymys, muistihäiriöt jne. Eli monta elämää rajoittavaa oiretta.

onhan noita "tietosairaitakin" -siis vastapainoksi luulosairaille- jotka kupsahtavat ennen kuin ehditään alkaa ottamaan todesta. Haluaisiko ap enemmän sitä?

Kuusi vuotta sitten minulla diagnosoitiin vaiva, joka on ehkä vähän inhottava, tyyliin joku herpes. Epäilin asiaa kaksi tai kolme kertaa ja jokainen lääkäri suunnilleen hyppäsi nurkkaan kauas minusta ja sanoi että kyllä se on herpes!

Viime keväällä laitoin vaivan kuvauksen englanniksi googleen ja ensimmäinen kuva oli jo kuin kuva vaivastani. Luin, että ko. vaiva tulee usein juuri minun ikäiselleni ja muutama muu spesifi asia sopi myös.

Menin taas lääkäriin ja taas kammoava lääkäri sanoo että kyllä se on se herpes, kaivoin kuvan ja kuvauksen löytämästäni vaivasta, lääkäri jupisee ja sanoo että ei voi olla mutta tutkitaan sitten.

Oli se, mitä löysinkin, ja nyt suunnitellaan leikkausta.

6 vuotta ja kerran googlasin englanniksi. Jos en olisi tehnyt sitä ja vielä pitänyt puoliani niin tässä oltais, terveydenhuollon sarjakuormittajana. 

Tuttava nainen käy oikein usein lääkärillä kun ei millään hyväksy vanhuutta, on 72 v. ja luulee, että lääkärit parantavat, pillereitä hänelle kirjoitetaan ja hänen ainoa puheenaiheensa ovat sairaudet ja ulkonäkö. Kyllähän asia on niin, että ei edes pientä haavaa osata enää kotona laastaroida. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on näin. Pieni joukko käyttää paljon palveluita, työllistävät terveydenhuoltoa paljon. Yhteensä enemmän, kuin loput, jotka käyttävät palveluita vähän.

Kyseiset potilaat ovat monesti moniongelmaisia, mutta monikaan ei ole valmis tekemään mitään itse oman terveytensä eteen, eivätkä myöskään hyväksy sitä, kun päädytään lukuisten tutkimusten jälkeen siihen, että fyysistä syytä oireille ei ole ja ei haluta uskoa, että kyse voisi olla enemmän psyykepuolen ongelma.

Näissä korostuu kaksi potilasryhmää, yksinäiset vanhukset ja toisaalta nuoret naiset, jotka oireilevat stressiä/kuormittavaa elämäntilannetta fyysisillä oireilla. 

t. terveyskeskuslääkärinä 15 vuotta

Kultapieni, kun se nyt vaan on niin, että sinä et ole kykenevä diagnosoimaan muuta kuin diabeteksen. 20-30-vuotiaana naisilla yleensä puhkeaa joku sairaus, jos on puhjetakseen. Stressi on usein alulle panevana tekijänä, mutta sairaus itse ei ole psykosomaattista laatua. Suosittelen sinulle, että aina kun saat potilaaksi "hysteerisen nuoren naisen", laitat suosiolla lähetteen reumatologille, neurologille tai sisätautien poliklinikalle. He osaavat sitten tutkia ja diagnosoida tarkemmin.

Ei tuo välttämättä auta mitään. Joissain sairauksissa - kuten just nivelreumassa - oireet voivat alkaa jo kauan ennenkuin missään tutkimuksissa näkyy yhtään mitään. Mä kävin useitakin kertoja erilaisissa tutkimuksissa ja jopa erikoissairaanhoidossa reumapolilla eikä mitään löytynyt. Kunnes sitten noin 2 vuotta oireiden alkamisesta vihdoin löytyi juuri sellaisessa tutkimuksessa, mitä mulle oli tehty niiden parin vuoden aikana  useita. Ja tämän tutkimuksen teetätti ihan tavallinen terveyskeskuslääkäri, mutta sillä kertaa arvot olivatkin jo nousseet ja sain uudelleen lähetteen reumapolille ja siten nivelreumadiagnoosin. 

Tällä palstalla vihataan psyykkisesti sairaita = luulosairaita, työttömiä = päivärahapinnareita ja köyhiä = laiskoja.  Todennäköisesti jyrkimmät kirjoittajat ovat itse jotakin näistä, koska on aikaa notkua netin keskustelupalstoilla.  Ei pystytä myöntämään inhimillistä heikkoutta itsessään, vaan luullaan, että se poistuu, kun paasaa kovasti vastaan.

Toisaalta toisilla on kova kynnys mennä lääkäriin. Useammin kai miehillä kuin naisilla.

Esim. pääkipu on sellainen, jonka toivoisin tutkittavan kunnolla, ottaisikin joku magneettikuvat ekalla tai edes tokalla käynnillä. Vaikea tietysti lääkärin tietää, kuinka kova kipu on kun toiset tulevat lääkäriin vasta kun ei enää muuta voi ja sitten lääkäri sanoo, että ota buranaa tai että migreeniä se vaan on. 

Pari esimerkkiä omasta lähipiiristä ja sitten jo kiidätettiin kumpaakin TAYSsiin leikkauspöydälle kun toinen pyörtyi - oli käynyt jo pari-kolme kertaa valittamassa päänsärkyä (suoni päässä oli vuotanut jo vuosia) ja toiselle tehdiin vihdoin magneettikuvaus päänsäryn takia (oli tulehdus, joka syövytti luuta päässä). Itselläni puhkesi umpisuoli kun lääkäri oli sitä mieltä, että ei se voi olla se. Samoin työkaverini 7-vuotiaalla lapsella - olivat jo käyneet kolme kertaa lääkärissä vatsakipujen takia ja sitten se kotona puhkesi. En tiedä onko ekoilla käynneillä todettu luulosairaus.

Vierailija kirjoitti:

Tuttava nainen käy oikein usein lääkärillä kun ei millään hyväksy vanhuutta, on 72 v. ja luulee, että lääkärit parantavat, pillereitä hänelle kirjoitetaan ja hänen ainoa puheenaiheensa ovat sairaudet ja ulkonäkö. Kyllähän asia on niin, että ei edes pientä haavaa osata enää kotona laastaroida. 

Eli nyt pitää jo lopettaa lääkärillä sen vuoksi, että on liian vanha? Vanhuus itsessään ei ole sairaus vaan vanhuuden mukana sairaudet usein nimenomaan yleensä lisääntyvät. Useita näitä sairauksia voidaan hoitaa lääkkeillä ja lääkäreiden tehtävänä nimenomaan on parantaa sairauksia/hillitä oireita vaikka toki kaikkia sairauksia ei toki voi aina parantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitoon pääsyä tulisi tiukentaa julkisella puolella. Yksi ratkaisu olisi se, että olisi ns. sisäänpääsymaksu, joka hyvitetään siinä tapauksessa, jos tutkimuksissa löytyy oikea syy tai sairaus. Muussa tapauksessa se jäisi potilaan maksettavaksi ikään kuin sakkona väärästä palvelujen ja resurssien tuhlaamisesta.

Eli potilaan olisi periaattees itse pystyttävä diagnosoimaan itsensä ilman mitään koulutusta asiaan? Mitä jos lääkäri joutuisikin aina maksamaan suurta korvausta asiakkaalle jos ei ole heti löytänyt asiakkaan sairautta ja sitten joku toinen lääkäri myöhemmin löytää oikean diagnoosin?

Kyllä sinä sen ilman diagnoosiakin tiedät, jos olet oikeasti sairas. Jos et, niin se on voi voi: tyhmyydestä sakotetaan myös

Joo mutta jos ei tiedä mikä sairaus itseä vaivaa ja lääkäri ei ymmärrä toisen fyysistä kipua vaikka miten selittäisi. Monet vähättelee vielä jos on kova kipukynnys.