Lue keskustelun säännöt.
Olen niin iloinen, että mieheni on vähätunteinen jörrikkä, jota ei asiat hetkauta
07.09.2022 |
Tajusin juuri, että juuri siksi rakastan häntä niin!
Ensimmäinen poikaystäväni oli jokseenkin epävakaa. Tunteet tulivat ja menivät. Täysi tuuliviiri, joka kulki pelon ja hurmoksen välillä. Ihastui jokaiseen vastaan tulevaan naiseen ja peloistaan sai vatsahaavan.
Toinen poikaystäväni ja ensimmäinen aviomieheni oli myös tuuliviiri. Hän ei tosin tunnistanut tunteitaan, mutta pelko ja huoli sanelivat, miten toimi. Saatika kateus, joka ohjasi toista puolta elämää piilotetusti. Ja voi miten se veikään miestä, kun joku osoitti arvostusta. Hän oli varsinainen drama king.
Olen kymmenettä vuotta naimisissa miehen kanssa, jota ei monikaan asia hetkauta. Hän ottaa elämän vastaan sellaisena kun se tulee. Hyväksyy kuolemat ja onnettomuudet. Liehittelyt eivät häneen osu. Manipulointi ei uppoa. Koska hänen tunne-elämänsä on sen verran laimeaa, ettei tunteet häntä vie ja ohjaa. Tunteita kyllä on, mutta ne ovat tasaisia ja pysyviä.
Kirjoitukseni pointti on se, että jos miehesi on jörrikkä, niin ole iloinen siitä! Vaihtoehdot ovat lopulta pahempia.
Kommentit (41)
Eikö aloitus herätä mitään ajatuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin tuollaisen jörrikän. Rauhallisuus on ehkä paras ominaisuus joka miehellä voi olla.
Minäkin tykkään miehistä, jotka ovat vakaita. Kovin supliikkeja he eivät ole.
Kuulostaa ihan itseltäni. Muutan asiat mitä en voi hyväksyä ja hyväksyn asiat mitä ei voi muuttaa. Tunne-elämäni ei kuitenkaan ole laimeaa, vaikka räiskyvät tunteenpurkaukset puuttuvat, vaan omaan hyvän itsehillinnän ja esitän asiani asiallisesti.
Jotenkin ahtaalta tuntuu miehen malli vielä 2020 luvullakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ahtaalta tuntuu miehen malli vielä 2020 luvullakin
Ei kyseessä ole mikään "miehen malli" vaan ap:n henkilökohtainen kumppanimieltymys.
Tunne-elämän reaktiivisuus eli neuroottisuus on yksi psykologian tunnustamista viidestä pääpersoonallisuuspiirteestä.
Samalla tavalla kuin jonkun mielestä yhteiselo on helpointa ekstrovertin kanssa, ap:n mielestä on helpointa olla yhdessä vähemmän neuroottisen ihmisen kanssa.
On tosin totta, että keskimäärin naiset ovat neuroottisempia kuin miehet. En tiedä johtuuko se kasvatuksesta vai jostain sisäsyntyisestä. Joka tapauksessa parisuhdemieltymykset ovat yksityisasia eivätkä politiikkaa.
Mikäs siinä jos sellaisesta tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen kuuluu olla vakaa ja tyyni, kuin vuori joka on tuulensuojana, tukemassa hentoa puuta,
mies54v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö aloitus herätä mitään ajatuksia?
Herättää vain tän: 0,05/5
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ahtaalta tuntuu miehen malli vielä 2020 luvullakin
Ei kyseessä ole mikään "miehen malli" vaan ap:n henkilökohtainen kumppanimieltymys.
Tunne-elämän reaktiivisuus eli neuroottisuus on yksi psykologian tunnustamista viidestä pääpersoonallisuuspiirteestä.
Samalla tavalla kuin jonkun mielestä yhteiselo on helpointa ekstrovertin kanssa, ap:n mielestä on helpointa olla yhdessä vähemmän neuroottisen ihmisen kanssa.
On tosin totta, että keskimäärin naiset ovat neuroottisempia kuin miehet. En tiedä johtuuko se kasvatuksesta vai jostain sisäsyntyisestä. Joka tapauksessa parisuhdemieltymykset ovat yksityisasia eivätkä politiikkaa.
Jep, en jaksa enää yhtään neuroottisuutta. En miehissä enkä naispuolisissa kavereissa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies ei ole jörrikkä, mutta on todella vakaa kallio. Hän ymmärtää myös hyvin ihmissuhteita ja muistuttaa aika paljon isääni paitsi ei ole patriarkka kuin isäni on, mieheni on paljon joustavampi.
Joku jo totesi, ettei jaksa enää kenenkään draamailua. Minäkin olen siivonnut jo yli 10 vuotta sitten elämästäni ystävät ja tuttavat, joiden elämä oli jatkuvaa draamaa.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Kaveripiirissäni onkin sanonta, että kun menee sutta pakoon tulee karhu vastaan.
Putin on kanssanne samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ahtaalta tuntuu miehen malli vielä 2020 luvullakin
Aloitin tämän ketjun jörriköiden puolustamiseksi. Niin moni nainen haikailee supliikin, empaattisen ja tunteellisen miehen perään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ahtaalta tuntuu miehen malli vielä 2020 luvullakin
Aloitin tämän ketjun jörriköiden puolustamiseksi. Niin moni nainen haikailee supliikin, empaattisen ja tunteellisen miehen perään.
Ap
Empaattisuus ja syvät tunteet eivät sulje pois tasaisuutta ja rauhallisuutta. Liian usein miehet kasvatetaan olemaan ilmaisrmatta ja tunnistamatta edes omia tunteitaan. Tämä on sitä toksista maskuliinisuutta.
Aloittaja ei ole kohdannut sitä parasta vaihtoehtoa, eli miestä joka osaa sekä tuntea että näyttää tunteitaan, mutta on lisäksi myös vakaa ja rauhallinen. Tällaisiakin miehiä on olemassa.
Itse en juuri pidä sisäänpäin kääntyneistä "mörriköistä". Mielestäni tunne-elämän kaikkinainen laimeus ei ole mikään erityisen hieno piirre ihmisessä, toki se voittaa epätasapainoiset draama-kingit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ahtaalta tuntuu miehen malli vielä 2020 luvullakin
Aloitin tämän ketjun jörriköiden puolustamiseksi. Niin moni nainen haikailee supliikin, empaattisen ja tunteellisen miehen perään.
Ap
Empaattisuus ja syvät tunteet eivät sulje pois tasaisuutta ja rauhallisuutta. Liian usein miehet kasvatetaan olemaan ilmaisrmatta ja tunnistamatta edes omia tunteitaan. Tämä on sitä toksista maskuliinisuutta.
Ei sulje,mutta aika harvinainen yhdistelmä on. Yleensä syviä tunteita tunteva ihminen on joko neuroottinen tai erityisherkkä tai taiteellinen.
Kuulostaa minulta.. nuorempana tällaiselle tyypille ei välttämättä ole vientiä kun naiset on jännä- ja supliikkimiesten perään. Eri kolhujen kautta oppivat arvostamaan toisenlaista miestä.
-M46-
Tavallaan aloituksessa on pointtinsakin, mutta missä menee raja että tämä ihminen ei yksinkertaisesti ole henkisesti pystyynkuollut kuori? Olen itse seurustellut tunteilla käyvän miehen kanssa ja sitten tällaisen "jörrikän". Jatkuva draama kävi hermoille sen tunnemiehen kanssa, mutta toisaalta hän osasi keskustella ja myös hyödyntää vilkasta tunne-elämäänsä. Jörrikän kanssa ei sitten ole draamaa, mutta hän on sisältä täysin tyhjä. Ei mitään. Ei kerrassaan mitään. Mutta olen sen jo hyväksynyt ja ajattelen että sain nuorena osani vauhdikkaammasta menosta ja nyt vanhempana se ei haittaa vaikka mies toljottaa kuin puupökkelö eikä tunnepuolella ole minkäänlaista toimintaa.
Jep. Kaveripiirissäni onkin sanonta, että kun menee sutta pakoon tulee karhu vastaan.