Lue keskustelun säännöt.
Olen niin iloinen, että mieheni on vähätunteinen jörrikkä, jota ei asiat hetkauta
07.09.2022 |
Tajusin juuri, että juuri siksi rakastan häntä niin!
Ensimmäinen poikaystäväni oli jokseenkin epävakaa. Tunteet tulivat ja menivät. Täysi tuuliviiri, joka kulki pelon ja hurmoksen välillä. Ihastui jokaiseen vastaan tulevaan naiseen ja peloistaan sai vatsahaavan.
Toinen poikaystäväni ja ensimmäinen aviomieheni oli myös tuuliviiri. Hän ei tosin tunnistanut tunteitaan, mutta pelko ja huoli sanelivat, miten toimi. Saatika kateus, joka ohjasi toista puolta elämää piilotetusti. Ja voi miten se veikään miestä, kun joku osoitti arvostusta. Hän oli varsinainen drama king.
Olen kymmenettä vuotta naimisissa miehen kanssa, jota ei monikaan asia hetkauta. Hän ottaa elämän vastaan sellaisena kun se tulee. Hyväksyy kuolemat ja onnettomuudet. Liehittelyt eivät häneen osu. Manipulointi ei uppoa. Koska hänen tunne-elämänsä on sen verran laimeaa, ettei tunteet häntä vie ja ohjaa. Tunteita kyllä on, mutta ne ovat tasaisia ja pysyviä.
Kirjoitukseni pointti on se, että jos miehesi on jörrikkä, niin ole iloinen siitä! Vaihtoehdot ovat lopulta pahempia.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan aloituksessa on pointtinsakin, mutta missä menee raja että tämä ihminen ei yksinkertaisesti ole henkisesti pystyynkuollut kuori? Olen itse seurustellut tunteilla käyvän miehen kanssa ja sitten tällaisen "jörrikän". Jatkuva draama kävi hermoille sen tunnemiehen kanssa, mutta toisaalta hän osasi keskustella ja myös hyödyntää vilkasta tunne-elämäänsä. Jörrikän kanssa ei sitten ole draamaa, mutta hän on sisältä täysin tyhjä. Ei mitään. Ei kerrassaan mitään. Mutta olen sen jo hyväksynyt ja ajattelen että sain nuorena osani vauhdikkaammasta menosta ja nyt vanhempana se ei haittaa vaikka mies toljottaa kuin puupökkelö eikä tunnepuolella ole minkäänlaista toimintaa.
henkisesti pystyynkuollut kuori, sisältä täysin tyhjä, toljottaa kuin puupökkelö
Puhut niin kauniisti miehestäsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan aloituksessa on pointtinsakin, mutta missä menee raja että tämä ihminen ei yksinkertaisesti ole henkisesti pystyynkuollut kuori? Olen itse seurustellut tunteilla käyvän miehen kanssa ja sitten tällaisen "jörrikän". Jatkuva draama kävi hermoille sen tunnemiehen kanssa, mutta toisaalta hän osasi keskustella ja myös hyödyntää vilkasta tunne-elämäänsä. Jörrikän kanssa ei sitten ole draamaa, mutta hän on sisältä täysin tyhjä. Ei mitään. Ei kerrassaan mitään. Mutta olen sen jo hyväksynyt ja ajattelen että sain nuorena osani vauhdikkaammasta menosta ja nyt vanhempana se ei haittaa vaikka mies toljottaa kuin puupökkelö eikä tunnepuolella ole minkäänlaista toimintaa.
Kai siellä sisällä jotain on, kun olet joskus vetokin tuntenut? Jos ei ole mitään, niin eihän suhdettakaan olisi voinut alkaa.
Myönnä.. kaipaat tunnetta, keskusteluja, sitä että mies on henkisesti syvä ja ehkä taiteellinenkin.. ja tiedät että se näkyy sängyssäkin. Mutta nyt olet valinnut noin :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan aloituksessa on pointtinsakin, mutta missä menee raja että tämä ihminen ei yksinkertaisesti ole henkisesti pystyynkuollut kuori? Olen itse seurustellut tunteilla käyvän miehen kanssa ja sitten tällaisen "jörrikän". Jatkuva draama kävi hermoille sen tunnemiehen kanssa, mutta toisaalta hän osasi keskustella ja myös hyödyntää vilkasta tunne-elämäänsä. Jörrikän kanssa ei sitten ole draamaa, mutta hän on sisältä täysin tyhjä. Ei mitään. Ei kerrassaan mitään. Mutta olen sen jo hyväksynyt ja ajattelen että sain nuorena osani vauhdikkaammasta menosta ja nyt vanhempana se ei haittaa vaikka mies toljottaa kuin puupökkelö eikä tunnepuolella ole minkäänlaista toimintaa.
Kai siellä sisällä jotain on, kun olet joskus vetokin tuntenut? Jos ei ole mitään, niin eihän suhdettakaan olisi voinut alkaa.
No täytyy tunnustaa että ei ollut erikoista vetovoimaa, enemmän sattuman ja käytännöllisyyden yhdistämistä (samassa koulutuksessa - siitä kahville - siitä yhteen). Exän kanssa tunteet meni vuoristorataa, oli karmeita riitoja, mutta sitten taas upeita sovintoja, reissuja, kulttuuria jne.. tosin ainaista tyhjätaskuilua ja tuskailua myös. Mutta ihan räjäyttävä suhde tunnetasolla Nykyisen kanssa ei käydä teatterissa eikä puhuta mistään muusta kuin arjen toimista. Rahaa toki on eli ei tarvitse elää hetkessä.
Itse olen hybridimies. Olen ulkoisesti vakaa ja monet asiat otankin rennosti, mutta sen lisäksi sisäinen tunnemaailmani on osittain epävakaa. Sosiaaliset kuviot aiheuttavat sitä epävakautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan aloituksessa on pointtinsakin, mutta missä menee raja että tämä ihminen ei yksinkertaisesti ole henkisesti pystyynkuollut kuori? Olen itse seurustellut tunteilla käyvän miehen kanssa ja sitten tällaisen "jörrikän". Jatkuva draama kävi hermoille sen tunnemiehen kanssa, mutta toisaalta hän osasi keskustella ja myös hyödyntää vilkasta tunne-elämäänsä. Jörrikän kanssa ei sitten ole draamaa, mutta hän on sisältä täysin tyhjä. Ei mitään. Ei kerrassaan mitään. Mutta olen sen jo hyväksynyt ja ajattelen että sain nuorena osani vauhdikkaammasta menosta ja nyt vanhempana se ei haittaa vaikka mies toljottaa kuin puupökkelö eikä tunnepuolella ole minkäänlaista toimintaa.
henkisesti pystyynkuollut kuori, sisältä täysin tyhjä, toljottaa kuin puupökkelö
Puhut niin kauniisti miehestäsi
No jos se vaan on totta? Mitäpä noita kaunistelemaan..
-ohis
Olen nainen ja olen naisjörrikkä ja vierelläni on miesjörrikkä. Ei olla ihan pahimmasta päästä, mutta jörriköiden sukuun kuulumme. On kokemusta alkoholisteista, juoppohulluista, narsistisista ja mököttäjistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myönnä.. kaipaat tunnetta, keskusteluja, sitä että mies on henkisesti syvä ja ehkä taiteellinenkin.. ja tiedät että se näkyy sängyssäkin. Mutta nyt olet valinnut noin :(
Kaikissa ihmisissä on hyviä puolia. Myös neuroottisissa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen hybridimies. Olen ulkoisesti vakaa ja monet asiat otankin rennosti, mutta sen lisäksi sisäinen tunnemaailmani on osittain epävakaa. Sosiaaliset kuviot aiheuttavat sitä epävakautta.
Kyllä sisäisesti saa olla epävakaa, mutta sitä ei saa kaataa puolison niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen aloitus. Olen osittain samaa mieltä, että vakaa on tietysti parempi kuin neuroottinen. Toisaalta jos kyse on lievästä neuroottisuudesta, saattaa siitä olla hyötyäkin ja tunteista varsinkin. Näillä on keskustelun taito ja jos ei ole kovin itsekeskeinen, saattaa olla hyvä kyky ja intuitio myös muiden tunteille. Parhaimmillaan nämä ovat hyviä ystäviä ja kumppaneita. Kunhan ei siis mene överiksi ja häiriön puolelle. Hyvä olisi, että tällaisen neuroottisen pariksi sattuisi hieman vakaampi, kunhan ei joudu yksin vastuuseen.
Vakaa puoliso on sekin hyvä, mutta jos hän on tunne-elämältään latistunut tai kykenemätön puhumaan mistään, kuten valitettavan usea tuntuu olevan, on se ihan yhtä raskasta kuin joku draamaking kirkumassa. Veljeni on täysin tällainen, osin kasvatuksen ja osin luonteensa vuoksi, ei hänestä vaan ole mihinkään syvällisempään keskusteluun. Tulee täysi oikosulku. Vaimolleen kuitenkin kelpaa ja hyvä niin. Mutta itse murtuisin sellaisen kanssa, ihan mahdotonta olisi olla jos toinen ei osaa puhua mistään tai tunne mitään. Usein, ei tosin aina, näihin liittyy tietty itsekeskeisyys, jonka perusteella ei osata tai haluta yhtään ajatella sen oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Ja jos puoliso antaa tälle periksi, edessä voi olla despotiaksi kääntyvä suhde, kuten monilla vanhemmilla ihmisillä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen hybridimies. Olen ulkoisesti vakaa ja monet asiat otankin rennosti, mutta sen lisäksi sisäinen tunnemaailmani on osittain epävakaa. Sosiaaliset kuviot aiheuttavat sitä epävakautta.
Kyllä sisäisesti saa olla epävakaa, mutta sitä ei saa kaataa puolison niskaan.
Ainoa vaan, että tämä epävakaus on epämiellyttävää itsellekin, enkä enää edes halua olla kenenkään kanssa sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jörrikkä = tyranni.
Herkkä = täysin holhottava lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ei ole kohdannut sitä parasta vaihtoehtoa, eli miestä joka osaa sekä tuntea että näyttää tunteitaan, mutta on lisäksi myös vakaa ja rauhallinen. Tällaisiakin miehiä on olemassa.
Itse en juuri pidä sisäänpäin kääntyneistä "mörriköistä". Mielestäni tunne-elämän kaikkinainen laimeus ei ole mikään erityisen hieno piirre ihmisessä, toki se voittaa epätasapainoiset draama-kingit.
Minä en myöskään pystyisi olemaan tunteiltaan laimean ihmisen kanssa. Onni olemassa myös sellainen, joka on lämmin, empaattinen ja luotettava. Se on minun suosikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän onneksi iso osa miehistä ole jotain tuosta väliltä. Eli tunteita on silloin kun niitä tarvitaan mutta ne eivät läiky yli niin että mies olisi niiden vietävissä.
En itse haluaisi neurottista miestä mutta en myöskään perinteistä jörrikkää. Molemmat tuntuvat itselle liian äärimmäisiltä. Jotenkin hassua että joku suitsuttaa jörrikkää sillä perusteella että jörrikkä ei ole neurootinen tuuliviiri. Ikäänkuin nuo olisivat ne kaksi ainoaa vaihtoehtoa.
Sama ihminen voi olla montaa eri asiaa samassa "paketissa". Esim. oma mieheni on monissa tilanteissa hyvinkin herkkä ja silmä saattaa kostua niin liikuttavissa elokuvakohtauksissa kuin vaikka söpöä koiranpentua katsoessa. Mutta olen myös nähnyt mieheni todella vakavassa onnettomuustilanteessa jossa siis yksi ihminen oli kuollut. Ja siinä hän äkkiä toimi aivan kuin kone eikä näyttänyt mitään tunteita ennen kuin vasta reilusti tilanteen otua jo ohi.
No tuo kyllä lisäsi reippaasti luottamusta miestä kohtaan että hän kyllä pystyy hoitamaan tilanteen kuin tilanteen ja ne tunteet tulevat vasta kun niiden tunteminen on turvallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen hybridimies. Olen ulkoisesti vakaa ja monet asiat otankin rennosti, mutta sen lisäksi sisäinen tunnemaailmani on osittain epävakaa. Sosiaaliset kuviot aiheuttavat sitä epävakautta.
Kyllä sisäisesti saa olla epävakaa, mutta sitä ei saa kaataa puolison niskaan.
Ainoa vaan, että tämä epävakaus on epämiellyttävää itsellekin, enkä enää edes halua olla kenenkään kanssa sen takia.
Epävakaa nainen täällä, sama juttu. En tiedä paljonko näkyy neuroottisuus ulospäin, en draamaile vaan stressaan sisään päin. Toista epävakaata en jaksa, mutta toisaalta vihaan tunteettomia puupökkelöjörriköitä vielä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Sama ihminen voi olla montaa eri asiaa samassa "paketissa". Esim. oma mieheni on monissa tilanteissa hyvinkin herkkä ja silmä saattaa kostua niin liikuttavissa elokuvakohtauksissa kuin vaikka söpöä koiranpentua katsoessa. Mutta olen myös nähnyt mieheni todella vakavassa onnettomuustilanteessa jossa siis yksi ihminen oli kuollut. Ja siinä hän äkkiä toimi aivan kuin kone eikä näyttänyt mitään tunteita ennen kuin vasta reilusti tilanteen otua jo ohi.
No tuo kyllä lisäsi reippaasti luottamusta miestä kohtaan että hän kyllä pystyy hoitamaan tilanteen kuin tilanteen ja ne tunteet tulevat vasta kun niiden tunteminen on turvallista.
Oma ex-mieheni taas oli sellainen satakiloinen kaljupää, joka jaksoi aina uhota miten tekisi sitä ja sitä. No kerran oltiin yöelämässä ja siihen tuli joku humalainen uhkailemaan. Mieheni lähti paikalta häntä koipien välissä, tavallaan jätti minut siihen yksin selviämään. Pahaa teki, vaikka olin kyllä vaistonnut että hän kompensoi epävarmuuttaan tai pelkuruuttaan kovilla puheilla. Tilanteen jälkeen olikin sitten hirveä selittely miehen puolelta :(
Ja taas miehen täytyy MUOKAUTUA naisen oikujen mukaan hehee! Eikö se tasa-arvo koskekkaan meitä miehen-neljänneksiä? Uskokaa jo naiset että te ette ole vaatekaupassa valitsemassa oikean kokoista ja väristä miestä. Ihan oikeasti naikkoskat - paljonko meissä miehissä pitäisi olla sovinisti-misogyniaa? Vai misokyynisyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ihminen voi olla montaa eri asiaa samassa "paketissa". Esim. oma mieheni on monissa tilanteissa hyvinkin herkkä ja silmä saattaa kostua niin liikuttavissa elokuvakohtauksissa kuin vaikka söpöä koiranpentua katsoessa. Mutta olen myös nähnyt mieheni todella vakavassa onnettomuustilanteessa jossa siis yksi ihminen oli kuollut. Ja siinä hän äkkiä toimi aivan kuin kone eikä näyttänyt mitään tunteita ennen kuin vasta reilusti tilanteen otua jo ohi.
No tuo kyllä lisäsi reippaasti luottamusta miestä kohtaan että hän kyllä pystyy hoitamaan tilanteen kuin tilanteen ja ne tunteet tulevat vasta kun niiden tunteminen on turvallista.
Oma ex-mieheni taas oli sellainen satakiloinen kaljupää, joka jaksoi aina uhota miten tekisi sitä ja sitä. No kerran oltiin yöelämässä ja siihen tuli joku humalainen uhkailemaan. Mieheni lähti paikalta häntä koipien välissä, tavallaan jätti minut siihen yksin selviämään. Pahaa teki, vaikka olin kyllä vaistonnut että hän kompensoi epävarmuuttaan tai pelkuruuttaan kovilla puheilla. Tilanteen jälkeen olikin sitten hirveä selittely miehen puolelta :(
Sieltähän tuli se miehen malli kuin apteekin hyllyltä! NAISEN SUUSTA!
Mieheni on herkkä ja lämmin. Ei hän silti ailahtele muuten kuin välillä vähän ahdistuu lasten murheista, ja mulle tekee hyvää olla välillä se vakaampi silloin kun muuten olen neuroottinen.
Imarteluihin lankeamisissa ja jatkuvissa ailahteluissa ei aina niinkään ole tunteiden muutoksista, vaan ajattelun ja tahdon heikkouksista. Toki itsestänikin välillä toivon että olisi tasaisemmat tunteet ettei tarvitsisi koko ajan jotain olla käsittelemässä, mutta elämäni on silti vakaata ja suhteet pysyviä.