Läheisen pettymys mielenterveyshoitoa kohtaan

Se injektio estää psykoosiin uusiutumista, kannattaa ehdottomasti ottaa ne määrätyt annokset. Noihin myös kestää tottua, yleensä puhutaan kuukausista että noihin lääkkeisiin sopeutuu.

Skitsofrenia on sen verran vakava sairaus että automaattisesti pitäisi tulla pitkä sairasloma kun se todetaan.

Pelkkään yhteen psykoosiin tuo lääkitys on kyllä harvinaisen vahva.

Ketiapiini on yleensä sellainen mitä määrätään psykoosin jälkeen käyttöön esimerkiksi seroguel.

Valitettavasti ei. Neuroleptit on ihan hirveää myrkkyä ja voi tehdä pysyvästi työkyvyttömäksi.  Se psykoosin uusiminen on vähän siinä ja siinä. Oliko jokin tietty kemiallinen aine, sairaus, sairauden hoito esim lääke joka laukaisi pyskoosin, ehkä elämäntilanne jonka kuormitus oli liikaa vai mistä se tuli? Ihan kaikkeen hoitavan tahon aivopesuun ei kannata mennä. Ja todellakin lääkityksen pitäisi nostaa työkykyä, ei tuhota sitä joten sellaista lääkettä ei pidä ottaa. 

Suomen mielenterveyshoito tuntuu pitkälti perustuvan sille ajatukselle, että tärkeintä ei ole suinkaan potilaan hyvinvointi, vaan ympäristön. Ei siellä ketään haittaa jos potilas lääkitään sängynpohjalle, koska silloin ei jaksa vaatia itselleen oikeuksia ja hoitoa, eikä ikävästi ole kadulla häiritsemässä kunnon kansalaisia. 

Onko läheisellesi annettu psykoedukaatiota eli kerrottu miten lääke vaikuttaa, miksi se on perusteltua, ylipäänsä kerrottu omasta sairaudestaan?

Ikävältä, suorastaan kammottavalta kuulostaa että puoliväkisin lääkitään inhottavia sivuvaikutuksia aiheuttavalla lääkkeellä. Siinä helposti menee luottamus koko hoitavaa tahoa kohtaan pitkäksi aikaa ja sitten onkin jo helppo diagnosoida vainoharhaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Se injektio estää psykoosiin uusiutumista, kannattaa ehdottomasti ottaa ne määrätyt annokset. Noihin myös kestää tottua, yleensä puhutaan kuukausista että noihin lääkkeisiin sopeutuu.

Skitsofrenia on sen verran vakava sairaus että automaattisesti pitäisi tulla pitkä sairasloma kun se todetaan.

En oo psykoosilääkkeitä saanut, mutta tunnen noi mantrat masennuslääkkeistä. Jos ne vie muistin, nostaa painoa räjähdysmäisesti, lisää masennusta, aiheuttaa tolkutonta väsymystä, vie jalat alta, mitä ikinä, niin potilaan pitää malttaa odottaa, että ne sivuoireet poistuu. Kun ne ei poistu, sanotaan että sitten ne ei voi johtua lääkkeestä, koska ne olisi kyllä jo poistuneet, jos lääke olisi syyllinen. Kun sanoo ettei lääke auta, päinvastoin, sulle toistellaan miten se auttaa, et vaan huomaa sitä. Luulis tuon nyt itse huomaavan onko masennus pahentunt vai helpottanut?

Asennevammaisia munapäitä täynnä koko psykiatria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se injektio estää psykoosiin uusiutumista, kannattaa ehdottomasti ottaa ne määrätyt annokset. Noihin myös kestää tottua, yleensä puhutaan kuukausista että noihin lääkkeisiin sopeutuu.

Skitsofrenia on sen verran vakava sairaus että automaattisesti pitäisi tulla pitkä sairasloma kun se todetaan.

En oo psykoosilääkkeitä saanut, mutta tunnen noi mantrat masennuslääkkeistä. Jos ne vie muistin, nostaa painoa räjähdysmäisesti, lisää masennusta, aiheuttaa tolkutonta väsymystä, vie jalat alta, mitä ikinä, niin potilaan pitää malttaa odottaa, että ne sivuoireet poistuu. Kun ne ei poistu, sanotaan että sitten ne ei voi johtua lääkkeestä, koska ne olisi kyllä jo poistuneet, jos lääke olisi syyllinen. Kun sanoo ettei lääke auta, päinvastoin, sulle toistellaan miten se auttaa, et vaan huomaa sitä. Luulis tuon nyt itse huomaavan onko masennus pahentunt vai helpottanut?

Asennevammaisia munapäitä täynnä koko psykiatria.

Myös muistetaan vittuilla että kuvittelet ne oireet kun oot muka lukenut sivuoireluettelon, vaikka et olis ees vilkaissut sitä. Jos saat oireita joita luettelossa ei ole, niin niitä sulla ei ainakaan voi olla, koska ei ole listassa. :D 

Psykoosin hoito on kyllä aivan naurettavaa vielä, kun ei sitä ymmärretä. Ihan niinkuin vuosisata sitten mielenterveydenhoito, tietämys on vieläkin samaa luokkaa.

Juu ei siellä potilaan kokemukselle anneta suurta painoarvoa, vaikka sen luulis just olevan se merkittävin tekijä.

Vierailija kirjoitti:

Juu ei siellä potilaan kokemukselle anneta suurta painoarvoa, vaikka sen luulis just olevan se merkittävin tekijä.

Ei anneta ei. Myös mielestään tietävät sun elämänhistorian paremmin kuin sinä itse. Naurettavaa joutua jonkun randomlääkärin kanssa riitelemään siitä millainen lapsuus sulla on ollut, koska hän tietää senkin paremmin. Hän tietää että oot ollut lapsena masentunut. Mistäkö se sen tietää? No siitä että sulla on ollut ongelmia keskittymisessä jo tenavana. Jos sanoo että niin, oisko vaikka keskittymishäiriö voinut olla silloin kun en kyllä ollut masentunut, niin ei voi, koska se masennus on sen ongelman aiheuttanut! Se masennus, jota et tiennyt sulla olleen ja jota kukaan läheinenkään ei oo tiennyt sulla olleen, mutta psykiatri, se tietää kyllä, koska on jumalasta seuraava ja kaikkivaltias. 

Niin joo, myöhemmin tutkittiin ja todettiin että on keskittymishäiriö ihan oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu ei siellä potilaan kokemukselle anneta suurta painoarvoa, vaikka sen luulis just olevan se merkittävin tekijä.

Ei anneta ei. Myös mielestään tietävät sun elämänhistorian paremmin kuin sinä itse. Naurettavaa joutua jonkun randomlääkärin kanssa riitelemään siitä millainen lapsuus sulla on ollut, koska hän tietää senkin paremmin. Hän tietää että oot ollut lapsena masentunut. Mistäkö se sen tietää? No siitä että sulla on ollut ongelmia keskittymisessä jo tenavana. Jos sanoo että niin, oisko vaikka keskittymishäiriö voinut olla silloin kun en kyllä ollut masentunut, niin ei voi, koska se masennus on sen ongelman aiheuttanut! Se masennus, jota et tiennyt sulla olleen ja jota kukaan läheinenkään ei oo tiennyt sulla olleen, mutta psykiatri, se tietää kyllä, koska on jumalasta seuraava ja kaikkivaltias. 

Niin joo, myöhemmin tutkittiin ja todettiin että on keskittymishäiriö ihan oikeasti.

Ammattilaiset osaa myös kertoa sulle millainen on sun toimintakyky ja miten sun päivät sujuu. Usein ihan eri tavalla, mitä itse olit luullut. Ei auta kertoa, että sorgen, mutta oot väärässä ja koettaa antaa kuvausta, koska vastaanhan siinäkin vängätään. Heillä on parempi tieto, vaikka se tieto on jonkun vaihtuvan hoiturin kirjauksesta tapaamisilta, joita on korkeintaan kerran kuussa, yleensä pidemmillä väleillä ja loma-aikoina ei tietenkään noitakaan vähiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu ei siellä potilaan kokemukselle anneta suurta painoarvoa, vaikka sen luulis just olevan se merkittävin tekijä.

Ei anneta ei. Myös mielestään tietävät sun elämänhistorian paremmin kuin sinä itse. Naurettavaa joutua jonkun randomlääkärin kanssa riitelemään siitä millainen lapsuus sulla on ollut, koska hän tietää senkin paremmin. Hän tietää että oot ollut lapsena masentunut. Mistäkö se sen tietää? No siitä että sulla on ollut ongelmia keskittymisessä jo tenavana. Jos sanoo että niin, oisko vaikka keskittymishäiriö voinut olla silloin kun en kyllä ollut masentunut, niin ei voi, koska se masennus on sen ongelman aiheuttanut! Se masennus, jota et tiennyt sulla olleen ja jota kukaan läheinenkään ei oo tiennyt sulla olleen, mutta psykiatri, se tietää kyllä, koska on jumalasta seuraava ja kaikkivaltias. 

Niin joo, myöhemmin tutkittiin ja todettiin että on keskittymishäiriö ihan oikeasti.

Ammattilaiset osaa myös kertoa sulle millainen on sun toimintakyky ja miten sun päivät sujuu. Usein ihan eri tavalla, mitä itse olit luullut. Ei auta kertoa, että sorgen, mutta oot väärässä ja koettaa antaa kuvausta, koska vastaanhan siinäkin vängätään. Heillä on parempi tieto, vaikka se tieto on jonkun vaihtuvan hoiturin kirjauksesta tapaamisilta, joita on korkeintaan kerran kuussa, yleensä pidemmillä väleillä ja loma-aikoina ei tietenkään noitakaan vähiä. 

Jos joku on susta jotain kirjannut, niin se on totuus ja aivan turha koettaa siihen vaikuttaa että ei nyt oo ihan tainnut ymmärtää mitä on sanottu. Ammattilaisen kirjaus siitä mitä oot tommosella lyhyellä käynnillä kertonut sun sen hetkisestä voinnista on vaikuttavampi kuin sun oma tieto siitä millainen sun toimintakyky, elämä ja vointi on, vaikka ei oo ikinä ollut pienintäkään epäilyä että potilas ois psykoottinen, tai ei tajuais missä on ja kuka on, tai ois harhainen.

Olen seurannut läheltä ystäväni kamppailua psykoosilääkkeiden sivuvaikutusten kanssa, ja se on kyllä kamalaa katsottavaa. Pahinta on kun ei voi oikein mitenkään auttaa. Sivusta seuraavan näkökulmasta koko psykiatrian tieteenala vaikuttaa pahimman luokan puoskaroinnilta.

Vierailija kirjoitti:

Psykoosin hoito on kyllä aivan naurettavaa vielä, kun ei sitä ymmärretä. Ihan niinkuin vuosisata sitten mielenterveydenhoito, tietämys on vieläkin samaa luokkaa.

Minulla oli kivulias vaiva, sairaus. Se kuului olevan konversiohysteria ja kaikenlaiset mömmöt kokeiltiin. Säkällä pääsin asiantuntijalle. Siitä paikasta panivat eläkkeelle. Oli todettavissa oleva sairaus. Jotta mistä ne lääkärit palkkaa saavatkin.

Vierailija kirjoitti:

Suomen mielenterveyshoito tuntuu pitkälti perustuvan sille ajatukselle, että tärkeintä ei ole suinkaan potilaan hyvinvointi, vaan ympäristön. Ei siellä ketään haittaa jos potilas lääkitään sängynpohjalle, koska silloin ei jaksa vaatia itselleen oikeuksia ja hoitoa, eikä ikävästi ole kadulla häiritsemässä kunnon kansalaisia. 

Tämähän se. Jos potilas haluaisi lopettaa lääkkeet päästäkseen sieltä sängyn pohjalta pois, se on hoitotahon mielestä kauheaa ja kiellettyä. Ei missään tapauksessa saa edes haaveilla opinnoista, työelämästä tai mistään muustakaan, kyllä päivätoimintakerhon ja injektiokäyntien pitää riittää elämän sisällöksi.

Noista haaskalinnuista kannattaa pysyä kaukana.

Hei, voimia teille! Psykiatria tuntuu olevan heikoissa kantimissa, lääkäriä ei pääse tapaamaan ja hoitajat eivät muista potilaitaan. Lääkkeistä tulee mullekin lähinnä humalainen olo, en ole uusimillakaan huomannut ahdistuksen lievittyvän. Välillä niin tokkurassa ettei uskalla edes pyörällä ajaa. Lääkityksen ja hoidon seuranta on ihan surkeaa, ei voi keskustella lääkärin kanssa kun ei saa aikoja, edes puhelimella. Nyt olisi tärkeää että joku lääkäri arvioisi hänet, mene vaikka mukaan tukihenkilöksi. Psykoosejakin on niin monenlaisia ja uusiutuminen yksilöllistä. 

Ei ihme, että kukaan ei halua psykiatriksi, kun hoidot ei hulluille kelpaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme, että kukaan ei halua psykiatriksi, kun hoidot ei hulluille kelpaa. 

Tässä lienee totuuden siemen. Psykoosien hoitoon on markkinoilla vain huonoja lääkkeitä, ja se luultavasti vähentää psykiatriksi haluavien määrää. Kukapa nyt haluaisi hoitaa ihmisiä huonoilla lääkkeillä ja huonoin tuloksin, kun voi erikoistua johonkin muuhun ja tarjota hyvää hoitoa jolla on merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme, että kukaan ei halua psykiatriksi, kun hoidot ei hulluille kelpaa. 

Tässä lienee totuuden siemen. Psykoosien hoitoon on markkinoilla vain huonoja lääkkeitä, ja se luultavasti vähentää psykiatriksi haluavien määrää. Kukapa nyt haluaisi hoitaa ihmisiä huonoilla lääkkeillä ja huonoin tuloksin, kun voi erikoistua johonkin muuhun ja tarjota hyvää hoitoa jolla on merkitystä.

Ongelmahan on, että hullut ei sitoudu hoitoihin. Ei hoitosuhteeseen sitoutunutta aleta injektioilla hoitamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen mielenterveyshoito tuntuu pitkälti perustuvan sille ajatukselle, että tärkeintä ei ole suinkaan potilaan hyvinvointi, vaan ympäristön. Ei siellä ketään haittaa jos potilas lääkitään sängynpohjalle, koska silloin ei jaksa vaatia itselleen oikeuksia ja hoitoa, eikä ikävästi ole kadulla häiritsemässä kunnon kansalaisia. 

Tämähän se. Jos potilas haluaisi lopettaa lääkkeet päästäkseen sieltä sängyn pohjalta pois, se on hoitotahon mielestä kauheaa ja kiellettyä. Ei missään tapauksessa saa edes haaveilla opinnoista, työelämästä tai mistään muustakaan, kyllä päivätoimintakerhon ja injektiokäyntien pitää riittää elämän sisällöksi.

Noista haaskalinnuista kannattaa pysyä kaukana.

Tuo päivätoiminta on kyllä aivan vihoviimeistä touhua jossa ihminen taantuu vammaisen tasolle. Minä olin 22 kun jouduin sinne askartelemaan nistien kanssa, ja toimintaterapeutti lässytti miten hienoa on kun saan sieltä "mielekästä sisältöä" elämääni.

Aivojumppaa, käsillä tekemistä, sosiaalisia taitoja, yhteistä ruokailua ja vaikka mitä kaikkea muuta.

Oli aika huuli pyöreänä kun kerroin että olen saanut päivätoiminnasta tarpeekseni ja aloitan syksyllä DI-opinnot. Kehtasi vielä sanoa, että "sitä pitää nyt katsoa vielä kun en tiedä miten nuo tukiasiat menevät", ihan kuin skitsofreenikot eivät muka olisi oikeutettuja opintotukeen.

Nykyään olen 37-vuotias kahden lapsen äiti, DI ja palkka +5000e/kk. Jos olisin jatkanut lääkitystä niin olisin varmaan vieläkin siellä päivätoiminnassa liimailemassa silkkipaperia wc-paperirulliin, ja voisin vain haaveilla omasta perheestä, hyvästä työpaikasta, kauniista kodista ja etelänlomista.