Olenko pöytätapanatsiäiti?

Mä olen ikikiitollinen siitä, että vanhempani iskostivat muhun hyvät pöytätavat pienestä pitäen. Eka huolehdittiin peruskohteliaisuus ("Saisinko maitoa, KIITOS?") ja sitten isompana siirryttiin monimutkaisempiin asioihin (esim. miten toimia, jos pöydässä on katettuna useammat aterimet jne.). Nyt aikuisena ei koskaan tarvitse hävetä "hienossakaan" seurassa ja tulen toimeen kaikkialla munaamatta itseäni.

Sen sijaan huomaan kyllä, että monella nämä tavat ovat jääneet oppimatta. On aika hirvittävää katsoa ihmisten sikailua varsinkin buffet-tyylisissä ravintoloissa.

pöydässä vaaditaan täälläkin. Lapsi poistetaan toisinaan jäähypenkille tai ateria jää kokonaan väliin, jos menee ihan temppuiluksi. Pääosin käyttäytyy kyllä hyvin ruokapöydässä (3 v.). Itse pidän asiaa tärkeänä ja uskon, kuten joku muukin kirjoitti, itsekin helpommalla, jos pidän johdonmukaisesti tietyistä säännöistä kiinni. Samoin myös lapsilla on helpompaa elämässään, kun osaavat käyttäytyä.

Meillä myös opetetaan lapsille, miten pyydetään kauniisti. Vieraat katsoivat pitkään, ihmettelivät ääneenkin, juhlissa lapseni todettua: "Äiti, sun pitää hake mulle lisää mehua!", kun en hakenutkaan, vaan kehotin lasta pyytämään kauniisti. Lapsi pyysi ja sai mehunsa.

selkä suorassa ryhdikkäästi. Kuvottaa kun miehen lapsuudenperheessä kaikki on niin huonoryhtisiä kuin olla ja voi ( ja ylläri-ylläri, kaikilla on selän kanssa ongelmia)



Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin huonoryhtinen aikuinen, argh!

ja välillä syötänkin häntä. Muuten käyttäytyminen on keskivertoa parempaa ja päiväkodissa syö kyllä ihan itse.

Hassua, minä en ole koskaan nähnyt tuollaisia lapsia ja ollaan silti ihan keskituloisia vain.

Olisi hauska tietää, millaisissa paikoissa te asutte, joiden luona laukkaa näitä yökötteleviä ja kesken ruokailun leikkiin juoksevia lapsia.

Itse asiassa kun en ole oikeassa elämässä kenenkään kuullut edes tällaista nähneen.

että herää epäilys, että teillä ei ole nyt niin justiinsa, etkä sitten huomaa itse näitä käytöstapojen puutteita ympärilläsi.

Monilla lapsilla niitä jonkin verran kuitenkin on, enkä itsekään oleta, että kaikki tavat on valmiina kolmivuotiaan selkärangassa.

Se että ei näe itse ongelmaa, ei sitä poista.

pöydässä nätisti. Tätä minäkin haluan lapsilleni opettaa.

jos häslätään ja temppuillaan.

Vaan ihan normaaliksi pöytätapojen opetteluksi.



Kotonahan ihmiset voivat toimia miten vaan, mutta kun lapset alkavat liikkua omatoimisesti kylässä / synttäreillä, huomaa selvästi millaiset tavat kellekin on opetettu / jätetty opettamatta.



Meillä oli juuri lastenkutsut ja osa lapsista tosiaankin vaelteli edestakaisin pöytään, kahmi kourakaupalla herkkuja jne. Osa taas osasi käyttäytyä ihan mallikkaasti. Onhan synttärit toki jännä juttu monelle, mutta kannattaisi muistaa että lapset irtaantuvat (yllättävän nopeasti) vanhemmistaan ja meidän tehtävänämme on kasvattaa heitä maailmaa varten. On aika huonot eväät itsenäistymiseen jos ei osaa perustapoja, se tuo epävarmuutta jne.

Meillä ainakin on alusta asti opetettu lapset pöytätavoille ja tiukkana olen ollut.

Söheltäminen, yököttely tms. johti heti lähtöpassiin, jäi ruuat saamatta. Kyllä ne nopeasti oppi, kun maha kurni nälästä.



On se mukava mennä hyvin käyttäytyvien lasten kanssa kylään tai ravintolaan. Valitettavasti saa kauhistella joiden täydellistä käytöstapojen puutetta, mutta yleensä vanhemmat ovat samaa lajia, joten ei ole ihmekään.

T. Kotitalousopettaja, joka yrittää epätoivoisesti kasvattaa niitä Nico-Yamppoja sitten teini-ikäisinä

Meillä 7v osaa jo

4-vuotias vielä vähän harjoittelee joitain juttuja, mutta onneks sillä on isosisko, joka näpäyttää kyllä, jos ei muista tapoja :P

mutta mä en ainakaan ole. Meillä on ollut ongelmaa lapsen syömisen kanssa ja allergiat tekevät asiasta vielä monimutkaisemman. Taapero siis syö aika mielenkiintoisilla tavoilla.



Toisaalta noin pieneltä ei vielä voi oikein käytöstapoja edellyttää. Ja kun ei osaa vielä puhua ei osaa sanoa ruokaa pahaksikaan.



Saa syödä taitojensa edellyttämällä tavalla, vaikka se onkin aika sotkuista ja ruoka joskus löytyy lasista tai jotain muuta jännää. Varsinaista tarkoituksellista sotkemista en kuitenkaan hyväksy, mutta taitojen puutteesta tai uteliaisuudesta johtuvat sotkut ymmärrän.



Enkä maanittele. Olen todennut sen pahimmaksi mahdollisimmaksi keinoksi, se vain saa syömisongelman pahemmaksi.



En kuitenkaan usko, että sanallisen huonosti käyttäytymisen salliminen parantaisi syömistä mitenkään.

Meillä ruokapöydässä ei temppuilla. Pestään kädet ennen pöytään tuloa, syödään kerralla se mitä syödään ja sen jälkeen pestään kädet ja naama.



Tarvittaessa autetaan syömisessä ja muistutetaan, miksi siellä pöydässä istutaan. Mitään showta en pöydässä siedä, jos ei osata olla, mennään jäähylle miettimään. Ja pyydetään asiallisesti, huutamalla tai komentamalla ei tapahdu mitään. Muutenkin käyttäydytään ihmisiksi, kuten muuallakin elämässä.

Meillä 1v opettelee syömään. Ruokaa on lattialla, sylissä, korvissa ja lämpöpatterissa, luultavasti sitä on myös enemmän koiran kuin naperon suussa ja saattaapa tuo kipata koko lautasen hatuksi päähänsäkin (ruokineen päivineen). En toru enkä saarnaa, mutta kuorossa kehutaan, kun se lusikka löytää paikkansa ja osuu jopa suuhun joskus. Syö pääasiassa tosin käsin ja kauhoo kaurapuurot ja makaroonit ihan samalla tyylillä suuhunsa. Sama se, kunhan syö. Harjoitellaan ne tavat sitten seuraavalla ruokakurssilla ;)



T: 3

selitys lienee siinä, että olen väsynyt ainaiseen (turhaan) komentamiseen, kieltämiseen ja sääntöjen noudattamisen vahtimiseen, että jaksan olla "natsi" enää vain sellaisissa asioissa, joiden noudattamatta jättämisestä koituisi jotain oikeasti pahoja seurauksia.



Nyt vaan tyydyn maanittelemaan, syöttämään toisinaan jopa 7-vuotiasta, hakemaan lapsille maitoa kun huutavat "äiti nyt heti mulle maitoo!!" ja vaan huokailen mielessäni, että joskus tämäkin on takanapäin...

hepuleihin ja tekemään ihan mitä vaan, niin valtataistelu ruokapöydässä on valmis.



Tuttavaperheessä 4v. lapsi syö olohuoneessa eri aikaan kun aikuiset, pitää olla lastenvideo telkkarissa pyörimässä, äiti syöttää ja isä viihdyttää juttelemalla, näyttää leluja ja lupaa miten sitten leikitään kun ollaan syöty.



Perusteluna tähän on kaikki ruoka-allergiat ja voi ku kun on niin vaikeaa. Miten se allergia nyt muuttaa sitä syömistä sen kummemmaksi. Vaikka on tietty erikoisruokavalio, niin sitä syödään niinkuin muutkin ihmiset.



Huh, en kyllä jaksais moista pelleilyä.

Olet varsinainen pyhimys meidän muiden surkeiden äitien joukossa.

Jos joku toimii noin kotonaan, on se ihan oma asiansa.



Kylässä kannattaa ottaa lapselta ruokalautanen pois ja kuunnella, miten kyläpaikan emäntä parkuu suureen ääneen, että ei noin saa tehdä?

Lapset nyt aina koittaa jotain metkuilla ruokapöydässä ja vieraiden ollessa läsnä pitää vielä esittää kaikkea. No tietty kaikkea saa yrittää, mutta se ärsyttää jos vanhemmat eivät puutu pöydässä pelleilyyn.



Jos aikuinen ei ohjaa, edes yritä kieltää hölmöilyä ja vaadi pöytätapoja niin miten lapset niitä ikinä oppivatkaan.



Sellaisten vanhempien ja lasten kanssa on vaikea istua samassa pöydässä syömässä. Hampaitani kiristelen, joten natsiainesta minussakin.

- lapset (3-6 - vuotiaat) huutaa pöydässä: "Äiti, maitoo!!" Äiti vastaa "Joo joo! Heti kun ehdin". Mihin unohtui "Saisinko maitoa?"

- Ruokaa yökötellään ja sanotaan sen olevan pahaa. Sekä kotona että kylässä.

Hirveällä vaivalla opetin 3-veelle, että sanotaan ei kiitos, jos ruoka ei maistu. Serkut (6 ja 9) on hienosti malliopettanut, että huudetaan kovaan ääneen "EN TYKKÄÄ, HYI YÖK".

Vituttaa suorastaan, kun aina serkkujen kanssa vietetyn ajan jälkeen menee 4-5 päivää huudon pois kitkemisessä!

Mulla oli jossain ihan aiheesta ketjukin yövierailun jäljiltä...