Mieheni haluaisi minun rahoittavan hoitovapaan myymällä osuuteni talosta
Eli olen nyt äitiyslomalla kuopuksesta, esikoinen 3 v. Olen ns. "hyvässä" työssä, johon esikoisesta palasin jo ennen äitiysloman loppua. Nyt kuitenkin tuntuu siltä etten raaskisi millään viedä molempia lapsia hoitoon heti äitiyslomani päätyttyä, vaan haluaisin olla jonkin aikaa vielä kotona. Myös siksi haluaisin olla kotona, koska nykytilanteessa (lama) joutuisin työpaikalla todella panostamaan työhöni 100%, tekemään pitkiä päiviä, matkustamaan yms. säilyttääkseni työni, ja mahdollisesti sairastelevien pikkulasten kanssa se saattaisi olla "haastavaa".
Taloustilanteemme on sellainen, että olemme molemmat keskipalkkaisessa työssä, mies isänsä yrityksessä, minä yksityisellä sektorilla ja ansaitsemme suunnilleen saman verran (mies muutaman satasen enempi). Minä olen opiskellut kaksi akateemista tutkintoa ja saanut opintolainat maksettua. Miehellä lyhyt koulutus jonka hän on rahoittanut isänsä yrityksessä työskentelemällä. Yhteisen talon omistamme puoliksi siten, että mies on ostanut oman puoliskonsa edellisen asuntonsa myynnistä saaduilla rahoilla (asunto rahoitettu isältään otetulla lainalla). Minulla on pankkilaina omasta puoliskostani. Tämän vuoksi maksan isohkoja lainanlyhennyksiä joka kuukausi. Jonkin verran minulla on säästöjä, mutta niillä voisin rahoittaa lainanmaksun vain muutaman kuukauden ajan - kotihoidon tuesta ei paljon maksella...
Päivittäiset raha-asiat hoidamme siten, että laitamme yhteiselle tilille joka kuukausi kumpikin saman summan. Tältä tililtä sitten maksetaan ruoka, lämmitys, päivähoito yms. yhteiset kulut. Kummallakin on auto, täällä maalla sellainen on varsin tarpeen (ei julkista liikennettä lainkaan), omani (pienen mutta uudehkon) olen ostanut rahoituksella ja sitä on vielä maksamatta.
Nyt siis mies tosiaan ehdottaa että myisin osuuteni talosta hänelle, jolloin välttyisin maksamasta lainanlyhennyksiä (ja saisin käteistä, jotta voisin jatkaa yhteiselle tilille maksamista). Minusta tämä tuntuu hiukan hämmentävältä ja hiukan pahalta... vai ylireagoinko?
Mainittakoon vielä, ettemme ole naimisissa. Tarkoitus oli mennä, eka lapsi sai alkunsa yllättyksellisen nopeasti, ja sittemmin kävi selväksi että mies haluaa tehdä avioehdon. Haluaa kuitenkin ehdottomasti myös minun ottavan hänen sukunimensä, muuten naimisiinmenossa ei olisi hänen mielestään järkeä... Toistaiseksi en ole vielä suostunut.
Miten te olette rahoittaneet hoitovapaata, vinkit olisivat tarpeen?
Kommentit (136)
mutta miehellä on velvollisuus elättää ap sitten, kun ap on ratkaisunsa tehnyt?
Mielestäni miehen ehdotus on täysin törkeä, JOS pariskunta on yhdessä päättänyt, että lasten kanssa ollaan nyt kotona hieman pidempään. JOS asiasta on yhdessä keskusteltu...
Mikäli ap on tehnyt päätöksensä ja ILMOITTANUT asiasta miehelle, mielestäni miehen käytös on jollain tavalla puolusteltavissa. JOS Ap on tosiaan tehnyt tämän ison päätöksen yksin, mielestäni ap on tässä kohtaa hävytön. Perhe on yksikkö, mutta se pätee myös päätöksenteossa... ei vain siinä kohtaa, kun miehen pitää elättää koko perhe, jotta mamma saa olla kotona.
Isompana ongelmana minäkin näen kyllä tuon miehen rahakytköksen vanhempiinsa.
ratkaisuun.. tule kertomaan möitkö, veitkö lapsen hoitoon vai osallistuuko mies myös lapsenhoitokuluihin? Sen verran erikoiselta kuulostaa, että olis kiva tietää. =)
mina vastaisin etta selva, osta sina minun puoleni talosta ja mina ja lapset muutamme muualle. Elatusmaksupaatos tulee postissa.
Eli laita puolikkaasi julkisesti myyntiin, kuvien kera. Ehkä mies saa aiheen selitellä sukulaisilleen, miksi teillä asiat ovat kimurantisti.
Eli olen nyt äitiyslomalla kuopuksesta, esikoinen 3 v. Olen ns. "hyvässä" työssä, johon esikoisesta palasin jo ennen äitiysloman loppua. Nyt kuitenkin tuntuu siltä etten raaskisi millään viedä molempia lapsia hoitoon heti äitiyslomani päätyttyä, vaan haluaisin olla jonkin aikaa vielä kotona. Myös siksi haluaisin olla kotona, koska nykytilanteessa (lama) joutuisin työpaikalla todella panostamaan työhöni 100%, tekemään pitkiä päiviä, matkustamaan yms. säilyttääkseni työni, ja mahdollisesti sairastelevien pikkulasten kanssa se saattaisi olla "haastavaa". Taloustilanteemme on sellainen, että olemme molemmat keskipalkkaisessa työssä, mies isänsä yrityksessä, minä yksityisellä sektorilla ja ansaitsemme suunnilleen saman verran (mies muutaman satasen enempi). Minä olen opiskellut kaksi akateemista tutkintoa ja saanut opintolainat maksettua. Miehellä lyhyt koulutus jonka hän on rahoittanut isänsä yrityksessä työskentelemällä. Yhteisen talon omistamme puoliksi siten, että mies on ostanut oman puoliskonsa edellisen asuntonsa myynnistä saaduilla rahoilla (asunto rahoitettu isältään otetulla lainalla). Minulla on pankkilaina omasta puoliskostani. Tämän vuoksi maksan isohkoja lainanlyhennyksiä joka kuukausi. Jonkin verran minulla on säästöjä, mutta niillä voisin rahoittaa lainanmaksun vain muutaman kuukauden ajan - kotihoidon tuesta ei paljon maksella... Päivittäiset raha-asiat hoidamme siten, että laitamme yhteiselle tilille joka kuukausi kumpikin saman summan. Tältä tililtä sitten maksetaan ruoka, lämmitys, päivähoito yms. yhteiset kulut. Kummallakin on auto, täällä maalla sellainen on varsin tarpeen (ei julkista liikennettä lainkaan), omani (pienen mutta uudehkon) olen ostanut rahoituksella ja sitä on vielä maksamatta. Nyt siis mies tosiaan ehdottaa että myisin osuuteni talosta hänelle, jolloin välttyisin maksamasta lainanlyhennyksiä (ja saisin käteistä, jotta voisin jatkaa yhteiselle tilille maksamista). Minusta tämä tuntuu hiukan hämmentävältä ja hiukan pahalta... vai ylireagoinko? Mainittakoon vielä, ettemme ole naimisissa. Tarkoitus oli mennä, eka lapsi sai alkunsa yllättyksellisen nopeasti, ja sittemmin kävi selväksi että mies haluaa tehdä avioehdon. Haluaa kuitenkin ehdottomasti myös minun ottavan hänen sukunimensä, muuten naimisiinmenossa ei olisi hänen mielestään järkeä... Toistaiseksi en ole vielä suostunut. Miten te olette rahoittaneet hoitovapaata, vinkit olisivat tarpeen?
eropaperit vetämään. Miehesihän on SIKA
eli pakkaa tavarasi ja lapsesi ja muuta niin pitkälle kuin pippuri kasvaa tollaisesta ukosta.
Meillä vain mies käy töissä itse olen joko kotihoidontuella tai äitiyspäivärahalla joka on minimi. Mieheni maksaa kaiken ja lisäksi vielä kannustaa minua yksityisyrittäjäksi rahoittaen pientä yritystoimintaani. Meillä kaikki on yhteistä rahat siinä kuin lapset ja kun noita lapsia on jo viisi kertynyt ja kuudetta odotan niin hyväksi havoittu on tämä minun kotona olo. Voipahan mieheni tehdä pitkää päivää silloin kun niitä tulee ja minä sitten hoitelen lapset ja kodin muuten vapaa-aikana miehni tekee vähintäänkin puolet kotitöistä joita meillä tuon lapsikatraan kanssa kertyy. Meillä omistusasunto josta molemmat omistaa puolet vaikka mieheni palkastahan se on maksettu ja ei tosiaan mitään avioehtoa vaikka miehelläni oli huomattavasti enemmän omaisuutta kun yhteen muutimme.
koska lapset kaiketi yhteisiä, alat laskuttaa niiden hoitamisesta sopivaksi katsomasi summan kuukaudessa sekä takautuva lasku aiemmasta hoidosta. Lisäksi korvaus ansionmenetyksestä.
Jos mies on idiootto paska, ole sinäkin. Jos mies ei maksa, laita laskut perintään.
siksihän tämä tilanne onkin hankala, he ovat eri mieltä tästä asiasta. Otitko huomioon, että ap:lla on ilmeisesti vaativa työ ja matkustelua, eikä mies ole tähän mennessä paljonkaan osallistunut esikoisen hoitokuskauksiin jne? Jos mies päättää, ettei halua osallistua hoitovapaan kustannuksiin, eikä ota lisää vastuuta lapsista jos äiti menee töihin, mitä mieltä siitä olet? Onko ap muuten tiedustellut tätä mieheltä, miten aikoo hoitaa lapset ja kodin jos ap on työmatkalla? Vai pitääkö ap:n kustantaa lastenhoitaja? Osallistuuko mies lastenhoitoon ja kodinhoitoon tasavertaisena?
Miehen (yrittäjän, tosiaan, joku mainitsi oman mielipiteensä) mielipide RAHA-ASIOITTEN jakamisesta on selvä, mutta onko yhtä selvä lastenhoidon ja kotitöiden sekä vastuun jakaminen?
joka kuukausi oman osuutensa siitä summasta mikä menisi lasten hoitomaksuihin jos et hoitaisi heitä kotona.
siksihän tämä tilanne onkin hankala, he ovat eri mieltä tästä asiasta. Otitko huomioon, että ap:lla on ilmeisesti vaativa työ ja matkustelua, eikä mies ole tähän mennessä paljonkaan osallistunut esikoisen hoitokuskauksiin jne? Jos mies päättää, ettei halua osallistua hoitovapaan kustannuksiin, eikä ota lisää vastuuta lapsista jos äiti menee töihin, mitä mieltä siitä olet? Onko ap muuten tiedustellut tätä mieheltä, miten aikoo hoitaa lapset ja kodin jos ap on työmatkalla? Vai pitääkö ap:n kustantaa lastenhoitaja? Osallistuuko mies lastenhoitoon ja kodinhoitoon tasavertaisena?
Miehen (yrittäjän, tosiaan, joku mainitsi oman mielipiteensä) mielipide RAHA-ASIOITTEN jakamisesta on selvä, mutta onko yhtä selvä lastenhoidon ja kotitöiden sekä vastuun jakaminen?
ap:n aloituksesta käy hyvin selväksi HÄNEN kantansa omasta työstään ja kotihoidosta. Ap ei MISSÄÄN vaiheessa kirjoita keskustelleensa puolisonsa kanssa.
Jos miehesi ostaisi ykskaks yllättäen uuden katumaasturin, johon teidän perheellä ei sinun mielestäsi ole varaa (eikä tarvetta), miten reagoisit? Saattaisit käydä vastahyökkäykseen, eikö niin? Niin minäkin toimisin... Voisiko ajatella, että ap:n mies on vain närkästynyt siitä, että iso päätös on tehty, ilman hänen mielipidettään ja siksi heittäytynyt hankalaksi?
Ap voisi keskustella miehensä kanssa vähän enemmän, ihan hoitoonviemisestä ja kotitöistäkin. Lisäksi ap voi kysellä työnantajalta tilannetta paluunsa suhteen. Jos löytyisi jotain töitä, jotka eivät vaadi matkustelua?
Mutta uskomattomalta kuulostaa. Ap joutuu ihan eri tavalla kantamaan taloudellista vastuuta kuin lähinnä isänsä rahoituksella elävä miehensä.
Vakavan keskustelun paikka. Ottaisin esille myös sen, eikö mies voisi jäädä hoitovapaalle lasten kanssa joksikin aikaa.
ratkaisuun.. tule kertomaan möitkö, veitkö lapsen hoitoon vai osallistuuko mies myös lapsenhoitokuluihin? Sen verran erikoiselta kuulostaa, että olis kiva tietää. =)
Kiitos mielipiteistä, jään nyt miettimään juttua. En tajunnut, että tilanne oli näin erikoinen monen mielestä, vaikka itsekin järkytyin ehdotuksesta. Puhuimme lastenhoitojärjestelyistä ja halustani olla pitempään kotona silloin, kun aloimme yrittämään toista lasta, ja mies oli tuolloin sitä mieltä, että "eiköhän me joku ratkaisu keksitä". Tämä sitten oli se ratkaisu...
Mutta kyllä tosiaan oli hyvä saada eri näkökulmia omaan pohdintaan, kyllä näistä palstoista näköjään hyötyäkin on :) Harmi vaan että provoilijoita on niin paljon että jokaista avausta aina epäillään provoksi.
Tällä hetkellä tuntuu siltä että menen sitten töihin ja en suostu yksin vastaamaan hoitoonviennistä ja sairaspoissaoloista (kuten kävi pääosin esikoisen kanssa). Tämän tein jo vaihtoehtoja pohtiessamme miehelleni selväksi. Hän tosin sanoi että ok, silloin hänen äitinsä varmaan hoitaa sitten lapsia. (En tiedä onko miehen äidiltä kysytty.)
Mutta pohdinta jatkuu siis
_ap
Ja mies oli tuollaiseen ratkaisuun päätynyt. Ja nyt kun olet palaamassa töihin, aikoo tarpeen vaatiessa hoitaa oman osuutensa lastenhoidosta äitinsä kautta. Ap hyvä, miehesi kuulostaa vastuuttomalta, jopa vastenmieliseltä perheenjäseneltä ja isältä. Todellinen tasa-arvo EI toteudu teidän perheessänne, kyllä miehesi huolehtii siitä, että jää saamapuolelle.
Meillä on vähän sama tilanne, hyväpalkkainen mies töissä ja minä hoitovapaalla. Mies maksaa kyllä laskut mutta minä kituutan niillä pienillä kotihoidontuillani.
Minä olen palaamassa työelämään, teen lyhennyttyjä työpäiviä jotta lasten hoitopäivät eivät venyisi yli 9-tuntisiksi. Ja tietenkin pieni palkkani siitä entuudestaan alenaa. Miehelle kun puhuin tästä ja ehdotin jonkinlaista systeemiä niin että kaikki rahat olisivat yhteisiä, mies ei suostunut! Mies sijoittaa rahat jotka häneltä jää yli palkasta, kerryttää omaisuuttaan ja minulle ei jää mitään käteen siitä että olen kolme lasta hoitanut kotona!
Minä harkitsen nyt että mitä tehdä, tämä on ihan uskomaton tilanne. Mies on aina sanonut että raha ei ole tärkeää, mutta kun joku uhkaa käydä hänen kukkarollaan niin sitten se alkaakin olemaan tärkeää! Tekisi mieleni ottaa ero, niin paljon v-tuttaa juuri nyt.
Ap, älä vaan myy miehelle mitään. Tee juuri niin kuin on täällä neuvottu, jätä miehen pyykit pesemättä, syökää aina ennen kuin mies tulee töistä kotiin niin ettei miehelle ole ruokaa jne., eiköhän sillä silmät aukene.
Minä sanoin miehelle että seksiä ei enää tipu koska minun ei tee mieli koska raha-asiat ahdistaa. Tuntuu että vihaan tuota pihiä äijää!!!
Älä myy osuuttasi, muuten olet aika puillapaljailla sen jälkeen. En kyllä ymmärrä miksi mies ei halua että lapset saisivat olla kotona mutta ilmeisesti sinun ei auta muu kuin vielä lapset päivähoitoon ja mennä töihin?
Tai sitten myyt auton ja otat lyhennysvapaata asuntolainaan (korot pitää maksaa kuitenkin)
Harkitse nyt vielä todella tarkkaan, haluatko elää suhteessa/perheessä, joka ei perustu yhteen hiileen puhaltamiseen.
Haluatko tuon roolimallin todella periytyvät myös lapsillesi?
Jotenkin suorastaa pöyristyttävää, että kuinka näihin tilanteisiin päädytään, ja mikä ihme on vikana miehessä joka päästelee suustaan moisia ehdotuksia.
Mielestäni edes parisuhteessa ei ole minun ja sinun rahoja, jos yhdessä asutaan. Saatika sitten kun siihen ynnätään lisäksi lapset, jotka ovat yhteisiä. Ja vaikka eivät edes olisi yhteisiä niin jos siihen on yhdessä ryhdytty, niin silloin kyseessä on PERHE. Ei voi olla niin kuin esim. mieheni veljen perheessä, veljellä oli varaa matkustaa joulua viettämään mutta puolisolla ei. Ei sellaista tilannetta olekaan!
Luulisi sen lisäksi jo näkyvän jo seurustelun alkaessa että millainen mies on rahojen suhteen. Minä en katselisi hetkeäkään tuollaista miestä kun ap:lla on.
JA AP TÄSSÄ SINULLE NEUVO:
Jos , ja huom JOS, (harkitse asiaa tarkasti) haluat yhä olla miehesi kanssa yhdessä, mitä en välttämättä suosittele, niin sitten kuten moni on täällä jo sanonutkin niin alat laskuttaa miestäsi kotitöistä ja lasten hoidosta. Katsot jostain TESseistä tmv sopivan palkan kokopäiväiselle yksityiselle lastenhoitajalle ja kodinhoitajalle, lasket tunnit jotka olet päivässä "töissä", lasket palkkasi ja laskutat kuussa siitä puolet mieheltäsi. Koska puolethan sinä kustannat itse, ja puolet tulee miehen kustantaa.
Katso sitten mitä miehesi on asiasta mieltä.
Ja vielä yksi TÄRKEÄ neuvo sinulle AP:
PYSY TIUKKANA TÄSSÄ ASIASSA!!!!!!!!!!!!
Lapset ovat yhteisiä joten yhdessä teidän kuuluu kantaa lasten hoidosta ja teosta koituvan ansionmenetys, jos rahanne kerran eivät ole yhteisiä, kuten kuuluisi olla, niin jollain muulla tavalla se sitten on hoidettava. Tuo palkanmaksu sinulle on oikein hyvä keino jos miehesi on tuollainen idiootti. Perheeksi en teitä kutsuisi, selkeästi olette "miehellesi" vain yksi liiketoimi muiden seassa.
Olen pahoillani puolestasi, ap.
t.Mamma 21v.
Älä vaan suostu. Idiootti ukko..
Jos haluat oma puolikkaasi myydä, niin ei sitä tietenkään kannata halvalla miehellesi myydä. Julkiseen myyntiin ja eniten tarjoavalle.
Sitten ostat oman kämpän lapsillesi, miehesi muuttakoon vanhemmilleen.
Se on sisäänrakennettu ajatus, yrittäjän pitää hyötyä kaikesta, ihan kaikesta, jopa omien lasten hoidosta. Älä vaan mene hänen kanssaan naimisiin, ikinä. Nosta kytkintä ja ota etäisyyttä. Hän on varmaan saanut isältään hyviä veronkierto-oppeja ja selittää nämä ehdotuksensa vain kannattavuudella. Parin vuoden päästä hällä ois uus "hoito" ja koko talo. Silloin hänellä on velkaa ja pienet tulot (vain km-korvauksia, päivärahoja ja abou 1900 brutto) joten hän ei voi maksaa elatusmaksuja sinulle kuin minimit. Onkohan hänellä nyt jo uusi nainen katsottu? Tuollainen mies on omahyväinen kakara joka ei koskaan kasva aikuiseksi eikä ota etäisyyttä isästään koska se on hänelle sama kuin raha. Kuvottavaa!! Hauskaa vappua vaan.
Älä hiiskase hälle näistä sillä hän kääntää tarinan niin että hän haluaa vain perheen parasta ja alkaa hellimään sua...jotta saa sut viipymään vielä pari vuotta. Hänellä on pelisuunnitelma valmiina. Voi sitten kavereille leveillä miten voi olla akateemisia tutkintoja ja silti olla tyhmä. Mies saa kiksinsä kun voi kusettaa oppineempaa, saa hänelle olo että hän on oikeesti viisaampi. Tämän sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä. En tunen sinua enkä miestäsi, mutta elämää tunnen ja yrittäjiä. Fiksua, reilua yrittäjää en ole vielä tavannut. Olen 52v.