Lapsen kummiutta sanotaan kunniatehtäväksi ja odotetaan muistamista syntymäpäivisin, jouluisin, rippipäivänä ja juhlien aikoina. Mutta miten kummeja muistetaan? Onko se yksisuuntaista vai molemmin suuntaista muistamista?

On niitä kummejakin joka lähtöön, oma kummisetä ei muistanut ikinä kertaakaan, ainoastaan haukkuja ja vittuilua tuli. Pistin välit lopullisesti poikki, oli paljon helpompaa loppujen lopuksi.

Minulle kummius on vastavuoroinen asia. Ajattelen, että tässä myös lapsi saa mallin siitä, että kummiakin muistetaan ja lapsi voi samalla opetella kohteliasta käytöstä. Meillä tähän kuuluu mm.

-kummilta saaduista lahjoista kiitetään lahjan saadessa ja vielä jälkikäteen

-kysytään myös kummin kuulumisia, ei puhuta vain kummilapsen asioista

-kummille laitetaan postissa valokuvia sekä lapsen askartelema joulukortti

-jouluna kummille annetaan lahjaksi kahvia/teetä/muuta kummin suosikkijuomaa sekä kummin suosikkiherkkua 

-kummia onnitellaan syntymäpäivänä ja jos nähdään, annetaan lahja

-kun kummin elämässä tapahtuu jotain erityistä (esim. valmistujaiset, kihloihin meneminen), niin kummia muistetaan kortilla ja lahjalla

Eikö tämä nyt ole ihan riittävästi?

Kummina mulle riittää kortti jouluisin. Kummilapselle annan lahjan syntymäpäivinä ja muina juhlapäivinä, kun mut on kutsuttu. Ainakin sinne 18 v asti.

Kummin alkuperäinen tehtävä on tukea kristillisessä uskossa ja rukoilla lapsen puolesta. Latinankielinen kummia tarkoittava sana sponsor on ymmärretty nykyisin väärin. 

Vierailija kirjoitti:

Noinhan se menee. Eipä ole näkynyt mitään muistamista kun kummilla on ollut merkkipäivät tai muuta suurta juttua elämässä, edes joulukortista puhumattakaan.  Kummilta on myös odotettu suuria lahjoja, vaikka on joutunut työttömäksi. 

Lapsena en tietysti pystynyt ostamaan kummeille lahjoja mutta näin aikuisena olen lähetellyt ystävänpäivä-, pääsiäis- ja joulukortit. Asuvat kaukana. Itse olen kans työtön mutta kortteihin on sentään rahat riittäneet, tosin aina jänskättää että menevätkö perille asti ja kuinka kauan kestää.

Ensin otetaan vapaaehtoisesti riesa itselleen ja sitten se yllätys, yllätys osoittautuu todellakin riesaksi, sitten valitetaan riesasta. Niin suomalaista.