Lapsen kummiutta sanotaan kunniatehtäväksi ja odotetaan muistamista syntymäpäivisin, jouluisin, rippipäivänä ja juhlien aikoina. Mutta miten kummeja muistetaan? Onko se yksisuuntaista vai molemmin suuntaista muistamista?

Meillä lapsi teki joululahjan kummeille, jonka vein paketoituna heidän postilaatikkoonsa. Koskaan ei kuulunut mitään.

Jäi ainoaksi.

Vierailija kirjoitti:

Miettisin kaksi kertaa, alanko monilapsisen perheen lapsen kummiksi. Heillä on aina jonkun synttärit, valmistujaiset tai rippijuhlat ja sinne ainakin meillä odotetaan osallistuvan lahjan/rahatukon kanssa.

Vaikka toimitat lahjan, mutta et ole fyysisesti paikalla, saat haukkumiset.

Mä olen kyllä kutsunut juhliin aina vain sen lapsen kummit, kenen juhlat on. Lisäksi olen sanonut, että lahja tuodaan aina vain synttärisankarille, eikä sisaruksille. En tajua sitä, että yhdellä on synttärit ja kaikki saa lahjoja. Pitäähän sisaruksenkin oppia, että joskus on toisen päivä ja silloin juhlitaan häntä. Jokaista omalla vuorollaan. Ei mun lapset siten olekaan kateellisia toisilleen ja osaavat innostua myös siitä, että joku toinen sai jotain siistiä lahjaksi (toki haluavat osallistua sillä leikkimiseen).

Minulla ei ole yhtään kummilasta koska olen eronnut kirkosta jo aikoja sitten parikymppisenä. Pyyntöjä on tullut mutta onpa ollut pitävä peruste kieltäytyä. Olen ollut tyytyväinen koska siskoillani on suht monta kummilasta ja he joutuvat lahjomaan heitä synttäreillä, jouluna, rippijuhlissa, valmidtujaisissa etc. En ole koskaan kuullut että itse olisivat saaneet mitään "vastalahjaa" tosin eivät liene odottaneetkaan. Mutta loputtomana lahjavirtana oleminen itselle - ei kiitos.

Meillä on monta lasta eli lapsilla iso liuta kummeja. Ollaan muistettu kaikkia joulukortilla, synttärionnitteluilla, joululahjalla, yleensä lapsen valokuvilla jne. Pikkuhiljaa vuosien varrella muistaminen on lakannut niiden kummien suhteen, jotka eivät koskaan muista itse kummilastaan mitenkään.