Lapsen kummiutta sanotaan kunniatehtäväksi ja odotetaan muistamista syntymäpäivisin, jouluisin, rippipäivänä ja juhlien aikoina. Mutta miten kummeja muistetaan? Onko se yksisuuntaista vai molemmin suuntaista muistamista?

Meillä lapsi teki joululahjan kummeille, jonka vein paketoituna heidän postilaatikkoonsa. Koskaan ei kuulunut mitään.

Jäi ainoaksi.

Vierailija kirjoitti:

Miettisin kaksi kertaa, alanko monilapsisen perheen lapsen kummiksi. Heillä on aina jonkun synttärit, valmistujaiset tai rippijuhlat ja sinne ainakin meillä odotetaan osallistuvan lahjan/rahatukon kanssa.

Vaikka toimitat lahjan, mutta et ole fyysisesti paikalla, saat haukkumiset.

Mä olen kyllä kutsunut juhliin aina vain sen lapsen kummit, kenen juhlat on. Lisäksi olen sanonut, että lahja tuodaan aina vain synttärisankarille, eikä sisaruksille. En tajua sitä, että yhdellä on synttärit ja kaikki saa lahjoja. Pitäähän sisaruksenkin oppia, että joskus on toisen päivä ja silloin juhlitaan häntä. Jokaista omalla vuorollaan. Ei mun lapset siten olekaan kateellisia toisilleen ja osaavat innostua myös siitä, että joku toinen sai jotain siistiä lahjaksi (toki haluavat osallistua sillä leikkimiseen).

Minulla ei ole yhtään kummilasta koska olen eronnut kirkosta jo aikoja sitten parikymppisenä. Pyyntöjä on tullut mutta onpa ollut pitävä peruste kieltäytyä. Olen ollut tyytyväinen koska siskoillani on suht monta kummilasta ja he joutuvat lahjomaan heitä synttäreillä, jouluna, rippijuhlissa, valmidtujaisissa etc. En ole koskaan kuullut että itse olisivat saaneet mitään "vastalahjaa" tosin eivät liene odottaneetkaan. Mutta loputtomana lahjavirtana oleminen itselle - ei kiitos.

Meillä on monta lasta eli lapsilla iso liuta kummeja. Ollaan muistettu kaikkia joulukortilla, synttärionnitteluilla, joululahjalla, yleensä lapsen valokuvilla jne. Pikkuhiljaa vuosien varrella muistaminen on lakannut niiden kummien suhteen, jotka eivät koskaan muista itse kummilastaan mitenkään.

Oli muuten mukava tuntea

On yksisuuntaista, valitettavasti. Yhden käden sormilla voi laskea ne muistamiset, joita olen vuosien varrella itse saanut. Kummilapseen palaa rahaa useita tonneja, jos muistaa jokaisena synttärinä ja jouluna kunnes täyttää 18. Sen jälkeenkin yo-lahjat, häälahjat, vauvalahjat. 

Kummipäivänä vainotaan

Olen ani ja harvoin kummi mutta yhdelle

Kummit on kutsuttu näihin aloituksessa lueteltuihin perhejuhliin. On kestitty hyvin, ja vastavuoroisesti kummit ovat ilahduttaneet lasta pienellä lahjalla.

Ei näistä kannata tehdä elämää suurempia valtataisteluja. Se kummilapsi on vasta lapsi. Se ansaitsee saada aikuiselta kummilta aikuisen huomiota.

Kun lapsi on pieni,  niin kummi on siinä antajana. Ajan, huomion ja rahan. Nyt kun itse on vanhojen kummien kummilapsi, on ehkä se vuoro olla antavana puolena. Kyläillä, muistaa ja lopulta kantaa arkkua.

Vierailija kirjoitti:

Mä laitan lasten kummeille joka vuosi joulukortit ja sit kummilapsen koulukuvan. Kummit muistaa yleensä lapsia jouluna ja synttärinä, joku kummi ei silloinkaan. Eli molemmin päin pari kertaa vuodessa.

Eli kummit hankkii lapsille kalliit lahjat sekä kortit, ja saa itse vastineeksi pelkän kortin tai lapsen koulukuvan?

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi on pieni,  niin kummi on siinä antajana. Ajan, huomion ja rahan. Nyt kun itse on vanhojen kummien kummilapsi, on ehkä se vuoro olla antavana puolena. Kyläillä, muistaa ja lopulta kantaa arkkua.

Rahan? Mihin pieni lapsi tarvitsee rahaa?

Kummin tehtävä on viedä lasta kirkkoon, opettaa iltarukous, rukoilla lapsen puolesta ja jos kummilapsen vanhemmat kuolevat, kummin pitää ottaa orvoksi jäänyt kummilapsi luokseen asumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kummin tehtävä on viedä lasta kirkkoon, opettaa iltarukous, rukoilla lapsen puolesta ja jos kummilapsen vanhemmat kuolevat, kummin pitää ottaa orvoksi jäänyt kummilapsi luokseen asumaan. 

Muuten oikein, mutta orvosta lapsesta huolehtii sosiaalitoimi. Kummilla ei ole siihen vastuuta.

Huvittaa koko kummiushomma tässä tapaluterilaisten maassa. 

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi on pieni,  niin kummi on siinä antajana. Ajan, huomion ja rahan. Nyt kun itse on vanhojen kummien kummilapsi, on ehkä se vuoro olla antavana puolena. Kyläillä, muistaa ja lopulta kantaa arkkua.

Ehkä? Kyllä sinun olisi oltava vastavuoroinen kummeille alusta alkaen. Tai äitisi/isäsi ainakin ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummin tehtävä on viedä lasta kirkkoon, opettaa iltarukous, rukoilla lapsen puolesta ja jos kummilapsen vanhemmat kuolevat, kummin pitää ottaa orvoksi jäänyt kummilapsi luokseen asumaan. 

Muuten oikein, mutta orvosta lapsesta huolehtii sosiaalitoimi. Kummilla ei ole siihen vastuuta.

Perinteisesti on kyllä kummiksi valittu rikas ja luotettava aikuinen juuri siinä tarkoituksessa että kummi ottaa lapsen jos vanhemmille tapahtuu jotain. Kummin nimikin on englanniksi Godmother ja Godfather. Latinaksi Sponsor.

Vali vali. Ketään ei pakoteta kummiksi.

Me huomasimme pian lapsen syntymän jälkeen, että tuli valittua väärät kummit. Ihmiset, joiden kuvittelimme ainakin olevan elämässämme koko loppuelämän, eivät sitten olleetkaan kiinnostuneita pitämään yhteyttä lapseen. Vaikka olivat innokkaina ottaneet kummi-tittelit alun perin vastaan. Ihmisten olisi hyvä ymmärtää, että kummiudesta voi myös kieltäytyä. Ja niin olisi paras tehdäkin, jos se ei kiinnosta. 

Mua kaduttaa, että suostuin kummiksi eri paikkakunnalla asuvan ystävän lapselle. Parina ensimmäisenä vuonna tuli kutsut syntymäpäiville ja ostin lapselle lahjan silloin ja jouluisin. Sitten syntymäpäiväkutsuja ei enää tullut vaan somesta luin jälkikäteen että juhlia oli vietetty siellä ja tuolla. Vanhemmat pitävät edelleen yhteyttä muhun ja nähdään pari kertaa vuodessa kun tulevat kotipaikallaan käymään. Lapsi ei ole silloin edes mukana. Kun kysyn lapsen kuulumisia niin vastaus on lyhytsanainen. Tätä on jatkunut jo useamman vuoden etten ole nähnyt kummilastani kun en ole paikkakunnalla käynyt hetkeen eikä kutsua tule. Sinne on siis 5,5 h matka niin en lähde hupiajelulle. Postitan jouluisin pienen lahjan, mutta päätin että syntymäpäivänä en laita mitään jos ei kutsua ole tullut. Onko se kummin vastuulla selvittää, missä ja milloin syntymäpäiviä ja muita juhlia vietetään ja tunkeutua paikalle vai olisiko se vanhempien vastuulla kutsua kummit juhliin jos heidät halutaan paikalle? Olen päättänyt, että antaa olla. Jouluisin postitan pienen muistamisen ja se saa riittää. Harmittaa, että suostuin kummiksi vaikken ole hänen elämässään millään tavalla läsnä. Enkä oikeastaan enää haluakaan enää, jos vanhemmat tai lapsi eivät sitä toivo. En tiedä halusivatko vain lahja-automaatteja lapselleen, kun kummejakin oli valittu 5 kpl. 

Muiden kummilapsien kanssa menee hyvin. Vanhemmat ovat kutsuneet syntymäpäiville ja rippijuhliin. Heille ostan isommat lahjat, kun tiedän mistä he pitävät ja he haluavat minut paikalle.