Lapsen kummiutta sanotaan kunniatehtäväksi ja odotetaan muistamista syntymäpäivisin, jouluisin, rippipäivänä ja juhlien aikoina. Mutta miten kummeja muistetaan? Onko se yksisuuntaista vai molemmin suuntaista muistamista?

Noinhan se menee. Eipä ole näkynyt mitään muistamista kun kummilla on ollut merkkipäivät tai muuta suurta juttua elämässä, edes joulukortista puhumattakaan.  Kummilta on myös odotettu suuria lahjoja, vaikka on joutunut työttömäksi. 

Elikkä rahaa pitää lahjoittaa tehtävänä hyväntekijä. Miksi se siihen on mennyt joulupukin työksi kun alkuperäinen tarkoitus oli uskonnolliset arvot. 

Olen aika monen lapsen kummi.

Lähipiirissäni kukaan ei ole uskonnollinen, ristiäiset yms kummijutut tehdään vain siksi kun "ne kuuluu tehdä".

Jokaisen vanhemman kanssa olen sopinut, että voin tulla kummiksi jos se ei velvoita puolin eikä toisin ketään mihinkään.

Eli olen kummi "paperilla".

Typerältä se tuntuu, mutta jos kerran vanhemmat niin haluavat niin mulle ok.

Itse olen kummi kahdelle lapselle, enkä odota kyllä mitään. Itsekin nyt korona-aikana ollut hävettävän vähän yhteyksissä.

Omien lasteni kummeista tiedän, että yksi odottaa muistamista. Varmasti lapsen tekemä kortti hänellekin riittäisi, mutta ainakin sitä varmasti odottaa ainakin jouluna. Hänellä itsellään ei ole lapsia ja tuskin tuleekaan niin kummius ja yhteys lapseen on hänelle tosi tärkeä juttu.

Kaikki kummilapseni ovat nyt aikuisia, joista vain kahden kanssa pidän yhteyttä. Toiselle heistä neuvoin,miten kiitos on todella kätevä sana käyttää niin kummille kuin ylipäätään kaikkia kohtaan. Sillä takaa ystävällisyyttä sekä uuden rahasumman kummilta tililleen. Melkein otti opikseen.  Kun taas toinen kummilapseni on luonnostaan huomaavainen ja avoin, niin yhteys on säilynyt yrittämättäkin. Häntä neuvottiin jo lapsesta asti kotona ja mm sana kiitos.  

Vuorovaikutus täytyy toimia molempiin suuntin, Sehän on myös kummilapsen  kasvatusta ja elämänoppia, mikä kummiuteen kuuluukin. Ja näistä voi sopia jo kummiuteen suostuessaan.

Mä laitan lasten kummeille joka vuosi joulukortit ja sit kummilapsen koulukuvan. Kummit muistaa yleensä lapsia jouluna ja synttärinä, joku kummi ei silloinkaan. Eli molemmin päin pari kertaa vuodessa.

Munkin sisko narisi aina, kun en osta kummitytölle mitään koskaan, äidillemme oli valittanut.

Aina toin matkoilta tuliaisia tytölle, ostin joulu- ja synttarilahjat, mutta ei mulla ollut yksinasuvana varaa mihinkään kalliiseen.

Oikeasti kummin tehtä ei ole olle mikään rahalipas. Kummin tehtävä on olla tukena ja ohjata lasta kunnon kristityksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä laitan lasten kummeille joka vuosi joulukortit ja sit kummilapsen koulukuvan. Kummit muistaa yleensä lapsia jouluna ja synttärinä, joku kummi ei silloinkaan. Eli molemmin päin pari kertaa vuodessa.

Mulle ei laitettu edes kummitytön koulukuvia, kun ne oli niin kalliita. -nro 8-

Lupauduin ystäväni vauvan kummiksi, ja pian sen jälkeen hän kertoi antavansa minulle tilinumeron, mihin rahaa voi laittaa. Totesin, että toteutan kummiutta omalla tavallani enkä laita rahaa kenenkään tilille.

Kummilapsi on nyt 21v. Ihan hyvin meni vuodet, mutta tuon lähtökohdan muistan yhä hyvin ikävänä.

Ystävyys on kuitenkin säilynyt, mutta kummilapsen kanssa ei ole vastavuoroisuutta (muistaminen on tullut lähinnä vain hänen äidiltää, mikä sinänsä riittää minulle). Koen kummiuden nyt loppuneen.

Niinpä.

Kummi on pelkkä lahja-automaatti. Tulee mieleen oma kummityttöni tai paremminkin hänen äitinsä. Erään joulun jälkeen törmäsimme kaupassa ja ajattelin että hän kiittää tyttärensä lahjasta. Lahja oli mennyt sukulaisen kautta heille, koska itse en päässyt viemään. No vielä mitä, äiti tokaisi: Mikä niistä lahjoista oli sinulta, kun lahjoja tuli niin paljon. Kerroin mikä. Hän naama nyrpyssä ilmaisi ettei ollut mieleinen lahja. Seuraavana vuonna sitten hän soitteli hyvissä ajoin ennen joulua ja pyysi rahaa lahjaksi. Pyysi tuomaan postiluukusta kun eivät ole itse kuulemma paikalla. Pudotin sitten joulukortin kanssa rahat kirjekuoressa. Mietin että miten kiittämätöntä porukkaa voikaan olla. Olin itse opiskelija ja kumpikin kummitytön vanhemmista hyväpalkkaisissa töissä. Kiittikö kukaan heistä lahjasta. Ei tietenkään.

Mä olen yrittänyt sanoa lasten kummeille, että esim. muuten vain vieraillessa ei saisi tuoda mitään lahjuksia mukanaan, koska en halua, että lapset alkaa näkemään kummin jonain lahjusautomaattina. Synttäreille vain jotain pientä.

Kyllä mä enemmän toivon, että viettäisivät aikaa yhdessä. Olen valinnut lasteni kummeiksi ihmisiä, ketkä ovat mielestäni hyviä esimerkkejä elämänarvoissaan ja -tavoissaan ja toivottavasti olisivat vielä teininä niin läheisiä, että lapsi voisi heidänkin kanssa keskustella esim. (tulevista) elämänvalinnoista jne.

Kummin kannalta viestini kummilapsen vanhempana on toki myös, että haluan ko. henkilön olevan elämässämme jatkossakin. Että hän on niin tärkeä, että haluan kummiudella sitoa häntä perheeseemme. Tottakai muistetaan myös kummia (muistaisin toki ystävääni, vaikkei mulla olisi lapsiakaan, mutta opetan myös lasta siihen, että kummille tehdään joulukortti jne.).

En mä kyllä kummina ole edes odottanut mitään vastalahjoja. Tosin en odota lasten kumminkaan mun lapsille mitään tuovan. Eikä ainakaan mitään kallista.

Eräs lähipiirissäni oli sitä mieltä että kummin tehtävänä olisi ollut ostaa auto valmistumislahjana kummilapselle. Siis nuori oli sitä mieltä 😂

Nyt jo naurattaa mutta ei silloin 🤣

Olen lopettanut lahjusautomaattina olon siihen kun lapsi pääsee ripille, ainoastaan valmistumislahja sen jälkeen.

Siinäkin on jo ihan tarpeeksi ilmaisen lapsenvahtina olemisen lisäksi kun ei ole muuta kanssakäymistä.

Rippilahjaan kans lopetin lahjojen antamisen mutta kihla, hää ja vauvalahjoja olen antanut myöhemmin.

Rahana.

Minulla ja miehelläni on yhteinen kummilapsi, jota muistimme joka ikinen joulu, nimpparipäivä, synttärit lahjalla. Hänen ollessaan täysi-ikäinen pyysimme hänet lapsellemme kummiksi. Pari kertaa muisti lahjalla ja sitten loppui kaikki muistaminen. Ei viitsi edes synttärionnitteluja tekstiviestillä laittaa. Tuskin on rahasta kiinni, peräkammarinpoikana on asustellut nyt kolmikymppiseksi saakka ja käyttänyt kaikki rahat itseensä.

Miettisin kaksi kertaa, alanko monilapsisen perheen lapsen kummiksi. Heillä on aina jonkun synttärit, valmistujaiset tai rippijuhlat ja sinne ainakin meillä odotetaan osallistuvan lahjan/rahatukon kanssa.

Vaikka toimitat lahjan, mutta et ole fyysisesti paikalla, saat haukkumiset.

Minuun ei ole oltu juurikaan yhteydessä, niin katson, että eipä ole vain minun velvollisuus pitää suhteita yllä lapseen. En ole siis itsekään ollut lapseen tai perheeseen missään yhteydessä. Aluksi vein tai lähetin lahjan, joulu-tai synttärilahjan vähintään, mutta kun yhteydenpito jäi sille tasolle, niin ajattelin, että antaa niiden lahjojen jo olla. Lapsikin kasvoi, että ainakin ne ensimmäiset vuodet sen lahjan aina lähetin tai vein. Välimatkaa monta sataa kilometriä. Ei ole tullut kutsuja sinne. Pelkän lahjan lähettäminen postissa tuntuu hieman oudolta.

Vierailija kirjoitti:

Eräs lähipiirissäni oli sitä mieltä että kummin tehtävänä olisi ollut ostaa auto valmistumislahjana kummilapselle. Siis nuori oli sitä mieltä 😂

Nyt jo naurattaa mutta ei silloin 🤣

🤣 Ei hemmetti!