Lapset saavat päättää itse oman sukupuolensa?
Olen ajatellut tätä asiaa paljon, että lapset saavat olla, mitä itse kokevat ja tuntevat. Ja eikö se ole vielä niinkin, että tuntemukset ja kokemukset voivat vaihtua useaankin kertaan.
Kun minulla oli pikkulapsi, puhuttiin paljon siitä, kuinka turvallista o, kun aikuinen antaa selkeät rajat moessakin asiassa. Lapser saavat sitten pikkuhiljaa tehdä päätöksiä, kun ikää karttuu sen mukaisesti. 4v voi sanoa, minkävärisen talvitakin hän haluaa, mutta takin mun ominaisuudet jäävät vanhemmalle.
Kun lapsi saa päättää sukupuolestaa, niin epäilen, että vaikeuttaa selkeästi terveen identiteetin kehittymistä.
Miten esim epävakaassa tai vakaassakin perheessä kasvanut lapsi kasvaa terveeseen itsetuntoon, jos jopa sukupuoli on itse päätettävä ja ympärillä on samanikäisiä, joiden sukupuolta ei tiedä.
Mä rohkenen epäillä, että tulevaisuudessa tulee ongelmia nuorten kanssa vielä enemmän kuin nyt.
Kommentit (108)
Olet nyt kyllä ymmärtänyt asian täysin väärin. Ei lapsi valitse sukupuoltaan, vaan hän tuntee ja tietää olevansa tiettyä sukupuolta. Ainakin omat lapseni ovat jo pienestä asti käyttäytynett tietyllä tavalla ja ajatelleet itsestään tietyllä tavalla kenenkän ohjaamatta. He ovat olleet ylpeästi tyttöjä ja poikia. Jos joku lapsi tuntee olevansa tyttö vaikka ulkoisesti näyttää olevan poika, ei ole mitään merkitystä tarjota hänelle stereotyyppisiä poikien leluja, poikien värejä, ne eivöt häntä muuksi muuta mitä hän itse tuntee. Sen vuoksi kannatan sukupuolineutraalia suhtautumista, lelut, värit, vanhempien puheet - ne ovat lapsille sopivia eivätkä ohjaa oletetun sukupuolen mukaan tiettyyn suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
On tärkeämpää hyväksyä lapsi sellaisenaan kuin asettaa vääräksi osoittautuvia rajoja. Kun lapseni oli aikanaan päiväkodissa, yksi täti yritti kovasti vahvistaa hänen biologista sukupuolirooliaan huonolla menestyksellä. Lapsi piti pienestä pitäen kaikista toiselle sukupuolelle kuuluvista jutuista. Olin silloin sitä mieltä, että ei mitään väliä perinteisellä sukupuoli-identiteetillä.
Nyt aikuisena on hän on oiva esimerkki siitä, mitä ihminen on silloin, kun saa olla oma itsensä ilman mitään sukupuolen määrittelyä. Ainakaan näin perheenjäsenenä en ole havainnut mitään ongelmaa hänen itsetunnossaan.
Seksuaalinen suuntautuminen on mielestäni itse kunkin oma asia vielä suuremmassa määrin eikä sillä ole mitään merkitystä arkielämässä. Eikä se oikeastaan millään tavalla ole sidoksissa biologiseen sukupuoleen. Sekin on surullista, jos nuoren ihmisen muutenkin herkkää seksuaalisuutta rajoitetaan osoittamalla, että samaan sukupuoleen rakastuminen olisi väärin. Tässäkin asiassa lapseni kohtasi ymmärtäväisiä aikuisia.
Järkyttävä sinun näkemyksesi. Katsotko vakavissasi, että ahtaita rooliodotuksia rikkova lapsi ei ole omaa sukupuoltaan? Että poika ei olekaan poika, jos leikkii "tyttöjen leikkejä"?
Lapsille pitää opettaa, että kiinnostuksen kohteet ei määrää sukupuolta. Tyttö, joka leikkii autoilla on ihan samalla tavalla tyttö kuin nukeilla leikkivä. Miksi pitäisi opettaa lapsille ahtaita sukupuolirooleja? Eikö sinun näkemyksesi ole vanhanaikainen?
Asia selvä! Minulla on edelleen Tyttö ja Poika.
Vierailija kirjoitti:
Olet nyt kyllä ymmärtänyt asian täysin väärin. Ei lapsi valitse sukupuoltaan, vaan hän tuntee ja tietää olevansa tiettyä sukupuolta. Ainakin omat lapseni ovat jo pienestä asti käyttäytynett tietyllä tavalla ja ajatelleet itsestään tietyllä tavalla kenenkän ohjaamatta. He ovat olleet ylpeästi tyttöjä ja poikia. Jos joku lapsi tuntee olevansa tyttö vaikka ulkoisesti näyttää olevan poika, ei ole mitään merkitystä tarjota hänelle stereotyyppisiä poikien leluja, poikien värejä, ne eivöt häntä muuksi muuta mitä hän itse tuntee. Sen vuoksi kannatan sukupuolineutraalia suhtautumista, lelut, värit, vanhempien puheet - ne ovat lapsille sopivia eivätkä ohjaa oletetun sukupuolen mukaan tiettyyn suuntaan.
Millä tavalla käyttäytyy mielestäsi tyttö tai poika? Miksi sinun päässäsi sukupuoli yhdistyy vanhanaikaisiin sukupuolistereotypioihin?
Opetatko lapsillesi, että sukupuoli on tunne ja johtaa tiettyyn käyttäytymiseen?
Huomaatko itse, että tällainen ajattelu pönkittää ahdasmielistä ajatusta, että tytöt käyttäytyvät jollain lailla ja pojat toisella tavalla? Ennen sentään yritettiin opettaa, että tytöt voi tehdä mitä vain, nyt heille opetetaaniin, etteivät ole tyttöjä jos ei käyttäydy jollain "tyttömäisellä" tavalla.
Ehdotan että ei puhuttaisi enää tytöistä tai pojista. Esimerkiksi istumapissaajat ja seisaaltaan pissaajat olisi ok.
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan että ei puhuttaisi enää tytöistä tai pojista. Esimerkiksi istumapissaajat ja seisaaltaan pissaajat olisi ok.
Eikä myöskään äideistä ja isistä. On olemassa vain vanhempia, jotka numeroidaan tarvittaessa tunnistamisen helpottamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet nyt kyllä ymmärtänyt asian täysin väärin. Ei lapsi valitse sukupuoltaan, vaan hän tuntee ja tietää olevansa tiettyä sukupuolta. Ainakin omat lapseni ovat jo pienestä asti käyttäytynett tietyllä tavalla ja ajatelleet itsestään tietyllä tavalla kenenkän ohjaamatta. He ovat olleet ylpeästi tyttöjä ja poikia. Jos joku lapsi tuntee olevansa tyttö vaikka ulkoisesti näyttää olevan poika, ei ole mitään merkitystä tarjota hänelle stereotyyppisiä poikien leluja, poikien värejä, ne eivöt häntä muuksi muuta mitä hän itse tuntee. Sen vuoksi kannatan sukupuolineutraalia suhtautumista, lelut, värit, vanhempien puheet - ne ovat lapsille sopivia eivätkä ohjaa oletetun sukupuolen mukaan tiettyyn suuntaan.
Millä tavalla käyttäytyy mielestäsi tyttö tai poika? Miksi sinun päässäsi sukupuoli yhdistyy vanhanaikaisiin sukupuolistereotypioihin?
Opetatko lapsillesi, että sukupuoli on tunne ja johtaa tiettyyn käyttäytymiseen?
Huomaatko itse, että tällainen ajattelu pönkittää ahdasmielistä ajatusta, että tytöt käyttäytyvät jollain lailla ja pojat toisella tavalla? Ennen sentään yritettiin opettaa, että tytöt voi tehdä mitä vain, nyt heille opetetaaniin, etteivät ole tyttöjä jos ei käyttäydy jollain "tyttömäisellä" tavalla.
Taisit tahallaan yrittää provosoida ja kääntää kirjoitukseni päälaelleen. Nimenomaan lapseni ovat saaneet ja käyttäytyä kuten ovat halunneet, siis sukupuolen määrittämättä esim. käytöstä.
Ei kai tätä ennen edes mietitty. Tai ainakin itse sain leikkiä ja tehdä mitä vaan. En osannut ajatellakaan, mikä on tyttöjen tai poikien juttu ja ei kai vanhempanikaan. Ihan normi hetero minusta on silti tullut.
Minulla on terve poikalapsi, joka tuntee itsensä pojaksi. Nykyaika on sairasta, nykyajan ihmiset ovat jotenkin mielenterveysongelmaisia ja en yhtään ihmettele. Aikuiset ovat täysin hukassa, joten miten osaisivat kasvattaa kakaroitaan. Nykyajan kakararoilla ei ole mitään rajoja, kiljutaan kuin mitkäkin apinat tuolla kaupoissa, ja nämä autistiset vanhemmat eivät sano mitään. Nyt sitten lapset alkavat päättää ovatko tyttöjä vai poikia, sairas valtio nimeltään Suomi. Sairasta sairasta ja sairas lammaskansa asuttaa tätä maata. Ei ole minun maani tämä enää, ainut ratkaisu on häipyä täältä sivistysvaltioihin asumaan, Suomi nimittäin ei ole sitä enää, onko koskaan ollutkaan.
Mun lapset ei päätä yhtään mitään.
Lapset nyt sanovat ja tuntevat mitä sattuu koska eivät vielä tajua kaikkea. Sehän on niiden homma, sanoa hölmöyksiä ja nolostuttaa vanhemmat ja aiheuttaa harmaita hiuksia.
Jonnekin 4-5v asti lapset uskovat ihan mitä tahansa niille sanotaan koska ei ole kriittistä ajatustaitoa.
Jos oikeasti aletaan tutkimaan näitä toisena sukopuolena itseään tiedostavia lapsia niin taustalta löytyy aina joku tai jokin joka sitä asiaa tuputtanut. Oli se sitten opettaja, vanhemmat tai sosiaalinen media tai mikä lie ylempi auktoriteetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tärkeämpää hyväksyä lapsi sellaisenaan kuin asettaa vääräksi osoittautuvia rajoja. Kun lapseni oli aikanaan päiväkodissa, yksi täti yritti kovasti vahvistaa hänen biologista sukupuolirooliaan huonolla menestyksellä. Lapsi piti pienestä pitäen kaikista toiselle sukupuolelle kuuluvista jutuista. Olin silloin sitä mieltä, että ei mitään väliä perinteisellä sukupuoli-identiteetillä.
Nyt aikuisena on hän on oiva esimerkki siitä, mitä ihminen on silloin, kun saa olla oma itsensä ilman mitään sukupuolen määrittelyä. Ainakaan näin perheenjäsenenä en ole havainnut mitään ongelmaa hänen itsetunnossaan.
Seksuaalinen suuntautuminen on mielestäni itse kunkin oma asia vielä suuremmassa määrin eikä sillä ole mitään merkitystä arkielämässä. Eikä se oikeastaan millään tavalla ole sidoksissa biologiseen sukupuoleen. Sekin on surullista, jos nuoren ihmisen muutenkin herkkää seksuaalisuutta rajoitetaan osoittamalla, että samaan sukupuoleen rakastuminen olisi väärin. Tässäkin asiassa lapseni kohtasi ymmärtäväisiä aikuisia.
Järkyttävä sinun näkemyksesi. Katsotko vakavissasi, että ahtaita rooliodotuksia rikkova lapsi ei ole omaa sukupuoltaan? Että poika ei olekaan poika, jos leikkii "tyttöjen leikkejä"?
Lapsille pitää opettaa, että kiinnostuksen kohteet ei määrää sukupuolta. Tyttö, joka leikkii autoilla on ihan samalla tavalla tyttö kuin nukeilla leikkivä. Miksi pitäisi opettaa lapsille ahtaita sukupuolirooleja? Eikö sinun näkemyksesi ole vanhanaikainen?
Sukupuolen määrittely on tässä avainkysymys. Sukupuoliroolit ovat vanhanaikaisia, mutta mikä on sitten lapsen OMA sukupuoli? Biologinen ensisijaisesti, koska ei pienelle lapselle ole oikein ennättänyt muutakaan muotoutua. Ei minulla ollut tarvetta määritellä yhtäkään lapsistani yksiselitteisesti pojaksi tai tytöksi. Itse ovat saaneet valita nukke- tai metsästysleikit, ja pukeutua mekkoon tai maastoasuun. Itse he ovat omia määritelmiään tehneet sen mukaan, mitä ovat nähneet muiden ihmisten tekevän, eikä se oma määritelmä ole aina ollut biologinen. Lapsi määritteli omaa sukupuoltaan pojaksi tai tytöksi nimenomaan sellaisten tilanteiden mukaan, joissa oli jomman kumman vanhemman mukaan, ja aika suuri osa vanhempien töistä jakautui perinteisen työnjaon mukaan.
Ilmaisinko lainauksessa tämän jotenkin epäselvästi. Se oli päiväkotitäti, joka yritti asettaa lastani vanhanaikaisiin sukupuolirooleihin enkä minä tai muut läheiset. Itse asiassa en ole vieläkään aivan varma aikuisesta lapsestani, mihin sukupuoleen hän kokee kuuluvansa, vai kuuluuko kumpaankaan, vaikka biologinen sukupuoli paljastui jo synnytyslaitoksella.
Kuka sen sukupuolen päättää ellei yksilö itse?
Ei tätä pelkästään Suomessa tapahdu, vaan näköjään kaikkialla, ainakin länsimaissa. Täällä UKssa on lähtenyt mopo käsistä. Täälläkin neuvotaan ettei pitäisi käyttää isä ja äiti termiä vaan puhua vanhemmista (parent) ettei joku johnny fartipants vaan loukkaannu. Jossain äiti on korvattu 'birthing person', jossain ei saa puhua brest milkistä vaan chest milk.
Niinku mikä ...tun järki että kaikki pitää kääntää päälaelle? Chest eli rintakehä ei tuota maitoa ja miehilläkin on maitorauhaset, noin niikuin muistutuksena.
Minä en itseäni mihinkään sub-kategoriaan laita koska se on jonkun (etenkin naisia vihaavan) sekopään märkä utopiauni.
Niinkuin ap tuumaa, tulevaisuus tulee olemaan vähintäänkin "mielenkiintoinen". Nyt kun mielenvikaisuudet ja mielenhäiriöt normalisoidaan, aika näyttää...
Ahdasmielistä ja vanhanaikaista on pitää tyttöjen sekä poikien leikit ja värit erillään. Ja ahdasmielistä ja vanhanaikaista on olettaa että nukeillä leikkivä poika on joko homo tai tyttö. Tai tyttö joka leikkii autoilla on lesbo tai poika.
Ja missä nämä on päätetty? Onko joku isompi taho/organisaatio kun päättää näistä ja lähettää sitten vaateet tms ohjeet kaikille valtioille, jotka sitten hissuksiin vaihtavat lakeja sillä aikaa kun joku muu maailmalla tapahtuva asia vie huomion pois.
Vierailija kirjoitti:
Kuka sen sukupuolen päättää ellei yksilö itse?
Luonto sen on päättänyt jo. Myös transsukupuoliset ovat mitä ovat johtuen biologisista tekijöistä, eikä mistään päätöksistä. Ei sukupuoli ole mikään mikä valitaan sen mukaan, mikä sattuisi juuri nyt huvittamaan, vaan kiinteä osa ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet nyt kyllä ymmärtänyt asian täysin väärin. Ei lapsi valitse sukupuoltaan, vaan hän tuntee ja tietää olevansa tiettyä sukupuolta. Ainakin omat lapseni ovat jo pienestä asti käyttäytynett tietyllä tavalla ja ajatelleet itsestään tietyllä tavalla kenenkän ohjaamatta. He ovat olleet ylpeästi tyttöjä ja poikia. Jos joku lapsi tuntee olevansa tyttö vaikka ulkoisesti näyttää olevan poika, ei ole mitään merkitystä tarjota hänelle stereotyyppisiä poikien leluja, poikien värejä, ne eivöt häntä muuksi muuta mitä hän itse tuntee. Sen vuoksi kannatan sukupuolineutraalia suhtautumista, lelut, värit, vanhempien puheet - ne ovat lapsille sopivia eivätkä ohjaa oletetun sukupuolen mukaan tiettyyn suuntaan.
Millä tavalla käyttäytyy mielestäsi tyttö tai poika? Miksi sinun päässäsi sukupuoli yhdistyy vanhanaikaisiin sukupuolistereotypioihin?
Opetatko lapsillesi, että sukupuoli on tunne ja johtaa tiettyyn käyttäytymiseen?
Huomaatko itse, että tällainen ajattelu pönkittää ahdasmielistä ajatusta, että tytöt käyttäytyvät jollain lailla ja pojat toisella tavalla? Ennen sentään yritettiin opettaa, että tytöt voi tehdä mitä vain, nyt heille opetetaaniin, etteivät ole tyttöjä jos ei käyttäydy jollain "tyttömäisellä" tavalla.
Taisit tahallaan yrittää provosoida ja kääntää kirjoitukseni päälaelleen. Nimenomaan lapseni ovat saaneet ja käyttäytyä kuten ovat halunneet, siis sukupuolen määrittämättä esim. käytöstä.
Kovin moni tähän ketjuun kirjoittava tai yksi vänkääjä ei tätä ymmärrä.
Hyvinkin pienelle lapselle paljastuu, että on olemassa kahdenlaisia ihmisiä. Suomessa käydään tavallisesti saunassa perheittäin niin, että lapsi huomaa ne pienet erot. Lapsi voi määrittää itsensä kuuluvaksi vanhempansa kanssa samaan sukupuoleen muillakin perusteilla kuin sillä, mitä on jalkojen välissä. Jos eri sukupuolta olevilla tutuilla aikuisilla on esimerkiksi kovin erilaiset harrastukset ja muut tekemiset, lapsi on mieluummin samaa sukupuolta niiden aikuisten kanssa, joiden tekemiset ovat häntä kiinnostavia.
Niin kävi meillä, emmekä totisesti tuputtaneet sukupuolirooleja lapsillemme.
Pienet lapset ilmoittavat yhtenä päivänä olevansa tyttöjä, toisena poikia ja kolmantena dinosauruksia. Jokaiseen näistä voi vastata "ok, asia selvä". Kaikki on ok, kunhan ei ala pakottaa lasta mihinkään muottiin, oli se muotti sitten perinteinen tyttö/poika tai korostetun sukupuolineutraali.
On tärkeämpää hyväksyä lapsi sellaisenaan kuin asettaa vääräksi osoittautuvia rajoja. Kun lapseni oli aikanaan päiväkodissa, yksi täti yritti kovasti vahvistaa hänen biologista sukupuolirooliaan huonolla menestyksellä. Lapsi piti pienestä pitäen kaikista toiselle sukupuolelle kuuluvista jutuista. Olin silloin sitä mieltä, että ei mitään väliä perinteisellä sukupuoli-identiteetillä.
Nyt aikuisena on hän on oiva esimerkki siitä, mitä ihminen on silloin, kun saa olla oma itsensä ilman mitään sukupuolen määrittelyä. Ainakaan näin perheenjäsenenä en ole havainnut mitään ongelmaa hänen itsetunnossaan.
Seksuaalinen suuntautuminen on mielestäni itse kunkin oma asia vielä suuremmassa määrin eikä sillä ole mitään merkitystä arkielämässä. Eikä se oikeastaan millään tavalla ole sidoksissa biologiseen sukupuoleen. Sekin on surullista, jos nuoren ihmisen muutenkin herkkää seksuaalisuutta rajoitetaan osoittamalla, että samaan sukupuoleen rakastuminen olisi väärin. Tässäkin asiassa lapseni kohtasi ymmärtäväisiä aikuisia.