Lue keskustelun säännöt.
Lapset saavat päättää itse oman sukupuolensa?
26.08.2022 |
Olen ajatellut tätä asiaa paljon, että lapset saavat olla, mitä itse kokevat ja tuntevat. Ja eikö se ole vielä niinkin, että tuntemukset ja kokemukset voivat vaihtua useaankin kertaan.
Kun minulla oli pikkulapsi, puhuttiin paljon siitä, kuinka turvallista o, kun aikuinen antaa selkeät rajat moessakin asiassa. Lapser saavat sitten pikkuhiljaa tehdä päätöksiä, kun ikää karttuu sen mukaisesti. 4v voi sanoa, minkävärisen talvitakin hän haluaa, mutta takin mun ominaisuudet jäävät vanhemmalle.
Kun lapsi saa päättää sukupuolestaa, niin epäilen, että vaikeuttaa selkeästi terveen identiteetin kehittymistä.
Miten esim epävakaassa tai vakaassakin perheessä kasvanut lapsi kasvaa terveeseen itsetuntoon, jos jopa sukupuoli on itse päätettävä ja ympärillä on samanikäisiä, joiden sukupuolta ei tiedä.
Mä rohkenen epäillä, että tulevaisuudessa tulee ongelmia nuorten kanssa vielä enemmän kuin nyt.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan sukupuolisekoilu on älytöntä, kun etenkin nuoret lähtevät siihen mukaan kun se on muotia ja cool... Mutta niille, jotka väittävät, että sukupuoli on ainoastaan kehon biologiaa niin mites sitten se, että joissain tutkimuksissa on havaittu, että transihmisten aivot muistuttavat enemmän sen sukupuolen aivoja, mitä he kokevat olevansa. Transnaisten aivot muistuttavat naisten aivoja ja transmiesten miesten aivoja.
Aivojen rakenteeseen ei voida vaikuttaa, mutta kehoon voidaan. Kehon korjaaminen toivotunlaiseksi on siksi ihan validi keino helpottaa dysforiaa, varsinkin kun transsukupuolisuus ei poistu ihmisestä terapialla tai eheytyksellä.
Tämä kuitenkin koskee niitä ns. oikeita transsukupuolisia, jotka ovat pienestä asti kokeneet olevansa jotakin muuta, kuin minä heitä on pidetty, eikä näitä they/them teinityttöjä, joita naiseus ahdistaa.
Olen siis itse transsukupuolinen, joka on korjannut kehonsa aikuisiällä.
Turha kai sanoa, koska miksi turhaan uskoa kokemusasiantuntijaa, mutta itselleni sukupuolenkorjaus on mahdollistanut sen, että olen taas työelämässä. Koko elämän ajan kestänyt epämääräinen ahdistus, pelko ja epämukavuus on poissa ja pystyn olemaan normaali ihminen normaalien ihmisten joukossa, vihdoin.
En silti tue sitä, että sukupuolta voi vaihtaa ihan miten huvittaa ja muiden täytyisi vain leikkiä mukana, että naisella voi olla leidipenis ja miehellä kuukautiset.
"Mutta niille, jotka väittävät, että sukupuoli on ainoastaan kehon biologiaa niin mites sitten se, että joissain tutkimuksissa on havaittu, että transihmisten aivot muistuttavat enemmän sen sukupuolen aivoja, mitä he kokevat olevansa. Transnaisten aivot muistuttavat naisten aivoja ja transmiesten miesten aivoja."
Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, kriittisessä tarkastelussa osoittautui että kyse on rakenne-eroista seksuaalisen suuntautumisen välillä. Homoseksuaalien ja ei-homoseksuaalien transihmisten aivoissa ei ole sellaisia yhtäläisyyksiä, jotka selittäisivät yleisesti kokemuksen vastakkaiseen sukupuoleen kuulumisesta.
Sukupuolidysforiassa kyse on paljon monimutkaisemmasta neuropsykologisesta kehityksestä, jonka voisi karkeasti jaoitella kolmeen kategoriaan: Early-onset, late-onset ja rapid-onset. Näillä kaikilla on omat erityispiirteensä, jotka tarvitsevat täysin eri lähestymistapoja. Siksi onkin valitettavaa että kehonmuokkaus nähdään ainoana oikeana hoitokeinona, jopa siinä määrin että "kokeelliset" hoitokeinot pyritään kriminalisoimaan (ikäänkuin fyysiset transhoidot ei sitten olisi aivan stanan kokeellisia, radikaaleja ja peruuttamattomia).
That said, olen iloinen että transhoidot auttoivat sinua. Protokollan pitäisikin toimia niin, että hoidoista päätetään yksilötasolla eikä mennä "one size fits all"-asenteella.
Luuletko ettei transhoitoja mietitä yksilöllisesti? 🤦
Vaatimus on esitetty, ettei pitäisi olla. Ehjänä syntynyt-aloite on leiponut dysforian terapeuttiset hoitokeinot ehetyskieltojen alle, aivan kuten monet muut (länsi)maat viime vuosina. Kyseessä on kekseliäs sanakikkailu, jolla uskotellaan suurelle, aiheesta pihalla olevalle yleisölle miten sukupuolidysforian kokonaisvaltaisempi hoito on sama asia kuin homojen kidutus heterouttamistarkoituksessa. Vaikka asia on juuri päinvastoin, hormoniblokkerit + affirmoiva tuki keskenkasvuiselle = sukupuolilobotomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan sukupuolisekoilu on älytöntä, kun etenkin nuoret lähtevät siihen mukaan kun se on muotia ja cool... Mutta niille, jotka väittävät, että sukupuoli on ainoastaan kehon biologiaa niin mites sitten se, että joissain tutkimuksissa on havaittu, että transihmisten aivot muistuttavat enemmän sen sukupuolen aivoja, mitä he kokevat olevansa. Transnaisten aivot muistuttavat naisten aivoja ja transmiesten miesten aivoja.
Aivojen rakenteeseen ei voida vaikuttaa, mutta kehoon voidaan. Kehon korjaaminen toivotunlaiseksi on siksi ihan validi keino helpottaa dysforiaa, varsinkin kun transsukupuolisuus ei poistu ihmisestä terapialla tai eheytyksellä.
Tämä kuitenkin koskee niitä ns. oikeita transsukupuolisia, jotka ovat pienestä asti kokeneet olevansa jotakin muuta, kuin minä heitä on pidetty, eikä näitä they/them teinityttöjä, joita naiseus ahdistaa.
Olen siis itse transsukupuolinen, joka on korjannut kehonsa aikuisiällä.
Turha kai sanoa, koska miksi turhaan uskoa kokemusasiantuntijaa, mutta itselleni sukupuolenkorjaus on mahdollistanut sen, että olen taas työelämässä. Koko elämän ajan kestänyt epämääräinen ahdistus, pelko ja epämukavuus on poissa ja pystyn olemaan normaali ihminen normaalien ihmisten joukossa, vihdoin.
En silti tue sitä, että sukupuolta voi vaihtaa ihan miten huvittaa ja muiden täytyisi vain leikkiä mukana, että naisella voi olla leidipenis ja miehellä kuukautiset.
"Mutta niille, jotka väittävät, että sukupuoli on ainoastaan kehon biologiaa niin mites sitten se, että joissain tutkimuksissa on havaittu, että transihmisten aivot muistuttavat enemmän sen sukupuolen aivoja, mitä he kokevat olevansa. Transnaisten aivot muistuttavat naisten aivoja ja transmiesten miesten aivoja."
Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, kriittisessä tarkastelussa osoittautui että kyse on rakenne-eroista seksuaalisen suuntautumisen välillä. Homoseksuaalien ja ei-homoseksuaalien transihmisten aivoissa ei ole sellaisia yhtäläisyyksiä, jotka selittäisivät yleisesti kokemuksen vastakkaiseen sukupuoleen kuulumisesta.
Sukupuolidysforiassa kyse on paljon monimutkaisemmasta neuropsykologisesta kehityksestä, jonka voisi karkeasti jaoitella kolmeen kategoriaan: Early-onset, late-onset ja rapid-onset. Näillä kaikilla on omat erityispiirteensä, jotka tarvitsevat täysin eri lähestymistapoja. Siksi onkin valitettavaa että kehonmuokkaus nähdään ainoana oikeana hoitokeinona, jopa siinä määrin että "kokeelliset" hoitokeinot pyritään kriminalisoimaan (ikäänkuin fyysiset transhoidot ei sitten olisi aivan stanan kokeellisia, radikaaleja ja peruuttamattomia).
That said, olen iloinen että transhoidot auttoivat sinua. Protokollan pitäisikin toimia niin, että hoidoista päätetään yksilötasolla eikä mennä "one size fits all"-asenteella.
Ahaa, mielenkiintoista. Onko sinulla antaa mitään linkkejä, joista saisin lukea vähän tarkemmin noista sukupuolidysforian syistä?
Suhtaudun itse erittäin kriittisesti siihen, että nykyjärjestelmä tarjoaa transhoitoja kenelle tahansa, joka pystyy riittävän vakuuttavasti valehtelemaan lääkäreille kärsivänsä dysforiasta. Toivottavasti tähän tulee joku muutos, koska nyt tämä asia aiheuttaa jo vakavia vaikeuksia transpolin asiakkaiden ja lääkäreiden välillä.
Asiakasmäärät on räjähtäneet ja osa näistä tutkimusjaksolle hakeutuvista transsukupuolisista on näitä trenditransseja, mikä heikentää oikeiden transihmisten uskottavuutta ja johtaa siihen, että hekään eivät aina meinaa saada tarvitsemiaan hoitoja, koska lääkärit ovat kyrsiintyneet näihin translarppaajiin.
Toivon myös, että sukupuolesta ei tule ilmoitusasiaa, koska on älytöntä vaatia muita teeskentelemään jonkun olevan mies tai nainen, vaikka aivan ilmiselvästi näkyy, ettei ole.
t. se transsukupuolinen
Koska en halua tehdä tästä kilometrin pituista viestiä, tässä yksi tiivistelmä ja yksi artikkeli: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/21467211/
https://www.nationalgeographic.com/science/article/brains-of-gay-people…
Eli toisin kuin ns. transaivoista väitetään, tämän https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/21195418/ kaltaiset tutkimukset eivät todista mitään spesifiä, aivoperäistä syytä sukupuolidysforialle. Ainoa johtopäätös on siis se, että dysforian syntymekanismi on monimutkainen, neuropsykologinen prosessi johon voi vaikuttaa monet tekijät. Tästä syystä käytin "karkeasti jaoitella"-termiä, koska kukaan ei voi tietää kaikkien maailman transien syitä transitioon.
Vaikka uskonkin "aitoihin transeihin" siinä mielessä, että pieni osa väestöstä hyötyy transhoidoista ja tulisi saada niitä, en usko sisäsyntyiseen sukupuoli-identiteettiin ja täten siihen, että olisi mahdollista jakaa hoitoja haluavat "aitoihin transeihin" ja "trenditranseihin". Ennemmin ajattelen niin, että joillekin on havaittavasti helpompaa sopeutua muuhun yhteiskuntaan habitustaan vaihtamalla, ja joillekin kyseessä on tahtotila, joka ei välttämättä kohtaa realiteetteja. Mutta kummassakaan tapauksessa sukupuoli ei vaihdu ja that's it. Tämän ymmärtäminen oli ennen ja olisi myös nykyään tehokas keino transpolien asiakasmääräongelmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan sukupuolisekoilu on älytöntä, kun etenkin nuoret lähtevät siihen mukaan kun se on muotia ja cool... Mutta niille, jotka väittävät, että sukupuoli on ainoastaan kehon biologiaa niin mites sitten se, että joissain tutkimuksissa on havaittu, että transihmisten aivot muistuttavat enemmän sen sukupuolen aivoja, mitä he kokevat olevansa. Transnaisten aivot muistuttavat naisten aivoja ja transmiesten miesten aivoja.
Aivojen rakenteeseen ei voida vaikuttaa, mutta kehoon voidaan. Kehon korjaaminen toivotunlaiseksi on siksi ihan validi keino helpottaa dysforiaa, varsinkin kun transsukupuolisuus ei poistu ihmisestä terapialla tai eheytyksellä.
Tämä kuitenkin koskee niitä ns. oikeita transsukupuolisia, jotka ovat pienestä asti kokeneet olevansa jotakin muuta, kuin minä heitä on pidetty, eikä näitä they/them teinityttöjä, joita naiseus ahdistaa.
Olen siis itse transsukupuolinen, joka on korjannut kehonsa aikuisiällä.
Turha kai sanoa, koska miksi turhaan uskoa kokemusasiantuntijaa, mutta itselleni sukupuolenkorjaus on mahdollistanut sen, että olen taas työelämässä. Koko elämän ajan kestänyt epämääräinen ahdistus, pelko ja epämukavuus on poissa ja pystyn olemaan normaali ihminen normaalien ihmisten joukossa, vihdoin.
En silti tue sitä, että sukupuolta voi vaihtaa ihan miten huvittaa ja muiden täytyisi vain leikkiä mukana, että naisella voi olla leidipenis ja miehellä kuukautiset.
"Mutta niille, jotka väittävät, että sukupuoli on ainoastaan kehon biologiaa niin mites sitten se, että joissain tutkimuksissa on havaittu, että transihmisten aivot muistuttavat enemmän sen sukupuolen aivoja, mitä he kokevat olevansa. Transnaisten aivot muistuttavat naisten aivoja ja transmiesten miesten aivoja."
Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, kriittisessä tarkastelussa osoittautui että kyse on rakenne-eroista seksuaalisen suuntautumisen välillä. Homoseksuaalien ja ei-homoseksuaalien transihmisten aivoissa ei ole sellaisia yhtäläisyyksiä, jotka selittäisivät yleisesti kokemuksen vastakkaiseen sukupuoleen kuulumisesta.
Sukupuolidysforiassa kyse on paljon monimutkaisemmasta neuropsykologisesta kehityksestä, jonka voisi karkeasti jaoitella kolmeen kategoriaan: Early-onset, late-onset ja rapid-onset. Näillä kaikilla on omat erityispiirteensä, jotka tarvitsevat täysin eri lähestymistapoja. Siksi onkin valitettavaa että kehonmuokkaus nähdään ainoana oikeana hoitokeinona, jopa siinä määrin että "kokeelliset" hoitokeinot pyritään kriminalisoimaan (ikäänkuin fyysiset transhoidot ei sitten olisi aivan stanan kokeellisia, radikaaleja ja peruuttamattomia).
That said, olen iloinen että transhoidot auttoivat sinua. Protokollan pitäisikin toimia niin, että hoidoista päätetään yksilötasolla eikä mennä "one size fits all"-asenteella.
Ahaa, mielenkiintoista. Onko sinulla antaa mitään linkkejä, joista saisin lukea vähän tarkemmin noista sukupuolidysforian syistä?
Suhtaudun itse erittäin kriittisesti siihen, että nykyjärjestelmä tarjoaa transhoitoja kenelle tahansa, joka pystyy riittävän vakuuttavasti valehtelemaan lääkäreille kärsivänsä dysforiasta. Toivottavasti tähän tulee joku muutos, koska nyt tämä asia aiheuttaa jo vakavia vaikeuksia transpolin asiakkaiden ja lääkäreiden välillä.
Asiakasmäärät on räjähtäneet ja osa näistä tutkimusjaksolle hakeutuvista transsukupuolisista on näitä trenditransseja, mikä heikentää oikeiden transihmisten uskottavuutta ja johtaa siihen, että hekään eivät aina meinaa saada tarvitsemiaan hoitoja, koska lääkärit ovat kyrsiintyneet näihin translarppaajiin.
Toivon myös, että sukupuolesta ei tule ilmoitusasiaa, koska on älytöntä vaatia muita teeskentelemään jonkun olevan mies tai nainen, vaikka aivan ilmiselvästi näkyy, ettei ole.
t. se transsukupuolinen
Eli säkö et vaadi muita teeskentelemään, mutta muut transit vaatii? Logiikka on pettämätön.
Sä et jää ilman hoitoa vaikka joku muu ei niitä aloittaisi (eli sun mielestä on larppaaja). Lääkärit ei kyrpiinny vaan hoitaa heitä ihan samalla tavalla kuin suakin.
Miten ihmeessä teit tuon päätelmän vain sen perusteella, että joku kertoo tilastollisia faktoja? Jos yhtäkkiä transklinikoille ryntää moninkertainen määrä asiakkaita aiempaan suht tasaiseen lukuun verrattuna, se kertoo jotain. Varsinkin, kun asiakaspoolin koostumus muuttuu rajusti. Mitä tapahtui 2010-luvulla, mitä ei tapahtunut sitten Hirschfeldin ajoista tuohon ajankohtaan?
Lisäksi tuossa purkauksessa näkyy vahva ad hominem. Onko sillä oikeasti väliä, sanooko saman asian trans vai ei?
Siis milä sen ryntäyksen nyt aiheuttaa? Ei sillä ole väliä kuka tuollaisen älyttömyyden sanoo, mutta transin luulisi älyävän jättää sanomatta.
Minä ihan itse valitsin pienenä kaikkea vaaleanpunaista. Sinistä jopa vieroksuin. Kamalaa jos en olisi saanut päättää itse vaan olisi pitänyt valita sukupuolineutraaliväri. Edelleen olen hulluna kaikkeen pinkkiin näin aikuisenakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan sukupuolisekoilu on älytöntä, kun etenkin nuoret lähtevät siihen mukaan kun se on muotia ja cool... Mutta niille, jotka väittävät, että sukupuoli on ainoastaan kehon biologiaa niin mites sitten se, että joissain tutkimuksissa on havaittu, että transihmisten aivot muistuttavat enemmän sen sukupuolen aivoja, mitä he kokevat olevansa. Transnaisten aivot muistuttavat naisten aivoja ja transmiesten miesten aivoja.
Aivojen rakenteeseen ei voida vaikuttaa, mutta kehoon voidaan. Kehon korjaaminen toivotunlaiseksi on siksi ihan validi keino helpottaa dysforiaa, varsinkin kun transsukupuolisuus ei poistu ihmisestä terapialla tai eheytyksellä.
Tämä kuitenkin koskee niitä ns. oikeita transsukupuolisia, jotka ovat pienestä asti kokeneet olevansa jotakin muuta, kuin minä heitä on pidetty, eikä näitä they/them teinityttöjä, joita naiseus ahdistaa.
Olen siis itse transsukupuolinen, joka on korjannut kehonsa aikuisiällä.
Turha kai sanoa, koska miksi turhaan uskoa kokemusasiantuntijaa, mutta itselleni sukupuolenkorjaus on mahdollistanut sen, että olen taas työelämässä. Koko elämän ajan kestänyt epämääräinen ahdistus, pelko ja epämukavuus on poissa ja pystyn olemaan normaali ihminen normaalien ihmisten joukossa, vihdoin.
En silti tue sitä, että sukupuolta voi vaihtaa ihan miten huvittaa ja muiden täytyisi vain leikkiä mukana, että naisella voi olla leidipenis ja miehellä kuukautiset.
"Mutta niille, jotka väittävät, että sukupuoli on ainoastaan kehon biologiaa niin mites sitten se, että joissain tutkimuksissa on havaittu, että transihmisten aivot muistuttavat enemmän sen sukupuolen aivoja, mitä he kokevat olevansa. Transnaisten aivot muistuttavat naisten aivoja ja transmiesten miesten aivoja."
Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, kriittisessä tarkastelussa osoittautui että kyse on rakenne-eroista seksuaalisen suuntautumisen välillä. Homoseksuaalien ja ei-homoseksuaalien transihmisten aivoissa ei ole sellaisia yhtäläisyyksiä, jotka selittäisivät yleisesti kokemuksen vastakkaiseen sukupuoleen kuulumisesta.
Sukupuolidysforiassa kyse on paljon monimutkaisemmasta neuropsykologisesta kehityksestä, jonka voisi karkeasti jaoitella kolmeen kategoriaan: Early-onset, late-onset ja rapid-onset. Näillä kaikilla on omat erityispiirteensä, jotka tarvitsevat täysin eri lähestymistapoja. Siksi onkin valitettavaa että kehonmuokkaus nähdään ainoana oikeana hoitokeinona, jopa siinä määrin että "kokeelliset" hoitokeinot pyritään kriminalisoimaan (ikäänkuin fyysiset transhoidot ei sitten olisi aivan stanan kokeellisia, radikaaleja ja peruuttamattomia).
That said, olen iloinen että transhoidot auttoivat sinua. Protokollan pitäisikin toimia niin, että hoidoista päätetään yksilötasolla eikä mennä "one size fits all"-asenteella.
Ahaa, mielenkiintoista. Onko sinulla antaa mitään linkkejä, joista saisin lukea vähän tarkemmin noista sukupuolidysforian syistä?
Suhtaudun itse erittäin kriittisesti siihen, että nykyjärjestelmä tarjoaa transhoitoja kenelle tahansa, joka pystyy riittävän vakuuttavasti valehtelemaan lääkäreille kärsivänsä dysforiasta. Toivottavasti tähän tulee joku muutos, koska nyt tämä asia aiheuttaa jo vakavia vaikeuksia transpolin asiakkaiden ja lääkäreiden välillä.
Asiakasmäärät on räjähtäneet ja osa näistä tutkimusjaksolle hakeutuvista transsukupuolisista on näitä trenditransseja, mikä heikentää oikeiden transihmisten uskottavuutta ja johtaa siihen, että hekään eivät aina meinaa saada tarvitsemiaan hoitoja, koska lääkärit ovat kyrsiintyneet näihin translarppaajiin.
Toivon myös, että sukupuolesta ei tule ilmoitusasiaa, koska on älytöntä vaatia muita teeskentelemään jonkun olevan mies tai nainen, vaikka aivan ilmiselvästi näkyy, ettei ole.
t. se transsukupuolinen
Eli säkö et vaadi muita teeskentelemään, mutta muut transit vaatii? Logiikka on pettämätön.
Sä et jää ilman hoitoa vaikka joku muu ei niitä aloittaisi (eli sun mielestä on larppaaja). Lääkärit ei kyrpiinny vaan hoitaa heitä ihan samalla tavalla kuin suakin.
Miten ihmeessä teit tuon päätelmän vain sen perusteella, että joku kertoo tilastollisia faktoja? Jos yhtäkkiä transklinikoille ryntää moninkertainen määrä asiakkaita aiempaan suht tasaiseen lukuun verrattuna, se kertoo jotain. Varsinkin, kun asiakaspoolin koostumus muuttuu rajusti. Mitä tapahtui 2010-luvulla, mitä ei tapahtunut sitten Hirschfeldin ajoista tuohon ajankohtaan?
Lisäksi tuossa purkauksessa näkyy vahva ad hominem. Onko sillä oikeasti väliä, sanooko saman asian trans vai ei?
Siis milä sen ryntäyksen nyt aiheuttaa? Ei sillä ole väliä kuka tuollaisen älyttömyyden sanoo, mutta transin luulisi älyävän jättää sanomatta.
Sitähän tässä kysyttiin: Mitä tapahtui 2010-luvulla, mitä ei tapahtunut sitten Hirschfeldin ajoista tuohon ajankohtaan? Onko ideoita?
Miksi transihminen ei saa tuoda julki sellaisia mielipiteitä mitä muut saa? "luulisi älyävän jättää sanomatta" on muuten aika paljon puhuva turautus. Ei huva sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ihan itse valitsin pienenä kaikkea vaaleanpunaista. Sinistä jopa vieroksuin. Kamalaa jos en olisi saanut päättää itse vaan olisi pitänyt valita sukupuolineutraaliväri. Edelleen olen hulluna kaikkeen pinkkiin näin aikuisenakin.
Ok. Miten tämä värimieltymys on vaikuttanut potentiaaliisi synnyttää tai siittää lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan sukupuolisekoilu on älytöntä, kun etenkin nuoret lähtevät siihen mukaan kun se on muotia ja cool... Mutta niille, jotka väittävät, että sukupuoli on ainoastaan kehon biologiaa niin mites sitten se, että joissain tutkimuksissa on havaittu, että transihmisten aivot muistuttavat enemmän sen sukupuolen aivoja, mitä he kokevat olevansa. Transnaisten aivot muistuttavat naisten aivoja ja transmiesten miesten aivoja.
Aivojen rakenteeseen ei voida vaikuttaa, mutta kehoon voidaan. Kehon korjaaminen toivotunlaiseksi on siksi ihan validi keino helpottaa dysforiaa, varsinkin kun transsukupuolisuus ei poistu ihmisestä terapialla tai eheytyksellä.
Tämä kuitenkin koskee niitä ns. oikeita transsukupuolisia, jotka ovat pienestä asti kokeneet olevansa jotakin muuta, kuin minä heitä on pidetty, eikä näitä they/them teinityttöjä, joita naiseus ahdistaa.
Olen siis itse transsukupuolinen, joka on korjannut kehonsa aikuisiällä.
Turha kai sanoa, koska miksi turhaan uskoa kokemusasiantuntijaa, mutta itselleni sukupuolenkorjaus on mahdollistanut sen, että olen taas työelämässä. Koko elämän ajan kestänyt epämääräinen ahdistus, pelko ja epämukavuus on poissa ja pystyn olemaan normaali ihminen normaalien ihmisten joukossa, vihdoin.
En silti tue sitä, että sukupuolta voi vaihtaa ihan miten huvittaa ja muiden täytyisi vain leikkiä mukana, että naisella voi olla leidipenis ja miehellä kuukautiset.
"Mutta niille, jotka väittävät, että sukupuoli on ainoastaan kehon biologiaa niin mites sitten se, että joissain tutkimuksissa on havaittu, että transihmisten aivot muistuttavat enemmän sen sukupuolen aivoja, mitä he kokevat olevansa. Transnaisten aivot muistuttavat naisten aivoja ja transmiesten miesten aivoja."
Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, kriittisessä tarkastelussa osoittautui että kyse on rakenne-eroista seksuaalisen suuntautumisen välillä. Homoseksuaalien ja ei-homoseksuaalien transihmisten aivoissa ei ole sellaisia yhtäläisyyksiä, jotka selittäisivät yleisesti kokemuksen vastakkaiseen sukupuoleen kuulumisesta.
Sukupuolidysforiassa kyse on paljon monimutkaisemmasta neuropsykologisesta kehityksestä, jonka voisi karkeasti jaoitella kolmeen kategoriaan: Early-onset, late-onset ja rapid-onset. Näillä kaikilla on omat erityispiirteensä, jotka tarvitsevat täysin eri lähestymistapoja. Siksi onkin valitettavaa että kehonmuokkaus nähdään ainoana oikeana hoitokeinona, jopa siinä määrin että "kokeelliset" hoitokeinot pyritään kriminalisoimaan (ikäänkuin fyysiset transhoidot ei sitten olisi aivan stanan kokeellisia, radikaaleja ja peruuttamattomia).
That said, olen iloinen että transhoidot auttoivat sinua. Protokollan pitäisikin toimia niin, että hoidoista päätetään yksilötasolla eikä mennä "one size fits all"-asenteella.
Ahaa, mielenkiintoista. Onko sinulla antaa mitään linkkejä, joista saisin lukea vähän tarkemmin noista sukupuolidysforian syistä?
Suhtaudun itse erittäin kriittisesti siihen, että nykyjärjestelmä tarjoaa transhoitoja kenelle tahansa, joka pystyy riittävän vakuuttavasti valehtelemaan lääkäreille kärsivänsä dysforiasta. Toivottavasti tähän tulee joku muutos, koska nyt tämä asia aiheuttaa jo vakavia vaikeuksia transpolin asiakkaiden ja lääkäreiden välillä.
Asiakasmäärät on räjähtäneet ja osa näistä tutkimusjaksolle hakeutuvista transsukupuolisista on näitä trenditransseja, mikä heikentää oikeiden transihmisten uskottavuutta ja johtaa siihen, että hekään eivät aina meinaa saada tarvitsemiaan hoitoja, koska lääkärit ovat kyrsiintyneet näihin translarppaajiin.
Toivon myös, että sukupuolesta ei tule ilmoitusasiaa, koska on älytöntä vaatia muita teeskentelemään jonkun olevan mies tai nainen, vaikka aivan ilmiselvästi näkyy, ettei ole.
t. se transsukupuolinen
Eli säkö et vaadi muita teeskentelemään, mutta muut transit vaatii? Logiikka on pettämätön.
Sä et jää ilman hoitoa vaikka joku muu ei niitä aloittaisi (eli sun mielestä on larppaaja). Lääkärit ei kyrpiinny vaan hoitaa heitä ihan samalla tavalla kuin suakin.
Miten ihmeessä teit tuon päätelmän vain sen perusteella, että joku kertoo tilastollisia faktoja? Jos yhtäkkiä transklinikoille ryntää moninkertainen määrä asiakkaita aiempaan suht tasaiseen lukuun verrattuna, se kertoo jotain. Varsinkin, kun asiakaspoolin koostumus muuttuu rajusti. Mitä tapahtui 2010-luvulla, mitä ei tapahtunut sitten Hirschfeldin ajoista tuohon ajankohtaan?
Lisäksi tuossa purkauksessa näkyy vahva ad hominem. Onko sillä oikeasti väliä, sanooko saman asian trans vai ei?
Siis milä sen ryntäyksen nyt aiheuttaa? Ei sillä ole väliä kuka tuollaisen älyttömyyden sanoo, mutta transin luulisi älyävän jättää sanomatta.
Sitähän tässä kysyttiin: Mitä tapahtui 2010-luvulla, mitä ei tapahtunut sitten Hirschfeldin ajoista tuohon ajankohtaan? Onko ideoita?
Miksi transihminen ei saa tuoda julki sellaisia mielipiteitä mitä muut saa? "luulisi älyävän jättää sanomatta" on muuten aika paljon puhuva turautus. Ei huva sellainen.
Ei se olisi ollut ok muiltakaan. Sepä se pointti oli. Ja vastaus kysymykseesi on täysin selvä; transiudesta alettiin puhua. Mikä on se mitä sä nyt luulet tapahtuvan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on terve poikalapsi, joka tuntee itsensä pojaksi. Nykyaika on sairasta, nykyajan ihmiset ovat jotenkin mielenterveysongelmaisia ja en yhtään ihmettele. Aikuiset ovat täysin hukassa, joten miten osaisivat kasvattaa kakaroitaan. Nykyajan kakararoilla ei ole mitään rajoja, kiljutaan kuin mitkäkin apinat tuolla kaupoissa, ja nämä autistiset vanhemmat eivät sano mitään. Nyt sitten lapset alkavat päättää ovatko tyttöjä vai poikia, sairas valtio nimeltään Suomi. Sairasta sairasta ja sairas lammaskansa asuttaa tätä maata. Ei ole minun maani tämä enää, ainut ratkaisu on häipyä täältä sivistysvaltioihin asumaan, Suomi nimittäin ei ole sitä enää, onko koskaan ollutkaan.
Olen TÄYSIN samaa mieltä.
Mikä on se tunne, joka saa lapsen tuntemaan itsensä pojaksi tai tytöksi? Ennen murrosikää ei tule muuta mieleen kuin se, mitä lapsi havannoi ympäristöstään ja suhteuttaa sen omaan neuro-psykologiseen kehitystasoonsa. Monikin (vanhempien itsensä mielestä) "normaaliperheen" lapsi saattaa tuntea inhoa sukupuoltaan tai sen odotteita kohtaan - tähän on miljoona syytä, (tiedostamattomista) sukupuoliodotteista (tiedostamattomaan) homofobiaan ja (diagnosoimattomaan) neuroepätyypillisyyteen tai (vanhemmilta salassa tehtyyn) kaltoinkohteluun asti. Nämä lapset kaipaa apua eikä mitään affirmaatiota. Ellei vanhempi itse kaipaa huomiota ja tee lapsestaan uutta Jazz Jenningsiä.
Uskallan vastata tähän lapseni puolesta. Hän oli pienenä jo havainnut, että on kahdenlaisia ihmisiä, miehiä ja naisia, tyttöjä ja poikia. Tässä ympäristössä oli aika paljon sukupuolen mukaista työtä. Hän piti enemmän miesten jutuista, joten halusi olla poika. Paitsi silloin, kun isä ei ollut kotona ja teki äidin kanssa jotain mukavampia juttuja.
Ei hän tietääkseni ole koskaan tuntenut inhoa kumpaakaan sukupuolta kohtaan.
Aivan. Lapsi halusi olla poika, koska tykkäsi asioista xyz, ja havaitsi että miehet tekevät näitä asioita. Vaikka havainto sinänsä oli oikea, johtopäätös ei niinkään. Ellei näiden asioiden toteuttamiseen nimenomaisesti vaadita penistä, niin tyttökin voi niitä tehdä. Jos vaaditaan, niin sellaiset miesten jutut ei ole lapsille sopivia ylipäätään.
Nyt aikuisena on hänen sukupuolensa on luultavasti vähän epäselvä ulkopuolisille, mutta mitä väliä sillä oikeastaan on?
Ilmeisesti meillä on täysin eri käsitys siitä, mikä sukupuoli on. Ulkonäkö (=sukupuolioletus saattaa joskus olla epäselvä/virheellinen muiden silmin) ei ole sama asia kuin millainen lisääntymiselimistö ihmisellä on. On tilanteita, joissa asialla on väliä ja tilanteita joissa sillä ei ole väliä. Ensimmäisen skenaarion kohdalla toivoisi, ettei yhteiskunta kannusta vähemmistöön kuuluvaa valehtelemaan ja toisen - noh, keskity vttu omaan ulkonäköösi ja jätä muut rauhaan.
Nykypäivän isoin valhe on se, että maskuliiniset tytöt/naiset on miehiä, feminiiniset pojat/miehet naisia ja androgyyni olemus tekee sukupuolettomaksi. Ovatko ihmiset täysin sokeita sille, miten seksistinen ajatusmalli tämä on? Sinun fyysisellä todellisuudella ei ole väliä, koska "hänen sukupuolensa on luultavasti vähän epäselvä ulkopuolisille"? Kamoon.
Ei lisääntymiselimistöllä ole mitään merkitystä tavallisessa arkielämässä kuten opiskelussa, työssä, harrastuksissa. Siksi on aivan turha metelöidä biologisista sukupuolista. Ainoa tilanne, jossa sillä on jotain merkitystä, on lisääntymiskumppanin valinta.
Miten sinä voit käsittää asian näin täydellisesti väärin, että väkisin väännät sukupuolta ihmisille, joille se ei merkitse mitään? Ei maskuliinisesta tytöstä tule sukupuoleltaan miestä eikä feminiisisestä pojasta naista. Eikä kyse ole siitä, että ollaan sukupuolettomia vaan siitä, että ajanhaaskausta vääntää siitäkin asiasta.
Miksi sinulle on niin vaikea asia, että joku on vain Matti tai Maija, vaan miksi pitää olla Matti-poika tai Maija-tyttö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan sukupuolisekoilu on älytöntä, kun etenkin nuoret lähtevät siihen mukaan kun se on muotia ja cool... Mutta niille, jotka väittävät, että sukupuoli on ainoastaan kehon biologiaa niin mites sitten se, että joissain tutkimuksissa on havaittu, että transihmisten aivot muistuttavat enemmän sen sukupuolen aivoja, mitä he kokevat olevansa. Transnaisten aivot muistuttavat naisten aivoja ja transmiesten miesten aivoja.
Aivojen rakenteeseen ei voida vaikuttaa, mutta kehoon voidaan. Kehon korjaaminen toivotunlaiseksi on siksi ihan validi keino helpottaa dysforiaa, varsinkin kun transsukupuolisuus ei poistu ihmisestä terapialla tai eheytyksellä.
Tämä kuitenkin koskee niitä ns. oikeita transsukupuolisia, jotka ovat pienestä asti kokeneet olevansa jotakin muuta, kuin minä heitä on pidetty, eikä näitä they/them teinityttöjä, joita naiseus ahdistaa.
Olen siis itse transsukupuolinen, joka on korjannut kehonsa aikuisiällä.
Turha kai sanoa, koska miksi turhaan uskoa kokemusasiantuntijaa, mutta itselleni sukupuolenkorjaus on mahdollistanut sen, että olen taas työelämässä. Koko elämän ajan kestänyt epämääräinen ahdistus, pelko ja epämukavuus on poissa ja pystyn olemaan normaali ihminen normaalien ihmisten joukossa, vihdoin.
En silti tue sitä, että sukupuolta voi vaihtaa ihan miten huvittaa ja muiden täytyisi vain leikkiä mukana, että naisella voi olla leidipenis ja miehellä kuukautiset.
"Mutta niille, jotka väittävät, että sukupuoli on ainoastaan kehon biologiaa niin mites sitten se, että joissain tutkimuksissa on havaittu, että transihmisten aivot muistuttavat enemmän sen sukupuolen aivoja, mitä he kokevat olevansa. Transnaisten aivot muistuttavat naisten aivoja ja transmiesten miesten aivoja."
Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, kriittisessä tarkastelussa osoittautui että kyse on rakenne-eroista seksuaalisen suuntautumisen välillä. Homoseksuaalien ja ei-homoseksuaalien transihmisten aivoissa ei ole sellaisia yhtäläisyyksiä, jotka selittäisivät yleisesti kokemuksen vastakkaiseen sukupuoleen kuulumisesta.
Sukupuolidysforiassa kyse on paljon monimutkaisemmasta neuropsykologisesta kehityksestä, jonka voisi karkeasti jaoitella kolmeen kategoriaan: Early-onset, late-onset ja rapid-onset. Näillä kaikilla on omat erityispiirteensä, jotka tarvitsevat täysin eri lähestymistapoja. Siksi onkin valitettavaa että kehonmuokkaus nähdään ainoana oikeana hoitokeinona, jopa siinä määrin että "kokeelliset" hoitokeinot pyritään kriminalisoimaan (ikäänkuin fyysiset transhoidot ei sitten olisi aivan stanan kokeellisia, radikaaleja ja peruuttamattomia).
That said, olen iloinen että transhoidot auttoivat sinua. Protokollan pitäisikin toimia niin, että hoidoista päätetään yksilötasolla eikä mennä "one size fits all"-asenteella.
Ahaa, mielenkiintoista. Onko sinulla antaa mitään linkkejä, joista saisin lukea vähän tarkemmin noista sukupuolidysforian syistä?
Suhtaudun itse erittäin kriittisesti siihen, että nykyjärjestelmä tarjoaa transhoitoja kenelle tahansa, joka pystyy riittävän vakuuttavasti valehtelemaan lääkäreille kärsivänsä dysforiasta. Toivottavasti tähän tulee joku muutos, koska nyt tämä asia aiheuttaa jo vakavia vaikeuksia transpolin asiakkaiden ja lääkäreiden välillä.
Asiakasmäärät on räjähtäneet ja osa näistä tutkimusjaksolle hakeutuvista transsukupuolisista on näitä trenditransseja, mikä heikentää oikeiden transihmisten uskottavuutta ja johtaa siihen, että hekään eivät aina meinaa saada tarvitsemiaan hoitoja, koska lääkärit ovat kyrsiintyneet näihin translarppaajiin.
Toivon myös, että sukupuolesta ei tule ilmoitusasiaa, koska on älytöntä vaatia muita teeskentelemään jonkun olevan mies tai nainen, vaikka aivan ilmiselvästi näkyy, ettei ole.
t. se transsukupuolinen
Eli säkö et vaadi muita teeskentelemään, mutta muut transit vaatii? Logiikka on pettämätön.
Sä et jää ilman hoitoa vaikka joku muu ei niitä aloittaisi (eli sun mielestä on larppaaja). Lääkärit ei kyrpiinny vaan hoitaa heitä ihan samalla tavalla kuin suakin.
Miten ihmeessä teit tuon päätelmän vain sen perusteella, että joku kertoo tilastollisia faktoja? Jos yhtäkkiä transklinikoille ryntää moninkertainen määrä asiakkaita aiempaan suht tasaiseen lukuun verrattuna, se kertoo jotain. Varsinkin, kun asiakaspoolin koostumus muuttuu rajusti. Mitä tapahtui 2010-luvulla, mitä ei tapahtunut sitten Hirschfeldin ajoista tuohon ajankohtaan?
Lisäksi tuossa purkauksessa näkyy vahva ad hominem. Onko sillä oikeasti väliä, sanooko saman asian trans vai ei?
Siis milä sen ryntäyksen nyt aiheuttaa? Ei sillä ole väliä kuka tuollaisen älyttömyyden sanoo, mutta transin luulisi älyävän jättää sanomatta.
Sitähän tässä kysyttiin: Mitä tapahtui 2010-luvulla, mitä ei tapahtunut sitten Hirschfeldin ajoista tuohon ajankohtaan? Onko ideoita?
Miksi transihminen ei saa tuoda julki sellaisia mielipiteitä mitä muut saa? "luulisi älyävän jättää sanomatta" on muuten aika paljon puhuva turautus. Ei huva sellainen.
Ei se olisi ollut ok muiltakaan. Sepä se pointti oli. Ja vastaus kysymykseesi on täysin selvä; transiudesta alettiin puhua. Mikä on se mitä sä nyt luulet tapahtuvan?
Transiudesta alettiin puhua - täysin yksipuoliseen sävyyn. Ei ole mitään väärää sanoa, että transius on muutakin kuin sateenkaaria, yksisarvisia ja glitterpieruja. Jotkut transit ovat pahemmassa psyykkisessä kunnossa muutama vuosi transition jälkeen kuin olivat sitä ennen. Eikä lääkärit meinaa enää uskaltaa sanoa näille tapauksille ei, vaikka kuinka ilmiselvästi lopputuloksen voi arvata jo ennalta.
Että sori, sinusta ei ole ok sanoa tällaisia asioita mutta sanonpa kuitenkin. Sinä et määrää mitä muut ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on terve poikalapsi, joka tuntee itsensä pojaksi. Nykyaika on sairasta, nykyajan ihmiset ovat jotenkin mielenterveysongelmaisia ja en yhtään ihmettele. Aikuiset ovat täysin hukassa, joten miten osaisivat kasvattaa kakaroitaan. Nykyajan kakararoilla ei ole mitään rajoja, kiljutaan kuin mitkäkin apinat tuolla kaupoissa, ja nämä autistiset vanhemmat eivät sano mitään. Nyt sitten lapset alkavat päättää ovatko tyttöjä vai poikia, sairas valtio nimeltään Suomi. Sairasta sairasta ja sairas lammaskansa asuttaa tätä maata. Ei ole minun maani tämä enää, ainut ratkaisu on häipyä täältä sivistysvaltioihin asumaan, Suomi nimittäin ei ole sitä enää, onko koskaan ollutkaan.
Olen TÄYSIN samaa mieltä.
Mikä on se tunne, joka saa lapsen tuntemaan itsensä pojaksi tai tytöksi? Ennen murrosikää ei tule muuta mieleen kuin se, mitä lapsi havannoi ympäristöstään ja suhteuttaa sen omaan neuro-psykologiseen kehitystasoonsa. Monikin (vanhempien itsensä mielestä) "normaaliperheen" lapsi saattaa tuntea inhoa sukupuoltaan tai sen odotteita kohtaan - tähän on miljoona syytä, (tiedostamattomista) sukupuoliodotteista (tiedostamattomaan) homofobiaan ja (diagnosoimattomaan) neuroepätyypillisyyteen tai (vanhemmilta salassa tehtyyn) kaltoinkohteluun asti. Nämä lapset kaipaa apua eikä mitään affirmaatiota. Ellei vanhempi itse kaipaa huomiota ja tee lapsestaan uutta Jazz Jenningsiä.
Uskallan vastata tähän lapseni puolesta. Hän oli pienenä jo havainnut, että on kahdenlaisia ihmisiä, miehiä ja naisia, tyttöjä ja poikia. Tässä ympäristössä oli aika paljon sukupuolen mukaista työtä. Hän piti enemmän miesten jutuista, joten halusi olla poika. Paitsi silloin, kun isä ei ollut kotona ja teki äidin kanssa jotain mukavampia juttuja.
Ei hän tietääkseni ole koskaan tuntenut inhoa kumpaakaan sukupuolta kohtaan.
Aivan. Lapsi halusi olla poika, koska tykkäsi asioista xyz, ja havaitsi että miehet tekevät näitä asioita. Vaikka havainto sinänsä oli oikea, johtopäätös ei niinkään. Ellei näiden asioiden toteuttamiseen nimenomaisesti vaadita penistä, niin tyttökin voi niitä tehdä. Jos vaaditaan, niin sellaiset miesten jutut ei ole lapsille sopivia ylipäätään.
Nyt aikuisena on hänen sukupuolensa on luultavasti vähän epäselvä ulkopuolisille, mutta mitä väliä sillä oikeastaan on?
Ilmeisesti meillä on täysin eri käsitys siitä, mikä sukupuoli on. Ulkonäkö (=sukupuolioletus saattaa joskus olla epäselvä/virheellinen muiden silmin) ei ole sama asia kuin millainen lisääntymiselimistö ihmisellä on. On tilanteita, joissa asialla on väliä ja tilanteita joissa sillä ei ole väliä. Ensimmäisen skenaarion kohdalla toivoisi, ettei yhteiskunta kannusta vähemmistöön kuuluvaa valehtelemaan ja toisen - noh, keskity vttu omaan ulkonäköösi ja jätä muut rauhaan.
Nykypäivän isoin valhe on se, että maskuliiniset tytöt/naiset on miehiä, feminiiniset pojat/miehet naisia ja androgyyni olemus tekee sukupuolettomaksi. Ovatko ihmiset täysin sokeita sille, miten seksistinen ajatusmalli tämä on? Sinun fyysisellä todellisuudella ei ole väliä, koska "hänen sukupuolensa on luultavasti vähän epäselvä ulkopuolisille"? Kamoon.
Ei lisääntymiselimistöllä ole mitään merkitystä tavallisessa arkielämässä kuten opiskelussa, työssä, harrastuksissa. Siksi on aivan turha metelöidä biologisista sukupuolista. Ainoa tilanne, jossa sillä on jotain merkitystä, on lisääntymiskumppanin valinta.
Miten sinä voit käsittää asian näin täydellisesti väärin, että väkisin väännät sukupuolta ihmisille, joille se ei merkitse mitään? Ei maskuliinisesta tytöstä tule sukupuoleltaan miestä eikä feminiisisestä pojasta naista. Eikä kyse ole siitä, että ollaan sukupuolettomia vaan siitä, että ajanhaaskausta vääntää siitäkin asiasta.
Miksi sinulle on niin vaikea asia, että joku on vain Matti tai Maija, vaan miksi pitää olla Matti-poika tai Maija-tyttö?
Jos olet tuota mieltä, naiset varmasti menee miesten kanssa mielellään samaan suihkutilaan uimahallissa ja kilpailee miesten kanssa samoissa urheilusarjoissa.
Lapsille pitää opettaa, että se on reilua. Kun ei ole miehiä eikä naisia, on vain ihmisiä. Silloin ei ole olemassa esimerkiksi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa eikä sukupuolten välisiä palkkaerojakaan. Kuinka kätevää!
Ihan sama mitä saavat valita. Meillä on tyttö ja poika.Se ei mutu miksikään syntymä todistuksessa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on terve poikalapsi, joka tuntee itsensä pojaksi. Nykyaika on sairasta, nykyajan ihmiset ovat jotenkin mielenterveysongelmaisia ja en yhtään ihmettele. Aikuiset ovat täysin hukassa, joten miten osaisivat kasvattaa kakaroitaan. Nykyajan kakararoilla ei ole mitään rajoja, kiljutaan kuin mitkäkin apinat tuolla kaupoissa, ja nämä autistiset vanhemmat eivät sano mitään. Nyt sitten lapset alkavat päättää ovatko tyttöjä vai poikia, sairas valtio nimeltään Suomi. Sairasta sairasta ja sairas lammaskansa asuttaa tätä maata. Ei ole minun maani tämä enää, ainut ratkaisu on häipyä täältä sivistysvaltioihin asumaan, Suomi nimittäin ei ole sitä enää, onko koskaan ollutkaan.
Olen TÄYSIN samaa mieltä.
Mikä on se tunne, joka saa lapsen tuntemaan itsensä pojaksi tai tytöksi? Ennen murrosikää ei tule muuta mieleen kuin se, mitä lapsi havannoi ympäristöstään ja suhteuttaa sen omaan neuro-psykologiseen kehitystasoonsa. Monikin (vanhempien itsensä mielestä) "normaaliperheen" lapsi saattaa tuntea inhoa sukupuoltaan tai sen odotteita kohtaan - tähän on miljoona syytä, (tiedostamattomista) sukupuoliodotteista (tiedostamattomaan) homofobiaan ja (diagnosoimattomaan) neuroepätyypillisyyteen tai (vanhemmilta salassa tehtyyn) kaltoinkohteluun asti. Nämä lapset kaipaa apua eikä mitään affirmaatiota. Ellei vanhempi itse kaipaa huomiota ja tee lapsestaan uutta Jazz Jenningsiä.
Uskallan vastata tähän lapseni puolesta. Hän oli pienenä jo havainnut, että on kahdenlaisia ihmisiä, miehiä ja naisia, tyttöjä ja poikia. Tässä ympäristössä oli aika paljon sukupuolen mukaista työtä. Hän piti enemmän miesten jutuista, joten halusi olla poika. Paitsi silloin, kun isä ei ollut kotona ja teki äidin kanssa jotain mukavampia juttuja.
Ei hän tietääkseni ole koskaan tuntenut inhoa kumpaakaan sukupuolta kohtaan.
Aivan. Lapsi halusi olla poika, koska tykkäsi asioista xyz, ja havaitsi että miehet tekevät näitä asioita. Vaikka havainto sinänsä oli oikea, johtopäätös ei niinkään. Ellei näiden asioiden toteuttamiseen nimenomaisesti vaadita penistä, niin tyttökin voi niitä tehdä. Jos vaaditaan, niin sellaiset miesten jutut ei ole lapsille sopivia ylipäätään.
Nyt aikuisena on hänen sukupuolensa on luultavasti vähän epäselvä ulkopuolisille, mutta mitä väliä sillä oikeastaan on?
Ilmeisesti meillä on täysin eri käsitys siitä, mikä sukupuoli on. Ulkonäkö (=sukupuolioletus saattaa joskus olla epäselvä/virheellinen muiden silmin) ei ole sama asia kuin millainen lisääntymiselimistö ihmisellä on. On tilanteita, joissa asialla on väliä ja tilanteita joissa sillä ei ole väliä. Ensimmäisen skenaarion kohdalla toivoisi, ettei yhteiskunta kannusta vähemmistöön kuuluvaa valehtelemaan ja toisen - noh, keskity vttu omaan ulkonäköösi ja jätä muut rauhaan.
Nykypäivän isoin valhe on se, että maskuliiniset tytöt/naiset on miehiä, feminiiniset pojat/miehet naisia ja androgyyni olemus tekee sukupuolettomaksi. Ovatko ihmiset täysin sokeita sille, miten seksistinen ajatusmalli tämä on? Sinun fyysisellä todellisuudella ei ole väliä, koska "hänen sukupuolensa on luultavasti vähän epäselvä ulkopuolisille"? Kamoon.
Ei lisääntymiselimistöllä ole mitään merkitystä tavallisessa arkielämässä kuten opiskelussa, työssä, harrastuksissa. Siksi on aivan turha metelöidä biologisista sukupuolista. Ainoa tilanne, jossa sillä on jotain merkitystä, on lisääntymiskumppanin valinta.
Miten sinä voit käsittää asian näin täydellisesti väärin, että väkisin väännät sukupuolta ihmisille, joille se ei merkitse mitään? Ei maskuliinisesta tytöstä tule sukupuoleltaan miestä eikä feminiisisestä pojasta naista. Eikä kyse ole siitä, että ollaan sukupuolettomia vaan siitä, että ajanhaaskausta vääntää siitäkin asiasta.
Miksi sinulle on niin vaikea asia, että joku on vain Matti tai Maija, vaan miksi pitää olla Matti-poika tai Maija-tyttö?
Ei ole mitään merkistystä, kumpaan pukuhuoneeseen/vessaan menet, ei ole mitään merkitystä jäätkö isyys- vai äitiyslomalle, ei ole mitään merkitystä naisille miten raskaus vaikuttaa jokapäiväiseen elämään jne? Jos sukupuoli ei vaikuttaisi tavalliseen elämään (seksuaalielämän ulkopuolellakin), mitään transsukupuolisuutta ei olisi edes olemassa.
Yhteiskunnassa todellakin velloo asenne, että transnaiset on naisia ja transmiehet miehiä. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. sitä, että naiseus ei käsitteellisesti vastaa todellisuutta (sukupuoli, jolla on potentiaali kantaa lasta) vaan koko naiseuden tarkoitus on valjastettu palvelemaan miesten seksuaalisia tarpeita (miehen HSTS/autogynefilia=nainen?). Tämä jos mikä on varsin patriarkaattista shittiä.
Eikä sillä ole väliä, onko joku Matti vai Maija. Nimi on kielellinen ja sosiaalinen rakennelma, aina voidaan sopia että on Adalmiina-nimisiä poikia ja Seppo-Einari-nimisiä tyttöjä.
Kyse on poliittisesta ideologiasta, ei siitä mikä on lapsen parasta. Tämä on jo nähtävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lasta ei saa kasvattaa ja anneta kasvaa kohti omaa sukupuoltaan (rautalangasta, kohti sitä, mitä löytyy housuista). Nykyään pikemmin lapset pitää kasvattaa pois omasta sukupuolesta. Hullu ideologia, joka johtaa hulluuteen. Nykyään katkotaan välit isovanhempien kanssa, kun ne tuo tytölle nukkekodin ja pojalle autoradan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on terve poikalapsi, joka tuntee itsensä pojaksi. Nykyaika on sairasta, nykyajan ihmiset ovat jotenkin mielenterveysongelmaisia ja en yhtään ihmettele. Aikuiset ovat täysin hukassa, joten miten osaisivat kasvattaa kakaroitaan. Nykyajan kakararoilla ei ole mitään rajoja, kiljutaan kuin mitkäkin apinat tuolla kaupoissa, ja nämä autistiset vanhemmat eivät sano mitään. Nyt sitten lapset alkavat päättää ovatko tyttöjä vai poikia, sairas valtio nimeltään Suomi. Sairasta sairasta ja sairas lammaskansa asuttaa tätä maata. Ei ole minun maani tämä enää, ainut ratkaisu on häipyä täältä sivistysvaltioihin asumaan, Suomi nimittäin ei ole sitä enää, onko koskaan ollutkaan.
Olen TÄYSIN samaa mieltä.
Mikä on se tunne, joka saa lapsen tuntemaan itsensä pojaksi tai tytöksi? Ennen murrosikää ei tule muuta mieleen kuin se, mitä lapsi havannoi ympäristöstään ja suhteuttaa sen omaan neuro-psykologiseen kehitystasoonsa. Monikin (vanhempien itsensä mielestä) "normaaliperheen" lapsi saattaa tuntea inhoa sukupuoltaan tai sen odotteita kohtaan - tähän on miljoona syytä, (tiedostamattomista) sukupuoliodotteista (tiedostamattomaan) homofobiaan ja (diagnosoimattomaan) neuroepätyypillisyyteen tai (vanhemmilta salassa tehtyyn) kaltoinkohteluun asti. Nämä lapset kaipaa apua eikä mitään affirmaatiota. Ellei vanhempi itse kaipaa huomiota ja tee lapsestaan uutta Jazz Jenningsiä.
Uskallan vastata tähän lapseni puolesta. Hän oli pienenä jo havainnut, että on kahdenlaisia ihmisiä, miehiä ja naisia, tyttöjä ja poikia. Tässä ympäristössä oli aika paljon sukupuolen mukaista työtä. Hän piti enemmän miesten jutuista, joten halusi olla poika. Paitsi silloin, kun isä ei ollut kotona ja teki äidin kanssa jotain mukavampia juttuja.
Ei hän tietääkseni ole koskaan tuntenut inhoa kumpaakaan sukupuolta kohtaan.
Aivan. Lapsi halusi olla poika, koska tykkäsi asioista xyz, ja havaitsi että miehet tekevät näitä asioita. Vaikka havainto sinänsä oli oikea, johtopäätös ei niinkään. Ellei näiden asioiden toteuttamiseen nimenomaisesti vaadita penistä, niin tyttökin voi niitä tehdä. Jos vaaditaan, niin sellaiset miesten jutut ei ole lapsille sopivia ylipäätään.
Nyt aikuisena on hänen sukupuolensa on luultavasti vähän epäselvä ulkopuolisille, mutta mitä väliä sillä oikeastaan on?
Ilmeisesti meillä on täysin eri käsitys siitä, mikä sukupuoli on. Ulkonäkö (=sukupuolioletus saattaa joskus olla epäselvä/virheellinen muiden silmin) ei ole sama asia kuin millainen lisääntymiselimistö ihmisellä on. On tilanteita, joissa asialla on väliä ja tilanteita joissa sillä ei ole väliä. Ensimmäisen skenaarion kohdalla toivoisi, ettei yhteiskunta kannusta vähemmistöön kuuluvaa valehtelemaan ja toisen - noh, keskity vttu omaan ulkonäköösi ja jätä muut rauhaan.
Nykypäivän isoin valhe on se, että maskuliiniset tytöt/naiset on miehiä, feminiiniset pojat/miehet naisia ja androgyyni olemus tekee sukupuolettomaksi. Ovatko ihmiset täysin sokeita sille, miten seksistinen ajatusmalli tämä on? Sinun fyysisellä todellisuudella ei ole väliä, koska "hänen sukupuolensa on luultavasti vähän epäselvä ulkopuolisille"? Kamoon.
Ei lisääntymiselimistöllä ole mitään merkitystä tavallisessa arkielämässä kuten opiskelussa, työssä, harrastuksissa. Siksi on aivan turha metelöidä biologisista sukupuolista. Ainoa tilanne, jossa sillä on jotain merkitystä, on lisääntymiskumppanin valinta.
Miten sinä voit käsittää asian näin täydellisesti väärin, että väkisin väännät sukupuolta ihmisille, joille se ei merkitse mitään? Ei maskuliinisesta tytöstä tule sukupuoleltaan miestä eikä feminiisisestä pojasta naista. Eikä kyse ole siitä, että ollaan sukupuolettomia vaan siitä, että ajanhaaskausta vääntää siitäkin asiasta.
Miksi sinulle on niin vaikea asia, että joku on vain Matti tai Maija, vaan miksi pitää olla Matti-poika tai Maija-tyttö?
Ei ole mitään merkistystä, kumpaan pukuhuoneeseen/vessaan menet, ei ole mitään merkitystä jäätkö isyys- vai äitiyslomalle, ei ole mitään merkitystä naisille miten raskaus vaikuttaa jokapäiväiseen elämään jne? Jos sukupuoli ei vaikuttaisi tavalliseen elämään (seksuaalielämän ulkopuolellakin), mitään transsukupuolisuutta ei olisi edes olemassa.
Yhteiskunnassa todellakin velloo asenne, että transnaiset on naisia ja transmiehet miehiä. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. sitä, että naiseus ei käsitteellisesti vastaa todellisuutta (sukupuoli, jolla on potentiaali kantaa lasta) vaan koko naiseuden tarkoitus on valjastettu palvelemaan miesten seksuaalisia tarpeita (miehen HSTS/autogynefilia=nainen?). Tämä jos mikä on varsin patriarkaattista shittiä.
Eikä sillä ole väliä, onko joku Matti vai Maija. Nimi on kielellinen ja sosiaalinen rakennelma, aina voidaan sopia että on Adalmiina-nimisiä poikia ja Seppo-Einari-nimisiä tyttöjä.
Kyse on todellakin politiikasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan sukupuolisekoilu on älytöntä, kun etenkin nuoret lähtevät siihen mukaan kun se on muotia ja cool... Mutta niille, jotka väittävät, että sukupuoli on ainoastaan kehon biologiaa niin mites sitten se, että joissain tutkimuksissa on havaittu, että transihmisten aivot muistuttavat enemmän sen sukupuolen aivoja, mitä he kokevat olevansa. Transnaisten aivot muistuttavat naisten aivoja ja transmiesten miesten aivoja.
Aivojen rakenteeseen ei voida vaikuttaa, mutta kehoon voidaan. Kehon korjaaminen toivotunlaiseksi on siksi ihan validi keino helpottaa dysforiaa, varsinkin kun transsukupuolisuus ei poistu ihmisestä terapialla tai eheytyksellä.
Tämä kuitenkin koskee niitä ns. oikeita transsukupuolisia, jotka ovat pienestä asti kokeneet olevansa jotakin muuta, kuin minä heitä on pidetty, eikä näitä they/them teinityttöjä, joita naiseus ahdistaa.
Olen siis itse transsukupuolinen, joka on korjannut kehonsa aikuisiällä.
Turha kai sanoa, koska miksi turhaan uskoa kokemusasiantuntijaa, mutta itselleni sukupuolenkorjaus on mahdollistanut sen, että olen taas työelämässä. Koko elämän ajan kestänyt epämääräinen ahdistus, pelko ja epämukavuus on poissa ja pystyn olemaan normaali ihminen normaalien ihmisten joukossa, vihdoin.
En silti tue sitä, että sukupuolta voi vaihtaa ihan miten huvittaa ja muiden täytyisi vain leikkiä mukana, että naisella voi olla leidipenis ja miehellä kuukautiset.
"Mutta niille, jotka väittävät, että sukupuoli on ainoastaan kehon biologiaa niin mites sitten se, että joissain tutkimuksissa on havaittu, että transihmisten aivot muistuttavat enemmän sen sukupuolen aivoja, mitä he kokevat olevansa. Transnaisten aivot muistuttavat naisten aivoja ja transmiesten miesten aivoja."
Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, kriittisessä tarkastelussa osoittautui että kyse on rakenne-eroista seksuaalisen suuntautumisen välillä. Homoseksuaalien ja ei-homoseksuaalien transihmisten aivoissa ei ole sellaisia yhtäläisyyksiä, jotka selittäisivät yleisesti kokemuksen vastakkaiseen sukupuoleen kuulumisesta.
Sukupuolidysforiassa kyse on paljon monimutkaisemmasta neuropsykologisesta kehityksestä, jonka voisi karkeasti jaoitella kolmeen kategoriaan: Early-onset, late-onset ja rapid-onset. Näillä kaikilla on omat erityispiirteensä, jotka tarvitsevat täysin eri lähestymistapoja. Siksi onkin valitettavaa että kehonmuokkaus nähdään ainoana oikeana hoitokeinona, jopa siinä määrin että "kokeelliset" hoitokeinot pyritään kriminalisoimaan (ikäänkuin fyysiset transhoidot ei sitten olisi aivan stanan kokeellisia, radikaaleja ja peruuttamattomia).
That said, olen iloinen että transhoidot auttoivat sinua. Protokollan pitäisikin toimia niin, että hoidoista päätetään yksilötasolla eikä mennä "one size fits all"-asenteella.
Ahaa, mielenkiintoista. Onko sinulla antaa mitään linkkejä, joista saisin lukea vähän tarkemmin noista sukupuolidysforian syistä?
Suhtaudun itse erittäin kriittisesti siihen, että nykyjärjestelmä tarjoaa transhoitoja kenelle tahansa, joka pystyy riittävän vakuuttavasti valehtelemaan lääkäreille kärsivänsä dysforiasta. Toivottavasti tähän tulee joku muutos, koska nyt tämä asia aiheuttaa jo vakavia vaikeuksia transpolin asiakkaiden ja lääkäreiden välillä.
Asiakasmäärät on räjähtäneet ja osa näistä tutkimusjaksolle hakeutuvista transsukupuolisista on näitä trenditransseja, mikä heikentää oikeiden transihmisten uskottavuutta ja johtaa siihen, että hekään eivät aina meinaa saada tarvitsemiaan hoitoja, koska lääkärit ovat kyrsiintyneet näihin translarppaajiin.
Toivon myös, että sukupuolesta ei tule ilmoitusasiaa, koska on älytöntä vaatia muita teeskentelemään jonkun olevan mies tai nainen, vaikka aivan ilmiselvästi näkyy, ettei ole.
t. se transsukupuolinen
Eli säkö et vaadi muita teeskentelemään, mutta muut transit vaatii? Logiikka on pettämätön.
Sä et jää ilman hoitoa vaikka joku muu ei niitä aloittaisi (eli sun mielestä on larppaaja). Lääkärit ei kyrpiinny vaan hoitaa heitä ihan samalla tavalla kuin suakin.
Miten ihmeessä teit tuon päätelmän vain sen perusteella, että joku kertoo tilastollisia faktoja? Jos yhtäkkiä transklinikoille ryntää moninkertainen määrä asiakkaita aiempaan suht tasaiseen lukuun verrattuna, se kertoo jotain. Varsinkin, kun asiakaspoolin koostumus muuttuu rajusti. Mitä tapahtui 2010-luvulla, mitä ei tapahtunut sitten Hirschfeldin ajoista tuohon ajankohtaan?
Lisäksi tuossa purkauksessa näkyy vahva ad hominem. Onko sillä oikeasti väliä, sanooko saman asian trans vai ei?
Siis milä sen ryntäyksen nyt aiheuttaa? Ei sillä ole väliä kuka tuollaisen älyttömyyden sanoo, mutta transin luulisi älyävän jättää sanomatta.
Sitähän tässä kysyttiin: Mitä tapahtui 2010-luvulla, mitä ei tapahtunut sitten Hirschfeldin ajoista tuohon ajankohtaan? Onko ideoita?
Miksi transihminen ei saa tuoda julki sellaisia mielipiteitä mitä muut saa? "luulisi älyävän jättää sanomatta" on muuten aika paljon puhuva turautus. Ei huva sellainen.
Ei se olisi ollut ok muiltakaan. Sepä se pointti oli. Ja vastaus kysymykseesi on täysin selvä; transiudesta alettiin puhua. Mikä on se mitä sä nyt luulet tapahtuvan?
Transiudesta alettiin puhua - täysin yksipuoliseen sävyyn. Ei ole mitään väärää sanoa, että transius on muutakin kuin sateenkaaria, yksisarvisia ja glitterpieruja. Jotkut transit ovat pahemmassa psyykkisessä kunnossa muutama vuosi transition jälkeen kuin olivat sitä ennen. Eikä lääkärit meinaa enää uskaltaa sanoa näille tapauksille ei, vaikka kuinka ilmiselvästi lopputuloksen voi arvata jo ennalta.
Että sori, sinusta ei ole ok sanoa tällaisia asioita mutta sanonpa kuitenkin. Sinä et määrää mitä muut ajattelee.
Jotkut ovat pahemmassa kunnossa, jotkut paremmassa (kuten esim. minä). Onhan se nyt selvää, että jos transhoitoihin yhtäkkiä ryntää moninkertainen määrä ihmisiä, se ei tarkoita, että transseja on yhtäkkiä enemmän kuin aiemmin vaan sitä, että ihmiset, jotka eivät edes ole kovin trans, haluavatkin yhtäkkiä hoitoja itselleen piittaamatta siitä, että mieli voi muuttua muutaman vuoden päästä.
Kuitenkin nämä transition jälkeen hyvinvoivat ihmiset ovat vähemmän esillä, koska harva haluaa onnistuneen transition jälkeen kuuluttaa koko maailmalle, että "hei katsokaa, olen muuten trans!" Sen sijaan ne ihmiset jatkavat elämäänsä tavallisina tallaajina tekemättä asiasta numeroa (kuten esim. minä).
Jos joku nyt haluaa mekastaa minulle, että "ei sun sukupuoli vaihdu!1!" niin tavallaan ei vaihdukaan, jos puhutaan biologiasta. Kromosomit on samat kuin ennen etc. Käytännön elämässä kuitenkin sukupuoli on vaihtunut, koska ihmiset, jotka eivät taustastani tiedä, näkevät ja kohtelevat minua sen sukupuolen edustajana, johon olen vaihtanut. Tämä on se englannin gender eli sosiaalinen sukupuoli, erotuksena sanasta sex eli biologinen sukupuoli.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lasta ei saa kasvattaa ja anneta kasvaa kohti omaa sukupuoltaan (rautalangasta, kohti sitä, mitä löytyy housuista). Nykyään pikemmin lapset pitää kasvattaa pois omasta sukupuolesta. Hullu ideologia, joka johtaa hulluuteen. Nykyään katkotaan välit isovanhempien kanssa, kun ne tuo tytölle nukkekodin ja pojalle autoradan.
Niinpä, mutta naisten kohdalla ei tosiaankaan ole uusi ilmiö. Lääketiede on jo vuosisatoja ohittanut naiset "synnyttävinä pikkumiehinä", ja vasta viime vuosina havahduttu siihen miten erilaisia naisten ja miesten kehot oikeastaan ovatkaan. Ei vain lisääntymiselinten osalta, vaan kaikkien elinten osalta. Tästä vinkkelistä on tosissaan huolestuttavaa, kun lapsia opetetaan dissosioitumaan sukupuolesta kehollisena ominaisuutena ja sanotaan että se on vain tunne feminiinisyydestä/maskuliinisuudesta. Sen kyllä myönnän, että oma tyttäreni olisi ollut hyvin pettynyt jos olisi tuputettu nukkekotia synttäri/joululahjaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on terve poikalapsi, joka tuntee itsensä pojaksi. Nykyaika on sairasta, nykyajan ihmiset ovat jotenkin mielenterveysongelmaisia ja en yhtään ihmettele. Aikuiset ovat täysin hukassa, joten miten osaisivat kasvattaa kakaroitaan. Nykyajan kakararoilla ei ole mitään rajoja, kiljutaan kuin mitkäkin apinat tuolla kaupoissa, ja nämä autistiset vanhemmat eivät sano mitään. Nyt sitten lapset alkavat päättää ovatko tyttöjä vai poikia, sairas valtio nimeltään Suomi. Sairasta sairasta ja sairas lammaskansa asuttaa tätä maata. Ei ole minun maani tämä enää, ainut ratkaisu on häipyä täältä sivistysvaltioihin asumaan, Suomi nimittäin ei ole sitä enää, onko koskaan ollutkaan.
Olen TÄYSIN samaa mieltä.
Mikä on se tunne, joka saa lapsen tuntemaan itsensä pojaksi tai tytöksi? Ennen murrosikää ei tule muuta mieleen kuin se, mitä lapsi havannoi ympäristöstään ja suhteuttaa sen omaan neuro-psykologiseen kehitystasoonsa. Monikin (vanhempien itsensä mielestä) "normaaliperheen" lapsi saattaa tuntea inhoa sukupuoltaan tai sen odotteita kohtaan - tähän on miljoona syytä, (tiedostamattomista) sukupuoliodotteista (tiedostamattomaan) homofobiaan ja (diagnosoimattomaan) neuroepätyypillisyyteen tai (vanhemmilta salassa tehtyyn) kaltoinkohteluun asti. Nämä lapset kaipaa apua eikä mitään affirmaatiota. Ellei vanhempi itse kaipaa huomiota ja tee lapsestaan uutta Jazz Jenningsiä.
Uskallan vastata tähän lapseni puolesta. Hän oli pienenä jo havainnut, että on kahdenlaisia ihmisiä, miehiä ja naisia, tyttöjä ja poikia. Tässä ympäristössä oli aika paljon sukupuolen mukaista työtä. Hän piti enemmän miesten jutuista, joten halusi olla poika. Paitsi silloin, kun isä ei ollut kotona ja teki äidin kanssa jotain mukavampia juttuja.
Ei hän tietääkseni ole koskaan tuntenut inhoa kumpaakaan sukupuolta kohtaan.
Aivan. Lapsi halusi olla poika, koska tykkäsi asioista xyz, ja havaitsi että miehet tekevät näitä asioita. Vaikka havainto sinänsä oli oikea, johtopäätös ei niinkään. Ellei näiden asioiden toteuttamiseen nimenomaisesti vaadita penistä, niin tyttökin voi niitä tehdä. Jos vaaditaan, niin sellaiset miesten jutut ei ole lapsille sopivia ylipäätään.
Nyt aikuisena on hänen sukupuolensa on luultavasti vähän epäselvä ulkopuolisille, mutta mitä väliä sillä oikeastaan on?
Ilmeisesti meillä on täysin eri käsitys siitä, mikä sukupuoli on. Ulkonäkö (=sukupuolioletus saattaa joskus olla epäselvä/virheellinen muiden silmin) ei ole sama asia kuin millainen lisääntymiselimistö ihmisellä on. On tilanteita, joissa asialla on väliä ja tilanteita joissa sillä ei ole väliä. Ensimmäisen skenaarion kohdalla toivoisi, ettei yhteiskunta kannusta vähemmistöön kuuluvaa valehtelemaan ja toisen - noh, keskity vttu omaan ulkonäköösi ja jätä muut rauhaan.
Nykypäivän isoin valhe on se, että maskuliiniset tytöt/naiset on miehiä, feminiiniset pojat/miehet naisia ja androgyyni olemus tekee sukupuolettomaksi. Ovatko ihmiset täysin sokeita sille, miten seksistinen ajatusmalli tämä on? Sinun fyysisellä todellisuudella ei ole väliä, koska "hänen sukupuolensa on luultavasti vähän epäselvä ulkopuolisille"? Kamoon.
Ei lisääntymiselimistöllä ole mitään merkitystä tavallisessa arkielämässä kuten opiskelussa, työssä, harrastuksissa. Siksi on aivan turha metelöidä biologisista sukupuolista. Ainoa tilanne, jossa sillä on jotain merkitystä, on lisääntymiskumppanin valinta.
Miten sinä voit käsittää asian näin täydellisesti väärin, että väkisin väännät sukupuolta ihmisille, joille se ei merkitse mitään? Ei maskuliinisesta tytöstä tule sukupuoleltaan miestä eikä feminiisisestä pojasta naista. Eikä kyse ole siitä, että ollaan sukupuolettomia vaan siitä, että ajanhaaskausta vääntää siitäkin asiasta.
Miksi sinulle on niin vaikea asia, että joku on vain Matti tai Maija, vaan miksi pitää olla Matti-poika tai Maija-tyttö?
Ei ole mitään merkistystä, kumpaan pukuhuoneeseen/vessaan menet, ei ole mitään merkitystä jäätkö isyys- vai äitiyslomalle, ei ole mitään merkitystä naisille miten raskaus vaikuttaa jokapäiväiseen elämään jne? Jos sukupuoli ei vaikuttaisi tavalliseen elämään (seksuaalielämän ulkopuolellakin), mitään transsukupuolisuutta ei olisi edes olemassa.
Yhteiskunnassa todellakin velloo asenne, että transnaiset on naisia ja transmiehet miehiä. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. sitä, että naiseus ei käsitteellisesti vastaa todellisuutta (sukupuoli, jolla on potentiaali kantaa lasta) vaan koko naiseuden tarkoitus on valjastettu palvelemaan miesten seksuaalisia tarpeita (miehen HSTS/autogynefilia=nainen?). Tämä jos mikä on varsin patriarkaattista shittiä.
Eikä sillä ole väliä, onko joku Matti vai Maija. Nimi on kielellinen ja sosiaalinen rakennelma, aina voidaan sopia että on Adalmiina-nimisiä poikia ja Seppo-Einari-nimisiä tyttöjä.
Kyse on todellakin politiikasta.
Niinpä. Koko länsimainen kulttuuri pohjautuu naisten lisääntymisen valvontaan, ja siihen taas liittyy mm. taloudellisia intressejä. RODG=ei ihme, että teinitytöt haluaa irtisanoutua tästä paskasta kokonaan.
Miksi luen otsikon aina että "lapaset saavat päättää"?
Miten ihmeessä teit tuon päätelmän vain sen perusteella, että joku kertoo tilastollisia faktoja? Jos yhtäkkiä transklinikoille ryntää moninkertainen määrä asiakkaita aiempaan suht tasaiseen lukuun verrattuna, se kertoo jotain. Varsinkin, kun asiakaspoolin koostumus muuttuu rajusti. Mitä tapahtui 2010-luvulla, mitä ei tapahtunut sitten Hirschfeldin ajoista tuohon ajankohtaan?
Lisäksi tuossa purkauksessa näkyy vahva ad hominem. Onko sillä oikeasti väliä, sanooko saman asian trans vai ei?