Lue keskustelun säännöt.
Lapset saavat päättää itse oman sukupuolensa?
26.08.2022 |
Olen ajatellut tätä asiaa paljon, että lapset saavat olla, mitä itse kokevat ja tuntevat. Ja eikö se ole vielä niinkin, että tuntemukset ja kokemukset voivat vaihtua useaankin kertaan.
Kun minulla oli pikkulapsi, puhuttiin paljon siitä, kuinka turvallista o, kun aikuinen antaa selkeät rajat moessakin asiassa. Lapser saavat sitten pikkuhiljaa tehdä päätöksiä, kun ikää karttuu sen mukaisesti. 4v voi sanoa, minkävärisen talvitakin hän haluaa, mutta takin mun ominaisuudet jäävät vanhemmalle.
Kun lapsi saa päättää sukupuolestaa, niin epäilen, että vaikeuttaa selkeästi terveen identiteetin kehittymistä.
Miten esim epävakaassa tai vakaassakin perheessä kasvanut lapsi kasvaa terveeseen itsetuntoon, jos jopa sukupuoli on itse päätettävä ja ympärillä on samanikäisiä, joiden sukupuolta ei tiedä.
Mä rohkenen epäillä, että tulevaisuudessa tulee ongelmia nuorten kanssa vielä enemmän kuin nyt.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on terve poikalapsi, joka tuntee itsensä pojaksi. Nykyaika on sairasta, nykyajan ihmiset ovat jotenkin mielenterveysongelmaisia ja en yhtään ihmettele. Aikuiset ovat täysin hukassa, joten miten osaisivat kasvattaa kakaroitaan. Nykyajan kakararoilla ei ole mitään rajoja, kiljutaan kuin mitkäkin apinat tuolla kaupoissa, ja nämä autistiset vanhemmat eivät sano mitään. Nyt sitten lapset alkavat päättää ovatko tyttöjä vai poikia, sairas valtio nimeltään Suomi. Sairasta sairasta ja sairas lammaskansa asuttaa tätä maata. Ei ole minun maani tämä enää, ainut ratkaisu on häipyä täältä sivistysvaltioihin asumaan, Suomi nimittäin ei ole sitä enää, onko koskaan ollutkaan.
Olen TÄYSIN samaa mieltä.
Mikä on se tunne, joka saa lapsen tuntemaan itsensä pojaksi tai tytöksi? Ennen murrosikää ei tule muuta mieleen kuin se, mitä lapsi havannoi ympäristöstään ja suhteuttaa sen omaan neuro-psykologiseen kehitystasoonsa. Monikin (vanhempien itsensä mielestä) "normaaliperheen" lapsi saattaa tuntea inhoa sukupuoltaan tai sen odotteita kohtaan - tähän on miljoona syytä, (tiedostamattomista) sukupuoliodotteista (tiedostamattomaan) homofobiaan ja (diagnosoimattomaan) neuroepätyypillisyyteen tai (vanhemmilta salassa tehtyyn) kaltoinkohteluun asti. Nämä lapset kaipaa apua eikä mitään affirmaatiota. Ellei vanhempi itse kaipaa huomiota ja tee lapsestaan uutta Jazz Jenningsiä.
Uskallan vastata tähän lapseni puolesta. Hän oli pienenä jo havainnut, että on kahdenlaisia ihmisiä, miehiä ja naisia, tyttöjä ja poikia. Tässä ympäristössä oli aika paljon sukupuolen mukaista työtä. Hän piti enemmän miesten jutuista, joten halusi olla poika. Paitsi silloin, kun isä ei ollut kotona ja teki äidin kanssa jotain mukavampia juttuja.
Ei hän tietääkseni ole koskaan tuntenut inhoa kumpaakaan sukupuolta kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sen sukupuolen päättää ellei yksilö itse?
Biologia.
Mutta missä intersukupuolisten oikeudet? Kerran biologia on erehtymätön, niin teidän pitäisi nimenomaan ymmärtää, että sukupuoli ei ole yksiselitteinen asia ja jako miehiin ja naisiin.
Heillä lienee kyllä ihan just ne samat oikeudet kuin muillakin. Heillä on vaan kehityshäiriö, mikä ei poista sitä biologista totuutta, että on vain miehiä ja naisia. Vaikka joku syntyy kolmen käden kanssa, on edelleen biologinen fakta, että ihmisellä on kaksi kättä ja kaksi jalkaa.
Interseksuaalisuushan ei ole häiriö. Päinvastoin. Ei ole olemassa mitään standardi-ihmistä. Kaikki ovat erilaisia. Ehkä teidänkin olisi aika alkaa hyväksyä erilaisuutta. Mitään hyvää ei seuraa siitä, että kaikkia tungetaan samoihin muotteihin.
Tunge puhelimesi pärsiiseesi, niin helpottaa. Se reikä löytyy kaikilta eläviltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sen sukupuolen päättää ellei yksilö itse?
Biologia.
Mutta missä intersukupuolisten oikeudet? Kerran biologia on erehtymätön, niin teidän pitäisi nimenomaan ymmärtää, että sukupuoli ei ole yksiselitteinen asia ja jako miehiin ja naisiin.
Heillä lienee kyllä ihan just ne samat oikeudet kuin muillakin. Heillä on vaan kehityshäiriö, mikä ei poista sitä biologista totuutta, että on vain miehiä ja naisia. Vaikka joku syntyy kolmen käden kanssa, on edelleen biologinen fakta, että ihmisellä on kaksi kättä ja kaksi jalkaa.
Interseksuaalisuushan ei ole häiriö. Päinvastoin. Ei ole olemassa mitään standardi-ihmistä. Kaikki ovat erilaisia. Ehkä teidänkin olisi aika alkaa hyväksyä erilaisuutta. Mitään hyvää ei seuraa siitä, että kaikkia tungetaan samoihin muotteihin.
Suurin osa on kuitenkin ihan samanlaisia.Poikkeavuudet ovat hyvin harvinaisia ja jostain syystä niitä on alettu ylikorostamaan nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan että ei puhuttaisi enää tytöistä tai pojista. Esimerkiksi istumapissaajat ja seisaaltaan pissaajat olisi ok.
Entä housuun pissaajat?
Vierailija kirjoitti:
Tottakai.
Kohta saa päättää myös lajinsakin.
Meidän Iida-Pekka kokee itsensä koiranpennuksi.
Valjaita on jo soviteltu.
Mun lapsi koki itsensä aikoinaan kissaksi. Kysyin palstalta neuvoa, että opetanko lapsen potalle vai hiekkalaatikolle. Väittivät mua trolliksi ja että on eri asia kokea itsensä kissaksi kuin vastakkaisen sukupuolen edustajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on terve poikalapsi, joka tuntee itsensä pojaksi. Nykyaika on sairasta, nykyajan ihmiset ovat jotenkin mielenterveysongelmaisia ja en yhtään ihmettele. Aikuiset ovat täysin hukassa, joten miten osaisivat kasvattaa kakaroitaan. Nykyajan kakararoilla ei ole mitään rajoja, kiljutaan kuin mitkäkin apinat tuolla kaupoissa, ja nämä autistiset vanhemmat eivät sano mitään. Nyt sitten lapset alkavat päättää ovatko tyttöjä vai poikia, sairas valtio nimeltään Suomi. Sairasta sairasta ja sairas lammaskansa asuttaa tätä maata. Ei ole minun maani tämä enää, ainut ratkaisu on häipyä täältä sivistysvaltioihin asumaan, Suomi nimittäin ei ole sitä enää, onko koskaan ollutkaan.
Olen TÄYSIN samaa mieltä.
Mikä on se tunne, joka saa lapsen tuntemaan itsensä pojaksi tai tytöksi? Ennen murrosikää ei tule muuta mieleen kuin se, mitä lapsi havannoi ympäristöstään ja suhteuttaa sen omaan neuro-psykologiseen kehitystasoonsa. Monikin (vanhempien itsensä mielestä) "normaaliperheen" lapsi saattaa tuntea inhoa sukupuoltaan tai sen odotteita kohtaan - tähän on miljoona syytä, (tiedostamattomista) sukupuoliodotteista (tiedostamattomaan) homofobiaan ja (diagnosoimattomaan) neuroepätyypillisyyteen tai (vanhemmilta salassa tehtyyn) kaltoinkohteluun asti. Nämä lapset kaipaa apua eikä mitään affirmaatiota. Ellei vanhempi itse kaipaa huomiota ja tee lapsestaan uutta Jazz Jenningsiä.
Uskallan vastata tähän lapseni puolesta. Hän oli pienenä jo havainnut, että on kahdenlaisia ihmisiä, miehiä ja naisia, tyttöjä ja poikia. Tässä ympäristössä oli aika paljon sukupuolen mukaista työtä. Hän piti enemmän miesten jutuista, joten halusi olla poika. Paitsi silloin, kun isä ei ollut kotona ja teki äidin kanssa jotain mukavampia juttuja.
Ei hän tietääkseni ole koskaan tuntenut inhoa kumpaakaan sukupuolta kohtaan.
Aivan. Lapsi halusi olla poika, koska tykkäsi asioista xyz, ja havaitsi että miehet tekevät näitä asioita. Vaikka havainto sinänsä oli oikea, johtopäätös ei niinkään. Ellei näiden asioiden toteuttamiseen nimenomaisesti vaadita penistä, niin tyttökin voi niitä tehdä. Jos vaaditaan, niin sellaiset miesten jutut ei ole lapsille sopivia ylipäätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyajan sukupuolisekoilu on älytöntä, kun etenkin nuoret lähtevät siihen mukaan kun se on muotia ja cool... Mutta niille, jotka väittävät, että sukupuoli on ainoastaan kehon biologiaa niin mites sitten se, että joissain tutkimuksissa on havaittu, että transihmisten aivot muistuttavat enemmän sen sukupuolen aivoja, mitä he kokevat olevansa. Transnaisten aivot muistuttavat naisten aivoja ja transmiesten miesten aivoja.
Aivojen rakenteeseen ei voida vaikuttaa, mutta kehoon voidaan. Kehon korjaaminen toivotunlaiseksi on siksi ihan validi keino helpottaa dysforiaa, varsinkin kun transsukupuolisuus ei poistu ihmisestä terapialla tai eheytyksellä.
Tämä kuitenkin koskee niitä ns. oikeita transsukupuolisia, jotka ovat pienestä asti kokeneet olevansa jotakin muuta, kuin minä heitä on pidetty, eikä näitä they/them teinityttöjä, joita naiseus ahdistaa.
Olen siis itse transsukupuolinen, joka on korjannut kehonsa aikuisiällä.
Turha kai sanoa, koska miksi turhaan uskoa kokemusasiantuntijaa, mutta itselleni sukupuolenkorjaus on mahdollistanut sen, että olen taas työelämässä. Koko elämän ajan kestänyt epämääräinen ahdistus, pelko ja epämukavuus on poissa ja pystyn olemaan normaali ihminen normaalien ihmisten joukossa, vihdoin.
En silti tue sitä, että sukupuolta voi vaihtaa ihan miten huvittaa ja muiden täytyisi vain leikkiä mukana, että naisella voi olla leidipenis ja miehellä kuukautiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan sukupuolisekoilu on älytöntä, kun etenkin nuoret lähtevät siihen mukaan kun se on muotia ja cool... Mutta niille, jotka väittävät, että sukupuoli on ainoastaan kehon biologiaa niin mites sitten se, että joissain tutkimuksissa on havaittu, että transihmisten aivot muistuttavat enemmän sen sukupuolen aivoja, mitä he kokevat olevansa. Transnaisten aivot muistuttavat naisten aivoja ja transmiesten miesten aivoja.
Aivojen rakenteeseen ei voida vaikuttaa, mutta kehoon voidaan. Kehon korjaaminen toivotunlaiseksi on siksi ihan validi keino helpottaa dysforiaa, varsinkin kun transsukupuolisuus ei poistu ihmisestä terapialla tai eheytyksellä.
Tämä kuitenkin koskee niitä ns. oikeita transsukupuolisia, jotka ovat pienestä asti kokeneet olevansa jotakin muuta, kuin minä heitä on pidetty, eikä näitä they/them teinityttöjä, joita naiseus ahdistaa.
Olen siis itse transsukupuolinen, joka on korjannut kehonsa aikuisiällä.
Turha kai sanoa, koska miksi turhaan uskoa kokemusasiantuntijaa, mutta itselleni sukupuolenkorjaus on mahdollistanut sen, että olen taas työelämässä. Koko elämän ajan kestänyt epämääräinen ahdistus, pelko ja epämukavuus on poissa ja pystyn olemaan normaali ihminen normaalien ihmisten joukossa, vihdoin.
En silti tue sitä, että sukupuolta voi vaihtaa ihan miten huvittaa ja muiden täytyisi vain leikkiä mukana, että naisella voi olla leidipenis ja miehellä kuukautiset.
"Mutta niille, jotka väittävät, että sukupuoli on ainoastaan kehon biologiaa niin mites sitten se, että joissain tutkimuksissa on havaittu, että transihmisten aivot muistuttavat enemmän sen sukupuolen aivoja, mitä he kokevat olevansa. Transnaisten aivot muistuttavat naisten aivoja ja transmiesten miesten aivoja."
Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, kriittisessä tarkastelussa osoittautui että kyse on rakenne-eroista seksuaalisen suuntautumisen välillä. Homoseksuaalien ja ei-homoseksuaalien transihmisten aivoissa ei ole sellaisia yhtäläisyyksiä, jotka selittäisivät yleisesti kokemuksen vastakkaiseen sukupuoleen kuulumisesta.
Sukupuolidysforiassa kyse on paljon monimutkaisemmasta neuropsykologisesta kehityksestä, jonka voisi karkeasti jaoitella kolmeen kategoriaan: Early-onset, late-onset ja rapid-onset. Näillä kaikilla on omat erityispiirteensä, jotka tarvitsevat täysin eri lähestymistapoja. Siksi onkin valitettavaa että kehonmuokkaus nähdään ainoana oikeana hoitokeinona, jopa siinä määrin että "kokeelliset" hoitokeinot pyritään kriminalisoimaan (ikäänkuin fyysiset transhoidot ei sitten olisi aivan stanan kokeellisia, radikaaleja ja peruuttamattomia).
That said, olen iloinen että transhoidot auttoivat sinua. Protokollan pitäisikin toimia niin, että hoidoista päätetään yksilötasolla eikä mennä "one size fits all"-asenteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on terve poikalapsi, joka tuntee itsensä pojaksi. Nykyaika on sairasta, nykyajan ihmiset ovat jotenkin mielenterveysongelmaisia ja en yhtään ihmettele. Aikuiset ovat täysin hukassa, joten miten osaisivat kasvattaa kakaroitaan. Nykyajan kakararoilla ei ole mitään rajoja, kiljutaan kuin mitkäkin apinat tuolla kaupoissa, ja nämä autistiset vanhemmat eivät sano mitään. Nyt sitten lapset alkavat päättää ovatko tyttöjä vai poikia, sairas valtio nimeltään Suomi. Sairasta sairasta ja sairas lammaskansa asuttaa tätä maata. Ei ole minun maani tämä enää, ainut ratkaisu on häipyä täältä sivistysvaltioihin asumaan, Suomi nimittäin ei ole sitä enää, onko koskaan ollutkaan.
Olen TÄYSIN samaa mieltä.
Mikä on se tunne, joka saa lapsen tuntemaan itsensä pojaksi tai tytöksi? Ennen murrosikää ei tule muuta mieleen kuin se, mitä lapsi havannoi ympäristöstään ja suhteuttaa sen omaan neuro-psykologiseen kehitystasoonsa. Monikin (vanhempien itsensä mielestä) "normaaliperheen" lapsi saattaa tuntea inhoa sukupuoltaan tai sen odotteita kohtaan - tähän on miljoona syytä, (tiedostamattomista) sukupuoliodotteista (tiedostamattomaan) homofobiaan ja (diagnosoimattomaan) neuroepätyypillisyyteen tai (vanhemmilta salassa tehtyyn) kaltoinkohteluun asti. Nämä lapset kaipaa apua eikä mitään affirmaatiota. Ellei vanhempi itse kaipaa huomiota ja tee lapsestaan uutta Jazz Jenningsiä.
Uskallan vastata tähän lapseni puolesta. Hän oli pienenä jo havainnut, että on kahdenlaisia ihmisiä, miehiä ja naisia, tyttöjä ja poikia. Tässä ympäristössä oli aika paljon sukupuolen mukaista työtä. Hän piti enemmän miesten jutuista, joten halusi olla poika. Paitsi silloin, kun isä ei ollut kotona ja teki äidin kanssa jotain mukavampia juttuja.
Ei hän tietääkseni ole koskaan tuntenut inhoa kumpaakaan sukupuolta kohtaan.
Aivan. Lapsi halusi olla poika, koska tykkäsi asioista xyz, ja havaitsi että miehet tekevät näitä asioita. Vaikka havainto sinänsä oli oikea, johtopäätös ei niinkään. Ellei näiden asioiden toteuttamiseen nimenomaisesti vaadita penistä, niin tyttökin voi niitä tehdä. Jos vaaditaan, niin sellaiset miesten jutut ei ole lapsille sopivia ylipäätään.
Nyt aikuisena on hänen sukupuolensa on luultavasti vähän epäselvä ulkopuolisille, mutta mitä väliä sillä oikeastaan on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan sukupuolisekoilu on älytöntä, kun etenkin nuoret lähtevät siihen mukaan kun se on muotia ja cool... Mutta niille, jotka väittävät, että sukupuoli on ainoastaan kehon biologiaa niin mites sitten se, että joissain tutkimuksissa on havaittu, että transihmisten aivot muistuttavat enemmän sen sukupuolen aivoja, mitä he kokevat olevansa. Transnaisten aivot muistuttavat naisten aivoja ja transmiesten miesten aivoja.
Aivojen rakenteeseen ei voida vaikuttaa, mutta kehoon voidaan. Kehon korjaaminen toivotunlaiseksi on siksi ihan validi keino helpottaa dysforiaa, varsinkin kun transsukupuolisuus ei poistu ihmisestä terapialla tai eheytyksellä.
Tämä kuitenkin koskee niitä ns. oikeita transsukupuolisia, jotka ovat pienestä asti kokeneet olevansa jotakin muuta, kuin minä heitä on pidetty, eikä näitä they/them teinityttöjä, joita naiseus ahdistaa.
Olen siis itse transsukupuolinen, joka on korjannut kehonsa aikuisiällä.
Turha kai sanoa, koska miksi turhaan uskoa kokemusasiantuntijaa, mutta itselleni sukupuolenkorjaus on mahdollistanut sen, että olen taas työelämässä. Koko elämän ajan kestänyt epämääräinen ahdistus, pelko ja epämukavuus on poissa ja pystyn olemaan normaali ihminen normaalien ihmisten joukossa, vihdoin.
En silti tue sitä, että sukupuolta voi vaihtaa ihan miten huvittaa ja muiden täytyisi vain leikkiä mukana, että naisella voi olla leidipenis ja miehellä kuukautiset.
"Mutta niille, jotka väittävät, että sukupuoli on ainoastaan kehon biologiaa niin mites sitten se, että joissain tutkimuksissa on havaittu, että transihmisten aivot muistuttavat enemmän sen sukupuolen aivoja, mitä he kokevat olevansa. Transnaisten aivot muistuttavat naisten aivoja ja transmiesten miesten aivoja."
Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, kriittisessä tarkastelussa osoittautui että kyse on rakenne-eroista seksuaalisen suuntautumisen välillä. Homoseksuaalien ja ei-homoseksuaalien transihmisten aivoissa ei ole sellaisia yhtäläisyyksiä, jotka selittäisivät yleisesti kokemuksen vastakkaiseen sukupuoleen kuulumisesta.
Sukupuolidysforiassa kyse on paljon monimutkaisemmasta neuropsykologisesta kehityksestä, jonka voisi karkeasti jaoitella kolmeen kategoriaan: Early-onset, late-onset ja rapid-onset. Näillä kaikilla on omat erityispiirteensä, jotka tarvitsevat täysin eri lähestymistapoja. Siksi onkin valitettavaa että kehonmuokkaus nähdään ainoana oikeana hoitokeinona, jopa siinä määrin että "kokeelliset" hoitokeinot pyritään kriminalisoimaan (ikäänkuin fyysiset transhoidot ei sitten olisi aivan stanan kokeellisia, radikaaleja ja peruuttamattomia).
That said, olen iloinen että transhoidot auttoivat sinua. Protokollan pitäisikin toimia niin, että hoidoista päätetään yksilötasolla eikä mennä "one size fits all"-asenteella.
Ahaa, mielenkiintoista. Onko sinulla antaa mitään linkkejä, joista saisin lukea vähän tarkemmin noista sukupuolidysforian syistä?
Suhtaudun itse erittäin kriittisesti siihen, että nykyjärjestelmä tarjoaa transhoitoja kenelle tahansa, joka pystyy riittävän vakuuttavasti valehtelemaan lääkäreille kärsivänsä dysforiasta. Toivottavasti tähän tulee joku muutos, koska nyt tämä asia aiheuttaa jo vakavia vaikeuksia transpolin asiakkaiden ja lääkäreiden välillä.
Asiakasmäärät on räjähtäneet ja osa näistä tutkimusjaksolle hakeutuvista transsukupuolisista on näitä trenditransseja, mikä heikentää oikeiden transihmisten uskottavuutta ja johtaa siihen, että hekään eivät aina meinaa saada tarvitsemiaan hoitoja, koska lääkärit ovat kyrsiintyneet näihin translarppaajiin.
Toivon myös, että sukupuolesta ei tule ilmoitusasiaa, koska on älytöntä vaatia muita teeskentelemään jonkun olevan mies tai nainen, vaikka aivan ilmiselvästi näkyy, ettei ole.
t. se transsukupuolinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sen sukupuolen päättää ellei yksilö itse?
Biologia.
Mutta missä intersukupuolisten oikeudet? Kerran biologia on erehtymätön, niin teidän pitäisi nimenomaan ymmärtää, että sukupuoli ei ole yksiselitteinen asia ja jako miehiin ja naisiin.
Sukupuoli on hyvin yksiselitteinen asia. Ihmisen sukupuolijärjestelmä on kaksijakoinen. Intersukupuoliset syndroomat ovat kehityshäiriöitä. Ihmisestä voi sanoa muitakin asioita, jotka eivät pidä paikkaansa kaikkien yksilöiden kohdalla. Esim. voidaan sanoa, että ihminen on neliraajainen, mutta silti jatkuvasti syntyy ihmisiä, joilla raajoja on vähemmän. Voidaan sanoa, että ihmisen sydän on hieman vasemmalla puolella, mutta silti on olemassa ihmisiä, joiden sisäelimet ovatkin peilikuva keskivertoihmisen sisäelimistä.
Mitä oikeuksia intersukupuolisilta puuttuu mielestäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on terve poikalapsi, joka tuntee itsensä pojaksi. Nykyaika on sairasta, nykyajan ihmiset ovat jotenkin mielenterveysongelmaisia ja en yhtään ihmettele. Aikuiset ovat täysin hukassa, joten miten osaisivat kasvattaa kakaroitaan. Nykyajan kakararoilla ei ole mitään rajoja, kiljutaan kuin mitkäkin apinat tuolla kaupoissa, ja nämä autistiset vanhemmat eivät sano mitään. Nyt sitten lapset alkavat päättää ovatko tyttöjä vai poikia, sairas valtio nimeltään Suomi. Sairasta sairasta ja sairas lammaskansa asuttaa tätä maata. Ei ole minun maani tämä enää, ainut ratkaisu on häipyä täältä sivistysvaltioihin asumaan, Suomi nimittäin ei ole sitä enää, onko koskaan ollutkaan.
Eli sunkin lapsi sai päättää sukupuolensa. Ilmeisesti ei olisi saanut, jos ei olisikaan sulle kelvannut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan sukupuolisekoilu on älytöntä, kun etenkin nuoret lähtevät siihen mukaan kun se on muotia ja cool... Mutta niille, jotka väittävät, että sukupuoli on ainoastaan kehon biologiaa niin mites sitten se, että joissain tutkimuksissa on havaittu, että transihmisten aivot muistuttavat enemmän sen sukupuolen aivoja, mitä he kokevat olevansa. Transnaisten aivot muistuttavat naisten aivoja ja transmiesten miesten aivoja.
Aivojen rakenteeseen ei voida vaikuttaa, mutta kehoon voidaan. Kehon korjaaminen toivotunlaiseksi on siksi ihan validi keino helpottaa dysforiaa, varsinkin kun transsukupuolisuus ei poistu ihmisestä terapialla tai eheytyksellä.
Tämä kuitenkin koskee niitä ns. oikeita transsukupuolisia, jotka ovat pienestä asti kokeneet olevansa jotakin muuta, kuin minä heitä on pidetty, eikä näitä they/them teinityttöjä, joita naiseus ahdistaa.
Olen siis itse transsukupuolinen, joka on korjannut kehonsa aikuisiällä.
Turha kai sanoa, koska miksi turhaan uskoa kokemusasiantuntijaa, mutta itselleni sukupuolenkorjaus on mahdollistanut sen, että olen taas työelämässä. Koko elämän ajan kestänyt epämääräinen ahdistus, pelko ja epämukavuus on poissa ja pystyn olemaan normaali ihminen normaalien ihmisten joukossa, vihdoin.
En silti tue sitä, että sukupuolta voi vaihtaa ihan miten huvittaa ja muiden täytyisi vain leikkiä mukana, että naisella voi olla leidipenis ja miehellä kuukautiset.
"Mutta niille, jotka väittävät, että sukupuoli on ainoastaan kehon biologiaa niin mites sitten se, että joissain tutkimuksissa on havaittu, että transihmisten aivot muistuttavat enemmän sen sukupuolen aivoja, mitä he kokevat olevansa. Transnaisten aivot muistuttavat naisten aivoja ja transmiesten miesten aivoja."
Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, kriittisessä tarkastelussa osoittautui että kyse on rakenne-eroista seksuaalisen suuntautumisen välillä. Homoseksuaalien ja ei-homoseksuaalien transihmisten aivoissa ei ole sellaisia yhtäläisyyksiä, jotka selittäisivät yleisesti kokemuksen vastakkaiseen sukupuoleen kuulumisesta.
Sukupuolidysforiassa kyse on paljon monimutkaisemmasta neuropsykologisesta kehityksestä, jonka voisi karkeasti jaoitella kolmeen kategoriaan: Early-onset, late-onset ja rapid-onset. Näillä kaikilla on omat erityispiirteensä, jotka tarvitsevat täysin eri lähestymistapoja. Siksi onkin valitettavaa että kehonmuokkaus nähdään ainoana oikeana hoitokeinona, jopa siinä määrin että "kokeelliset" hoitokeinot pyritään kriminalisoimaan (ikäänkuin fyysiset transhoidot ei sitten olisi aivan stanan kokeellisia, radikaaleja ja peruuttamattomia).
That said, olen iloinen että transhoidot auttoivat sinua. Protokollan pitäisikin toimia niin, että hoidoista päätetään yksilötasolla eikä mennä "one size fits all"-asenteella.
Ahaa, mielenkiintoista. Onko sinulla antaa mitään linkkejä, joista saisin lukea vähän tarkemmin noista sukupuolidysforian syistä?
Suhtaudun itse erittäin kriittisesti siihen, että nykyjärjestelmä tarjoaa transhoitoja kenelle tahansa, joka pystyy riittävän vakuuttavasti valehtelemaan lääkäreille kärsivänsä dysforiasta. Toivottavasti tähän tulee joku muutos, koska nyt tämä asia aiheuttaa jo vakavia vaikeuksia transpolin asiakkaiden ja lääkäreiden välillä.
Asiakasmäärät on räjähtäneet ja osa näistä tutkimusjaksolle hakeutuvista transsukupuolisista on näitä trenditransseja, mikä heikentää oikeiden transihmisten uskottavuutta ja johtaa siihen, että hekään eivät aina meinaa saada tarvitsemiaan hoitoja, koska lääkärit ovat kyrsiintyneet näihin translarppaajiin.
Toivon myös, että sukupuolesta ei tule ilmoitusasiaa, koska on älytöntä vaatia muita teeskentelemään jonkun olevan mies tai nainen, vaikka aivan ilmiselvästi näkyy, ettei ole.
t. se transsukupuolinen
Eli säkö et vaadi muita teeskentelemään, mutta muut transit vaatii? Logiikka on pettämätön.
Sä et jää ilman hoitoa vaikka joku muu ei niitä aloittaisi (eli sun mielestä on larppaaja). Lääkärit ei kyrpiinny vaan hoitaa heitä ihan samalla tavalla kuin suakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan sukupuolisekoilu on älytöntä, kun etenkin nuoret lähtevät siihen mukaan kun se on muotia ja cool... Mutta niille, jotka väittävät, että sukupuoli on ainoastaan kehon biologiaa niin mites sitten se, että joissain tutkimuksissa on havaittu, että transihmisten aivot muistuttavat enemmän sen sukupuolen aivoja, mitä he kokevat olevansa. Transnaisten aivot muistuttavat naisten aivoja ja transmiesten miesten aivoja.
Aivojen rakenteeseen ei voida vaikuttaa, mutta kehoon voidaan. Kehon korjaaminen toivotunlaiseksi on siksi ihan validi keino helpottaa dysforiaa, varsinkin kun transsukupuolisuus ei poistu ihmisestä terapialla tai eheytyksellä.
Tämä kuitenkin koskee niitä ns. oikeita transsukupuolisia, jotka ovat pienestä asti kokeneet olevansa jotakin muuta, kuin minä heitä on pidetty, eikä näitä they/them teinityttöjä, joita naiseus ahdistaa.
Olen siis itse transsukupuolinen, joka on korjannut kehonsa aikuisiällä.
Turha kai sanoa, koska miksi turhaan uskoa kokemusasiantuntijaa, mutta itselleni sukupuolenkorjaus on mahdollistanut sen, että olen taas työelämässä. Koko elämän ajan kestänyt epämääräinen ahdistus, pelko ja epämukavuus on poissa ja pystyn olemaan normaali ihminen normaalien ihmisten joukossa, vihdoin.
En silti tue sitä, että sukupuolta voi vaihtaa ihan miten huvittaa ja muiden täytyisi vain leikkiä mukana, että naisella voi olla leidipenis ja miehellä kuukautiset.
"Mutta niille, jotka väittävät, että sukupuoli on ainoastaan kehon biologiaa niin mites sitten se, että joissain tutkimuksissa on havaittu, että transihmisten aivot muistuttavat enemmän sen sukupuolen aivoja, mitä he kokevat olevansa. Transnaisten aivot muistuttavat naisten aivoja ja transmiesten miesten aivoja."
Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, kriittisessä tarkastelussa osoittautui että kyse on rakenne-eroista seksuaalisen suuntautumisen välillä. Homoseksuaalien ja ei-homoseksuaalien transihmisten aivoissa ei ole sellaisia yhtäläisyyksiä, jotka selittäisivät yleisesti kokemuksen vastakkaiseen sukupuoleen kuulumisesta.
Sukupuolidysforiassa kyse on paljon monimutkaisemmasta neuropsykologisesta kehityksestä, jonka voisi karkeasti jaoitella kolmeen kategoriaan: Early-onset, late-onset ja rapid-onset. Näillä kaikilla on omat erityispiirteensä, jotka tarvitsevat täysin eri lähestymistapoja. Siksi onkin valitettavaa että kehonmuokkaus nähdään ainoana oikeana hoitokeinona, jopa siinä määrin että "kokeelliset" hoitokeinot pyritään kriminalisoimaan (ikäänkuin fyysiset transhoidot ei sitten olisi aivan stanan kokeellisia, radikaaleja ja peruuttamattomia).
That said, olen iloinen että transhoidot auttoivat sinua. Protokollan pitäisikin toimia niin, että hoidoista päätetään yksilötasolla eikä mennä "one size fits all"-asenteella.
Luuletko ettei transhoitoja mietitä yksilöllisesti? 🤦
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan sukupuolisekoilu on älytöntä, kun etenkin nuoret lähtevät siihen mukaan kun se on muotia ja cool... Mutta niille, jotka väittävät, että sukupuoli on ainoastaan kehon biologiaa niin mites sitten se, että joissain tutkimuksissa on havaittu, että transihmisten aivot muistuttavat enemmän sen sukupuolen aivoja, mitä he kokevat olevansa. Transnaisten aivot muistuttavat naisten aivoja ja transmiesten miesten aivoja.
Aivojen rakenteeseen ei voida vaikuttaa, mutta kehoon voidaan. Kehon korjaaminen toivotunlaiseksi on siksi ihan validi keino helpottaa dysforiaa, varsinkin kun transsukupuolisuus ei poistu ihmisestä terapialla tai eheytyksellä.
Tämä kuitenkin koskee niitä ns. oikeita transsukupuolisia, jotka ovat pienestä asti kokeneet olevansa jotakin muuta, kuin minä heitä on pidetty, eikä näitä they/them teinityttöjä, joita naiseus ahdistaa.
Olen siis itse transsukupuolinen, joka on korjannut kehonsa aikuisiällä.
Turha kai sanoa, koska miksi turhaan uskoa kokemusasiantuntijaa, mutta itselleni sukupuolenkorjaus on mahdollistanut sen, että olen taas työelämässä. Koko elämän ajan kestänyt epämääräinen ahdistus, pelko ja epämukavuus on poissa ja pystyn olemaan normaali ihminen normaalien ihmisten joukossa, vihdoin.
En silti tue sitä, että sukupuolta voi vaihtaa ihan miten huvittaa ja muiden täytyisi vain leikkiä mukana, että naisella voi olla leidipenis ja miehellä kuukautiset.
"Mutta niille, jotka väittävät, että sukupuoli on ainoastaan kehon biologiaa niin mites sitten se, että joissain tutkimuksissa on havaittu, että transihmisten aivot muistuttavat enemmän sen sukupuolen aivoja, mitä he kokevat olevansa. Transnaisten aivot muistuttavat naisten aivoja ja transmiesten miesten aivoja."
Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, kriittisessä tarkastelussa osoittautui että kyse on rakenne-eroista seksuaalisen suuntautumisen välillä. Homoseksuaalien ja ei-homoseksuaalien transihmisten aivoissa ei ole sellaisia yhtäläisyyksiä, jotka selittäisivät yleisesti kokemuksen vastakkaiseen sukupuoleen kuulumisesta.
Sukupuolidysforiassa kyse on paljon monimutkaisemmasta neuropsykologisesta kehityksestä, jonka voisi karkeasti jaoitella kolmeen kategoriaan: Early-onset, late-onset ja rapid-onset. Näillä kaikilla on omat erityispiirteensä, jotka tarvitsevat täysin eri lähestymistapoja. Siksi onkin valitettavaa että kehonmuokkaus nähdään ainoana oikeana hoitokeinona, jopa siinä määrin että "kokeelliset" hoitokeinot pyritään kriminalisoimaan (ikäänkuin fyysiset transhoidot ei sitten olisi aivan stanan kokeellisia, radikaaleja ja peruuttamattomia).
That said, olen iloinen että transhoidot auttoivat sinua. Protokollan pitäisikin toimia niin, että hoidoista päätetään yksilötasolla eikä mennä "one size fits all"-asenteella.
Ahaa, mielenkiintoista. Onko sinulla antaa mitään linkkejä, joista saisin lukea vähän tarkemmin noista sukupuolidysforian syistä?
Suhtaudun itse erittäin kriittisesti siihen, että nykyjärjestelmä tarjoaa transhoitoja kenelle tahansa, joka pystyy riittävän vakuuttavasti valehtelemaan lääkäreille kärsivänsä dysforiasta. Toivottavasti tähän tulee joku muutos, koska nyt tämä asia aiheuttaa jo vakavia vaikeuksia transpolin asiakkaiden ja lääkäreiden välillä.
Asiakasmäärät on räjähtäneet ja osa näistä tutkimusjaksolle hakeutuvista transsukupuolisista on näitä trenditransseja, mikä heikentää oikeiden transihmisten uskottavuutta ja johtaa siihen, että hekään eivät aina meinaa saada tarvitsemiaan hoitoja, koska lääkärit ovat kyrsiintyneet näihin translarppaajiin.
Toivon myös, että sukupuolesta ei tule ilmoitusasiaa, koska on älytöntä vaatia muita teeskentelemään jonkun olevan mies tai nainen, vaikka aivan ilmiselvästi näkyy, ettei ole.
t. se transsukupuolinen
Eli säkö et vaadi muita teeskentelemään, mutta muut transit vaatii? Logiikka on pettämätön.
Sä et jää ilman hoitoa vaikka joku muu ei niitä aloittaisi (eli sun mielestä on larppaaja). Lääkärit ei kyrpiinny vaan hoitaa heitä ihan samalla tavalla kuin suakin.
Teeskentelyllä viittaan siihen, että esim. ei käytetä hormoneja tai muokata itseään mitenkään, mutta vaaditaan kuitenkin muita pitämään itseään miehenä/naisena/mitä ikinä. Minun ei tarvitse pakottaa muita teeskentelemään minun olevan sitä tai tätä, koska olen korjannut itseni ja olen läpimenevä.
Larppaajalla tarkoitan näitä, jotka aloittavat hoidot, koska se on siistiä ja on hauskaa muokata itseään, vaikka mitään aitoa tarvetta siihen ei ole. Kuulostaa älyttömältä, mutta niitäkin löytyy.
En ole enää tekemisissä lääkäreiden kanssa hoitojeni tiimoilta, mutta olen muilta kuullut, että kyrsiintymistä on todellakin havaittavissa.
Biologisia sukupuolia on 99% vain kaksi ; nainen ja mies. Se miksi itsensä mieltää on eri asia.
Jos kulkisin tuolla kaupoilla jne kerton ihmisille, olen simpanssi. Silloinkin olisin joko naaras tai uros. Näitä facktoja ei pidä sekoittaa.
Kunhna niin sanout ihmisoikeudet on samat, miksi yhtäkkiä kaikkien pitää huokailla ihastuneesti näiden "oletettujen" edessä joita ilmaantuu kaapeista, vaikka minkä nimilyhenteen kanssa?
Elää ja antaa elää. Ei väännetä lasten kättä. Alle 10v ei tarvitsi edes miettiä näitä asioita ellei yhteiskuntamme olisi niin sairas kuin on.
Kun hormonaalinen kehitys on ohi 20+ vuotiaana, jokainen päättäköön ja olkoon (muita häiritsemättä) vaikka minkä lyhenteen alla elävä.
Eihän heterotkaan koko ajan "hypi", vaadi ja valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on terve poikalapsi, joka tuntee itsensä pojaksi. Nykyaika on sairasta, nykyajan ihmiset ovat jotenkin mielenterveysongelmaisia ja en yhtään ihmettele. Aikuiset ovat täysin hukassa, joten miten osaisivat kasvattaa kakaroitaan. Nykyajan kakararoilla ei ole mitään rajoja, kiljutaan kuin mitkäkin apinat tuolla kaupoissa, ja nämä autistiset vanhemmat eivät sano mitään. Nyt sitten lapset alkavat päättää ovatko tyttöjä vai poikia, sairas valtio nimeltään Suomi. Sairasta sairasta ja sairas lammaskansa asuttaa tätä maata. Ei ole minun maani tämä enää, ainut ratkaisu on häipyä täältä sivistysvaltioihin asumaan, Suomi nimittäin ei ole sitä enää, onko koskaan ollutkaan.
Olen TÄYSIN samaa mieltä.
Mikä on se tunne, joka saa lapsen tuntemaan itsensä pojaksi tai tytöksi? Ennen murrosikää ei tule muuta mieleen kuin se, mitä lapsi havannoi ympäristöstään ja suhteuttaa sen omaan neuro-psykologiseen kehitystasoonsa. Monikin (vanhempien itsensä mielestä) "normaaliperheen" lapsi saattaa tuntea inhoa sukupuoltaan tai sen odotteita kohtaan - tähän on miljoona syytä, (tiedostamattomista) sukupuoliodotteista (tiedostamattomaan) homofobiaan ja (diagnosoimattomaan) neuroepätyypillisyyteen tai (vanhemmilta salassa tehtyyn) kaltoinkohteluun asti. Nämä lapset kaipaa apua eikä mitään affirmaatiota. Ellei vanhempi itse kaipaa huomiota ja tee lapsestaan uutta Jazz Jenningsiä.
Uskallan vastata tähän lapseni puolesta. Hän oli pienenä jo havainnut, että on kahdenlaisia ihmisiä, miehiä ja naisia, tyttöjä ja poikia. Tässä ympäristössä oli aika paljon sukupuolen mukaista työtä. Hän piti enemmän miesten jutuista, joten halusi olla poika. Paitsi silloin, kun isä ei ollut kotona ja teki äidin kanssa jotain mukavampia juttuja.
Ei hän tietääkseni ole koskaan tuntenut inhoa kumpaakaan sukupuolta kohtaan.
Aivan. Lapsi halusi olla poika, koska tykkäsi asioista xyz, ja havaitsi että miehet tekevät näitä asioita. Vaikka havainto sinänsä oli oikea, johtopäätös ei niinkään. Ellei näiden asioiden toteuttamiseen nimenomaisesti vaadita penistä, niin tyttökin voi niitä tehdä. Jos vaaditaan, niin sellaiset miesten jutut ei ole lapsille sopivia ylipäätään.
Nyt aikuisena on hänen sukupuolensa on luultavasti vähän epäselvä ulkopuolisille, mutta mitä väliä sillä oikeastaan on?
Ilmeisesti meillä on täysin eri käsitys siitä, mikä sukupuoli on. Ulkonäkö (=sukupuolioletus saattaa joskus olla epäselvä/virheellinen muiden silmin) ei ole sama asia kuin millainen lisääntymiselimistö ihmisellä on. On tilanteita, joissa asialla on väliä ja tilanteita joissa sillä ei ole väliä. Ensimmäisen skenaarion kohdalla toivoisi, ettei yhteiskunta kannusta vähemmistöön kuuluvaa valehtelemaan ja toisen - noh, keskity vttu omaan ulkonäköösi ja jätä muut rauhaan.
Nykypäivän isoin valhe on se, että maskuliiniset tytöt/naiset on miehiä, feminiiniset pojat/miehet naisia ja androgyyni olemus tekee sukupuolettomaksi. Ovatko ihmiset täysin sokeita sille, miten seksistinen ajatusmalli tämä on? Sinun fyysisellä todellisuudella ei ole väliä, koska "hänen sukupuolensa on luultavasti vähän epäselvä ulkopuolisille"? Kamoon.
Tottakai.
Kohta saa päättää myös lajinsakin.
Meidän Iida-Pekka kokee itsensä koiranpennuksi.
Valjaita on jo soviteltu.