Minä en toru lapsiani julkisesti enkä laita heitä ikinä pyytämään anteeksi.
Koska minusta ihmisellä, lapsellakin, on oikeus säilyttää kasvonsa. Anteeksipyynnön vaatiminen on lapsen nolaamista. Joskus olen itse pyytänyt anteeksi lapsen puolesta, kun on tehnyt esim. haavan toiselle, mutta vihaan jokaista sellaista ihmistä loppuelämäni, jolta olen joutunut pyytämään anteeksi. Samoin vihaan sellaisia, jota "komentavat" minun lapsiani. Onneksi olen raivoraitis, muuten saattaisin kännipäissäni pistää niitä joskus veitsellä kylkiluitten väliin...
Kommentit (16)
...mutta älä suotta tuonnempana itke.
Minä opetan lapsilleni käytöstapoja ja sitä miten muita ihmisiä tulee kohdella. Hyviin käytöstapoihin ja toisten ihmisten kunnioittamiseen kuuluu mm. anteeksipyyntö, jos on tullut töppäiltyä.
Sullahan on asennetta vaikka muille jakaa!
Tapatko myös kaikki juuttaan kakarat, jotka sattuvat loukkaamaan omaa jälkikasvuasi? Ainakin mielessäsi?
Jos hakkaavat lastani niin se on ihan ymmärrettävää. Jos mussuttavat jostakin käytösetiketin rikkomisesta niin sitten voi käydä keittämäänkin.
...mutta älä suotta tuonnempana itke.
Vanhin lapseni on nyt yhdeksännellä eikä vielä itketä yhtään. Yhteensä niitä on viisi kappaletta.
t. ap
Heh! Hullulla taas lääkkeet ottamatta, näemmä.
Kyllä kaltaistesi kakarat kuriin saadaan -on saatu ennenkin.
mutta silti aivan totta. Vihaan esim. vieläkin ala-asteen opettajaani, joka moitti minua julkisesti seksi- ja raiskauskuvien piirtelystä neljännellä luokalla. Ja olen sentään jo yli 40 v.
t.ap
Suojelet itseäsi tuolta nolaamisen tunteelta (et kestä mitään vastaavaa tapahtuvan lapsillesikaan, vaikkeivät he kokisikaan sitä nolaamiseksi), mutta teet lapsillesi karhun palveluksen. Valitettavasti tuota omaa häpeääsi et voi kuitenkaan paeta, vaan se tulee sinua vastaan uudelleen ja uudelleen, kunnes suostut sen kohtaamaan.
Mutta siis minusta kamalinta on juuri kasvojen menetys. Esimerkiksi se että pedofiili joskus 7-vuotiaana käsitteli mua, ei ollut kamalaa, mutta se olisi ollut, jos olisi paljastunut että annoin hänen tehdä niin! Onneksi mutsille meni läpi se että äijä vaan yritti...
ap
Onneksi mutsille meni läpi se että äijä vaan yritti... ap
Suosittelen ammattiauttajaa.
Olen pahoillani kokemuksestasi, ilmeisesti et ole päässyt käsittelemään tätä asiaa.
narsismista ei pysty parantumaan kun sitä ei itse tajuavansa olevan narsisti. Eli paraneminen on tosiaan mahdotonta tämmösissä tapauksissa.
Ja komppaan. Olen tehnyt saman päätöksen: en nolaa lastani muiden nähden tai pakota häntä menettämään kasvojaan, jos se vain *mitenkään* voidaan välttää.
Mutta tätä asiaa ja sen taustoja on melko turha edes yrittää selittää muille, koska kommentit on on aina tota samaa tasoa.
tottakai pitää pyytää anteeksi jos tekee väärin...
ei juma,sun lapsista ei tule ku ongelma nuoria jotka ei ymmärrä mikä on oikein ja mikä väärin...koska sä et opeta niitä! hanki hoitoa...
törmättiin pomppulinnalla. Meidän 3-vuotias hyppi siellä ikäisensä, tuntemattoman tytön kanssa. Tämä tyttö vauhdilla hyppäsi päälle ja vahinkohan se oli. Meidän tyttö pillahti itkuun hetkeksi. Tuon vieraan lapsen mummu opasti rauhallisesti lasta pyytämään anteeksi törmäilyään. Nuori äiti sen sijaan sanoi heti päälle, ettei tarvi pyytää anteeksi, kun oli vahinko. Musta tilanne oli ihan normaali lastenleikeissä ja ainoastaan tuosta syystä jäi mieleen. Katsottiin miehen kanssa suu auki, millaista opetusta antaa lapselleen. Tottakai vahinkoakin pyydetään anteeksi. Sehän nyt puuttuisi, että tarkoituksella hypitään niskaan... Jos mä tallaan vaikka tungoksessa jonkun varpaille, niin pyydänhän mä anteeksi. Useimmat anteeksipyynnön syyt on ihan vahinkoja.
Itse nuorena mokailit ja vanhana akkana vielä jaksat muistella ja siirrät lapsellesi vielä nuo typerät toimintatavat. Ei muuta kun onnea...
mutta silti aivan totta. Vihaan esim. vieläkin ala-asteen opettajaani, joka moitti minua julkisesti seksi- ja raiskauskuvien piirtelystä neljännellä luokalla. Ja olen sentään jo yli 40 v.
t.ap
tai sitten olet tyhmä. Anteeksipyytäminen ja saaminen on inhimillistä ja kuuluu ihmisyyteen. Minä vaadin lapsiltani anteeksipyytämistä ja myös itse pyydän heiltä anteeksi jos olen ollut liian ankara tai mäkättänyt turhan paljon. Julkisesti en heitä nolaa ja se onkin aivan toinen juttu kuin anteeksipyytäminen!!
Sullahan on asennetta vaikka muille jakaa!
Tapatko myös kaikki juuttaan kakarat, jotka sattuvat loukkaamaan omaa jälkikasvuasi? Ainakin mielessäsi?