Lue keskustelun säännöt.
Kuopus1v ja parisuhde ohi?
19.05.2010 |
En ymmärrä miten voisin enää rakastaa miestä joka on jättänyt minut täysin oman onneni nojaan (tai siltä musta tuntuu): mies on käytännössä asunut töissä viimeisen vuoden tai puolitoista ja mä olen ollut kuin yh. Vuosia olen yrittänyt keskustella, huomioida miestä, järjestää kahdenkeskistä aikaa jne mutta en vaan enää jaksa kun tämä on niin ykspuoleista. Olen vaan niin vihainen ja katkera kaikesta ja miehen mielestä kaikki on hyvin (hän saa tehdä töitä niin paljon kun haluaa, lapset ja vaimo on olemassa jos niitä pitää joissain sukujuhlissa joskus välillä esitellä, hän saa kaiken hopeatarjottimella niin mikäs siinä)...
Tuntuu että olen kaikkeni tehnyt ja mies ei edelleenkään edes tajua että jokin on pielessä. Onko muuta vaihtoehtoa kun ero?
Kommentit (7)
Ei ainakaan ole haitaksi jos katselet vielä vuoden puolitoista, kun ei ole kyse mistään sietämättömästä kuten väkivallasta tai alkoholismista. Lapsen ensimmäinen vuosi voi olla rankka parisuhteelle, vaikka olisikin saanut ns. helpon vauvan ja parisuhde sitä ennen olisi ollut loistavassa kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja keskustelua.
Näet nyt asiasi omalta kantiltasi, tiedätkö miltä miehestäsi tuntuu.
Pienen lapsen kanssa on molemmilla rankkaa sopeutua uuteen tilanteeseen.
Mielestäni voisit vaatia apua kotitöihin (esim. mies tekee tai mies maksaa) ja ehdottomasti raivaat aikaa myös itsellesi. Käyt jumpassa, shoppailemassa tms. Mies hoitaa lasta tai vie äidillensä.
Älä ainakaan katkeroidu.
Noi tunteet kuulostavat niin tutuilta, meillä samanikäinen, huonosti nukkuva ja sähläriluonteinen lapsi - ja ollaan molemmat väsyneitä. Mun mies onneksi hoitaa lasta. Välillä joutuu sanomaan, että nyt mulla nalli mapsahtaa ja lähden kavereiden kanssa syömään. Mies voi perua omia menojansa.
Tsemppiä. Uskon, että saatte asiat sovittua.
vuosikausia yrittänyt muuttaa miestäsi ja puhua hänelle?!?
ps ei ihmisiä voi muuttaa, itse tietty voi aina sopeutua
Kerro miehelle, että olet jopa ajatellut eroa. Sen pitäisi motivoida mieskin keskustelemaan. Mies ei ehkä vaan ole löytänyt rooliaan perheessä vauvan tulon myötä.
odottaa siihen asti että lapsi on yli 2v. miulle sanottiin ihan samaa, että odota kun lapset on yli 3v, kyllä helpottaa... ja paskat, koko ajan huonommin menee... meni nekin vuodet hukkaan =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska silloin on rankkaa jo molemmat väsyneitä.
MUTTA: jos minä tunnen yksin tehneeni suurimman osan kaikista hommista niin sitten kun lapset ovat isompia ja on helpompaa niin miten voin unohtaa tämän vihan ja katkeruuden jota tunnen miestä kohtaan?
Ja myös jos suhde muuten toimisi että olisi vain joku yksi asia jossa olisi sukset ristissä niin ehkä sen voisikin saada kuntoon mutta kun meillä ei tunnu toimivat enää mikään osa-alue (kodin hoito, lasten hoito, molempien omien menojen mahdollistaminen, molempien nukkumisen mahdollistaminen, yhteinen "parisuhdeaika" ilman lapsia, koko perheen aika, työpäivän pituus jne.) Kaikissa näissä ollaan eri mieltä!
ap
Usein elämä "normalisituu" tämän jälkeen. Lapsen syntymä on suuri muutos parisuhteen arkeen. Usein mies on parisuhteessa "lapsi" jota hoivataan ja huolletaan. Lapsen syntymä luonnollisesti muuttaa tilannetta. Mies tuntee usein olonsa ulkopuoliseksi ja avuttomaksi lapsen kanssa ja ryhtyy "suorittamaan" isyyttään perinteiseen malliin, tekemällä töitä ja tarjoamala perheelleen leivän pöytään.
Tärkeintä olisi että saisit keskusteluyhteyden avattua. Juo rauhassa kahvit, vedä syvään henkeä ja yritä keskustella rakentavasti tilanteestanne. Muista kertoa myös kaikista niistä hyvistä teoista ja asioista mitä iehessäsi rakastat ja arvostat. Kyllä se siitä. On omien etujesi mukaista olla "se suurempi ihminen" tässä tilanteessa, vaikka uskonkin että jurppii!!! Voimia ja hyvää kesää koko perheellenne!