Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Kyllä maailmaan itkua mahtuu"
08.05.2010 |
Mua niin nyppii, kun anoppi hokee tuota aina meidän siellä ollessa.
Meillä on 3kk ikäinen poika, joka on molempien sukujen ensimmäinen lapsenlapsi. Oma äitini tulee toimeen poikamme kanssa varsin hyvin...(auttoi mm synnytyksen jälkeen 2 viikkoa kodinhoidon ja lapsen hoidon kanssa). Anoppi taasen on alusta lähtien ollut todella kömpelö lapsenlapsensa kanssa (ja itse on 3 lasta kasvattanut?!?)
Poika on kiintynyt muhun, mikä on luonnollista. Yöt menee hienosti nukkuessa, mutta päivisin ei poika haluaisi nukkua muuta kuin sylissä (herää heti jos laskee alas...autossa ja liikkuvissa vaunuissa nukkuu kivasti).
Ongelmani on anopin mentaliteetti lapsen itkuun. Minä koitan pitää poikaani tyytyväisenä ja välttää sellaisia yli-kierrokselle menevää itkua. Anoppia taasen itku ei häiritse. Anoppi tarjoutuu kyllä hoitamaan lastamme sen ajan kun syön tai juon esim kahvit, mutta kun aina alkaa se saakelin itku, jota anoppi ei saa loppumaan.
Itse kyllä itketän poikaa kotona esim pyykkejä laittaessani tms.
Mutta en vain ymmärrä miksi pitää ehdoin tahdoin toista poruttaa...ja itsekkään en kyllä pysty rentoutumaan vaan hotkin ruuan ja kahvit nassuun, ettei pojan tarvitse kaali punasena porata.
Juu ja kyseessä on minun ensimmäinen, mutta siltikään en ymmärrä anopin kasvatus metodeja...eikä paljoo tee mieli jättää poikaa sinne hoitoon.
Kommentit (17)
kun ei ne ihan oikeasti siitä mene rikki -eri asia jos säännöllisesti ei vastata lapsen huutoon...
esikoinen kun syntyi menin työväenopistoon tanssiin, kerran viikossa, reilu tunnin olin poissa... vasta jälkikäteen mies kertoi, että lapsi huusi aina koko sen ajan kun olin poissa -
ja arvatkaas, kyllä siitä ihan normaali lapsi on tullut, hyväntuulinen eikä mitään traumoja.
Sitä paitsi miksi ihmeessä jätät alle puolivuotiaan lapset anopille mennäksesi kahvittelemaan kaupungille - vai mitä se nyt olikaan... jos tiedät anopin asenteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kun en tiennyt ennen kuin vasta jälkikäteen. Luuletko, että olisin jättänyt lastani sinne hoitoon jos täällä valitan kuinka eriävät mielipiteet meillä on lastenkasvatuksesta?
AAAARG!!!
Toinen on se, että "ei se rikki mene, vaikka vähän aikaa joutuisi huutamaan".
"Mutta minä menen rikki." Musta ihan oikeasti tuntui siltä, että olisin mennyt rikki, jos olisin edes kuvitellut huudattavani lasta yrittämättä lohduttaa.
Luota vaistoosi. Ei lapsen itku turhaan tunnu pahalta äidistä. Se tuntuu pahalta siksi, että äiti lohduttaisi ja hoivaisi. Luonto on järjestänyt sinulle vaiston, jota noudattamalla tiedät mitä lapsesi tarvitsee ja miten olet hyvä äiti. Eikä sen vaiston nimi ole anoppi, mummi eikä kukaan muukaan ihminen.
miten ajattelt myöhemmin opettaa lapsesi nukkumaan ja olemaan itsenäisesti, jos on tottunut jatkuvaan syliin ja huomioon?
AAAARG!!!
Toinen on se, että "ei se rikki mene, vaikka vähän aikaa joutuisi huutamaan"."Mutta minä menen rikki." Musta ihan oikeasti tuntui siltä, että olisin mennyt rikki, jos olisin edes kuvitellut huudattavani lasta yrittämättä lohduttaa.
Luota vaistoosi. Ei lapsen itku turhaan tunnu pahalta äidistä. Se tuntuu pahalta siksi, että äiti lohduttaisi ja hoivaisi. Luonto on järjestänyt sinulle vaiston, jota noudattamalla tiedät mitä lapsesi tarvitsee ja miten olet hyvä äiti. Eikä sen vaiston nimi ole anoppi, mummi eikä kukaan muukaan ihminen.
Juurikin näin...mua niin sydämestä raastaa, koska osaan kyllä erottaa lapseni "tarvitsen sinua"-itkun kiukuttelu itkusta.
Naurettavinta oli, että anoppi kuvitteli saavansa poikamme yön yli hoitoon heti ensimmäisellä kerralla (siis se ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen kerta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hieno tuo "mutta mina menen rikki" -kommentti. Aivan osuit naulankantaan. Aitin sydanhan siina rikkoutuu ja tokihan sita aidinvaistoa saa ja pitaa pienen vauvan kanssa seurata.
miten ajattelt myöhemmin opettaa lapsesi nukkumaan ja olemaan itsenäisesti, jos on tottunut jatkuvaan syliin ja huomioon?
mulla kun on jo vanhempi lapsi kuin ap:lla. Ei lasta tarvitse siihen opettaa. Hän oppii, kun on kypsä itse siihen.
Meillä lapsi nukkui ensimmäiset puoli vuotta usein vain sylissä tai vieressäni tai liikkuvissa vaunuissa. Sitten yhtäkkiä sylini ei enää kelvannutkaan nukkumapaikaksi ja huomasin voivani jättää lapsen nukkumaan sänkyyn ilman, että heräsi.
t. 10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten ajattelt myöhemmin opettaa lapsesi nukkumaan ja olemaan itsenäisesti, jos on tottunut jatkuvaan syliin ja huomioon?
Poika nukkuu jo kokonaisia öitä (8-10h), eikä ole niin erikoista ettäkö noin pienellä olisi vain pieniä torkku hetkiä päivällä.
Ja on eri asia jos minä häntä koulutan, kuin se, että luotan lapseni jollekkin toiselle hoitoon ja kuvittelen hänen pitävän huolta pienokaisestani. Oma äitini hoiti poikaani useamman tunnin kun oli käymässä asioilla toisessa kaupungissa ja ei hänkään lastani huudattanut.
En halua, että pojalle jää kammo anoppilasta, että siellä vain huudatetaan.
Näin äitiyslomalla mulle on ihan sama vaikka lapsi nukkuis 3h päikkärit mun sylissä...katselen vaikka sitten taivaskanavia tai otan itse pienet tirsat. Kauheampaa olisi vain antaa toisen huutaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten ajattelt myöhemmin opettaa lapsesi nukkumaan ja olemaan itsenäisesti, jos on tottunut jatkuvaan syliin ja huomioon?
Poika nukkuu jo kokonaisia öitä (8-10h), eikä ole niin erikoista ettäkö noin pienellä olisi vain pieniä torkku hetkiä päivällä.
Ja on eri asia jos minä häntä koulutan, kuin se, että luotan lapseni jollekkin toiselle hoitoon ja kuvittelen hänen pitävän huolta pienokaisestani. Oma äitini hoiti poikaani useamman tunnin kun oli käymässä asioilla toisessa kaupungissa ja ei hänkään lastani huudattanut.
En halua, että pojalle jää kammo anoppilasta, että siellä vain huudatetaan.
Lapsi kyllä oppii odottamaan, kun tietää, että hänen tarpeisiinsa vastataan. Kun vastaat riittävän nopeasti, hän oppii luottamaan, että häntä tullaan auttamaan hädässään ja hiljalleen ei joudu heti paniikkiin vaan alkaa ymmärtämään, että äiti tulee ja auttaa ja osaa odottaa hetken.
Huomaat myös, kun lapsi oppii kiukuttelemaan. Sen kyllä tunnistaa. Ainakaan minulla se ei herätä ollenkaan samanlaista vaistoa rientää hätiin heti, mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa hän kestää pettymyksiäkin ja tarpeita on monimutkaisempia kuin vain suuri hätä, joka on pienellä vauvalla. Lapsi myös oppii hiljalleen lohduttamaan vähän itseäänkin.
t. 10
Normaali äidin vaisto kertoo,milloin lapsella on hätä ja milloin se voi hetken odottaa.Olet oikeassa siinä,ettei lasta saa "huudattaa".Pettymyksiä opetellaan sitten vähitellen,kun perusturvallisuuden tunne on saavutettu.Esim. että lapsi ei saa tikkaria tai sitä tai tätä ja suunnataan huomio pienen tirautuksen jälkeen muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minuuttiakaan, jos sen suinkin voi välttää. Kolmikuista ei tarvitse opettaa tai karaista, vaan vastata ja luoda vankka perusturvallisuudentunne.
Vanhemmalla ikäpolvella vanhemmat systeemit muistissa. Oma anoppini halusi ehdottomasti lainata mulle vauvanhoitokirjan vuodelta 1969, jolloin sai esikoisensa. Yksi luku oli pyhitetty vauvan lääkitykselle; miten ja millaisia lieviä unilääkkeitä voi antaa, että äiti saa nukutuksi koko yön.
Mua kans aina vitutti vauvojen kaa anoppilassa, niin kuin pystyisin rauhassa syömään ja nauttimaan, kun vauva huutaa kuuppa punaisena.
Mutta kai ne parastaan yrittävät ne anopitkin ;).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AAAARG!!!
Toinen on se, että "ei se rikki mene, vaikka vähän aikaa joutuisi huutamaan".
Nojust... Meidän lapsi on siis jo lähempänä 3v. On kuulemma hemmoteltu pilalle, kun äiti mm. lukee 3 kirjaa illalla ennenkuin lapsi nukahtaa, ettei lapsi vain itkisi... Prkl! Ihan on neuvolasta kehotettu lukemaan vaikka 10 kirjaa illassa (pientä puheongelmaa olemassa)...
Noh, mun äitini ei ONNEKSI ottaisikaan lasta hoitoon, vaikka aseella uhkaisi.
jos tietäisin, että vauvamme huutaisi pää punaisena siellä ja kukaan ei lohduttaisi. Ressukka! Kyllähän toki vauvat itkee, mutta kyllä niitä pitää rauhoitella.
varmaan vuorottelisin syömiset lapsen isän kanssa ja kaffit vetelisin vauva sylissä tarvittaessa.
Alue: Aihe vapaa
Sitä mullekki sanottiin neuvolassa, että se luo turvallisuuden tunnetta jos lapsen itkuun vastataan mahdollisimman/suhteellisen nopeasti...sitä paitsi onhan se stressaavaa vauvallekkin.
Kävimme vappuna mieheni kanssa kahdestaan torilla ja vauva oli anopilla hoidossa...oli sitten poika kuulemma huutanu siellä toista tuntia! Ei viittiny anoppi soittaa mulle tai itse poikaa lohdutella!