Lue keskustelun säännöt.
Mä olen niin pettynyt ihmisiin :(
08.05.2010 |
Etenkin oma akateeminen naisvaltainen ala on yhtä kieroilua ja juonimista, takinkääntöä ja temppuilua, pelaamista ja alistamista, mustamaalaamista jne.
Tätä myötä minusta on tullut aika kyyninen ihmisiä kohtaan noin yleensä. En usko enää oikein kenestäkään hyvää ja aina taustalla on ajatus että mitähän toikin tahtoo/ajaa takaa pinnan alla.
Olenkin miettinyt, että mahtaisiko duunariammateissa olla helpompaa? Suorempia, simppelimmän iloisia ihmisiä? Olisin valmis vaikka vaihtamaan alaa kunhan pääsisin näistä kuvioista. Työpaikan vaihto ei ole vaikuttanut, samanlaista tällä alalla on näemmä kaikkialla!
Kommentit (45)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on helposti tunnistamisen vaara jos kerron. Sitä en tahdo. Ei ole hoiva-ala kuitenkaan.
ap
Kaikki ihmiset on tuollaisia pohjimmiltaan, ei vain naiset, akateemiset tai muut ryhmät. Sad but true.
mustamaalauksella ja paskan puhumisella.
Hyvin suuri osa ihmisistä on tuollaisia. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin suuri osa ihmisistä on tuollaisia. :/
Se on hyvä tajuta mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Älä luota kehenkään, älä usko ketään, älä näytä heikkouttasi kenellekään. Sitten pärjää elämässä.
Hyvin suuri osa ihmisistä on tuollaisia. :/
Se on hyvä tajuta mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Älä luota kehenkään, älä usko ketään, älä näytä heikkouttasi kenellekään. Sitten pärjää elämässä.
Suurin osa on hyviä. Jos itse on paha ja käyttäytyy huonosti niin aivan varmasti metsä vastaa takaisin vähintään samalla mitalla.
Jos käyttäytyy itse hyvin ja on ystävällinen niin ihan varmasti saa hyviä ja kivoja ihmisiä lähelleen. Jos joku kiusaa tai mustamaalaa niin siihen pitää tietysti puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olen töissä matkatoimistossa. Ennen vedettiin yhtä köyttä. Jouduin just vähän aika sitten tekemään parin sadan euron virheselvityksen. Kun aloin tutkimaan asiaa, virheen olisi voinut selvittää kuluitta, jos kollega olisi avannut suunsa. Hän mielummin antoi virheen tapahtua, jotta minulle tapahtui huonoa. Yt-neuvottelut ovat koko ajan päällä, ollaan tyytyväisiä kun kollega mokaa, oma nahka kiiltää.
Mutta haluan todeta, että oma akateeminen, naisvaltainen työpaikkani on loistava eikä mikään kieroilun ja juonimisen paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunsin empatiaa kunnes luin tuon määrityksesi simppeleistä ihmisistä
taidat olla ihan oikeassa paikassa
t. tomppeli simppeli
Kaikissa ollut niitä selkään puukottajia, jotka pilaa ilmapiirin.
Usein he juuri niitä, jotka onnistuu mielistelemään pomoa, pääsee eteenpäin ja pääsee sitten itse pikkupomoiksi ankeuttamaan kaikkien muiden elämää.
Esim. kesällä työpaikassani meidän lähin esimies teki selkeän, karkean virheen. Ei halunnut olla tekemisissä yhden alihankkijan kanssa ja väitti sitten asiakkaalle, ettei me välitetä tämä alihankkijan palveluita ollenkaan. Asiakas kummasteli asiaa toimitusjohtajalle.
Kun toimitusjohtaja alkoi kovistella asiasta tälle meidän pikkupomolle, niin kyseinen tyyppi käänsikin koko asian asiakkaan viaksi. Että asiakas oli pyytänyt ihan jotain muuta häneltä, kuin mitä väitti pyytäneensä pomolta ja että asiakas oli nyt muutenkin ymmärtänyt ihan väärin.
Loppujenlopuksi asiakas sai kuulla toimitusjohtajalta kunniansa. Vaikka oli oikeassa. Satun tietämään, miten asia oikeasti meni, kun kuulin puhelinkeskustelun ja tunnen henk.koht. tuon kyseisen asiakkaan siviilissä.
Yksi toinen työntekijä tuli kysymään, saako tulla pariksi tunniksi seuraamaan, miten teen jonkun työjutun. Kun hänen pitäisi alkaa tehdä samaa ja kaipaisi vähän neuvoja. Suostuin toki.
Päälle päin hän kehui työtapaani, ratkaisujani, miten suhtauduin asiakkaaseen, miten pukeuduin, jne.
Seuraavana päivänä toimitusjohtaja kutsui minut toimistoonsa. Hän ruoti koko edellisen päivän asiakastapaamiseni yms. missä tuo työkaveri oli ollut mukana. Olin kuulemma tehnyt kaiken päin persettä pukeutumisesta alkaen... :O Työkaveri oli suoraan sanoen valehdellut osan siitä, miten olin käyttäytynyt. Ja loput esittänyt ihan ihme valossa.
En voinut todeta muuta, kuin että asiakkaat aina pitäneet tavastani työskennellä ja kehuneet. Ja jos siistit farkut ovat esimiehen mielestä väärä työasu, niin kumma, kun viimeisen kolmen vuoden aikana ei niistä aiemmin ole huomautettu. Mulla kuitenkin farkut jalassa lähes joka päivä.
Opin ainakin sen, että työkaveria en enää auta! Ihme vakoilua ja selkään puukotusta ihan olemattomista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opiskeluaikoina olin duunissa naisvaltasilla aloilla ja ihme juoruilu oli menossa joka paikassa. Nykyään olen miesvaltaisella alalla ja suoraa juoruilua ei ole mutta hyvä miespuolinen kolleega kertoi, että aika härskiä juttua jotku miehet heittää meistä naiskolleegoista...
ja ainoastaan yksi peruskoulu oli sellainen, jossa ilmapiiri oli hyvin inhottava. Muissa paikoissa ihmiset ovat olleet enimmäkseen mukavia ja auttamishaluisia, jopa ymmärtäväisiä. Myös naiset. Itse olen aina tehnyt selväksi kohteliaasti, etten lähde mukaan selkäänpuukotuksiin enkä seläntakanapanetteluihin.
Alan uskoa, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä vaikeampaa on olla akateemisena amk-valtaisessa työyhteisössä. Olet uhkana muille.
Minulla on yksi kollega, joka onnistuu esiintymään niin, että hän on aina marttyyrina mukamas tekemässä enemmän kuin muut. Todellisuudessa ei saa itse työssä aikaan enempää kuin muutkaan (päinvastoin), mutta haalii itselleen jatkuvasti pieniä tehtäviä, jotka eivät hänelle edes kuulu. Samalla kerää ihmisistä tietoja, joilla voi kätevästi iskeä veitsellä selkään sopivassa tilanteessa.
Ja tälle ihmiselle on kummallisesti tullut useampi palkankorotus lähivuosina, koska ravaa pomon luona vaahtoamassa, kuinka kamalan kiireinen on...
Kaikissa ollut niitä selkään puukottajia, jotka pilaa ilmapiirin.
Usein he juuri niitä, jotka onnistuu mielistelemään pomoa, pääsee eteenpäin ja pääsee sitten itse pikkupomoiksi ankeuttamaan kaikkien muiden elämää.
Itsellä kun on aika lailla kokemusta eri työpaikoilta eli en usko, että on ammattikysymys. Mutta ammatista ja alasta riippumatta on työpaikkoja, jossa noita mainitsemiasi asioita esiintyy.
Joillakin työpaikoilla kilpaillaan siitä, kuka saa olla kukkona ns. tunkiolla ja aika monessa paikassa kärjistyy ihmissuhteetkin. Erittäin huonoja kokemuksia itselläni on kyllä naisjohtajista vrt. tapaamani miespomot. Manipulaatiota ja kyvyttömyyttä sanoa asiat suoraan, mutta tätäkään en vielä yleistäisi koskemaan kaikkia naispomoja.
...että ap on vain töissä erityisen tulehtuneessa työpaikassa tai jokin pieni etupiiri on "sairastunut" eli ihmiset eivät enää pysty toimimaan siellä parhaimmillaan. Tällaistahan voi käydä jossain esimerkiksi jonkin urheilulajin parissa tai tietyssä kulttuuripiirissä tai työpaikassa.
Katkeruutta ja kaunaa kertyy ja ihmiset alkavat toimia oman etunsa varmistamiseksi tavoilla joita eivät olisi aiemmin hyväksyneet. Juuri tuota kyynistymistä!
Itse en ole sellaista kokenut mutta kylläkin vierestä seurannut eräässä järjestössä. Minun tuntemani ihmiset ovat enimmäkseen mukavia, avuliaita, hyvää tahtovia ja anteeksiantavaisia.
Kaikissa ollut niitä selkään puukottajia, jotka pilaa ilmapiirin.
Oikeassa elämässä jaksan sitten paremmin olla rehtiyden perikuva.
paskan puhujia,selkään puukottavia, oman edun tavoittelijoita. :(((