Lue keskustelun säännöt.
Mä olen niin pettynyt ihmisiin :(
08.05.2010 |
Etenkin oma akateeminen naisvaltainen ala on yhtä kieroilua ja juonimista, takinkääntöä ja temppuilua, pelaamista ja alistamista, mustamaalaamista jne.
Tätä myötä minusta on tullut aika kyyninen ihmisiä kohtaan noin yleensä. En usko enää oikein kenestäkään hyvää ja aina taustalla on ajatus että mitähän toikin tahtoo/ajaa takaa pinnan alla.
Olenkin miettinyt, että mahtaisiko duunariammateissa olla helpompaa? Suorempia, simppelimmän iloisia ihmisiä? Olisin valmis vaikka vaihtamaan alaa kunhan pääsisin näistä kuvioista. Työpaikan vaihto ei ole vaikuttanut, samanlaista tällä alalla on näemmä kaikkialla!
Kommentit (45)
Ihmisiin ei juuri ole luottamista. Harvassa on ne ihmiset, joihin voi luottaa ja vielä harvemmassa ne joilta voi hädän tullen saada apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen virheellinen ja puutteellinen ihminen itsekin. En onnistu toimimaan aina hyvin, en tosiaankaan.
Viestini teille kaikille ihmisille jotka tällaisia mietitte on kuitenkin tuo. Että älkää luopuko ihanteistanne. Ihmiset ovat mitä ovat, valitettavasti, maailma on paha paikka, ympärillämme, juuri täällä koko ajan. Ihmisessä on paljon alhaista ja epäonnistunutta.
Mutta ponnistelkaa ettette laskeutuisi samalle tasolle. Yritetään toimia omien ihanteidemme mukaisesti! Maailmassa on myös paljon hyviä ja epäitsekkäitä tekoja, koko ajan, ja aitoa lähimmäisenrakkautta voi löytyä yllättävistä paikoista.
Lehmä potkasee sua just sillon ku sitä ärsyttää, eikä suunnittele tekevänsä sitä ylihuomenna. Karjaset sille P****LE ja tilanne on selvitetty :)
ihmiset eivät ole ilkeitä tai pahoja, vaan väsyneitä, alistuneita, yksinäisiä, kokevat olevansa loukussa siinä omassa arjessaan...
Jos alkaa usko ihmiskuntaan pettämään, kannattaa ensinnäkin lopettaa näissä netin sikakaukaloissa pyöriminen ja vaihtaa ala sellaiseen, joka on miesvaltaista. Yhtäkkiä asiat sanotaan suoraan eikä työntekoon liity mitään turhaa sosiaalista venkoilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kukaan ei voi käyttää henkilökohtaisia asioitasi sinua vastaan ja jos puhut niin puhu vain hyvää.
Olen tämän nyt vasta oppinut kantapään kautta.
Viiltää ei voi jos ei ole mistä ottaa kiinni.
Tuntuu vain niin masentavalta, ettei puhuisi enää mistään omaan elämään liittyvästä. Olen avoin ja sosiaalinen ihminen kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kukaan ei voi käyttää henkilökohtaisia asioitasi sinua vastaan ja jos puhut niin puhu vain hyvää.
Olen tämän nyt vasta oppinut kantapään kautta.
Viiltää ei voi jos ei ole mistä ottaa kiinni.
Eli mitään ei saa puhua henk. koht. asioista paitsi positiivista?
Entä jos on möhlinyt ja puhunut negaa niin voiko sen korjata puhumalla positiivista? Mä olen möläyttelijä ja sitten siitä se lähtee. En mä vuodata kellekään negatiivisia asioita mutta muuten. Eli pitää tehdä ryhtiliike parempaan.
olla avoin ja sosiaalinen ja silti jättää kertomatta raha-mies-jne huolet, jos niiden kertomisesta seuraa harmia (esim. kantautuu pomolle että ei jaksa panostaa töihin kunnolla kun mies jätti jne). Se on vain fiksua. Ihmiset kun vaan on lörppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisi sanoa jopa simppelimpiä ihmisiä.
hänellä on paljon oikeita kavereita tai on jossain harrasteryhmässä, missä ollaan kuin suurta perhettä.
Ja kun oikeasti siinä kaveriporukassa kaikki haukkuu toisiaan selän takana ja harrasteporukassa verisesti tapellaan kuningattaren paikasta.
Kaikki ihmiset on tuollaisia pohjimmiltaan, ei vain naiset, akateemiset tai muut ryhmät. Sad but true.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kukaan ei voi käyttää henkilökohtaisia asioitasi sinua vastaan ja jos puhut niin puhu vain hyvää.
Olen tämän nyt vasta oppinut kantapään kautta.
Viiltää ei voi jos ei ole mistä ottaa kiinni.
että mun yli ei kävellä, samalla käyttäytyy muita ihmisiä kohtaan asiallisesti. Ei ystävysty työkavereiden kanssa jne vaan pitää asialliset välit
jos on luottamuksellinen työyhteisö, on hyvä jos kertoo esim. pomolle omista kuormituksistaan- huono pomo puukottaa, jos alaisella on kotona vaikeaa
ja on hyväntahtoisia ihmisiä ja on pahantahtoisia ihmisiä
jos on hyvä ja rakentava ja positiivinen työilmapiiri pahanilmanlinnut joko muuttavat käyttäytymistään enemmistön mallin mukaiseksi TAI VAIHTAVAT ORGANISAATIOTA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akateemisessa maailmassa käydään pudotuspeliä pienestä määrästä virkoja ja rahoitusta. Tohtoreita valmistuu enemmän kuin koskaan, eikä yliopistoihin mahdu lisää tutkijoita. Se on sama juttu joka alalla.
t. naisvaltaisella alalla 30 v työskennellyt
Jos alkaa usko ihmiskuntaan pettämään, kannattaa ensinnäkin lopettaa näissä netin sikakaukaloissa pyöriminen ja vaihtaa ala sellaiseen, joka on miesvaltaista. Yhtäkkiä asiat sanotaan suoraan eikä työntekoon liity mitään turhaa sosiaalista venkoilua.
Miesvaltaisella alalla elämä on vaan yksinkertaisempaa :)
Älä ole. Kieroilua ja selkäänpuukotusta tapahtuu myös muilla aloilla, mutta luulen, että kunnianhimo vaikuttaa asiaan. Itse en ole pahemmin kyynistynyt, kun en ole törmännyt itseäni koskeviin negatiivisiin juttuihin. Saattaa niitä olla, mutta en tiedä niistä, niitä ei siis ole.
Kyllä suurin osa ihmisistä on avoimia ja hyväntahtoisia, mutta se negatiivinen murto-osa saa enemmän huomiota, usko vain.
jos ei ole vallasta kysmys on helpompaa- voi keskittyä perustehtävään
ps miehet ovat suorempia
Vierailija kirjoitti:
Löysin tämän ketjun haulla "pettynyt ihmisiin".
Minä olin aikaisemmin, nuorempana, hyväuskoinen, sinisilmäinen, optimistinen ja uskoin ihmisiin, ystäviin, rakastettuihin, sukulaisiin ja niin edelleen. Katselin vanhempia kollegoita töissä, ja ihmettelin ja paheksuin heidän kyynisyyttään.
Kymmenen vuotta myöhemmin. Olen pettynyt ihmisiin. Naiiviuttani ja nuoruuttani käytti moni hyväksi. Anteliaisuuttani ja hyväntahtoisuutta samoin. Ottajia oli aina.
Sitten kun itse eräänä päivänä liityin tarvitsevien joukkoon, lähes kaikki katosivat. Mitäs annoit, sanottiin. Mitäs luotit, sanottiin. No, niinpä. Enää en luota enkä usko.
Silti: olen päättänyt, että toimin kuitenkin pääsääntöisesti edelleen niiden ihanteiden puolesta, joihin silloin uskoin ja uskon edelleen yleisellä tasolla. Olen rehellinen, vaikka se olisi näennäisesti tyhmää. Olen antelias, jos minusta tuntuu siltä, vaikka se toinen ei sitä arvostaisikaan eikä enää koskaan muistaisi. Olen hyvä, vaikka minulle ollaan pahoja.
Minun on pakko toimia näin, koska muuten menisin rikki sielusta. Olen jo tarpeeksi rikkinäinen muutenkin, en halua enää sellaista.
Aivan kuin minun kirjoittamani. Tuhottu ihminen olen. Päivä oäivältä yritän eheytyä. Liian kiltti ei elämässä pärjää.
Löysin tämän ketjun haulla "pettynyt ihmisiin".
Minä olin aikaisemmin, nuorempana, hyväuskoinen, sinisilmäinen, optimistinen ja uskoin ihmisiin, ystäviin, rakastettuihin, sukulaisiin ja niin edelleen. Katselin vanhempia kollegoita töissä, ja ihmettelin ja paheksuin heidän kyynisyyttään.
Kymmenen vuotta myöhemmin. Olen pettynyt ihmisiin. Naiiviuttani ja nuoruuttani käytti moni hyväksi. Anteliaisuuttani ja hyväntahtoisuutta samoin. Ottajia oli aina.
Sitten kun itse eräänä päivänä liityin tarvitsevien joukkoon, lähes kaikki katosivat. Mitäs annoit, sanottiin. Mitäs luotit, sanottiin. No, niinpä. Enää en luota enkä usko.
Silti: olen päättänyt, että toimin kuitenkin pääsääntöisesti edelleen niiden ihanteiden puolesta, joihin silloin uskoin ja uskon edelleen yleisellä tasolla. Olen rehellinen, vaikka se olisi näennäisesti tyhmää. Olen antelias, jos minusta tuntuu siltä, vaikka se toinen ei sitä arvostaisikaan eikä enää koskaan muistaisi. Olen hyvä, vaikka minulle ollaan pahoja.
Minun on pakko toimia näin, koska muuten menisin rikki sielusta. Olen jo tarpeeksi rikkinäinen muutenkin, en halua enää sellaista.