Lue keskustelun säännöt.
Mä olen niin pettynyt ihmisiin :(
08.05.2010 |
Etenkin oma akateeminen naisvaltainen ala on yhtä kieroilua ja juonimista, takinkääntöä ja temppuilua, pelaamista ja alistamista, mustamaalaamista jne.
Tätä myötä minusta on tullut aika kyyninen ihmisiä kohtaan noin yleensä. En usko enää oikein kenestäkään hyvää ja aina taustalla on ajatus että mitähän toikin tahtoo/ajaa takaa pinnan alla.
Olenkin miettinyt, että mahtaisiko duunariammateissa olla helpompaa? Suorempia, simppelimmän iloisia ihmisiä? Olisin valmis vaikka vaihtamaan alaa kunhan pääsisin näistä kuvioista. Työpaikan vaihto ei ole vaikuttanut, samanlaista tällä alalla on näemmä kaikkialla!
Kommentit (45)
Keskustekuketju on jo vanha, mutta pakko kommentoida. Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Kiltteys ei ole tyhmyys. Kiltteys on reiluutta, toiseen ihmiseen luottamista ja luottamusta. Itse lopetin kiltteyden. Suosittelen lämpimästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen elää sen oman lyhyen elämänsä lähinnä omia tai perheensä etuja ajatellen, tätä se on.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin suuri osa ihmisistä on tuollaisia. :/
Se on hyvä tajuta mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Älä luota kehenkään, älä usko ketään, älä näytä heikkouttasi kenellekään. Sitten pärjää elämässä.
Suurin osa on hyviä. Jos itse on paha ja käyttäytyy huonosti niin aivan varmasti metsä vastaa takaisin vähintään samalla mitalla.
Jos käyttäytyy itse hyvin ja on ystävällinen niin ihan varmasti saa hyviä ja kivoja ihmisiä lähelleen. Jos joku kiusaa tai mustamaalaa niin siihen pitää tietysti puuttua.
Miten kiusaamiseen/mustamaalaamiseen puututaan? Menetkö henkilön/henkilöiden luo ja sanot: "Ei saa kiusata eikä mustamaalata!".
Mäkin olen pettynyt ihmisiin ja akateemiseen maailmaan.
^ Sama juttu. Nykyään katkaisen heti välit koopäiden kanssa jotka eivät ymmärrä että kilteilläkin on tunteet.