Oletteko ajatelleet, että kun ystävä lopettaa yhteydenpidon, se ei välttämättä tee sitä ilkeyttään
Takana voi olla rankka elämäntilanne ja siitä johtuva häpeä. Kannattaa kysyä ystävän kuulumia, eikä vetää herneitä nenään ja unohtaa. Voi olla, että ystäväsi tarvitsisi juuri nyt sinun tukea, mutta ei kehtaa sitä pyytää
Kommentit (7)
Joo, ja rankka elämäntilanne voi yksinkertaisesti imeä kaikki mehut ihmisestä, että ei vain ole voimia ottaa yhteyttä.
Pahassa tilanteessa trauma voi aiheuttaa jonkinasteista muistinmenetystäkin, eikä välttämättä ole samanlaisia muistikuvia entisistä mukavista yhteisistä hetkistä. Voi onneksi palautua myöhemmin. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00362
Minä en jaksanut pitää ystäviin yhteyttä kun esikoinen syntyi ja oli koliikkivauva. Ystävät elivät eri elämänvaihetta ja asuttiin eri paikkakunnalla. Opiskelukaverit unohtuivat siinä. En minä tahallani, mutta yhteydenpito vain jäi, kun en jaksanut. Enää ei saa menetettyä takaisin.
Melko selvää, että halusi vain poistaa elämästään, kun ei vastaa mihinkään yhteydenottotapaan ja lopettaa kummilapsensakin muistamisen. Kukaan tuskin tarvitsee muistutusta siitä, että joskus jonkun yhteydenotot vähenevät, jos on jotain rankkaa meneillään.
Itse olen tuollainen että kun elämänhallinta sakkaa (adhd tutkimukset menossa), en pysty olemaan yhteydessä muihin. Arvostan kuitenkin suuresti sitä, että muutamat kaverit jaksavat olla yhteydessä minuun ja ymmärtävät tilanteeni. Osa vanhoista kavereista on selvästi loukkaantunut kun en itse kysy heiltä kuulumisia tai kahvihetkiä, mutta eivät hekään itse ole kysyneet noita minulta, joten tulkitsen heidän olleen vain kiinnostuneita huomiosta, eikä minusta syvällisemmin.
Harvinaisen totta.