Sinä jolla jo aikuiset/isommat lapset. Mikä ikäjakso lapsen elämässä on ollut raskain/vaikein? Entä helpoin ja seesteisin?

Samoilla linjoilla. Vanha sanonta pitää paikkansa, pieni lapsi ja pienet murheet, iso lapsi ja isot murheet. Helvetti oli irti ikävuodet 14->.

Joo sillon kun yläaste alkoi, alkoi myös murheet. Oikeastaan sitä ennen oli varsin mukavaa. Nyt taas, kun lapset on täysi-ikäisiä ja muuttaneet omilleen, on mukavaa. Miehenkin kanssa on mukavampaa, kun ei tarvi riidellä lastenkasvatuksesta.

Kolme lastani ovat nyt iältään 16-21 vuotiaat ja en oikeasti osaa sanoa olisiko heillä ollut jotain vaikeita aikoja. Meillä on mennyt mielestäni aina ihan kivasti ja olemme olleet aina hyvissä väleissä. Sama juttu myös hyvien kausien kanssa, eli aina on ollut ihan mukavaa. Myös lasten ystävät ovat samanlaisia tosi mukavia lapsia.

Lapset ovat olleet aina tasapainoisia ja tosi fiksuja tyyppejä, joiden kanssa on ollut helppo jutella. Me vanhemmatkin olemme rauhallisia ja huumorintajuisia tapauksia. Meidän molempien vanhemmat ovat perheemme elämässä lähellä ja ehkä sekin on tehnyt kaikesta sujuvaa.

Vaikein lapsi on ollut lasten isä. Siihen minä aikoinaan väsyin, en lapsiin.

Tyttölaps, vaikeinta ikävuodet 12-15.

Vierailija kirjoitti:

Samoilla linjoilla. Vanha sanonta pitää paikkansa, pieni lapsi ja pienet murheet, iso lapsi ja isot murheet. Helvetti oli irti ikävuodet 14->.

No riippuu vähän. Sairas ja huonosti nukkuva pikkulapsi voi viedä vanhemman psykoosin partaalle.

Rasittavimmat noin kuudesta kahteentoista kun piti itse velloa jossain kaveritreffeillä toisten vanhempinen kanssa, tai olla jatkuvasti ainakin kuskaamassa kaverille ja hakemassa pois, sekä koulun kaikki vanhempainhomma. En hirveästi kaipaa tätä aikaa, olin jotenkin ihan lopussa.

Pienet lapset polkee syliä ja isot lapset sydäntä.  Kestin hyvin lasten infektiokierteet, yövalvomiset, harrastuksiin viemiset, yms. Mutta nyt jo paljon vaikeampaa kun ovat teini-iässä.

Tuntuu että vaikein aika on nyt, on 19.

Alko kapinpintivaihe vähän myöhässä ja padot murtua, vasta n. 17 vuotiaana, sitä ennen oli ns. kiltti ja tottelevainen. Sittemmin on muuttunut täysin päunvastaiseksi ja tempoilu jatkuu vieläkin. Kai se aikansa vie että tasottuu ja löytää oman keskitiensä.

En voi enää paljon komentaakaan kun ei se mitään hyödytä, on täysi-ikäinen. Toivon vaan että jaksais asua kotona vielä hetken, voin vähän sentään katsoa perään että miten voi, ja että herää ajoissa ja hoitaa asioitaan, ne mitä viitsii mulle ees ilmotella, että voin laittaa kalenteriini. Esim huomenna sillö on hammaslääkäri jonne pitää mennä, aika jo kerran peruuntunut ja juurihoito kesken joka alotettu jo joulukuussa.

Nytkään ei ole tullut kotiin koulupäivän jälkeen, tänään alko taas opinahjo, liesuaa vaan kaverien kanssa ties missä ja tulee joskus yöllä. Lukion jätti kesken kun kävi liian rankaksi, mutta onneksi siitäkin oli se hyöty että nyt voi opiskella vähän löysemmällä tahdilla tuolla missä nyt opiskelee, kun ei niitä lukiossa jo läpikäytyjä tartte enää siellä kahlata.

Jos nyt jaksaisi paremmin. Oon kyllä huolissani. Opintolainaa otti ja osti sillä auton. Nyt ei muuta tee kun ajelee sillä. Eikä tosiaan olis varaa.

Vaikeinta on juuri nyt.

Kiroilee, polttaa tupakkaa, käyttää nuuskaa, käyttää liian lyhyitä paitoja, mt-lääkkeitä, e-pillereitä, tukanväri vaihtuu kuin sukat.

Raskain 0-3, vaikein ehkä n.12-15, kun aletaan olla muka isoja, mutta ei kuitenkaan ole järkeä. Nuorempi lapseni on 14 eli mahtuu tuohon haarukkaan ja on välillä rasittava, mutta kuitenkin niin ihana. Vaikea ikä on myös se, milloin muuttavat pois. Tulee ikävä, kun ovat niin mukavaa seuraa.

Meillä vaikeinta vuodet 15 - 18. Ja tuohon verrattuna keskosina syntyneiden kaksosten vauvavuosi oli ruusuilla tanssimista, vaikka omat hankaluutensa siinäkin oli.

Vierailija kirjoitti:

Kolme lastani ovat nyt iältään 16-21 vuotiaat ja en oikeasti osaa sanoa olisiko heillä ollut jotain vaikeita aikoja. Meillä on mennyt mielestäni aina ihan kivasti ja olemme olleet aina hyvissä väleissä. Sama juttu myös hyvien kausien kanssa, eli aina on ollut ihan mukavaa. Myös lasten ystävät ovat samanlaisia tosi mukavia lapsia.

Lapset ovat olleet aina tasapainoisia ja tosi fiksuja tyyppejä, joiden kanssa on ollut helppo jutella. Me vanhemmatkin olemme rauhallisia ja huumorintajuisia tapauksia. Meidän molempien vanhemmat ovat perheemme elämässä lähellä ja ehkä sekin on tehnyt kaikesta sujuvaa.

Sama meillä. Ihania lapsia olivat ja nyt teineinäkin ovat tosi mukavia. Pidän myös lasteni kavereista. Ei meillä ole ikinä ollut mitään hirveitä riitoja tai ovien paiskomisia.

Jokaisessa vaiheessa hyvät ja huonot puolensa. Jälkeenpäin mietin, että olisin voinut itse tehdä vähemmän töitä ja kai sitä olisi voinut yrittää saada kolmannenkin lapsen. Mutta ihan hyvä tilanne on nytkin.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että vaikein aika on nyt, on 19.

Alko kapinpintivaihe vähän myöhässä ja padot murtua, vasta n. 17 vuotiaana, sitä ennen oli ns. kiltti ja tottelevainen. Sittemmin on muuttunut täysin päunvastaiseksi ja tempoilu jatkuu vieläkin. Kai se aikansa vie että tasottuu ja löytää oman keskitiensä.

En voi enää paljon komentaakaan kun ei se mitään hyödytä, on täysi-ikäinen. Toivon vaan että jaksais asua kotona vielä hetken, voin vähän sentään katsoa perään että miten voi, ja että herää ajoissa ja hoitaa asioitaan, ne mitä viitsii mulle ees ilmotella, että voin laittaa kalenteriini. Esim huomenna sillö on hammaslääkäri jonne pitää mennä, aika jo kerran peruuntunut ja juurihoito kesken joka alotettu jo joulukuussa.

Nytkään ei ole tullut kotiin koulupäivän jälkeen, tänään alko taas opinahjo, liesuaa vaan kaverien kanssa ties missä ja tulee joskus yöllä. Lukion jätti kesken kun kävi liian rankaksi, mutta onneksi siitäkin oli se hyöty että nyt voi opiskella vähän löysemmällä tahdilla tuolla missä nyt opiskelee, kun ei niitä lukiossa jo läpikäytyjä tartte enää siellä kahlata.

Jos nyt jaksaisi paremmin. Oon kyllä huolissani. Opintolainaa otti ja osti sillä auton. Nyt ei muuta tee kun ajelee sillä. Eikä tosiaan olis varaa.

Vaikeinta on juuri nyt.

Kiroilee, polttaa tupakkaa, käyttää nuuskaa, käyttää liian lyhyitä paitoja, mt-lääkkeitä, e-pillereitä, tukanväri vaihtuu kuin sukat.

No onneksi käyttää e-pillereitä! Ja on täysi-ikäinen, sun ei tarvi enää murehtia hänen tulevasta ulosotostaan.

Minulle helpointa, kahden lapsen kanssa, joilla pieni ikäero, oli aika 6kk-6v, kouluvuodet 7-12 ehkä rankimpia, alakouluvaiheeseen piti vanhempien osallistua enkä tykkää mistään vanhempien yhteistyöjutuista enkä koulun jutuista, vaikka mielelläni tuen lapsia kotona kouluasioissa. Myös harrastuksia paljon. Lapsillani esimurrosikä

noin 6. luokalla. Yläkoulussa helpompaa. Ei pahoja murrosiän oireita, lapset itsenäisiä, vähemmän harrastuksia.

Hankalinta oli silloin, kun talossa oli 6 teiniä kerralla. Oli murkkukapinaa ja terveyshuolia yhdellä ja toisella.

Pikkulapsivaiheet on olleet helpompia, vaikka meidän muksut onkin sairastelleet pieninä tosi paljon.

Meillä viisi lasta, nyt nuorin 8 ja vanhin 18. Ehdottomasti vaikeinta on ollut kaikkien kanssa vuodet 0-3, sen jälkeen on helpottanut. Vaikeaa siis se, että yöt repaleisia, korvakierteet putkituksineen ja riippuvuus - mihinkään ei pääse kahdestaan, kun tukiverkkoja ei ole. Nyt voi lähteä ruokakauppaan kahdestaan ilman lapsia milloin vain 😊

Nepsy lapsella ollut kyllä joka hetki vaikea

Niin kauan oli ihanaa kun sai pukea ja syöttää ja tuupata vankkureissa, sitten se alkoi "leikkimään aikuista" ettei neidillä saa enää leikkiä.

8. luokka ollut vaikeinta aikaa.