Lue keskustelun säännöt.
Sinä jolla jo aikuiset/isommat lapset. Mikä ikäjakso lapsen elämässä on ollut raskain/vaikein? Entä helpoin ja seesteisin?
10.08.2022 |
Omasta mielestä helpoin ikävuodet 0-3,
vaikeinta vuodet aikuistumisen kynnyksellä, 16-18. Otettiin kovasti yhteen eikä nuori tuntunut löytävän paikkaansa peruskoulun jälkeen vaan oli aika eksyksissä ja jotenkin niin vihainen nuo vuodet.
Kommentit (77)
Riippuu lapsesta. Vaikein jakso on ollut se, jolloin lapsella itsellään on ollut vaikeaa. Se kun heijastuu käyttäytymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeinta oli kun alkoi se seurusteluhärdelli. Hirveää säätöä, kun suhde loppui ja uusi alkoi. Tyttö muutti asumaan 17 ekan kanssa ja kun ero tuli,niin muuttaa piti ja nopeasti omaan, eivät sietäneet yhtään toisiaan. Kohta oli uusi, jonka luo muutti, meni suhde karille ja taas uusi asunto piti löytyä, jonne tämä tokaexä muutti kuitenkin hetken päästä... Riitelyksi meni ja taas asuntoa etsimään, kun sääli sitä tokaexää ja siksi tyttö muutti. Huh huh... sen jälkeen vielä 2 muuttoa opiskelun ja työn ja vielä nyksän kanssa useamman kerran. Aina on vanhempia tarvittu apuna. Poikien kanssa samat säädöt, mutta apua ei ole muuttoihin tarvittu, vaan pelkkää rahaa.
Jos eläisin saman ajan uudelleen, niin kotona asuisivat mahdollisimman pitkään ja hetken hurmassa ei yhteen nuoret muuttaisi. Se on täysin tyhmää ja yhteiskunnan varoilla elämistä. Ensin pitää opiskella ja elää sinkkuna äidin puurokattilan äärellä, seurustella etänä pitkään, sen jälkeen työ ja oma elämä.
0-2v vaikeimmat, sen jälkeen helppoa. Lapsi 28v
Ehkä 4 - 5 -vuotiaana. Uhmaa, puri minua käsivarsiin ja 'kävi käsiksi', yritti kiusata kaveria jne. Nämä käytiin keskustellen läpi, myös päivähoidon kanssa. Murrosikä ei ollut mitenkään karmea. Nyt jo aikuinen ja omillaan. Oikein mukava ja hyväkäytöksinen (mummo opetti!) mies. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläaste oli vaikein koska lasta kiusattiin. Lopulta vaihdettiin koulua. Ei mun mielestä mikään lapsissa tai niiden kehityksessä ole ollut erityisen vaikeaa. Kuormitus tulee perheen ulkopuolelta. Kiusaaminen, narkkinaapurit ja kaaharit. Kova huoli lapsista.
Vierailija kirjoitti:
8. luokka ollut vaikeinta aikaa.
Sama, kutosesta kasiluokkaan oli vähän nihkeää. Ei oikein kunnon kontaktia ukkoon, ei uskonut mitään mitä sanotaan, kaiken tiesi paremmin itse. Miten voikin olla niin viisas 14-vuotias että tietää jo kaiken parhaiten. Sisäinen ohjautuvuus ja vastuu toisaalta ihan pyöreä nolla.
Sitten ysiluokan talvi ja kaikki muuttui kun taikaiskusta. Parasta aikaa ollut nää viimeiset pari-kolme vuotta. Ihan huippu tyyppi ja huippua seuraa, fiksu ja hauska keskustelija.. vielä kun alkaisi itsekin uskoa siihen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat nyt 14-19v. enkä pysty nimeämään vaikeaa aikaa. Nyt on ainakin tosi ihanaa, kun ovat jo isoja.
Vauva-aika oli kaikkein raskainta, koska se oli oikeastaan vain jatkuvaa huoltamista ja toistuvaa rutiinia.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä helpommaksi käy ja nyt yläasteella kun on, niin ei ole enää mitään raskasta. On kai tullut minuun siinä mielessä, että on rauhallinen ja tasainen eikä näytä tulevan mitään murrosiän kamppailua. Vaikka vielähän tässä ehtii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisen vauvavuosi koliikkeineen ja univajeineen oli kyllä vaikea.
Muuten ollut mukavaa,jopa ne teini-iät kun ei mitään kamalaa angstia ollut kummallakaan tytöllä. Nuorempi sairastui crohnin tautiin 16v synttäreiden kynnyksellä ja se oli haastava jakso koko perheelle.
Tämä aikuisuus on raskain, koska tietää että se ei lopu ennen kuin itse kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kolme lastani ovat nyt iältään 16-21 vuotiaat ja en oikeasti osaa sanoa olisiko heillä ollut jotain vaikeita aikoja. Meillä on mennyt mielestäni aina ihan kivasti ja olemme olleet aina hyvissä väleissä. Sama juttu myös hyvien kausien kanssa, eli aina on ollut ihan mukavaa. Myös lasten ystävät ovat samanlaisia tosi mukavia lapsia.
Lapset ovat olleet aina tasapainoisia ja tosi fiksuja tyyppejä, joiden kanssa on ollut helppo jutella. Me vanhemmatkin olemme rauhallisia ja huumorintajuisia tapauksia. Meidän molempien vanhemmat ovat perheemme elämässä lähellä ja ehkä sekin on tehnyt kaikesta sujuvaa.
Tosi kivaa, mukavaa, helppoa ja sujuvaa. Lasten kaveritkin tosi kivoja ja fiksuja. Kertakaikkiaan ihanaa. Elämänne on kuin jostain sadusta.
Vaikeimmat ikävuodet 0-5, sen jälkeen helpotti. Teini-ikää odotin kauhulla kun aina kaikkialla hoetaan kuinka teinit sitä sun tätä ja ovat vaikeita, mutta omalla lapsellani teiniaika oli helppo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkukakkosen kanssa vaikeinta 0-3v, nukkui vartin pätkissä. Aika rankkaa käydä töissä kun ei ikinä saanut nukuttua.
Muiden 3 lapsen kanssa vain peruskoliikki 3kk.
Ei muita ongelmia missään vaiheessa, ei edes teinien kanssa
Ihanin aika 1-2v ikä
Vauvavuosi kaikkien osalta aika raskas. Vuodet 5-10 kaikkien kanssa helppoja. Tytöillä vaikein vuosi 11-vuotiaina, pojalla 14-20-vuotiaana. Kaikista kasvoi ihanat, järkevät aikuiset, joiden kanssa minulla on läheiset välit. Minulla on ollut helpot lapset. Kaikki pärjäsivät koulussa, kenelläkään ei mitään erityishaasteita. Käyttäytyivät hyvin eivätkä tehneet tyhmyyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä viisi lasta, nyt nuorin 8 ja vanhin 18. Ehdottomasti vaikeinta on ollut kaikkien kanssa vuodet 0-3, sen jälkeen on helpottanut. Vaikeaa siis se, että yöt repaleisia, korvakierteet putkituksineen ja riippuvuus - mihinkään ei pääse kahdestaan, kun tukiverkkoja ei ole. Nyt voi lähteä ruokakauppaan kahdestaan ilman lapsia milloin vain 😊
Olen lapseton nainen ja luen tätä ketjua aika kauhulla. Miten te naiset pysytte järjissänne? Esim. tällä ylläolevalla on asiat ilmeisesti nyt hyvin, kun voi mennä puolison kanssa ruokakauppaan kahdestaan ilman lapsia? Tämäkö on sitä parisuhteen laatuaikaa? Joku palkinto, jota piti monta pikkulapsivuotta odottaa. Yhdessä Prismaan puolison kanssa. Juu ei, ei musta olisi ollut äidiksi.
Uppp