Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmeellinen synnytys.
17.07.2022 |
Olen lukenut paljon synnytyskertomuksia ja myös jutellut ystävien ja läheisten kanssa. Mutta kenellekään ei ole käynyt vastaavaa. En voi olla ainut.
Lähdin synnyttämään toista lastani sillä ajatuksella, että haluan kaikki kivunlievitykset mitä saatavilla. Esikoisen kohdalla sain epiduraalin, muuta ei tarvittu kun synnytys oli niin nopeasti ohi. En tuntenut epiduraalin jälkeen pienintäkään kipua.
Kun kuopuksen synnytys käynnistyi yöllä, olin kotona joitakin tunteja. Siihen asti kun en kestänyt enää kipuja. Sairaalaan päästyäni olinkin jo 9 senttiä auki. Siis suoraan synnytyssaliin. Sain kuitenkin ilokaasua, epiduraali oli kohdallani jo myöhäistä.
Ilokaasu kuitenkin auttoi ihan mukavasti ja tuli siinä vähän naureskeltuakin. Tilanne oli kaikenkaikkiaan hyvin rento. Loppuvaiheessa supistukset yltyivät yllättävän voimakkaiksi. Menin aivan sanattomaksi ja mietin miten tästä nyt selviää ja kyyneleet vain valuivat kasvojani pitkin. Olin ikään kuin shokissa, olin vaan paikoillani ja luulin kuolevani.
Mutta sitten tapahtui jotain. Kun alkoi taas supistaa ja lopuksi tunsin, että nyt se tulee. Se kaikista rajuin supistus, isoin ja järkyttävin kipu mitä olen koskaan tuntenut. Niin sitten, tuli outo humahdus (en osaa selittää paremmin) Kaikki äänet vaimenivat, olin kuin unessa tai jossain, mutta en enää paikan päällä. En tuntenut enää mitään kipua. Hieman pelotti mitä nyt tapahtuu, mutta olo oli kuitenkin melko levollinen. Ajattelin, että ehkä nyt sitten kuolen, mutta muistan ajatelleeni, että se on sitten niin tarkoitettu.
En muista enää monta kertaa tuo sama tapahtui, mutta oli se todella erikoinen tunne. Tuosta pian olikin sitten ponnistuksen aika.
Haluaisin vaan tietää, onko kenelläkään käynyt vastaavaa? Ja miksi en tuntenut enää kipua? Tunsin siinä hetkessä myös suurta kiitollisuutta. Koska se kipu oli aiemmin ollut jotain niin järkyttävää.
Kätilöni kysyi minulta kuitenkin, tunsinko mitään kipua? Koska hän ei huomannut minusta mitään sellaista, että olisin tuntenut kipua. Tämä hyvin paljon mahdollista, koska en huutanut, kiroillut, enkä voivotellut. Mutta menin johonkin omaan tilaani, että kestän sen kivun. Ja loppuvaiheessahan se kipu vain loppui (vai eikö sitä oikeasti enää tullut?)
Mutta siitä alkoi se humahdus ja epätodellinen olo. Ja kun äänet vaimenivat. Mikä tuon selittää?
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Tuo ilokaasunaureskelu on kyllä puppua. Neljä synnytystä ilokaasulla ja ei se kaasu laita nauramaan.
Yhtään synnyttäjää en ole nähnyt sen naurattavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ilokaasunaureskelu on kyllä puppua. Neljä synnytystä ilokaasulla ja ei se kaasu laita nauramaan.
Yhtään synnyttäjää en ole nähnyt sen naurattavan.
No minua se nauratti. Ihan se ensimmäinen henkäisy. Muistan kun alkoi vähän jopa nolottamaan, mutta ei sille mahtanut mitään. Meillä oli muutenkin paljon huumoria mukana. En tiedä johtuiko tuosta ilokaasusta, mutta mun jutut oli kuulemma ollut vähän höperöitä.
Lisäksi synnytyksen aikana tapahtui muutenkin asioita, mille oli vaan pakko nauraa mieheni kanssa. Mutta ilmeisesti täälläkään hirveästi ole äitejä, joilla samantapaisia kokemuksia synnytyksestä. Tuo asia on vaan jäänyt mieleen jotenkin hienona kokemuksena. Tietenkin synnytys on aina mieleenpainuva tapahtuma. Mutta ihan tämmöistä en osannut odottaa.
Ap
Kuulostaa ruumiistairtautumiskokemukselta. Mä olen osannut lapsesta asti aiheuttaa sellaisen itselleni - sairastin lapsena syövän ja sen hoidot osa oli niin kivuliaita että aloin tehdä tuota kestääkseni. Synnytyksissä olen myös vaan irtautunut kehostani kivuliaimmaksi vaiheeksi enkä ole tarvinnut mitään lääkkeellistä kivunlievitystä. Olen rauhassa katsellut vaan miten ruumis supistelee ja kouristelee ja on kivuissa, mutta minä - tietoisuus- en ole siinä ja minulla ei ole mitään kipua.
Vierailija kirjoitti:
Tuo ilokaasunaureskelu on kyllä puppua. Neljä synnytystä ilokaasulla ja ei se kaasu laita nauramaan.
Minä nauroin kyllä, mutta vasta siinä vaiheessa, kun tikattiin. Kätilö vaan tokaisi, että vielä viimeiset naurut (ennen kuin ei enää naurata). Synnyttäessä ei kyllä naurattanut yhtään, ei edes avautumisvaiheessa. Ainoastaan pää meni pökkyrälle ja minullakin jutut höperöitä tyyliin "jalat on ihan lapaset" (=veltot ja mukavan tunnottomat).
Minulla ei myöskään epiduraali vienyt kaikkia kipuja pois, ei alkuunkaan. Ponnistusvaiheessa tuntui siltä kuin ei mitään kivunlievitystä ois ollut ollenkaan, vaikka otin pudendaalipuudutuksenkin. Ennen sitä sentään epiduraali auttoi, tosin sekin tokassa synnytyksessä epäonnistui ja vain toinen puoli puutui. Myöhemmin saatiin se toinenkin puoli puudutettua sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin en usko tuohon ruumiista irtautumiseen. Vaikka toisaalta yhtäkkiä muut ihmiset näyttivät olevan jotenkin kauempana, johtuen osiltaan äänten vaimenemisesta. Ja tietysti se, etten tuntenut enää kipua vaikutti siltä, etten olisi enää kropassani ollut.
Shokkitilaksi vaikea uskoa. Olin rauhallinen, levollinen.
Ap
Se johtuu ilokaasusta, toisilla se tekee huumaantuneen olon, milloin voi olla erilaisia tuntemuksia. Toisille ilokaasu ei vaan vaikuta, saavat siitä vaan huonon olon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lukennut katsoin Tv koko tuotantokauden. Dokumentti: (Emma) syntymän ihme!Viime viikolla tuli viimeinen osa.
Tulee mieleen jokin voimakas lamaantuminen, joka eläimen ja ihmisen valtaa siinä vaiheessa, kun taisteleminen tai pakeneminen ei auta. Esimerkiksi tutkimusmatkailija David Livingstone on kuvaillut, että kyllä hän tiesi leijonan käyneen hänen kimppuunsa, mutta hän ei tuntenut yhtään kipua. Hän oli ihan rauhallinen, vaikka oli varma, että ei selviä hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://bebesinfo.fi/normaali-fysiologinen-synnytys/
Voisiko olla joku tuollainen ihan luonnollinen vaihe? Itse muistan sellaisen "suvantovaiheen" juuri ennen ponnistusta.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin en usko tuohon ruumiista irtautumiseen. Vaikka toisaalta yhtäkkiä muut ihmiset näyttivät olevan jotenkin kauempana, johtuen osiltaan äänten vaimenemisesta. Ja tietysti se, etten tuntenut enää kipua vaikutti siltä, etten olisi enää kropassani ollut.
Shokkitilaksi vaikea uskoa. Olin rauhallinen, levollinen.
Ap
Ei shokki tarkoita sitä että on paniikissa ja huutaa, vaan kroppa menee shokkiin. Esim jos menetät paljon verta, saatat istua hiljaa ja täristä, kroppa on shokissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo ilokaasunaureskelu on kyllä puppua. Neljä synnytystä ilokaasulla ja ei se kaasu laita nauramaan.
Jep. Neljä synnytystä takana ja jokainen ilokaasuilu päätynyt rajuun oksentamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin en usko tuohon ruumiista irtautumiseen. Vaikka toisaalta yhtäkkiä muut ihmiset näyttivät olevan jotenkin kauempana, johtuen osiltaan äänten vaimenemisesta. Ja tietysti se, etten tuntenut enää kipua vaikutti siltä, etten olisi enää kropassani ollut.
Shokkitilaksi vaikea uskoa. Olin rauhallinen, levollinen.
Ap
Ei shokki tarkoita sitä että on paniikissa ja huutaa, vaan kroppa menee shokkiin. Esim jos menetät paljon verta, saatat istua hiljaa ja täristä, kroppa on shokissa.
Kuten sanoin olin ihan levollinen. En edes tärissyt. Luulen, että jostain olisi näkynyt, että olen shokissa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Tuo ilokaasunaureskelu on kyllä puppua. Neljä synnytystä ilokaasulla ja ei se kaasu laita nauramaan.