Olen kateellinen työttömälle ystävälleni
Olen vain niin kateellinen, että ärsyttää. Tiedän, että elämä on valintoja.
Olen itse ollut putkeen 10 vuotta vuorotyöduunarin töissä. Välillä on hyviä kausia, ja välillä loppuunpalamisen tunne, jotka vuorottelevat aika ajoin. Pääasiassa kuitenkin töiden jälkeen en jaksa kuin palautua, joka taitaa olla huono merkki. Välillä toki parempi kausia.
Paras ystäväni on kokeillut kolmea työtä ja ollut jokaisessa työssä puoli vuotta. Hän sanoi kokevansa syvän loppuunpalamisen, mitä eivät muut ole edes kokeneet.
En yhtään väheksy hänen loppuunpalamisen tunnetta. Itsekin tiedän, mitä se on ja tuntuu, että hän vähättelee esimerkiksi, että minä en tiedä, miltä se tuntuu. Se tuntuu tosi pahalta, kun tuntuu, että koko ajan jollain tasolla päällä.
Nyt hän on ollut yli vuoden työttömänä ja nautiskelee elämästään, sanoo, ettei mene töihin ainakaan seuraavaan kahteen kolmeen vuoteen, kun kokee, ettei "tykkää työstä käynnistä, ei oo hänen juttu". Sekin tuntuu pahalta, kun uskon, että moni suomalainen ajattelee noin, mutta sinnittelee töissä.
Hän nukkuu aamuisin pitkään, on lemmikkiensä kanssa, kokkailee miehelleen, joka tulee töistä kotiin ja saa lepäillä, hoitaa pihaa ja nauttia maaseudun rauhasta ja nähdä ystäviä. Viikonloppuisin käy reissuilla ja keikoilla, kun mies yleensä auttaa ja työttömän tuilla pärjää oikein hyvin, omien sanojensa mukaan. Laittelee usein viestiä ja kertoo, kuinka elämä on ihanaa ja kuinka sellaista elämän pitäisi ollakin ja jokainen valintansa tekee ja ihmiset pilaavat elämänsä työllä.
Olen vaan niin suunnattoman kateellinen ja myönnän sen. Vihaan työssäkäyntiä ja haluisin olla työttömänä ja nautiskella vapaudesta. En kehtaa sellaista tehdä ja irtisanoutua.
Vinkkejä, miten voisin päästä tästä suunnattomasta kateuden tunteesta.
Kommentit (108)
@1 kiitos vinkistä! Itseasiassa olen tuota tukahduttamista yrittänyt, ja tuntuu, että se vain pahentaa kun häpeän omia tunteita. Eli toisinpäin, saan antaa tunteen tulla ja mennä omia aikojaan.
En tiedä, miten nykyään onnistuu siirtyä osa-aikaiseen työhön, pitää pisempää palkatonta loma tms. Muistan vain yhden työkaverin jääneen joksikin aikaa töistä pois ja hänen tilalleen palkattiin uusi kaveri, aluksi siksi aikaa, kun hän oli poissa. Uusi kaverikin sai jatkaa, kun tämä "lomaa" viettänyt kaveri palasi töiihin. OLihan sillä joku oma sanakin, mutten muista enää.
Älä jää kadehtimaan, mutta älä nyt ainakaan irtisanoudu ilman varasuunnitelmaa. Vositko kysyä työnantajaltasi opiskeluvapaata tai muita mahdollisia järjestelyjä, joissa saisit vapaata töistä.
Luin ehkkä rivien välistä, että haet elämällesi uutta suuntaa, ennemmin kuin haluat työttömäksi.
Itse olet oman elämäsi herra. Kateellisuus on sairasta.
@5 kiitos sinulle myös osaa ottamisesta keskusteluun. On totta, että kateus kertoo myös omasta itsestä, joistain ne ajatukset kumpuaa ja haluisin itsekin varmaan erilaisen elämänsuunnan. En haluisi olla työttömänäkään.
@6 tämä on täyttä totta, olen itse oman elämäni herra, niinkuin jokainen. Tunnistan silti tämän kateuden ja en siitä itsekään pidä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, miten nykyään onnistuu siirtyä osa-aikaiseen työhön, pitää pisempää palkatonta loma tms. Muistan vain yhden työkaverin jääneen joksikin aikaa töistä pois ja hänen tilalleen palkattiin uusi kaveri, aluksi siksi aikaa, kun hän oli poissa. Uusi kaverikin sai jatkaa, kun tämä "lomaa" viettänyt kaveri palasi töiihin. OLihan sillä joku oma sanakin, mutten muista enää.
Älä jää kadehtimaan, mutta älä nyt ainakaan irtisanoudu ilman varasuunnitelmaa. Vositko kysyä työnantajaltasi opiskeluvapaata tai muita mahdollisia järjestelyjä, joissa saisit vapaata töistä.
Luin ehkkä rivien välistä, että haet elämällesi uutta suuntaa, ennemmin kuin haluat työttömäksi.
Vuorotteluvapaa on sana jota haet.
https://toimistot.te-palvelut.fi/vuorotteluvapaa
Olin tämmänen vuorotteluvapaan sijainen. Tein keikkatyötä ja aina joku tutuntuttu jäi vuorotteluvapaalle niin hain sijaiseksi.
Ja Aapeelle, kun nyt olet työsää, säästä rahastoinin aina kun sulla on ylimääräistä rahaa. Vaikka vuorolisät ja veronpalautukset, lomarahat. Koeta elää säästeliäästi.
Niin minä tein ja sitten "hyppäsin" ulos oravanpyörästä ja jäin tosiaankin keikkalaiseksi.
Tein keikkaa kun huvitti tai joku pyysi "tuletko viikoksi".
Sitten tosin kyllästyin siihen ja menin vakityöhön.
Onneks on semmonen ammatti että duunia riittää. ( ei hoitaja)
Olen ollut eläkkeellä 10 vuotta, ja päivät kuluvat kovin hitaasti. Olen vähän kateellinen työssä käyville, vaikka burnout on takana.
Minäkään en koe, että työssäkäynti olis mun juttu. Jos osa-aikatyö olisi mahdollisempaa, niin tekisin sitä. Nyt tosin en voi osa-aikaiseksi tai työttömäksi ryhtyä, sillä minä ansaitsen parisuhteessani paljon enemmän puolisoni vielä opiskellessa.
Olen ollut työttömänä reilu puoli vuotta ja silloin koin sen tosin stressaavaksi. Olin siis vastavalmistunut ja hain töitä, joita en oikeastaan edes halunnut tehdä. Työttämänä oli tunne huonommuudesta ja koki, että kuuluisi olla töissä. Toisaalta työttömyystuella ei oikein edes pärjännyt. Jos tuosta tunteesta pääsisi eroon, että kunnon ihminen käy töissä ja puoliso kykenisi elättämään, niin työttömänä elämäni olisi juuri sellaista, mitä haluan: vapaata!
Nyt odotan sitä, että saamme lapsia ja voin jäädä kotiin hyvällä omallatunnolla.
Olen tosin pohtinut, että voisiko olla olemassa sellainen työ, mitä oikeasti tykkäisin tehdä, mutta vaikea uskoa, että mitään työtä jaksaa tehdä täysipäiväisesti. Se joko uuvuttaa tai tylsistyttää. Joten osa-aikaisuus tuntuu ainoalta vaihtoehdolta jaksaa käydä töissä vielä vuosikymmeniä.
suomalaisten orjasielujen työ-uskovaisuus näkyy vahvana kaikkialla.
Ymmärrän sua siinä mielessä, että itsekin pakoon loppuun vuorotyössä. Kotona oli vielä pieni lapsi ja koin syyllisyyttä siitä etten jaksanut olla hirveästi hänen kanssaan. Ainut ratkaisu minkä näin oli yrittää saada toinen lapsi ja olla hänen kanssaan kotona 3 vuotta. Hetkeäkään en ole katunut, mielummin tingin elintasosta kuin kävisin töissä ja en jaksaisi tehdä yhtään mitään muuta. Ymmärtäisin jos työ olisi sellaista, missä oikeasti pelastettaisiin ihmishenkiä. Mutta se minun työ oli sellaista ettei se ollut välttämätöntä ihmiskunnan selviämisen kannalta, joten en nähnyt järkeä polttaa itseäni loppuun. Tsemppiä sun täytyy vaan nyt uskaltaa yrittää ottaa ohjat omiin käsiin
Ja sä uskot ap kaiken tuon paskan. Itse pitkään työttömänä aikanaan olleena voin kertoa, ettei se ole hauskaa. Työmarkkinatuki on hyvin pieni ja miehensä takuulla simputtaa tai ainakin laittaa kaikki kotityöt tekemään, kun ystäväsi on kotona. Hän on riippuvainen taloudellisesti miehestään. Sitten, mitä kauemmin työttömyys jatkuu, sitä vaikeampi on saada töitä. Miksi ihmeessä ap uskot ystäväsi valehtelun?
Vierailija kirjoitti:
suomalaisten orjasielujen työ-uskovaisuus näkyy vahvana kaikkialla.
Absolutely diqusting slave mentality (Neososialistic idiots)
Kiitos ihanista kommenteista ja antoi ajattelun aihetta ap
Kaikki naiset paikalle oppimaan nyt! Kaikki feministit tänne rinkiin! Lukekaa tarkkaan, mitä nainen kirjoittaa. Tämä on se, mitä te naiset olette ITSE ITSELLENNE valinneet. Huomasitte varmaan, miten mies maksaa tämän naisen laskut, ja se on ihan ookoo:
"Hän nukkuu aamuisin pitkään, on lemmikkiensä kanssa, kokkailee miehelleen, joka tulee töistä kotiin ja saa lepäillä, hoitaa pihaa ja nauttia maaseudun rauhasta ja nähdä ystäviä."
Ihan yhtä ookoo on minun mielestäni se, että nainen valitsee joka maanantai mennä töihin tehdäkseen rahat itselleen. Mutta mielestäni ei ole ookoo se, että yhteiskunta on opettanut, että se miehen panos tulee täysin ilmaiseksi tekemättä mitään.
Joku AINA MAKSAA. Ja se joku on mies. Te naiset ette pärjää ilman miestä vaikka te puhkutte ja puhisette, te laitatte ne turhat kaikki tittelit ja todistukset seinällenne. Se maanantai tulee joka tapauksessa ja te murenette siinä kohtaa. Teitä ei ole rakennettu kestämään sitä. Me miehet olemme RUGGED. Me otetaan perjantaina pikku känni ja maanantaina taas mennään.
Nainen ei voi koskaan olla mies. Ugh!
Vierailija kirjoitti:
Ja sä uskot ap kaiken tuon paskan. Itse pitkään työttömänä aikanaan olleena voin kertoa, ettei se ole hauskaa. Työmarkkinatuki on hyvin pieni ja miehensä takuulla simputtaa tai ainakin laittaa kaikki kotityöt tekemään, kun ystäväsi on kotona. Hän on riippuvainen taloudellisesti miehestään. Sitten, mitä kauemmin työttömyys jatkuu, sitä vaikeampi on saada töitä. Miksi ihmeessä ap uskot ystäväsi valehtelun?
No, jos toinen on töissä ja toinen kotona eikö ole ihan itsestään selvää, että kotona olija tekee kotityöt. Ja eivät kaikki miehet ole simputtajia. Miehellekin on luksusta kun raskaan työpäivän jälkeen saa vain olla ja koti on siisti ja ruoka on valmiina odottamassa ja vaimokin on rento ja levännyt.
Juuri tämä on Suomen ongelma: työttömyys ei pitäisi olla kannattavaa pidemmän päälle. Vaan työttömyystuet niin pieneksi, että kenenkään ei kannata jäädä vain siksi, että ei huvita tehdä töitä.
Et sinä siis ole kateellinen ystäväsi työttömyydestä, vaan siitä, että hänen puolisonsa tekee hänelle mahdolliseksi olla vapaaherrattarena.
Jos työttömyys olisi kateuden aiheena, ratkaisu olisi todella helppo. Ilmeisesti kuitenkin saat työssäkäymisestä jotain sellaista, jonka vuoksi jaksat pysyä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sä uskot ap kaiken tuon paskan. Itse pitkään työttömänä aikanaan olleena voin kertoa, ettei se ole hauskaa. Työmarkkinatuki on hyvin pieni ja miehensä takuulla simputtaa tai ainakin laittaa kaikki kotityöt tekemään, kun ystäväsi on kotona. Hän on riippuvainen taloudellisesti miehestään. Sitten, mitä kauemmin työttömyys jatkuu, sitä vaikeampi on saada töitä. Miksi ihmeessä ap uskot ystäväsi valehtelun?
No, jos toinen on töissä ja toinen kotona eikö ole ihan itsestään selvää, että kotona olija tekee kotityöt. Ja eivät kaikki miehet ole simputtajia. Miehellekin on luksusta kun raskaan työpäivän jälkeen saa vain olla ja koti on siisti ja ruoka on valmiina odottamassa ja vaimokin on rento ja levännyt.
Moni mies ei tykkää olla perheen pääelättäjä. Varmaan ei haittaa, jos mies on suurituloinen mutta kyllä tavallisia miehiä tuntuu haittaavan olla perheen pääelättäjä.
Tunteet ovat tunteita, älä syyllistä itseäsi, älä niin sanotusti "tee pahalle vastarintaa". Mitä enemmän yrität tunnetta, mitä tahansa tukahduttaa, sitä enemmän se kasvaa. Totea vain ajatuksissasi vaikkapa näin: "Jaha sinä olet taas siinä, selvä".