Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen kateellinen työttömälle ystävälleni
11.07.2022 |
Olen vain niin kateellinen, että ärsyttää. Tiedän, että elämä on valintoja.
Olen itse ollut putkeen 10 vuotta vuorotyöduunarin töissä. Välillä on hyviä kausia, ja välillä loppuunpalamisen tunne, jotka vuorottelevat aika ajoin. Pääasiassa kuitenkin töiden jälkeen en jaksa kuin palautua, joka taitaa olla huono merkki. Välillä toki parempi kausia.
Paras ystäväni on kokeillut kolmea työtä ja ollut jokaisessa työssä puoli vuotta. Hän sanoi kokevansa syvän loppuunpalamisen, mitä eivät muut ole edes kokeneet.
En yhtään väheksy hänen loppuunpalamisen tunnetta. Itsekin tiedän, mitä se on ja tuntuu, että hän vähättelee esimerkiksi, että minä en tiedä, miltä se tuntuu. Se tuntuu tosi pahalta, kun tuntuu, että koko ajan jollain tasolla päällä.
Nyt hän on ollut yli vuoden työttömänä ja nautiskelee elämästään, sanoo, ettei mene töihin ainakaan seuraavaan kahteen kolmeen vuoteen, kun kokee, ettei "tykkää työstä käynnistä, ei oo hänen juttu". Sekin tuntuu pahalta, kun uskon, että moni suomalainen ajattelee noin, mutta sinnittelee töissä.
Hän nukkuu aamuisin pitkään, on lemmikkiensä kanssa, kokkailee miehelleen, joka tulee töistä kotiin ja saa lepäillä, hoitaa pihaa ja nauttia maaseudun rauhasta ja nähdä ystäviä. Viikonloppuisin käy reissuilla ja keikoilla, kun mies yleensä auttaa ja työttömän tuilla pärjää oikein hyvin, omien sanojensa mukaan. Laittelee usein viestiä ja kertoo, kuinka elämä on ihanaa ja kuinka sellaista elämän pitäisi ollakin ja jokainen valintansa tekee ja ihmiset pilaavat elämänsä työllä.
Olen vaan niin suunnattoman kateellinen ja myönnän sen. Vihaan työssäkäyntiä ja haluisin olla työttömänä ja nautiskella vapaudesta. En kehtaa sellaista tehdä ja irtisanoutua.
Vinkkejä, miten voisin päästä tästä suunnattomasta kateuden tunteesta.
Kommentit (108)
Loppuunpalaminen=laiskuus ap:n ja kaverinsa tapauksessa. Voi voi, kun töissä käyminen ei ole yhtään mun juttu. Juu, ei monen muunkaan, jos vaan joku suostuisi elättämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aikoo vielä olla työttömänä useamman vuoden, putoaa työmarkkinatuelle joka on aika pieni. Hän siis elää miehensä rahoilla sen sijaan että ottaisi aikuisen ihmisen vastuun. Kannattaako tuollaista kadehtia?
Eiköhän tuo ole ihan kahden kauppa eikä kuulu kenellekään ulkopuoliselle, Jos mies ei tykkää, senkun ottaa eron. Ja sitä paitsi, kukaan ei voi tietää toisten taloudesta mitään. Voi olla, että vaimo on saanut tai saamassa suuren perinnön, on voittanut lotossa tmv.
Kyllä tuo kuuluu kaikille veronmaksajille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
suomalaisten orjasielujen työ-uskovaisuus näkyy vahvana kaikkialla.
Vaikka työ sitookin, niin vähintään se palkka vapauttaa monin tavoin. 😎👍
Miten se vapauttaa, että ole sidottu työpaikkaasi 8 h päivässä, lomaa 5 viikkoa vuodessa. Ei kuulosta kovin vapaalta 😁
Saa rahaa joka tuo vapauden päättää missä asuu, mitä syö, mitä harrastaa, mihin matkustaa, millaisia vaatteita käyttää, mitä järjestöjä tukee... Ilman rahaa et päätä noista mitään. Jos mikään noista ei kiinnosta, et ole vapaa vaan tyhjä kuori.
Häh? Olen työtön ja ihan itse päätän missä asun, mitä syön, harrastan tai mitä puen päälleni.
Et päätä.
Tietenkin päätän.
Tietenkään et päätä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut eläkkeellä 10 vuotta, ja päivät kuluvat kovin hitaasti. Olen vähän kateellinen työssä käyville, vaikka burnout on takana.
Miksi päivien pitäisi kulua nopeasti, siksikö, että pääsisi nopeammin hautaan.
Vierailija kirjoitti:
Hän nauttii vapaudesta, eikä pakene itseään työhön.
Hän elää.
Minäkin nautin etätuön vapaudesta, iltaisin, viikonloppusin ja lomilla on aikaa tehdä vaikka mitä. Töissä saa toteuttaa itseään, olla hyödyllinen ja saa palkkaa, jotta voi itse elättää perheensä ja itsensä. Minä elän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän nauttii vapaudesta, eikä pakene itseään työhön.
Hän elää.
Muiden rahoilla.
Oma elämä ja arki kannattaa järjestää sellaiseksi että se on mukavaa. Töitä voi tehdä vähemmän ja esimerkiksi elää vaatimsttomammin. Tämä voi tarkoittaa monenlaisia järjestelyjä taloudellisesti. Luopumista kenties kalliista asumismuodosta, autosta, paikkakunnasta?
Kyllä jokaisella on mahdollisuus omilla valinnoilla vaikuttaa siihen millaista elämää elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Loppuunpalaminen=laiskuus ap:n ja kaverinsa tapauksessa. Voi voi, kun töissä käyminen ei ole yhtään mun juttu. Juu, ei monen muunkaan, jos vaan joku suostuisi elättämään.
Pomo huusi sua. Menes jo.
Vierailija kirjoitti:
Hän nauttii vapaudesta, eikä pakene itseään työhön.
Hän elää.
Jepjep. Suurin osa työttömistä varmaan kuluttaa aikaansa netissä ja somessa. Muiden rahoilla. Todellista vapaudesta nauttimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
suomalaisten orjasielujen työ-uskovaisuus näkyy vahvana kaikkialla.
Vaikka työ sitookin, niin vähintään se palkka vapauttaa monin tavoin. 😎👍
Miten se vapauttaa, että ole sidottu työpaikkaasi 8 h päivässä, lomaa 5 viikkoa vuodessa. Ei kuulosta kovin vapaalta 😁
Saa rahaa joka tuo vapauden päättää missä asuu, mitä syö, mitä harrastaa, mihin matkustaa, millaisia vaatteita käyttää, mitä järjestöjä tukee... Ilman rahaa et päätä noista mitään. Jos mikään noista ei kiinnosta, et ole vapaa vaan tyhjä kuori.
Häh? Olen työtön ja ihan itse päätän missä asun, mitä syön, harrastan tai mitä puen päälleni.
Et päätä.
Tietenkin päätän.
Tietenkään et päätä.
Mitä ihmettä jankkaa?
Nytkin kävin ostamassa vaatteita, ei kukaan tullut sanomaan mitä saan ostaa ja mitä en. Eikä kukaan tule sanomaan etten saa asua omassa kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän nauttii vapaudesta, eikä pakene itseään työhön.
Hän elää.Muiden rahoilla.
Mitä väliä. Vapautta on kun ei välitä tuollaisista opetetuista normeista, jotka sinua määrittävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla samanlainen ystävä. Hän paloi loppuun työelämässä ja on ollut jo vuosia pois eikä aio myöskään ikinä enää työelämään palata. Se on yllättänyt, että kuinka helposti yhteiskunta loppujaan mahdollistaa tuon töistä lopullisen poisjäämisen. Riittää kun tapaamisissa koko ajan valittaa ettei ole työkunnossa.
Ystäväsi jatkuva hehkuttaminen kuulostaa jo melkein ylpeilyltä ja keljuilulta. Jos itse nauttisin työttömyydestä, en todellakaan kehtaisi jatkuvasti kehua työttömyyden ihanuutta varsinkaan ahkerasti työtä tekeville kavereille ja samalla painaa heitä alas. Liiallinen kehuminen myös herättää epäilyksen, onkohan oikeasti asiat näin?
Alussa työttömyys voi tuntua lomalta, mutta pidempiaikainen työttömyys alkaa yleensä vaikuttamaan mielialaan - ihminen kokee jäävänsä yhteiskunnan ulkopuolelle, arjesta saattaa kadota rutiini, liiallinen vapaa-aika voi sekin kuluttaa, taloudellinen tilanne ja tulevaisuuden epävarmuus huolettaa. Paluu työelämään vaikeutuu. Työttömyyden kestoa ei pysty itse valitsemaan ja päättämään, sillä te-palvelu todellakin vaatii ja valvoo työnhakua ja karenssi voi napsahtaa.
En sano, etteikö työttömyydestä/vapaudesta voisi oikeasti nauttia, vaan että siihen liittyy nurjia puolia, joita työtä tekevät eivät tule ajatelleeksi. Työtä tehdään myös muista syistä kuin pelköstä rahasta. Parhaimmillaan saa tehdä sellaista työtä, josta tykkää ja jossa saa käyttää niitä taitoja, joissa on hyvä. Työkaveritkin voivat olla mukavia.
Minusta tilanteesi tuntuu enemmänkin siltä, että saatat olla hyvin väsynyt. Olisiko sinun hyvä käydä työterveydessä? Miettiä muita vaihtoehtoja vuorotyölle? Tehdä 80% työaikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppuunpalaminen=laiskuus ap:n ja kaverinsa tapauksessa. Voi voi, kun töissä käyminen ei ole yhtään mun juttu. Juu, ei monen muunkaan, jos vaan joku suostuisi elättämään.
Pomo huusi sua. Menes jo.
Olen sen verran opiskellut, että teen (etä)työtä, jossa pomo tai kukaan muukaan ei huutele perään. Ihan sama, koska ja missä tekee työnsä, kunhan hoitaa. Tosin parhaillaan olen viiden viikon kesälomalla. Oletko sinä päässyt jo sängystä ylös?
Ihan ensimmäiseksi kannattaa miettiä tuo sinun työasia kuntoon. Jos olet jaksamisen äärirajoilla niin se on sinulle liian kuormittavaa.
Se on sitten sinusta itsestäsi kiinni mitä valintoja päätät tehdä. Mistä olet kenties valmis luopumaan, saadaksesi lisää vapautta ja aikaa? Toisten elätettävänä ei tarvitse olla vaikka hidastaa tahtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen Ap:n kuvaama ja nautin kyllä elämästäni ihan täysillä. Myös mies tykkää siitä, että on siisti koti ja ruoka valmiina. Lapset on teinejä, joten niistäkään ei tarvi paljoa huolehtia. Saan keskittyä kodin ja ulkonäön laittamiseen. Aloitin juuri opiskelemaan uutta ammattia, joten vielä pari vuotta menee näin. Minulla on kyllä vahva vapauden tunne, eniten ehkä siksi että koen olevani vapaa työn vaatimuksista ja oravanpyörästä. Hetkellisesti ja toivottavasti valmistuttuani pystyn järjestelemään itseni yrittäjäksi omilla ehdoillani.
On siinä lapsille roolimalli. "Keskittyy kodin ja ulkonäön laittamiseen." Aivan yhtä hyvä roolimalli kuin jos olisi kännissä yötä päivää.
No, tämä on sinun mielipiteesi. Voivathan ne saada amerikkalaistyylisen roolimallin, missä vain toinen käy töissä. On tässä heidän lapsuutensa aikana nähty myös molempien työssäkäyntiä ruuhkavuosineen, missä näkivät väsyneet ja kireät, kotitöistä ja vapaa-ajasta riitelevät vanhemmat. Sitäpaitsi uuden ammatin opiskelu keski-iässä on malli, mitä todellakin haluan heille näyttää! Että sinne oravanpyörään ei ole pakko jäädä vaan voi etsiä muita ratkaisuja.
Sama. Olen kateellinen kaikille työttömille, joiden röyhkeys menee näin läpi. Itse puurran töissä ja suorittajana jo kaksi burnoutia (totaalista) takana. Olisipa itselläkin otsaa loisia muiden kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän nauttii vapaudesta, eikä pakene itseään työhön.
Hän elää.Muiden rahoilla.
Mitä väliä. Vapautta on kun ei välitä tuollaisista opetetuista normeista, jotka sinua määrittävät.
Niin se pankkiryöstäjä, petostehtailija ja pyramidihuijarikin ajattelee, mutta se ei silti tee siitä yhtään sen hyväksyttävämpää. Jos se olisi jollain keinolla mahdollista todentaa, niin työtönkin ansaitsisi petossyytteen jos hän ei edes yritä tosissaan hankkia työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppuunpalaminen=laiskuus ap:n ja kaverinsa tapauksessa. Voi voi, kun töissä käyminen ei ole yhtään mun juttu. Juu, ei monen muunkaan, jos vaan joku suostuisi elättämään.
Pomo huusi sua. Menes jo.
Olen sen verran opiskellut, että teen (etä)työtä, jossa pomo tai kukaan muukaan ei huutele perään. Ihan sama, koska ja missä tekee työnsä, kunhan hoitaa. Tosin parhaillaan olen viiden viikon kesälomalla. Oletko sinä päässyt jo sängystä ylös?
Etätyö. Kotisi on siis työpaikkasi.
Et ole siis ikinä vapaa, hommanhoitaja.
Kiitos kysymästä. Tuli juuri juoksulenkiltä.
Alue: Aihe vapaa
Hän nauttii vapaudesta, eikä pakene itseään työhön.
Hän elää.