Lue keskustelun säännöt.
Tajusin hiljattain, että minutkin on ohjelmoitu sietämään asiatonta käytöstä
06.07.2022 |
Ja asiattomalla käytöksellä tarkoitan tässä ahdistelua sen monissa muodoissa.
Pohjaa sen verran, että olen pitänyt itseäni enemmän tai vähemmän immuunina ahdistelun sietämiselle. Tarkoitan siis sitä, että minut on pienestä pitäen opetettu nostamaan meteli jos joku käy iholle tai ehdottelee ällöttävyyksiä. Olen pariinkin otteeseen huutanut kovaa heti jos joku on käynyt vaikka kuppilassa takamukseeni kiinni. Äitini teki varhain selväksi ettei asiattomuuksia pidä sietää ja ne tulee tehdä näkyviksi.
Tänään töissä vahvasti humalainen mies lähti seuraamaan minua ja selitti miten olen oikea kaunotar. Hauskaa sinänsä, en kokenut höpötyksiä itsessään ahdistaviksi sillä mies oli hyväntuulinen. Seuraamisen sen sijaan tunsin nostavan niskakarvani pystyyn. Tein kehonkielelläni todellakin selväksi etten aio osallistua keskusteluun (ts. kävelin ripeästi pois), mutta se ei auttanut. Jäin odottamaan hissiä nappia maanisesti naputtaen, mutta mitä muuta tein? Hymyilin, kiitin ja toivotin mukavaa päivää. Miehelle joka varmasti tiesi etten kaipaa hänen viinanhuuruista seuraansa hetkeäkään, ja tyrkytti sitä silti.
Muutama viikko sitten olin ystäväni polttareissa ja seuraamme liittyi miesten polttariporukka. Sulho oli kännissä kuin nokikana, ja ennen pitkää hänestä kuoriutui ansioitunut kähmijä-lähentelijä. Tanssimme siis isossa porukassa terassilla, ja vaikka miten siirryin aina pois kys. sankarin vierestä, hän löysi tiensä kylkeeni (ja takamukselleni) kerta toisensa jälkeen. Hieman myöhemmin mainitsin asiasta parille ystävälleni, ja he kertoivat miehen kähmineen myös heitä. Tähän toinen heistä lisäsi välittömästi: mutta se on niin humalassa, ei se enää ymmärrä mistään mitään. Ei tehdä tästä numeroa.
Olen tässä lähiaikoina pohtinut mistä se johtuu, että naiset selittelevät näitä vääriä tekoja aina parhain päin. Ahdistelun uhri pehmittää tekoa sekä itselleen että muille. "Ei se ole niin vakavaa/hän on humalassa/ei hän mitään pahaa tarkoita/kerrankos sitä käsi vähän vaeltelee.
Onko muilla ajatuksia tähän liittyen? Oletko joskus saanut itsesi kiinni samanlaisesta ajattelusta ja selittelystä? Mistä ihmeestä tämä johtuu? Pidin ennen noita polttareita sekä itseäni että näitä ystäviäni ihmisinä jotka eivät suostu nielemään mitä tahansa. Yllätin siis itse itseni.
Kommentit (97)
En tiedä onko kyse sietämisestä vai itsesuojeluvaistosta.
Kännisten kanssa varsinkin riiteleminen voi päättyä pahasti, joten joskus kannattaa ihan vaan lähteä pois. Ei siksi, että hyväksyy sen mitä tekevät, vaan pahempaa voi syntyä reagoimisesta.
Sama on tietenkin valta-asemassa olevat ja isokokoiset miehet. Kannattaa aina valita paras taktiikka, ei se mikä on oikein moraalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan se kun kaikkeen tottuu kun sitä on tarpeeksi usein. Mutta toisesta päästä kuitenkin lanka lyhenee. Mitä vanhemmaksi tulee sitä vähemmän miehiä sietää missään.
Luultavasti naiset toimivat noin koska ovat oppineet että pääsee vähemmällä kun ei nosta meteliä ja yrittää vaan nopeasti poistua tilanteesta. Ja siihen lisäksi että kännisten miesten - ja naistenkin - toilailut ja kähmimiset on kautta aikain selitelty ja painettu villaisella Suomessa. Kännissä saat tehdä mitä vaan, ei tule samoja seuraamuksia kuin selvänä.
Itse inhoan kännisiä ihmisiä ja sanon todella ilkeästi joka kerta jos alkavat häiriköidä. Useimmiten alkaa kauhea härdelli, mutta minä en piittaa, noitten kännikalojen terroriin on saatava joku tolkku. Monta ällötystä on poistettu paikalta kun olen kyseenalaistanyt sikailun. Yksi vietiin pahnoille kun mottasi järkkäriä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko kyse sietämisestä vai itsesuojeluvaistosta.
Kännisten kanssa varsinkin riiteleminen voi päättyä pahasti, joten joskus kannattaa ihan vaan lähteä pois. Ei siksi, että hyväksyy sen mitä tekevät, vaan pahempaa voi syntyä reagoimisesta.
Sama on tietenkin valta-asemassa olevat ja isokokoiset miehet. Kannattaa aina valita paras taktiikka, ei se mikä on oikein moraalisesti.
Totta tuokin. En kuitenkaan itse koe millään lailla pelkääväni humalaisia ihmisiä. Jos mies on niin kännissä että hädin tuskin pysyy pystyssä, en ole vaarassa vaikka hän suuttuisikin.
Ap
Hyvin toimit ja korrektisti. Pidä huoli omista rajoistasi ja turvallisuudesta. Ei tökeröön käytökseen vastaamiseen tarvitse itseään mitenkään alentaa samalle tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin toimit ja korrektisti. Pidä huoli omista rajoistasi ja turvallisuudesta. Ei tökeröön käytökseen vastaamiseen tarvitse itseään mitenkään alentaa samalle tasolle.
Juuri tästä on kyse. Miksi minä koen velvollisuudekseni toimia "korrektisti" (lue: vaieta ja väistyä hiljaa) kun joku toinen toimii väärin ja/tai rikollisesti minua kohtaan?
Mistä tällainen ajatusmaailma kumpuaa?
Ap
Mun mielestä se känninen sulhokokelas olisi pitänyt toimittaa kotiin.
Ensin juotetaan kpnnikn ja sitten nauretaan räkäisesti.
Joo. Toi omat rajat, on kyllä sellainen opeteltava asia.
Hyvä oppia hyvällä omalla tunnolla sanomaan ei. Ei käy. Ja se siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin toimit ja korrektisti. Pidä huoli omista rajoistasi ja turvallisuudesta. Ei tökeröön käytökseen vastaamiseen tarvitse itseään mitenkään alentaa samalle tasolle.
Juuri tästä on kyse. Miksi minä koen velvollisuudekseni toimia "korrektisti" (lue: vaieta ja väistyä hiljaa) kun joku toinen toimii väärin ja/tai rikollisesti minua kohtaan?
Mistä tällainen ajatusmaailma kumpuaa?
Ap
Kasvatuksesta ja tilanteista, joissa olet elänyt ja mitä olet kokenut. Havainnoimalla olet varmasn oppinut?
Kulttuuri missä kasvetaan vaikuttaa paljon.
Mutta voit opetella sellaisen tavan mikä sopii sinulle. Ristiriidassa ovat nyt se mitä haluat ja se miten toimit.
Et uskalla?
Tiedostat, että joku mättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin toimit ja korrektisti. Pidä huoli omista rajoistasi ja turvallisuudesta. Ei tökeröön käytökseen vastaamiseen tarvitse itseään mitenkään alentaa samalle tasolle.
Juuri tästä on kyse. Miksi minä koen velvollisuudekseni toimia "korrektisti" (lue: vaieta ja väistyä hiljaa) kun joku toinen toimii väärin ja/tai rikollisesti minua kohtaan?
Mistä tällainen ajatusmaailma kumpuaa?
Ap
Esiaikaisia oppeja mitä naiset on siirtäneet sukupolvelta toiselle. Parempi antaa miehen raiskata kuin menettää henkensä. Tästä joustaminen ja varovaisuus miehiin. Ajan mittaan se on jalostunut palvelemaan sosiaalisia normeja. Ja nyt kun ne entiset normit on tehty tyhjiksi niin meidän pitää opettaa itsemme ihan solutasolla kokemaan asiat toisin, että joku päivä tyttäriemme tyttärien tyttäret ei koe sisäsyntyistä syyllisyyttä uhan hoitamisesta toisin kuin esiäitimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä se känninen sulhokokelas olisi pitänyt toimittaa kotiin.
Ensin juotetaan kpnnikn ja sitten nauretaan räkäisesti.Joo. Toi omat rajat, on kyllä sellainen opeteltava asia.
Hyvä oppia hyvällä omalla tunnolla sanomaan ei. Ei käy. Ja se siinä.
Kyllä hän näytti juovan itsensä känniin ihan omatoimisesti. Eikä kukaan nauranut, kaverinsa yrittivät juottaa vettä välillä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin toimit ja korrektisti. Pidä huoli omista rajoistasi ja turvallisuudesta. Ei tökeröön käytökseen vastaamiseen tarvitse itseään mitenkään alentaa samalle tasolle.
Juuri tästä on kyse. Miksi minä koen velvollisuudekseni toimia "korrektisti" (lue: vaieta ja väistyä hiljaa) kun joku toinen toimii väärin ja/tai rikollisesti minua kohtaan?
Mistä tällainen ajatusmaailma kumpuaa?
Ap
Kasvatuksesta ja tilanteista, joissa olet elänyt ja mitä olet kokenut. Havainnoimalla olet varmasn oppinut?
Kulttuuri missä kasvetaan vaikuttaa paljon.Mutta voit opetella sellaisen tavan mikä sopii sinulle. Ristiriidassa ovat nyt se mitä haluat ja se miten toimit.
Et uskalla?
Tiedostat, että joku mättää.
Totta. Ihmetyttää se että kasvatukseni oli tämän asian suhteen päinvastainen.
Puhun nyt ilmiöstä enemmän yleisellä tasolla kuin siten, että minun pitää oppia käyttäytymään toisin. Vaikka tietenkin kiinnitän tästä lähtien yhä enemmän huomiota siihen, etten tippaakaan hymistele vaan teen ahdistelusta julkisen asian välittömästi.
Olen vain huomannut, että tuntuu melkein olevan enemmän sääntö kuin poikkeus että ahdistelijaa suojellaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kysymys ap.
Pari vuotta sitten eräs korkeammassa asemassa oleva kollega kosketteli minua muiden tärkeiden ihmisten edessä tavalla, jota pidin silloin kiusallisena ja nolona. Koska pidin hänestä kovasti, olin ihastunutkin, selitin itselleni, että hänkin vaan pitää minusta. Sittemmin olen vastannut kyselyihin, että en ole kokenut häirintää töissä ja kertonut vastaukseni kaikille, niin että hänkin on sen kuullut. Olen välillä miettinyt, että miksi se on minulle niin tärkeää välttää tunnustamasta, että se koskettelu oli jonkinlaista vallankäyttöä, eikä kiinnostusta. Ehkä sen myöntäminen tuntuisi liian nöyryyttävältä tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin toimit ja korrektisti. Pidä huoli omista rajoistasi ja turvallisuudesta. Ei tökeröön käytökseen vastaamiseen tarvitse itseään mitenkään alentaa samalle tasolle.
Juuri tästä on kyse. Miksi minä koen velvollisuudekseni toimia "korrektisti" (lue: vaieta ja väistyä hiljaa) kun joku toinen toimii väärin ja/tai rikollisesti minua kohtaan?
Mistä tällainen ajatusmaailma kumpuaa?
Ap
Esiaikaisia oppeja mitä naiset on siirtäneet sukupolvelta toiselle. Parempi antaa miehen raiskata kuin menettää henkensä. Tästä joustaminen ja varovaisuus miehiin. Ajan mittaan se on jalostunut palvelemaan sosiaalisia normeja. Ja nyt kun ne entiset normit on tehty tyhjiksi niin meidän pitää opettaa itsemme ihan solutasolla kokemaan asiat toisin, että joku päivä tyttäriemme tyttärien tyttäret ei koe sisäsyntyistä syyllisyyttä uhan hoitamisesta toisin kuin esiäitimme.
Tässäpä ajatuksia herättävä kommentti. Kiitos!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni ihminen sietää myös esimerkiksi työpaikalla aivan karmeaa käytöstä ihan vaan koska "haluaa välttää lisäongelmia". Ajatelkaapas kun kaikki sanoisivat, että ei muuten käy enää.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys ap.
Pari vuotta sitten eräs korkeammassa asemassa oleva kollega kosketteli minua muiden tärkeiden ihmisten edessä tavalla, jota pidin silloin kiusallisena ja nolona. Koska pidin hänestä kovasti, olin ihastunutkin, selitin itselleni, että hänkin vaan pitää minusta. Sittemmin olen vastannut kyselyihin, että en ole kokenut häirintää töissä ja kertonut vastaukseni kaikille, niin että hänkin on sen kuullut. Olen välillä miettinyt, että miksi se on minulle niin tärkeää välttää tunnustamasta, että se koskettelu oli jonkinlaista vallankäyttöä, eikä kiinnostusta. Ehkä sen myöntäminen tuntuisi liian nöyryyttävältä tms.
Olet asian ytimessä. Juuri tästä puhun. Ja tilannetta sen enempää tuntematta uskallan väittää, että kollegasi tietää yhtä hyvin kuin sinäkin että koskettelu oli sinusta ahdistavaa. Sen oli varmasti tarkoituskin olla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Uli uli uli uli uli.
Mikäs kähmijä se tänne eksyi?
Kainolet itkenyt asiaa yhtä pitkästi ja typerästi myös terapiassa, ap!
Vakampien tekojen uhreja on tarpeeksi vähän, että edes monet naiset eivät puolusta toisia naisia.
Vanhempasi opettivat oikein. Minulle on aina opetettu, että minä olen ongelma. He ovat jopa ottaneet osaa kiduttamiseeni, kun uskoivat ihmisten aivopesua minusta. Minulle on saanut tehdä ihan mitä vain ja minulla on pysyvät fyysiset vauriot siitä.