Lue keskustelun säännöt.
Tajusin hiljattain, että minutkin on ohjelmoitu sietämään asiatonta käytöstä
06.07.2022 |
Ja asiattomalla käytöksellä tarkoitan tässä ahdistelua sen monissa muodoissa.
Pohjaa sen verran, että olen pitänyt itseäni enemmän tai vähemmän immuunina ahdistelun sietämiselle. Tarkoitan siis sitä, että minut on pienestä pitäen opetettu nostamaan meteli jos joku käy iholle tai ehdottelee ällöttävyyksiä. Olen pariinkin otteeseen huutanut kovaa heti jos joku on käynyt vaikka kuppilassa takamukseeni kiinni. Äitini teki varhain selväksi ettei asiattomuuksia pidä sietää ja ne tulee tehdä näkyviksi.
Tänään töissä vahvasti humalainen mies lähti seuraamaan minua ja selitti miten olen oikea kaunotar. Hauskaa sinänsä, en kokenut höpötyksiä itsessään ahdistaviksi sillä mies oli hyväntuulinen. Seuraamisen sen sijaan tunsin nostavan niskakarvani pystyyn. Tein kehonkielelläni todellakin selväksi etten aio osallistua keskusteluun (ts. kävelin ripeästi pois), mutta se ei auttanut. Jäin odottamaan hissiä nappia maanisesti naputtaen, mutta mitä muuta tein? Hymyilin, kiitin ja toivotin mukavaa päivää. Miehelle joka varmasti tiesi etten kaipaa hänen viinanhuuruista seuraansa hetkeäkään, ja tyrkytti sitä silti.
Muutama viikko sitten olin ystäväni polttareissa ja seuraamme liittyi miesten polttariporukka. Sulho oli kännissä kuin nokikana, ja ennen pitkää hänestä kuoriutui ansioitunut kähmijä-lähentelijä. Tanssimme siis isossa porukassa terassilla, ja vaikka miten siirryin aina pois kys. sankarin vierestä, hän löysi tiensä kylkeeni (ja takamukselleni) kerta toisensa jälkeen. Hieman myöhemmin mainitsin asiasta parille ystävälleni, ja he kertoivat miehen kähmineen myös heitä. Tähän toinen heistä lisäsi välittömästi: mutta se on niin humalassa, ei se enää ymmärrä mistään mitään. Ei tehdä tästä numeroa.
Olen tässä lähiaikoina pohtinut mistä se johtuu, että naiset selittelevät näitä vääriä tekoja aina parhain päin. Ahdistelun uhri pehmittää tekoa sekä itselleen että muille. "Ei se ole niin vakavaa/hän on humalassa/ei hän mitään pahaa tarkoita/kerrankos sitä käsi vähän vaeltelee.
Onko muilla ajatuksia tähän liittyen? Oletko joskus saanut itsesi kiinni samanlaisesta ajattelusta ja selittelystä? Mistä ihmeestä tämä johtuu? Pidin ennen noita polttareita sekä itseäni että näitä ystäviäni ihmisinä jotka eivät suostu nielemään mitä tahansa. Yllätin siis itse itseni.
Kommentit (97)
Se on niin hedelmätöntä, kun v a m m a - i i d a t itkee humalaisia miehiä ja syyttelet. So? Heitä tulee AINA olemaan. Deal with it. Muuta itseäsi. Se on ainoa tyyppi, jota voit muuttaa tuloksekkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap aloituksesta, hyviä pointteja. Itse olen harrastanut välttelyä, jotta en joutuisi tuollaisiin tilanteisiin mutta kyllähän se kaventaa elinpiiriä aika paljon.
Keskustelussa näyttäisi olevan joku, jonka ehkä kannattaisi hakeutua mielenterveyspalvelujen äärelle. Valitettavasti tyypillistä tällä palstalla. Toivoisin, että asioista voisi keskustella asiallisesti mutta valitettavasti ei tunnu onnistuvan.
Millaista välttelyä olet harrastanut?
Onhan se tosiaan aika järkyttävää, että tilanteista tuntuu löytyvän usein monta syyllistä joista yksikään ei ole ahdistelija itse. Alkoholi, pukeutuminen, ympäristö, tilanne... Mutta totuus on että mikään muu ei aiheuta ahdistelua kuin ahdistelijat.
Kiitos kommentista. Voimmehan me muut jatkaa asiallista keskustelua, jätetään vain tuo omituinen ripulispämmääjä huomiotta. Sitähän se kaipaa.
Ap
No en oikeastaan poistu kauheasti kotoa paitsi mieheni seurassa nyt kun työtkään ei sitä edellytä. En nuorempana (olen alle 40-vuotias) käynyt kuin pari kertaa missään baarissa tms. ja silloinkin isolla ystäväporukalla, johon aiheellisesti luotin, enkä ole koskaan ollut juovuksissa. Teininä lähdin kaupungilta kotiin jo neljältä iltapäivällä.
Silti olen osani saanut ahdistelusta. En vain jaksa olla varuillani, joten helpompaa pysyä poissa näkyvistä. Uskallan kyllä poistua kotoa, en vain halua niin useinkaan tehdä. Toivon hartaasti, että alan olla jo niin vanha, että saisin olla rauhassa.
Jatkan vielä vähän, olen tuo pomon silittelyn uhri. Seuraavissa juhlissa pomo meni astetta pidemmälle erään toisen naiskollegan kanssa. Tämä pomo on naimisissa oleva mies. Jos minä olisin uskaltanut sanoa pienestä silittelystä että pidä nyt ne näppisi erossa muista kuin vaimostasi, ehkä hän ei olisikaan seuraavissa bileissä kähminyt sitä naista. Olisinko voinut tuottaa hänelle häpeän, joka olisi johtanutkin hyvään?
Mitä sanoo morsian, jos saa tietää sulhonsa vikkelistä käsistä?
Mitä miettii pomon vaimo, jos miehen hipelöinnit tulevat julki?
Kenen velvollisuus on pistää ikuiset pikkupojat kuriin?
Minä nykyään rääkäisen kunnolla, jos minua käpälöidään.
Naiset, voimaa näppeihin, kiusaavan käden ranteesta kiinni, kunnon puristus ja sanallinen viesti perään.
Humalaiset saattavat olla erittäin arvaamattomia!
Kaipa sitten potku haaroväliin tepsisi.
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä vähän, olen tuo pomon silittelyn uhri. Seuraavissa juhlissa pomo meni astetta pidemmälle erään toisen naiskollegan kanssa. Tämä pomo on naimisissa oleva mies. Jos minä olisin uskaltanut sanoa pienestä silittelystä että pidä nyt ne näppisi erossa muista kuin vaimostasi, ehkä hän ei olisikaan seuraavissa bileissä kähminyt sitä naista. Olisinko voinut tuottaa hänelle häpeän, joka olisi johtanutkin hyvään?
Samanlaisia ajatuksia minullakin. Olisiko sulho jättänyt ystävieni berberit puristelematta, jos minä olisin avannut suuni ja huutanut että nyt se koskettelu loppuu? Ehkä, ehkä ei. Olettaen toki että olisin ollut ensimmäinen jota hän käpälöi.
Nyt hän sai jatkaa rauhassa, kuten sinun pomosikin. Miksi ahdistelu jatkuisi ellei se johda mihinkään negatiiviseen?
Virheistä onneksi oppii. Siis omistaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelliseen viestiin korjaus: miksi ahdistelu loppuisi ellei se johda mihinkään negatiiviseen.
Ap
Olen miettinyt monta kertaa jälkeenpäin, että voi kunpa olisin osannut siinä hetkessä sanoa jotain humoristista, mutta asian ytimeen osuvaa pomolle. Ei niin että rääkyy siinä koko firman edessä, että pomo on hirviö, koska siinä nolaa itsensä. Mutta olisin voinut kuiskata pomon korvaan jotain, että nyt ne kädet pois tai saat potkut. Okei toi oli huono, mutta joka tapauksessa on silläkin merkitystä miten asioista sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt monta kertaa jälkeenpäin, että voi kunpa olisin osannut siinä hetkessä sanoa jotain humoristista, mutta asian ytimeen osuvaa pomolle. Ei niin että rääkyy siinä koko firman edessä, että pomo on hirviö, koska siinä nolaa itsensä. Mutta olisin voinut kuiskata pomon korvaan jotain, että nyt ne kädet pois tai saat potkut. Okei toi oli huono, mutta joka tapauksessa on silläkin merkitystä miten asioista sanoo.
"Voi ei, et ikinä usko miltä musta just äsken tuntui? Ihan kuin sun kädet olisi ollut mun iholla! Voi ei! Onneksi niin ei ikinä voisi tapahtua. EIHÄN??!!"
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti naiset toimivat noin koska ovat oppineet että pääsee vähemmällä kun ei nosta meteliä ja yrittää vaan nopeasti poistua tilanteesta. Ja siihen lisäksi että kännisten miesten - ja naistenkin - toilailut ja kähmimiset on kautta aikain selitelty ja painettu villaisella Suomessa. Kännissä saat tehdä mitä vaan, ei tule samoja seuraamuksia kuin selvänä.
Itse inhoan kännisiä ihmisiä ja sanon todella ilkeästi joka kerta jos alkavat häiriköidä. Useimmiten alkaa kauhea härdelli, mutta minä en piittaa, noitten kännikalojen terroriin on saatava joku tolkku. Monta ällötystä on poistettu paikalta kun olen kyseenalaistanyt sikailun. Yksi vietiin pahnoille kun mottasi järkkäriä.
Hyvä!
Itse aion toimia myös samoin. Inhottaa yli kaiken känniääliöiden örvellykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kainolet itkenyt asiaa yhtä pitkästi ja typerästi myös terapiassa, ap!
En koe tarvetta sen enempää itkulle kuin terapiallekaan.
Ap
Mutta ylipitkä ruikutus av:llä helpottaa?
Mikäs se sinun ongelmasi on, kun noin rumasti pitää vastata anonyymille kirjoittajalle?
Miehillä ei Suomessa seiso, miesten vika. Naiset kyllä haluaisivat... missähän vika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, vai onko sinut nyttemmin ohjelmoitu reagoimaan herkästi kaikesta, mikä on tulkittavissa ahdisteluksi? Kuten itse sanot, sinä ja kaverit olette oppineet, ettei kaikkea/ mitä tahansa tarvitse sietää. Se tarkoittaa, että jotakin on siedettävä ja pidettävä vain poikkeamana normaalista.
Nyt tulee kakkaa niskaan, mutta eikö ole vähän sama asia, kuin sairastaminen ja kivun sietäminen? Jos särkee vähän päätä, odotat ehkä että se menee ohi, kenties nukut tai ulkoilet. Jos särky ei mene ohi, otat Burana. Jos se jatkuu päiväkaupalla, menet lääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Niin, vai onko sinut nyttemmin ohjelmoitu reagoimaan herkästi kaikesta, mikä on tulkittavissa ahdisteluksi? Kuten itse sanot, sinä ja kaverit olette oppineet, ettei kaikkea/ mitä tahansa tarvitse sietää. Se tarkoittaa, että jotakin on siedettävä ja pidettävä vain poikkeamana normaalista.
Nyt tulee kakkaa niskaan, mutta eikö ole vähän sama asia, kuin sairastaminen ja kivun sietäminen? Jos särkee vähän päätä, odotat ehkä että se menee ohi, kenties nukut tai ulkoilet. Jos särky ei mene ohi, otat Burana. Jos se jatkuu päiväkaupalla, menet lääkäriin.
Missä menee tämä raja siedettävän normaalista poikkeavan ja ahdistelun välillä? Koska saa reagoida? Kun joku seuraa, ehdottelee, käy käsiksi? Mitä mielestäsi on siedettävä ja mihin saa reagoida?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotakin selittyy sillä, että Suomessa on mahdoton viinakulttuuri. Selvin päin jurotetaan suu supussa. Humalaisen sallitaan toimia asiattomasti. Yleensä kukaan ei paheksu humalassa örveltäjää, vaan häntä ymmärretään. Päihteet ovat muodostuneet niin suureksi ongelmaksi, ettei kaikkia käpälöintiä harrastavia voida haastaa oikeuteen. Suomessa on aloitettava perusteellinen sivistyskasvatus ja käytöskoulu.
Tunnistan monta vastaavaa tilannetta, mitä täälläkin on kuvattu, ja sen omituisen tarpeen "suojella" ääliösti käyttäytyvän miehen tunteita/mainetta/whatever. Olen ajatellut, että naiset ovat keskimäärin muutenkin taitavampia sosiaalisessa kanssakäymisessä ja pyrkivät liennyttämään tilanteita niiden kärjistämisen sijasta, koettavat saada kaikki tuntemaan olonsa mukavaksi ja välttelevät muiden nolaamista. Sekä tietysti tämä jo mainittu, että tytöt kasvatetaan kilteiksi ja kohteliaiksi. Siksi siedämme kaikenlaista epäasiallista käytöstä miehiltä, selittelemme sitä ties miten parhain päin jne.
Olen itse syntynyt 80-luvulla ja omassa nuoruudessani oli tyypilistä, että miesten ahdisteluista lähinnä vaiettiin tai ne ohitettiin. Sen sijaan, että vanhemmat naiset olisivat kertoneet ettei sellaista tarvitse sietää, minulle ja ystävilleni opetettiin ettei "se mitään tarkoita, ei pidä hermostua, on vaan niin kuin ei huomaisikaan" jnejne. Onko siis mikään ihme, jos nyt aikuisiällä kokonainen sukupolvi naisia toimii juuri kuten heitä on opetettu: on kohtelias eikä tee numeroa ahdistelusta, vaan päinvastoin koettaa säilyttää ahdistelijan kasvot?
Toivon, että nuoremmille sukupolville (niin tytöille kuin pojillekin) opetettaisiin, että asiatonta käytöstä ei tarvitse sietää. Että on täysin ok tuoda esiin epäasiallinen käytös, jotta sitä ei jatkossa ei esiintyisi. Että omat rajat ovat tärkeämmät kuin jonkun känniääliön kourijan "hyvä mieli". Ilokseni olen huomannutkin, että nykynuoret tuntuvat olevan tässä asiassa jo meitä edellä, mutta silti uskon että jokainen nuori tarvitsee myös esimerkkiä meiltä vanhemmilta: että mekään emme vain hiljaa hyväksy asiattomuuksia vaan nostamme metelin tarvittaessa, vaikka se kuinka sotisi opittuja käyttäytymismallejamme kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan monta vastaavaa tilannetta, mitä täälläkin on kuvattu, ja sen omituisen tarpeen "suojella" ääliösti käyttäytyvän miehen tunteita/mainetta/whatever. Olen ajatellut, että naiset ovat keskimäärin muutenkin taitavampia sosiaalisessa kanssakäymisessä ja pyrkivät liennyttämään tilanteita niiden kärjistämisen sijasta, koettavat saada kaikki tuntemaan olonsa mukavaksi ja välttelevät muiden nolaamista. Sekä tietysti tämä jo mainittu, että tytöt kasvatetaan kilteiksi ja kohteliaiksi. Siksi siedämme kaikenlaista epäasiallista käytöstä miehiltä, selittelemme sitä ties miten parhain päin jne.
Olen itse syntynyt 80-luvulla ja omassa nuoruudessani oli tyypilistä, että miesten ahdisteluista lähinnä vaiettiin tai ne ohitettiin. Sen sijaan, että vanhemmat naiset olisivat kertoneet ettei sellaista tarvitse sietää, minulle ja ystävilleni opetettiin ettei "se mitään tarkoita, ei pidä hermostua, on vaan niin kuin ei huomaisikaan" jnejne. Onko siis mikään ihme, jos nyt aikuisiällä kokonainen sukupolvi naisia toimii juuri kuten heitä on opetettu: on kohtelias eikä tee numeroa ahdistelusta, vaan päinvastoin koettaa säilyttää ahdistelijan kasvot?
Toivon, että nuoremmille sukupolville (niin tytöille kuin pojillekin) opetettaisiin, että asiatonta käytöstä ei tarvitse sietää. Että on täysin ok tuoda esiin epäasiallinen käytös, jotta sitä ei jatkossa ei esiintyisi. Että omat rajat ovat tärkeämmät kuin jonkun känniääliön kourijan "hyvä mieli". Ilokseni olen huomannutkin, että nykynuoret tuntuvat olevan tässä asiassa jo meitä edellä, mutta silti uskon että jokainen nuori tarvitsee myös esimerkkiä meiltä vanhemmilta: että mekään emme vain hiljaa hyväksy asiattomuuksia vaan nostamme metelin tarvittaessa, vaikka se kuinka sotisi opittuja käyttäytymismallejamme kohtaan.
Tämäkin kommentti pisti miettimään. Kiitos siitä.
Ei auta kuin toivoa että tulevaisuuden naiset eivät enää suostu samaan mihin edeltäjänsä ennen. Olen itsekin huomannut onneksi muutosta asenteissa. Häpeä on hiljalleen siirtymässä uhrista sille jolle se kuuluukin, ahdistelijalle.
Muistakaa opettaa tyttärenne käyttämään ääntään kun joutuvat sikailun kohteeksi! Ikävä kyllä kun, ei jos.
Ap
Mutta ei tosiaan auta haukkua niitä kännisiä miehiä. Sillä ongelma ei ratkea. Ongelma ratkeaa nimenomaan keskittymällä niihin omiin reaktioihin ja itseensä muutenkin. Miten minä voisin toimia toisin, ettei homma enää ahdista? Aloittajalla on siihen liittyen ihan hyvää pohdintaa.