Miten joku voi tyytyä johonkin ihmiseen?

Niin on ja on ikävää olla se kohde mihin on tyydytty kun ei saatu sitä kenet halusi.

Onpas hyvä, että sinä kerrot muille, miten heidän pitää elää.

Kun biologinen kello tikittää tarpeeksi voimakkaasti, niin kuka tahansa ihan ok käy. Muksut puskettuaan voi dumpata hyypiön ja hypätä takaisin karuselliin.

Kaikilla ei ole jonoksi asti kosijoita, joten on otettava se, mitä saa.

Eivät tajua että normi arki on parasta. Kuvittelevat että rakkauden pitää olla jatkuvaa räiskettä, suuria eleitä, mielenräjäyttävää kemiaa, ilotulistusta ja fanfaaria. Siksi puhuvat tyytymisestä.

Vierailija kirjoitti:

Eivät tajua että normi arki on parasta. Kuvittelevat että rakkauden pitää olla jatkuvaa räiskettä, suuria eleitä, mielenräjäyttävää kemiaa, ilotulistusta ja fanfaaria. Siksi puhuvat tyytymisestä.

Olen ymmärtänyt tuon tyytymisen siten, että suhteen alussakaan ei ole ns. kipinää ja vetovoimaa.

Normiarki ennen pitkää on tasaista eikä siinä ole mitään vikaa. Päinvastoin.

Rakkaus ei ole tunne vaan asenne.

Jokainen saa vapaasti rakentaa oman vankilansa. Joskus materiaalina käytetään toista ihmistä. Veikkaisin kuitenkin, että kun se oman elämän peräseinä on lopulta selkeästi näkyvissä saattaa vähän kaduttaa ihan kaikki tyytyminen...

Todella moni tyytyy, koska sitä loputoman kriteerilistan täyttävää ihmistä ei ole olemassa. Surullisia tapauksia ovat nämä 40-vuotiaat naiset joka sanovat olevansa fiksuja, nättejä, liikunnallisia, mutta miestä ei löydy.

Sitten ovat nämä ns normaalit ihmiset jotka rakastuvat ihmiseen, ei johonkiin kehon osaan, ulkonäköön, statukseen tai rahaan.

Mieluummin olisin yksin kuin tyytyisin. En pystyisi edes kuvittelemaan minkäänlaista fyysistä kanssakäymistä jos en tuntisi aidosti voimakasta vetoa toiseen. Rakastumisen tunne on huumaavan ihana. Tietenkin se laimenee suhteen jatkuessa, mutta jos kohde on oikea, se muuttuu aidoksi rakkaudeksi ja kumppanuudeksi. Jos ei, niin ainakin itseäni inhottaisi elää ihmisen kanssa jota kohtaan en tuntisi mitään. En näe järkeä. Rakastan edelleen miestäni 23 vuoden jälkeen. Jos en rakastaisi, en pysyisi tässä liitossa.

Käsitän tyytymisen siten, että ymmärtää sekä elämän että itsensä rajallisuuden. Ei voi saada aina kaikkea, mitä tahtoo ja tyytyy parhaaseen mahdolliseen vaihtoehtoon, vaikka se ei olisi juuri se unelmien vaihtoehto. Tyytyminen ei siten ole vain "kenen tahansa" huolimista, vaan realistisesti parhaan huolimista, ainakin sillä hetkellä, sen hetken riskiarvioilla. Ihan turha odottaa loputtomiin täydellisyyttä. Vuodet loppuvat. 

Vierailija kirjoitti:

Todella moni tyytyy, koska sitä loputoman kriteerilistan täyttävää ihmistä ei ole olemassa. Surullisia tapauksia ovat nämä 40-vuotiaat naiset joka sanovat olevansa fiksuja, nättejä, liikunnallisia, mutta miestä ei löydy.

Sitten ovat nämä ns normaalit ihmiset jotka rakastuvat ihmiseen, ei johonkiin kehon osaan, ulkonäköön, statukseen tai rahaan.

Mitä ihmettä horiset, ei sinkuilla ole yleensä mitään älytöntä/pinnallista vaatimuslistaa. Esim. alkoholismi ja persoonallisuushäiriöt nyt vaan ovat hieman turn off itsestään huoltapitävälle täyspäiselle naiselle, sori hirveesti siitä

Vierailija kirjoitti:

Onpas hyvä, että sinä kerrot muille, miten heidän pitää elää.

No sehän osu ja uppos 😅

En kanssa ymmärrä. Tulisi törkeä olo, jos tyytyisin johonkuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella moni tyytyy, koska sitä loputoman kriteerilistan täyttävää ihmistä ei ole olemassa. Surullisia tapauksia ovat nämä 40-vuotiaat naiset joka sanovat olevansa fiksuja, nättejä, liikunnallisia, mutta miestä ei löydy.

Sitten ovat nämä ns normaalit ihmiset jotka rakastuvat ihmiseen, ei johonkiin kehon osaan, ulkonäköön, statukseen tai rahaan.

Mitä ihmettä horiset, ei sinkuilla ole yleensä mitään älytöntä/pinnallista vaatimuslistaa. Esim. alkoholismi ja persoonallisuushäiriöt nyt vaan ovat hieman turn off itsestään huoltapitävälle täyspäiselle naiselle, sori hirveesti siitä

Tavoitellulle miehelle naisen viiniharrastus ja voimakas persoonallisuus ei tietty ole hieman turn off, etenkään naisen mielestä.

M

Vierailija kirjoitti:

Käsitän tyytymisen siten, että ymmärtää sekä elämän että itsensä rajallisuuden. Ei voi saada aina kaikkea, mitä tahtoo ja tyytyy parhaaseen mahdolliseen vaihtoehtoon, vaikka se ei olisi juuri se unelmien vaihtoehto. Tyytyminen ei siten ole vain "kenen tahansa" huolimista, vaan realistisesti parhaan huolimista, ainakin sillä hetkellä, sen hetken riskiarvioilla. Ihan turha odottaa loputtomiin täydellisyyttä. Vuodet loppuvat. 

Mä taas ajattelen tyytymisen niin, ettei tunne toista kohtaan mitään fyysistä vetovoimaa. En pysty seksuaaliseen kanssakäymiseen sellaisen ihmisen kanssa, jota kohtaan mulla tuota tunnetta ei ole. Jos pystyisin, olisin nuorena ja nättinä tienannut hyvät rahat prostituoituna ja parisuhteeseenkin olisin voinut mennä naisen kanssa, vaikka hetero olenkin, jos suhteen tarkoitus on vain jakaa asumiskulut ja olla jotain seuraa kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa vapaasti rakentaa oman vankilansa. Joskus materiaalina käytetään toista ihmistä. Veikkaisin kuitenkin, että kun se oman elämän peräseinä on lopulta selkeästi näkyvissä saattaa vähän kaduttaa ihan kaikki tyytyminen...

Niin, onneksi ketään ei koskaan kaduta se täydellisyyden perässä juokseminen, kun hyvä ei kelvannut. Ja käteen jäi... nada.

Vierailija kirjoitti:

Käsitän tyytymisen siten, että ymmärtää sekä elämän että itsensä rajallisuuden. Ei voi saada aina kaikkea, mitä tahtoo ja tyytyy parhaaseen mahdolliseen vaihtoehtoon, vaikka se ei olisi juuri se unelmien vaihtoehto. Tyytyminen ei siten ole vain "kenen tahansa" huolimista, vaan realistisesti parhaan huolimista, ainakin sillä hetkellä, sen hetken riskiarvioilla. Ihan turha odottaa loputtomiin täydellisyyttä. Vuodet loppuvat. 

Eli sitoutuu ihniseen, johon ei ole rakastunut? Rakastuminen ja tyytyminen oman kokemukseni mukaan sulkevat pois toisensa. Kun on rakastunut, ei pysty edes kuvittelemaan, että haluaisi jonkun muum.

Taas näitä...ap:n ei kannattaisi vaivata päätään muiden valinnoilla, jos on tyytyväinen omiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa vapaasti rakentaa oman vankilansa. Joskus materiaalina käytetään toista ihmistä. Veikkaisin kuitenkin, että kun se oman elämän peräseinä on lopulta selkeästi näkyvissä saattaa vähän kaduttaa ihan kaikki tyytyminen...

Niin, onneksi ketään ei koskaan kaduta se täydellisyyden perässä juokseminen, kun hyvä ei kelvannut. Ja käteen jäi... nada.

Väänsit tuon sitten noin pienessä katkeroituneessa päässäsi :')