Miten joku voi tyytyä johonkin ihmiseen?
Olen täältä lukenut, että jotkut tyytyvät. Miten? Sehän on valehtelua. Ja vielä oikein pahimman laatuista.
Kommentit (103)
Kumppanissa johon tyydytään on jotain mitä haluataan (kumppanissa itsessään tai häneen liittyen), mutta myös jotain mitä ei haluta. Hänestä ei kokonaisuudessaan pidetä, siis häntä ei rakasteta ja/tai hän ei sytytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla ei ole jonoksi asti kosijoita, joten on otettava se, mitä saa.
Tää oli hauska! :D :D,
Pakko ottaa se minkä saa!!!
Kuka teitä pakottaa? Minua ei ainakaan tule kukaan pakottamaan yhtään mihinkään.
Pakko ottaa - no kyllä kai jos niin epätoivoinen on ettei pysty omillaan elämään. Surkea elämä kyllä, molemmila tavoilla. Onko noin epätoivoisia todella olemassa? Naisiakin?
On niin järkyttävän hauskaa elellä yksin, kun kavereilla kaikilla on jo vauvat.
Kannattaa varmaan alkaa elää sitä omaa elämää ja lopettaa sen murehtiminen mitä kaverit tekee.
Vierailija kirjoitti:
Luulen että kaikki ihmiset tyytyvät toisiinsa jossain suhteessa ennemmin tai myöhemmin. Ei ole olemassa ihmistä, joka on joka ulottuvuudella juuri ihanteidesi ja arvojesi kaltainen. Jos on, niin tällainen illuusio särkyy viimeistään alkuhuuman psykoottisen vaiheen jälkeen.
Se on eri asia. Sitä ei koeta tyytymisenä vaan normaalina elämään kuuluvana asiana, eikä olla koskaan oletettukaan toisen olevan täydellinen. Tyytyminen taas on.... no, tyytymistä.
Toiset elää elämänsä pilvilinnoissa, toiset ovat oppineet realisteiksi kantapään kautta. Kummallakin ihmisryhmällä on oikeus tehdä omat valintansa.
Vierailija kirjoitti:
Tai ehkä tyytyminen tarkoittaa, että itsestä on suhteellisen korkeat kuvitelmat ("huononakin"!) ja toinen ei ole NIIHIN nähden aivan riittävä, mutta hänestä hyötyy siinä määrin, että voi puhua "hyveellisyydestä"... tyytymisestä.
Itse asiassa sana kompromissi on kuvaavampi sanavalinta kuin hyveellisyys, mikä oli vähän vinoilua.
Jos on tyytynyt johonkin, niin sehän on vain väliaikainen suhde, kun koko ajan etsitään parempaa. Sitten, kun se parempi tulee vastaan, loppuu suhde sen toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Luulen että kaikki ihmiset tyytyvät toisiinsa jossain suhteessa ennemmin tai myöhemmin. Ei ole olemassa ihmistä, joka on joka ulottuvuudella juuri ihanteidesi ja arvojesi kaltainen. Jos on, niin tällainen illuusio särkyy viimeistään alkuhuuman psykoottisen vaiheen jälkeen.
On kylläkin kyse kunnioituksesta, sitä joko on tai ei ole.
95% miehistä olisi valinnut toisen naisen jos olisi saanut hänet.
Mitä ihmettä sinä höpötät nuori ihminen? Kun te naiset lopetatte joskus reissut Panamaan, te ymmärrätte totuuden tai olette yksin.
Vierailija kirjoitti:
En kanssa ymmärrä. Tulisi törkeä olo, jos tyytyisin johonkuhun.
Mulle tulisi ennenkaikkea pakokauhun omainen tunne että jään jostain tärkeästä paitsi ja tuhlaan ainoan elämäni johonkin mitä en oikeasti edes halua!
Vierailija kirjoitti:
95% miehistä olisi valinnut toisen naisen jos olisi saanut hänet.
Mistä niin päättelet? Jos sinä olisit niin tehnyt, niin miksi oletat että lähes kaikki muutkin olisivat?
Vierailija kirjoitti:
95% miehistä olisi valinnut toisen naisen jos olisi saanut hänet.
Tarkoittaako tämä että naiset valitsee ja miehet ottaa mitä sattuu saamaan?
Vierailija kirjoitti:
Toiset elää elämänsä pilvilinnoissa, toiset ovat oppineet realisteiksi kantapään kautta. Kummallakin ihmisryhmällä on oikeus tehdä omat valintansa.
No jotkut ihan oikeasti elää elämänsä sen kumppanin kanssa jonka aidosti ovat halunneetkin. Miksi oletat ettei tällaisia suhteita olisi ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
95% miehistä olisi valinnut toisen naisen jos olisi saanut hänet.
Tarkoittaako tämä että naiset valitsee ja miehet ottaa mitä sattuu saamaan?
Miehet ottaa sen jonka saavat. Ja suurimmalla osalla miehistä ei ole paljon valinnanvaraa.
Vierailija kirjoitti:
Luulen että kaikki ihmiset tyytyvät toisiinsa jossain suhteessa ennemmin tai myöhemmin. Ei ole olemassa ihmistä, joka on joka ulottuvuudella juuri ihanteidesi ja arvojesi kaltainen. Jos on, niin tällainen illuusio särkyy viimeistään alkuhuuman psykoottisen vaiheen jälkeen.
Ei niitä tarvittavia ominaisuuksia voi mitenkään listata. Kyse on ennenkaikkea tunteesta. Joku voi olla täysin ihanteeni ja arvoni täyttävä, mutta tunne silti puuttuu. Joku taas ei täytä paperilla kriteerejäni, mutta vetovoima voi silti olla huumaava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
95% miehistä olisi valinnut toisen naisen jos olisi saanut hänet.
Tarkoittaako tämä että naiset valitsee ja miehet ottaa mitä sattuu saamaan?
Miehet ottaa sen jonka saavat. Ja suurimmalla osalla miehistä ei ole paljon valinnanvaraa.
Eli miehet ovat sillä tavalla heikkoja etteivät pärjää yksin? Joku nainen on oltava, se kenelle nyt sattuu kelpaamaan?
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin olisin yksin kuin tyytyisin. En pystyisi edes kuvittelemaan minkäänlaista fyysistä kanssakäymistä jos en tuntisi aidosti voimakasta vetoa toiseen. Rakastumisen tunne on huumaavan ihana. Tietenkin se laimenee suhteen jatkuessa, mutta jos kohde on oikea, se muuttuu aidoksi rakkaudeksi ja kumppanuudeksi. Jos ei, niin ainakin itseäni inhottaisi elää ihmisen kanssa jota kohtaan en tuntisi mitään. En näe järkeä. Rakastan edelleen miestäni 23 vuoden jälkeen. Jos en rakastaisi, en pysyisi tässä liitossa.
Olen sinkku, koska en tyydy ihmiseen, johon en ole ihastunut/rakastunut.
Muissa asioissa voin tyytyä. Kurjaan työpaikkaan, tyydyttäviin kavereihin jne, mutta parisuhde olisi mulle se ykkönen.
Vierailija kirjoitti:
Käsitän tyytymisen siten, että ymmärtää sekä elämän että itsensä rajallisuuden. Ei voi saada aina kaikkea, mitä tahtoo ja tyytyy parhaaseen mahdolliseen vaihtoehtoon, vaikka se ei olisi juuri se unelmien vaihtoehto. Tyytyminen ei siten ole vain "kenen tahansa" huolimista, vaan realistisesti parhaan huolimista, ainakin sillä hetkellä, sen hetken riskiarvioilla. Ihan turha odottaa loputtomiin täydellisyyttä. Vuodet loppuvat.
En mä mitään täydellistä ihmistä odotakaan! Odotan tapaavani jonkun, jota kohtaan on vahvoja tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
95% miehistä olisi valinnut toisen naisen jos olisi saanut hänet.
Tarkoittaako tämä että naiset valitsee ja miehet ottaa mitä sattuu saamaan?
Miehet ottaa sen jonka saavat. Ja suurimmalla osalla miehistä ei ole paljon valinnanvaraa.
Eli miehet ovat sillä tavalla heikkoja etteivät pärjää yksin? Joku nainen on oltava, se kenelle nyt sattuu kelpaamaan?
Näitä löytyy ihan yhtä lailla niin miehistä kuin naisistakin.
Aloin seurustelemaan hyvin nuorena. Lopulta kaikki oli vain tyytymistä, mitään intohimoa en kokenut missään vaiheessa. Erottiin ja nyt olen suhteessa, joka ei ole tyytymistä. Kaikki asiat suhteessamme ei ole ruusuisia, mutta sen kestää paremmin, kun on oikeasti rakkautta ja intohimoa. Jälkikäteen ajatellen aloin seurustelemaan liian nuorena.