Toivotko lapsellesi saman tasoista koulutusta kuin omasi
Kommentit (62)
Saavat tehdä itselleen oikeat tai väärät päätökset, ei kuulu toisten ihmisten asiat minulle.
Tein itselleni seuraa, eli toivottavasti matala koulutus että jää mahdollisimman paljon aikaa emällekin.
Vierailija kirjoitti:
Toivoin parempaa.
Paljonko töitä olet valmis tekemään koulutuksesi eteen?
Ihan saavat itse päättää. Toki toivon molempien kouluttautuvan niin, että elättävät itsensä, se onnistuu ihan amiksellakin.
Tohtori, DIn vaimo
Ei se vanhemmasta kiinni ole saavatko päättää itse vai eivät :DD
Alkoi lisääntymään heti yläasteella, kun nukkeleikit ovat aina olleet mieluisia ja naisen elämä alkaa vasta lisääntyessä. Omapahan on asiansa.
Meillä on molemmat vanhemmat akateemisia ja lasta on pyritty kasvattamaan siten, että ymmärtää, että sama elintaso vaatii akateemista koulutusta. Jos haluaa jättää jotain elintasosta pois, sitten voi tyytyä heikompaan koulutukseen.
Juu-u. Kesken jäänyt siivojakoulu, kun pullautin hänet maailmaan...
Totta kai pidän huolen, että hommaavat kykyjensä mukaisen maksimikoulutuksen. Se nimenomaan kuuluu juuri minulle.
16-vuotiaana kampaajan työ kuulostaa varmasti mukavammalta kuin vaikkapa veroasiantuntijan, mutta 10 v päästä tilanne on jo tosi toinen.
Vierailija kirjoitti:
Ei se vanhemmasta kiinni ole saavatko päättää itse vai eivät :DD
Kyllä se kuule monella on
Vierailija kirjoitti:
Saavat tehdä itselleen oikeat tai väärät päätökset, ei kuulu toisten ihmisten asiat minulle.
Hyvin sanottu! Ohjailla voi..
Itse mietin joskus lääkärin ammattia, -juuei. Sitten hammaslääkärin -juuei sekään (vanhemmat näitä suositteli... )
Läksin sit lukemaan IT/ATK - "tulevaisuuden ala". Mun tulevaisuus on kyllä... Mut harmittaa, kun en aikoinaan lukenut IBI:ä, muuta kuin sen yhden pakollisen kurssin, mistä sain sit Erkkarin :)
(IBI = ihmisen biologia)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se vanhemmasta kiinni ole saavatko päättää itse vai eivät :DD
Kyllä se kuule monella on
Voitko selittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saavat tehdä itselleen oikeat tai väärät päätökset, ei kuulu toisten ihmisten asiat minulle.
Hyvin sanottu! Ohjailla voi..
Itse mietin joskus lääkärin ammattia, -juuei. Sitten hammaslääkärin -juuei sekään (vanhemmat näitä suositteli... )
Läksin sit lukemaan IT/ATK - "tulevaisuuden ala". Mun tulevaisuus on kyllä... Mut harmittaa, kun en aikoinaan lukenut IBI:ä, muuta kuin sen yhden pakollisen kurssin, mistä sain sit Erkkarin :)
(IBI = ihmisen biologia)
Muistan yläasteelta gallupin jossa kysyttiin mikä sinusta tulee isona. Lähes 100% vastasi lääkäri.
Kuinkahan paljon vanhemmat painostaisivat jälkeläisiään jos lääkärin ammatti olisi yhtä arvostettu ja palkattu kuin siivooja? Eivätkö he kuitenkin painosta vain koska haluavat lapsensa tekevän itselleen mieluisat päätökset :D
Toinen valmistunut toinen yliopistossa. Korkeammalle tähtäävät kuin minä ja siitä olen erittäin iloinen.
Koska päätä riittää ja halua, kannustan etenemään niin pitkälle kuin mahdollista.
Itselläni kolme tutkintoa mutta ei yliopistosta. Kaikki omaan alaani liittyviä syventävia opintoja.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai pidän huolen, että hommaavat kykyjensä mukaisen maksimikoulutuksen. Se nimenomaan kuuluu juuri minulle.
16-vuotiaana kampaajan työ kuulostaa varmasti mukavammalta kuin vaikkapa veroasiantuntijan, mutta 10 v päästä tilanne on jo tosi toinen.
No minä olen 30v ja olen opiskellut ensimmäistä tutkintoa 10v. Miksi kevyt ja leppoisa työ olisi tämän ikäisestä kauhistus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoin parempaa.
Paljonko töitä olet valmis tekemään koulutuksesi eteen?
mitv? Mulla on 2 koulutusta.
Olen tietysti ylpeä, jos hänestäkin tulee tuplamaisteri, mutta yksikin akateeminen tutkinto riittää mulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se vanhemmasta kiinni ole saavatko päättää itse vai eivät :DD
Kyllä se kuule monella on
Voitko selittää?
Otetaan tästä vaikka esimerkiksi me ja meidän naapurimme.
Me olemme akateeminen perhe, naapurit ovat duunariperhe. Meillä on samanlaiset lapset, molemmilla on seiskapuolen lapsi ja ysipuolen lapsi. Molemmilta toinen meni amikseen, toinen lukioon.
Amiksen jälkeen meidän lapsi jatkoi AMKiin. Naapureiden lapsi on osa-aikaisesti kaupan kassalla. Lukiosta meidän lapsi jatkoi heti papereilla yliopistoon. Naapureiden lapsi tuumi, että hän ei halua enää opiskella ja aikoo pitää välivuoden.
Erilaiset taustat, erilainen panostaminen lapsiin, erilaiset ratkaisut.
Itse AMK insinööri, vanhempi muksu jo yliopistossa ja nuorempi aikoo amikseen.
Kunhan tekevät itselleen oikeat päätökset niin se riittää minulle.