Koulukiusatut, missä ammatissa olette ja

Olen laboratoriohoitaja ja paljon potilaiden kanssa tekemisissä.En siis jäänyt kiinni ihmispelkoon,mitä kiusaaminen,siis henkinen väkivalta aiheutti.Kiusaajista kaksi miespuolista näyttää aika surkeilta,kun heitä jossain näkee,yksi yhtä veemäiseltä kuin silloinkin..En ole tekemisissä,mutta kesti kauan käsitellä heitä kohtaan tuntemani viha.Kiusaaminen on pahimmanlaatuista henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa,josta pitäisi tehdä poliisitutkinta.Kiusaaminen aiheuttaa mielisairauksiakin toisilla ja itsemurhia/koulusurmia.

Eli ollut niin kauan masentunut kuin muistan. Nyt elämänsyrjässä jälleen ja kohti tulevaisuutta.



n32

Olen aika kylmä ihminen työelämässä, en siviilissä. Nauran mielessäni kun näen, että se "kiusaajataso" on alaisiani, saan parempaa liksaa, ja saan päättää heidän tulevaisuudestaan työn osalta. Yt-neuvotteluja kun käydään taas kerran tässäkin lafkassa. Ähä, ähä, voitin teidät - you are fired!

Ehkä joskus "aiheutin kiusaa" kiusaajilleni, kun minusta tulikin sitten nätti ja "haluttu" aikuinen nainen, mutta sitten minä kohtelin heitä bileissä/baarissa kuin "alinta pohjasakkaa". Tuntu hyvälle, prkl!!!!



Muuten koulukiusaaminen teki minustakin vahvan ja hyvällä itsetunnolla varustetun ihmisen. Tai jotenkin vain käänsin sen kaiken paskan voitoksi.

Ehkä joskus "aiheutin kiusaa" kiusaajilleni, kun minusta tulikin sitten nätti ja "haluttu" aikuinen nainen, mutta sitten minä kohtelin heitä bileissä/baarissa kuin "alinta pohjasakkaa". Tuntu hyvälle, prkl!!!!

Muuten koulukiusaaminen teki minustakin vahvan ja hyvällä itsetunnolla varustetun ihmisen. Tai jotenkin vain käänsin sen kaiken paskan voitoksi.

ja pystyisin varmaan aiheuttamaan harmia heille täällä töissäkin, mutta ei tulisi mieleenikään tehdä niin.

se yrittäjä

että en ole kokemuksieni jälkeen oikein koskaan pystynyt sosiaalisesti sopeutumaan mihinkään ympäristöön. En yksinkertaisesti luota ihmisiin.



Toisaalta olen sen riekaleisenkin työurani aikana pystynyt erittäin hyviin työsuorituksiin, joiden ansiosta voin välillä kotona huoneesta toiseen hiipiäkin ilman pelkoa taloudellisen tilanteen heikkenemisestä.



Minut on joskus rankattu oman alani kärkikaartiin Suomessa julkisessa kyselyssä, joten osaamisesta riekaleinen työhistoriani ei ole kiinni.

Elämänkokemusta on takana, en ole jäänyt kotona nyhjääväksi pelokkaaksi hiirulaiseksi, mutta silti olen pohjimmiltani todella epävarma itsestäni. Työhaastattelut ovat minulle vaikeita paikkoja, menen niihin valmiiksi asenteella, että ei minua kuitenkaan haluta palkata. Vaikka elämänkokemukseni ovat osoittaneet muuta, niin minun on yhä vaikea uskoa, että minusta pidettäisiin tai että voisin onnistua missään.



Itseäni ei harmita, että en ole työssäni päässyt toteuttamaan lahjojani täysillä, mutta sukulaiset jaksavat yhä usuttaa minua opiskelemaan pidemmälle. He eivät tajua, että olen liian epävarma nykyistä vastuullisempaan työhön.

Olen aika kylmä ihminen työelämässä, en siviilissä. Nauran mielessäni kun näen, että se "kiusaajataso" on alaisiani, saan parempaa liksaa, ja saan päättää heidän tulevaisuudestaan työn osalta. Yt-neuvotteluja kun käydään taas kerran tässäkin lafkassa. Ähä, ähä, voitin teidät - you are fired!

miten pystytte hyödyntämään asemaanne kiusaajianne kohtaan??

En ole tavannut entisiä kiusaajiani työelämässä, ja tuskin tapaankaan.

Ja toivottavasti niillä menee huonosti!

kaksi on kuollut, onneksi.

Toinen kuoli liikenneonnettomuudessa ja toinen hyppäsi kerrostalonkatolta itse.

Yksi on tarjoustalossa töissä.

Työelämässä en ole kiusaajia tavannut. Luokkakokouksessa olin, mutta sieltä puuttuivat pahimmat kiusaajat.



Haluaisin kertoa heille, mitä tuhoa kiusaamisellaan tekivät. Nyt nelikymmpisenä sairastuin masennukseen ja voin todella huonosti. Nyt en enää pelkää heitä, eivätkä he voisi enää kiusata minua.

ja vaikka ehkä joskus pystyisin hyödyntämään asemaani kiusaajiani vastaan, en alentuisi tekemään sellaista. MINÄ en ole ääliö, vaikka he olivatkin. Mutta eipä heitä juuri täällä näykään.

Olen pystynyt kääntämään kiusaamiskokemukset henkiseksi vahvuudeksi. Esimerkiksi tyhmäpaineenkin alla uskallan pitää omat mielipiteeni, jos katson ne perustellusti oikeiksi. Ja uskallan sanoa ääneen ajatukseni.



On ihan sama mitä muut minusta ajattelevat, koska tiedän, että kaikkia ei voi koskaan miellyttää. Aina on joku, joka saattaa katsoa kieroon milloin mistäkin syystä. En välitä sellaisesta.



Kiusaaminen teki minusta rohkean ihmisen. En kummemmin jännitä esiintymistä enkä arastele minkäänlaisia ihmisiä. Olen myös oppinut ymmärtämään erilaisuutta: en heti tuomitse ulkonäön perusteella ja olen valmis kuuntelemaan erilaisia näkemyksiä elämästä ja maailmasta. Haluan tutustua ihmiseen kulissien takana.



Työssäni kykenen myös paremmin ymmärtämään kiusattuja ja syrjittyjä oppilaita. Olen meidän koulussa se, joka pitää nollatoleranssia kiusaamisen suhteen. Älähdän ja puutun heti, jos kiusaamista havaitsen. Ja yritän tukea enemmän niitä arkoja ja syrjäänvetäytyviä tapauksia. Nostan näitä asioita säännöllisesti esille opettajainhuoneen keskusteluissa ja vanhempainilloissa.



Kiusaajiin en sen kummemmin ole pitänyt yhteyttä. Kävin yläastetta isossa koulussa (lähes 1000 oppilasta), joten kaikkia kiusaajia en edes tuntenut. Koska en yläasteella suostunut siihen ainoaa tytölle hyväksyttyyn rooliin eli hiuksia tupeeraavaksi teinipissikseksi, olin melkein koko koulun silmätikku, joten tönimistä ja huutelua, syrjimistä, jopa seksuaalista häirintää esiintyi monelta taholta.



Meidän luokalla olleista kiusaajista yhdestä on tullut siivooja, kolmen lapsen yh, joka lapsella eri isät. Näin kuulin.

ole tavannut kiusaajiani ylä-asteaikojen jälkeen. En pystyisi olemaan objektiivinen, jos joutuisin työni puolesta tekemisiin.

Mä en kostais kiusaajalleni vaikka pystyisinkin. Se tekis minusta aivan yhtä pienen ihmisen kuin hänkin. Tietenkään en valitsis häntä työhaastattelussa ym. mut ensisijaisesti siitä syystä, että tuollainen ihminen on riski työyhteisössä enkä mä sitä riskiä halua ottaa kaikkien hyvinvoinnin vuoksi.



Mä en tiedä mitä noille kiusaajille kuuluu nykyään eikä kiinnosta. Mä olen jatkanut elämääni eteenpäin ja antanut anteeksi.Suosittelen samaa kaikille. Ja ammattini puolesta toimin luonnonvara-alalla.

En mä halua kostaa kenellekään mitään. Kiusaajat eläköön omaa elämäänsä ja mä elän omaani. Työssä mulla on nollatoletanssi kiusaamisella ja meidän porukka tietää sen jo :).

ulkomailla. En "hyödynnä" asemaani kiusaajiani kohtaan mitenkään, paitsi ehkä siten, että minulla menee huomattavasti paremmin kuin heillä kaikilla elämän osa-alueilla...

tiedottaja.

Koulussa minua kiusanneet henkilöt eivät kiinnosta minua pätkänkään vertaa.

ja kiusaajat ovat työttömiä luusereita pienessä kotikaupungissani