Sain muljautettua erittäin heikon itsetunnon hyväksi suunnilleen viikossa
Olin huomiota, hyväksyntää ja olemassaolon oikeutusta kerjäävä ihminen. Ajattelin aina että mitä minun pitäisi olla että muut pitäisivät minusta. Toisten ihmisten mielipiteet määräsi ihmisarvoni täysin. Elin jatkuvassa syyllisyydessä, koska koin tekeväni virheitä ihan jatkuvasti. Hyväksyin huonoa kohtelua osakseni ja pidin itseäni kaikkien alamaisena. En elänyt sitä elämää mitä olisin halunnut. Tunteeni ja tarpeeni olivat merkityksettömiä.
Sitten tajusin, että minä olen oikeasti hyvä ja taitava tyyppi. Minussa on puutteita, mutta ei sen enempää kuin kenessäkään muussakaan. Minulla on taitoja ja ominaisuuksia joista olen ylpeä. Luonteeni on okein hyvä. Kukaan muu ei määritä minun arvoani. Poistin somesta ja yhteystiedoista kaikki toksiset ihmiset. Noin viikon ajan tankkasin positiivisuutta ja hyväksyntää sekä tutustuin itseeni. Otin omat tunteet ja tarpeet tärkeiksi. Muut huolehtikoot itsestään.
Esimerkkinä keskenjäänyt projekti: Aiemmin olisin soimannut itseäni siitä, että en taaskaan saanut mitään loppuun. En osannut mitoittaa ajan- ja energiankäyttöäni oikein. Olen luuseri joka ei pysty mihinkään. Kurkkua kuristaa nähdä projekti keskeneräisenä muistutuksena kelvottomuudestani. Nykyään ajattelen, että annanpa tuon olla tuossa niin kauan, kunnes päätän joko tehdä sen loppuun tai sitten korjaan sen pois.
Elämä on aika makeeta nykyään.
Kommentit (25)
Minä saavutin saman kahdessa tunnissa kun älysin käydä kaljakaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Hieno juttu. Osaispa itsekin.
Omalla kohdalla se vaati tietynlaisen pohjakosketuksen. Olin niin kyllästynyt itseeni ja elämääni, että olin valmis kokeilemaan ihan mitä tahansa. Jostain kumman syystä kaikki periaatteessa tietämäni hyvän itsetunnon rakennuksen ohjeet lähtikin avautumaan ja uppoamaan tajuntaan. Lakkasivat olevasta pelkkiä kliseisiä latteuksia. Toivottavasti löydät oman reittisi! Kerron heti jos keksin jonkun hyvän niksin.
Hyvä! Muista, että myös meillä kaikilla joilla on hyvä itsetunto tulee hetkiä jolloin joku (tai välillä kaikki) on pielessä. Se ei tarkoita, että nyt itsetunto on taas hävinnyt vaan, että nyt on huono hetki ja pitää tehdä jotain. Onnistumisen kokemukset ja ulkonäön kohennukset yleensä auttaa. Myös muiden kehut, siksi itse kehun aina muita , kun siihen on tilaisuus. Koskaan ei tiedä kuka sitä tarvitsee juuri silloin.
Hyvä että sait paremman fiiliksen!
Sinussa tapahtui kvanttimuutos, hienoa! Tajusit tärkeän totuuden, mielesi vapautui taakasta ja sait tilalle täydellisen rakkauden kokemuksen.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä! Muista, että myös meillä kaikilla joilla on hyvä itsetunto tulee hetkiä jolloin joku (tai välillä kaikki) on pielessä. Se ei tarkoita, että nyt itsetunto on taas hävinnyt vaan, että nyt on huono hetki ja pitää tehdä jotain. Onnistumisen kokemukset ja ulkonäön kohennukset yleensä auttaa. Myös muiden kehut, siksi itse kehun aina muita , kun siihen on tilaisuus. Koskaan ei tiedä kuka sitä tarvitsee juuri silloin.
Hyvä että sait paremman fiiliksen!
Hyvä muistutus, kiitos! Uskoisin, että nämä hetket ovat sitten sellaisia -Jahas, tällainen päivä tänään. välillä näin -tyyppisiä eivätkä riipaise enää sielusta asti.
Muiden kehuminen on ihanaa nyt kun on mistä antaa.
Vierailija kirjoitti:
Sinussa tapahtui kvanttimuutos, hienoa! Tajusit tärkeän totuuden, mielesi vapautui taakasta ja sait tilalle täydellisen rakkauden kokemuksen.
Enpä ole kuullut tuota sanaa aiemmin, mutta niin taisi käydä! Luenpas tästä lisää. Kiitos.
Täällä myös on noussut suorastaan kohisten.
Sain putken poikki ja darra alkaa helpottamaan.
Kuormittaa psyykettä aika raskaasti moinen touhu.
[Tutkimuksissa ihmiset ovat kuvailleet muutosta tunteeksi siitä, että saa yhtäkkiä selville jonkin tärkeän totuuden. Moni kuvailee kvanttimuutosta eräänlaiseksi mielen taakasta vapautumiseksi ja täydellisen rakkauden kokemukseksi. Monelle kokemus on hämmentävä. Sen sanoittaminen voi tuntua vaikealta.]
Kuvailin itse tätä tapahtumaa hämmentyneenä, että mitäs nyt kun valtavan suuri sektori yhtäkkiä kuopaistiin pois elämästä (eli paha olo yms). Mietin, että voiko näin hyvä olla tottakaan. Kuvailin tuntevani kohdentamatonta voimakasta kiitollisuutta kun en muuten osannut. Kvanttimuutos! Mikä ihana sana. Ap
Nietzscheä lukemalla saa hyvän itsetunnon, kunhan skippaa ne ulimieskohdat.
Hyvän itsetunnon saa olemalla hyvä tyyppi paitsi muille myös itselleen ja deletoimalla lähipiiristä paskiaiset
Hienoa. Miten neuvoisit myös muita pääsemään alkuun? Millä tavoin tankkasit positiivisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Hienoa. Miten neuvoisit myös muita pääsemään alkuun? Millä tavoin tankkasit positiivisuutta?
Itse pääsin alkuun sillä, että päätin hylätä ajatuksen siitä, että osaan ratkaista tämän tilanteen niillä uskomuksilla ja tiedoilla mitä minulla oli. Tapahtui paremman sanan puutteessa nöyrtyminen, jolloin myönsin kipeät tosiasiat (esim hyväksynnän hakemisen tarpeen). En ollut aiemmin häpeältäni kehdannut myöntää sitä edes itselleni. Luulin olevani vahva ja ylpeä. Heikkous oli kiellettyä.
Tämän jälkeen aloin miettiä omia käsityksiäni itsestäni uudelleen. Esim jos ystäväni sanoisi minulle mokanneensa ja ruoskivansa itseään samoin kuin minä tein, olisin kauhuissani. Suhtauduin itseeni kuten ystävään ja puhuin samoin kuin olisin puhunut ystävälle. Tai jos ystävä antaisi kohdella itseään kuten minä annoin, miten neuvoisin häntä? Tämä sai minut poistamaan ihmisiä elämästäni. Katson itseäni peilistä yhtä kriittisesti kuin katson ystävää. Eli en lainkaan kriittisesti. Näen ihmisen josta välitän, en pelkkää pintaa.
Tutustuin myös lapsuuteeni liittyviin traumoihin ja etsin selityksiä sieltä. Myötätunto pientä lasta (itseäni) kohtaan lisäsi voimaa ja kykyä kohdata menneisyyteni uudelleen aikuisena. Päästin sisäisestä lapsestani irti ja jätin hänet menneisyyteen. Hyväksyn, että lapsuus oli ja meni. Nyt voin tehdä asioille jotain vain tässä hetkessä.
Aloin myös tunnistaa ja hyväksyä kiellettyjä ja tukahdutettuja tunteitani. Opettelin tekniikoita ja luin aiheesta paljon.
Tilanne lähti etenemään kuin vierivä kivi ja ahmin tietoa, sekä pohdin asioita niin paljon, että iltaisin olin aivan uupunut ja nukahdin illalla rättiväsyneenä syvään uneen. Sitten se tapahtui. Yhtäkkiä tajusin, että elämässäni jäljellä olevat haasteet ja ongelmat ovat selvitettävissä tai ne eivät määritä minua. Tuntuu, että näen väritkin kirkkaampana ja olo on valoisa ja kevyt. On aivan mahtavaa tehdä arkisia asioita tällä uudella ymmärryksellä. Olin viikonloppuna juhlissa, enkä kokenut sosiaalista ahdistusta kun jäin hetkeksi yksin. Olin vain ja katselin ympärilleni. En paennut puhelimeen tai vessaan kuten yleensä. Nyt koen olevani vapaa järjestämään elämäni uudelleen enkä malta odottaa tulevaisuutta
Ap lisää, että puolisokin on huomauttanut, että kannan itseni ihan eri tavalla. Tunnun eriltä. Ja hän sanoi myös aavistavansa, että muutos on pysyvä.
Vierailija kirjoitti:
Ap lisää, että puolisokin on huomauttanut, että kannan itseni ihan eri tavalla. Tunnun eriltä. Ja hän sanoi myös aavistavansa, että muutos on pysyvä.
Kuinka kauan muutoksesta on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap lisää, että puolisokin on huomauttanut, että kannan itseni ihan eri tavalla. Tunnun eriltä. Ja hän sanoi myös aavistavansa, että muutos on pysyvä.
Kuinka kauan muutoksesta on?
Muutama kuukausi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap lisää, että puolisokin on huomauttanut, että kannan itseni ihan eri tavalla. Tunnun eriltä. Ja hän sanoi myös aavistavansa, että muutos on pysyvä.
Kuinka kauan muutoksesta on?
Muutama kuukausi
Tarkistin merkintäni ja näyttäisi olevan sittenkin vain reilu kuukausi. Yllätyin, että noinkin vähän aikaa. Ap
Myöntämällä asiat vapautuu. Moni luulee olevansa rehellinen ja avoin muttei ole vain myöntänyt pineyttään.
Hieno juttu. Osaispa itsekin.