Lue keskustelun säännöt.
Sain muljautettua erittäin heikon itsetunnon hyväksi suunnilleen viikossa
14.06.2022 |
Olin huomiota, hyväksyntää ja olemassaolon oikeutusta kerjäävä ihminen. Ajattelin aina että mitä minun pitäisi olla että muut pitäisivät minusta. Toisten ihmisten mielipiteet määräsi ihmisarvoni täysin. Elin jatkuvassa syyllisyydessä, koska koin tekeväni virheitä ihan jatkuvasti. Hyväksyin huonoa kohtelua osakseni ja pidin itseäni kaikkien alamaisena. En elänyt sitä elämää mitä olisin halunnut. Tunteeni ja tarpeeni olivat merkityksettömiä.
Sitten tajusin, että minä olen oikeasti hyvä ja taitava tyyppi. Minussa on puutteita, mutta ei sen enempää kuin kenessäkään muussakaan. Minulla on taitoja ja ominaisuuksia joista olen ylpeä. Luonteeni on okein hyvä. Kukaan muu ei määritä minun arvoani. Poistin somesta ja yhteystiedoista kaikki toksiset ihmiset. Noin viikon ajan tankkasin positiivisuutta ja hyväksyntää sekä tutustuin itseeni. Otin omat tunteet ja tarpeet tärkeiksi. Muut huolehtikoot itsestään.
Esimerkkinä keskenjäänyt projekti: Aiemmin olisin soimannut itseäni siitä, että en taaskaan saanut mitään loppuun. En osannut mitoittaa ajan- ja energiankäyttöäni oikein. Olen luuseri joka ei pysty mihinkään. Kurkkua kuristaa nähdä projekti keskeneräisenä muistutuksena kelvottomuudestani. Nykyään ajattelen, että annanpa tuon olla tuossa niin kauan, kunnes päätän joko tehdä sen loppuun tai sitten korjaan sen pois.
Elämä on aika makeeta nykyään.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanhana?
30+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanhana?
30+
Sitä sanotaan aikuistumiseksi. Mm. Arnett (2000) on kuvannut tätä pitkittyneen nuoruuden tai muotoutuvan aikuisuuden aikaa, jopa 30 v saakka, ajaksi jolloin aikuisuuteen siirtyminen voidaan määritellä 3 pääkriteerin avulla:
vastuun ottaminen omasta itsestä, itsenäinen päätöksenteko ja taloudellinen itsenäisyys ( Nurmi ym. 2015, 178; Ihmisen psykologinen kehitys).
Olet malliesimerkki tästä siirtymästä. Onneksi olkoon!
Pahinta tuossa hyväksynnän pakonomaisessa hakemisessa on se, että käyttäytyessään näin ihminen tekee itsestään toisten silmissä lähinnä rasittavan ja vaikean. Itsenäiset ihmiset ovat paljon miellyttävämpää ja kevyempää seuraa. Pyrkiessään miellyttämään kaikkia ihminen ottaa itselleen tehtävän, joka on tuomittu alusta saakka epäonnistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Pahinta tuossa hyväksynnän pakonomaisessa hakemisessa on se, että käyttäytyessään näin ihminen tekee itsestään toisten silmissä lähinnä rasittavan ja vaikean. Itsenäiset ihmiset ovat paljon miellyttävämpää ja kevyempää seuraa. Pyrkiessään miellyttämään kaikkia ihminen ottaa itselleen tehtävän, joka on tuomittu alusta saakka epäonnistumaan.
Kyllä. Tosin tämä ja moni muu asia on niin häväistyjä heikkouksia, että ihmisillä itsellään saattaa mennä koko elämä etteivät tiedosta tätä itsessään. Ja se mitä et tiedosta, et voi tunnustaa. Mitä et tunnusta et voi korjata. Siksi toisten ihmisten traumoja, heikkouksia, ongelmia, vääriä tunteita jne ei pitäisi tuomita niin raa-alla ja julmalla tavalla mitä täälläkin usein näkee. Defenssit hautaavat ne tiedostamattomiin.
Kuinka vanhana?