Miten teidän teini-ikäiset on reagoineet vanhempien eroon?
Hirvittää, miten teinit tulee reagoimaan. Tuleeko paljon kuohuntaa asian suhteen.
Kaikki kokemukset kiinnostaa. Myös ne, jos sinä olet ollut teini, kun vanhempasi erosivat. Miten on mennyt? Miltä se tuntui, miten reagoit?
Kommentit (12)
Itse olin tyytyväinen kun vanhempani erosivat, ei tarvinnut enää katsoa sitä riitelyä. Välit isään jäivät etäisiksi, käytiin siellä kyllä joka viikko mutta se oli todella tylsää koska isä tykkäsi lähinnä nukkua darraansa pois ja nuorena teininä siellä käyminen oli erittäin pitkästyttävää. Isän kuolemakaan ei tuntunut oikein miltään.
Erittäin vaikea ja herkkä ikä usein teinillä. Voi sattua pahastikin, jos ero tulee puskista. Kokemusta on läheiseni vanhempien erosta.
Toinen vanhemmista löysi uuden. Se oli vaikea pala. Katkeruutta ja vihaa vuosikausia.
Toivottavasti joskus antaa anteeksi.
Olihan se aika yllättävää, mutta onneks saatiin tietää silleen sillon ku se vaihtoehto oli harkinnassa, eikä vasta sitten kun oli päätetty. Kyllä sen kitkan vanhempien välillä huomaa, niin hyvä että siitä myös puhuttiin, eikä vaan oltu hiljaa.
Esikoinen 16 v tuli vihaiseksi minua kohtaan. Minä halusin eron. Keskimmäinen 14v oireili. Opettaja huomasi, että on mennyt hiljaiseksi ja vakavaksi. Oli koulussa palaverikin ja poika kävi muutaman kerran koulukuraattorin luona. Itse en kotona huomannut muutosta kuopus 12 v ei reagoinut näkyvästi ainakaan.
Kaikki tuo on takana. Lasten oireilu johtui todennäköisesti isästä. Isä hylkäsi heidät eron jälkeen. Kaikki lapseni ovat poikia. Erosta jo vuosia. Kaikki on nyt hyvin. Tiedän lasten kaipaavan isäänsä. Isä ei ole tekemisissä.
Kannattaako kuitenkin odottaa siihen asti että lapset muuttaa kotoa pois ja miettiä sitten sitä eroa, suhde muuttuu tietysti paljon kun olette vaan kaksin...
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako kuitenkin odottaa siihen asti että lapset muuttaa kotoa pois ja miettiä sitten sitä eroa, suhde muuttuu tietysti paljon kun olette vaan kaksin...
Ei todellakaan. Olen tuo vastaaja 5. Esikoinen ehti kysyä ennen eropäätöstä minulta, että miksi ette eroa. En osannut vastata, mutta tuosta eroajatus tavallaan lähti. Kyllä lapset huomasi suhteen tilan. Meillä ei riidelty ollenkaan. Meillä ei puhuttu. Ei viihdytty samassa huoneessa, ei nukuttu yhdessä. Niin kylmä ilmapiiri.
Exän isyyttä yritin tukea avioliitossa. Ei osannut olla isä eikä puolisokaan. Itsekkyys ja töykeys oli niin vahvaa. Eron jälkeen lopetti isänä olon.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako kuitenkin odottaa siihen asti että lapset muuttaa kotoa pois ja miettiä sitten sitä eroa, suhde muuttuu tietysti paljon kun olette vaan kaksin...
Jos minä saisin päättää, näin tehtäisiin. Mies ei halua. Haluaa elää omaa elämäänsä. Ei ole suostunut avaamaan mitä tarkoittaa käytännössä. On katsonut musiikkivideoita missä joku on kuollut 50+ vuotiaana. Ja nyt haluaa "loppuelämänsä" omistaa itselleen. (44v nyt)
On sanonut, että ero on varma asia. Ei rakasta minua enää.
Oma kokemus:
Olin äärimmäisen helpottunut. Olin jo vuosi nähnyt, että vanhemmat nippa nappa sietivät toisiaan. Se ei ollut kaunista katsottavaa ja kaikille oli helpotus, kun vihdoin saivat erottua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako kuitenkin odottaa siihen asti että lapset muuttaa kotoa pois ja miettiä sitten sitä eroa, suhde muuttuu tietysti paljon kun olette vaan kaksin...
Jos minä saisin päättää, näin tehtäisiin. Mies ei halua. Haluaa elää omaa elämäänsä. Ei ole suostunut avaamaan mitä tarkoittaa käytännössä. On katsonut musiikkivideoita missä joku on kuollut 50+ vuotiaana. Ja nyt haluaa "loppuelämänsä" omistaa itselleen. (44v nyt)
On sanonut, että ero on varma asia. Ei rakasta minua enää.
No sittenhän homma on selvä. Lapsillekin parempi, että tuossa tilanteessa erotaan eikä isää väkisin yritetä pakottaa suhteeseen, jota mitä ilmeisimmin ei enää ole. Lapset eivät ole tyhmiä ja tajuavat kyllä, jos vanhemmat eivät oikeasti halua olla yhdessä.
Lapset 12 Ja 15 olivat helpottuneita, koska eivät kestäneet isänsä huonoa käytöstä meitä kaikkia kohtaan: sitä ainaista valitusta kaikesta.
Kertoivat sittemmim isänsä olleen yllättynyt siitä miten nopeasti uusi nainen jätti, kun uudessa suhteessa alkoi samanlainen marmatus. Piti olla se ihana uusi suhde.
Kesti noin 5 vuotta ennenkuin lasten ja isän välit paranivat. Eivät valitettavasti koskaan oikein hyviksi.
Eikö kenelläkään ole mitään kokemuksia??