Esihenkilö helvetistä - kokemuksia pascimmista pomoista ikinä
Jaa anonyyminä , ilman tunnistettavuutta kokemuksesi paskimmista pomoistasi ikinä.
Kerro sensuroimatta kuinka puupää johtaa tiimiä ja alaisiaan.
Paljasta mikä jäi hampaankoloon.
Kommentit (82)
Noudatin ohjeita, toisin kun monet muut työntekijät, mutta se ei ollut esimiehen mielestä hyvä asia.
Vaati tekemään viikon ajan töitä ilmaiseksi, ja kun en suostunut, muutuin näkymättömäksi.
Olihan se mielenkiintoista aikaa.
Haukkuu alamaisia asiakkaiden kuullen.
Yritti pilkkoa kesälomani pitkin vuotta, kun muut saivat pitää yhtäjaksoisesti.
Tämä esitettiin ilmoitusluontoisena asiana, keskustelematta.
Soitteli kännisiä sössön sössönpuheluita työaikana ja seisoi viikonloppuisin sekaisin kuin seinäkello (meidän nuorien naistyöntekijöiden) kotiovien takana pimpottelemassa. Kysyttiin sen vaimolta että tietääks tää sen mies mikä on seksuaalinen häirintä ja ukko taidettiin pistää kerralla ruotuun...
Vanhan koulukunnan management by prkl, aikaa tästä on vain muutama vuosi. Inhosi ihmisiä, onneksi nykyään kait erityisasiantuntijana johtaa lähinnä itseään. En jaksa nyt avautua, tai ehkä annan anteeksi kun on tajunnut itse vaihtaa roolia. Vai olikohan vaan pandemian myötävaikutuksella, pako norsunluutorniin, "turvaa oma nahkas".
Jo eläkkeelle jääneet pari esimiestä jäi ikävällä tavalla mieleen, mm. suoraan esittivät, että fiksun oloiset ihmiset jättää ilmeisesti aivot kotiin töihin tullessaan... muutenkin management by perkele -meininkiä, jotkut vanhat pitkäaikaiset työntekijätkin olivat muuttuneet samanlaisiksi, kuin risu-ukkoja siellä noitumassa... mulle riitti ja otin loparit.
Tuli Kelasta ja oli jotenkin tottunut siihen, että alaisilla ei ole aivoja. Mitään ei saanut tehdä ilman lupaansa ja toisaalta koko ajan piti tehdä paljon. Meillä oli itseohjautuva tiimi, jokainen osasi hommansa, perehdytys toimi jne. ja eikös tämä pomo sitten sotkenut pakan niin, että hänen mielestään Jarin piti ottaa Minnan työt ja Minnan Leevin työt ja Leevi tekisi osan Tiinan töistä, osan Leon töistä, jonka jälkeen Tiina ja Leo jakaisivat Jarin työt. Täysin järjetön idea, mutta koska oltiin päällikkövirasto, niin toteltava oli. 3 kk myöhemmin oltiin kaukana tavoitteesta ja pomo selitti meille tohkeissaan, että nyt pitää ryhtyä tekemään ahkerammin ja kokoonnutaan joka aamu klo 8 jakamaan töitä ja katsotaan klo 16, mitä on tehty. Ja siinä välissä jokaisesta sähköpostista kopio pomolle ennen kuin sen lähetimme. Sama teams-viestien kanssa, vain luvalla sai olla yhteydessä muihin. Ongelmana oli se, että emme olleet saari, töiden eteneminen oli kiinni 4 muusta tiimistä ja kaiken lisäksi olimme tehottomia, koska kukaan ei osannut töitään 100%. Kuukautta myöhemmin pomo totesi, että olemme huonoja työntekijöitä ja meille ostettiin ajanhallintakurssi.
Vierailija kirjoitti:
Jo eläkkeelle jääneet pari esimiestä jäi ikävällä tavalla mieleen, mm. suoraan esittivät, että fiksun oloiset ihmiset jättää ilmeisesti aivot kotiin töihin tullessaan... muutenkin management by perkele -meininkiä, jotkut vanhat pitkäaikaiset työntekijätkin olivat muuttuneet samanlaisiksi, kuin risu-ukkoja siellä noitumassa... mulle riitti ja otin loparit.
Just tuommoista pahantuulista veetuilua saattoi olla aamulla tiimichatissa vastassa. Ja nimen omaan pahantuulista, koska hänestä ei koskaan näkynyt sellainen rennompi puoli. Aina vakava asia ja syylliset pitää löytää. Ihmiset on ärsyttäviä selitteleviä tippanokkia. Nro 7
Yksi on jäänyt mieleen lähinnä munattomana miehenä. Long story short, työskentelin opiskeluaikojen loppupuolella osa-aikaisesti yhdessä firmassa noin 8kk ajan. Kyseessä ei ollut mikään palkaton harjoittelu, vaan ihan oikea työsuhde vastaperustetussa yksikössä, tuon määräaikaisuuteni lopuksi minut oli tarkoitus vakinaistaa täysiaikaiseksi työntekijäksi.
Mitään valituksia en työstäni koskaan kuullut, en kollegoilta enkä pomolta. Vielä silloin, kun työsuhdettani oli 1kk jäljellä ja käytiin keskustelua työsuhteeni vakinaistamisesta, kaiken piti olla kunnossa. Pomo oli jäämässä lomalle tuolloin, ja samoin minulla oli lyhyt 2 viikon loma tuohon määräaikaisuuden lopuksi. Minun olisi tultava siis lomalla allekirjoittamaan uusi työsoppari. Sanoin tämän sopivan minulle. Pomo kyseli vielä, olenko hakenut joitain muita työpaikkoja. Olin ihan äimän käkenä, että en todellakaan ole :D näin ollen pomo lupasi soitella, kun päivä oli selvä jolloin tulisin soppari kirjoittamaan.
No, kun lomani oli lopussa, eikä pomosta ollut kuulunut mitään, sain sähköpostia minut aikoinaan tuolle pomolle esitelleeltä rekrytointikonsultilta. Hän pahoitteli, ettei minun valittu jatkavan tehtävässä.
Niinku... Mitä?!?:D äijällä ei ollut munaa soittaa, saati meilata mulle itse, vaan pisti asialle random henkilön jonka kanssa mä olin aiemmin jutellut ehkö kolme kertaa, jaa olis tosiaan ollut ihan kiva kuulla syy siihen, miksi yks kaks yllättäen en muka ollutkaan sopiva henkilö tehtävään! Aivan varmasti pomolla oli tuo tiedossa jo silloin 1kk ennen työsuhteeni loppumista kun keskusteltiin, eikä sit viitsinyt edes vihjata mitään, että "tämä työ ei ole 100% varattu sulle".
Ja nuori ja naivi kun olin, en ihan oikeasti ollut hakenut mitään muita töitä! Aloin tietty hakea niitä heti kun kuulin uutisen, mutta kyllä siinä kesti vähintään 3 viikkoa ennen kuin pääsin ekpihin haastatteluihin, siitä 4 viikkoa kun sain työpaikan, siitä kuukauden päästä vasta tuli eka palkka.... Opiskelut juuri lopettaneen ei mulle ollut mitään säästöjäkäön kertynyt, oli pakko hakea Yt-tukea ettei ois kämppä lähtenyt alta.
Vierailija kirjoitti:
Yksi on jäänyt mieleen lähinnä munattomana miehenä. Long story short, työskentelin opiskeluaikojen loppupuolella osa-aikaisesti yhdessä firmassa noin 8kk ajan. Kyseessä ei ollut mikään palkaton harjoittelu, vaan ihan oikea työsuhde vastaperustetussa yksikössä, tuon määräaikaisuuteni lopuksi minut oli tarkoitus vakinaistaa täysiaikaiseksi työntekijäksi.
Mitään valituksia en työstäni koskaan kuullut, en kollegoilta enkä pomolta. Vielä silloin, kun työsuhdettani oli 1kk jäljellä ja käytiin keskustelua työsuhteeni vakinaistamisesta, kaiken piti olla kunnossa. Pomo oli jäämässä lomalle tuolloin, ja samoin minulla oli lyhyt 2 viikon loma tuohon määräaikaisuuden lopuksi. Minun olisi tultava siis lomalla allekirjoittamaan uusi työsoppari. Sanoin tämän sopivan minulle. Pomo kyseli vielä, olenko hakenut joitain muita työpaikkoja. Olin ihan äimän käkenä, että en todellakaan ole :D näin ollen pomo lupasi soitella, kun päivä oli selvä jolloin tulisin soppari kirjoittamaan.No, kun lomani oli lopussa, eikä pomosta ollut kuulunut mitään, sain sähköpostia minut aikoinaan tuolle pomolle esitelleeltä rekrytointikonsultilta. Hän pahoitteli, ettei minun valittu jatkavan tehtävässä.
Niinku... Mitä?!?:D äijällä ei ollut munaa soittaa, saati meilata mulle itse, vaan pisti asialle random henkilön jonka kanssa mä olin aiemmin jutellut ehkö kolme kertaa, jaa olis tosiaan ollut ihan kiva kuulla syy siihen, miksi yks kaks yllättäen en muka ollutkaan sopiva henkilö tehtävään! Aivan varmasti pomolla oli tuo tiedossa jo silloin 1kk ennen työsuhteeni loppumista kun keskusteltiin, eikä sit viitsinyt edes vihjata mitään, että "tämä työ ei ole 100% varattu sulle".
Ja nuori ja naivi kun olin, en ihan oikeasti ollut hakenut mitään muita töitä! Aloin tietty hakea niitä heti kun kuulin uutisen, mutta kyllä siinä kesti vähintään 3 viikkoa ennen kuin pääsin ekpihin haastatteluihin, siitä 4 viikkoa kun sain työpaikan, siitä kuukauden päästä vasta tuli eka palkka.... Opiskelut juuri lopettaneen ei mulle ollut mitään säästöjäkäön kertynyt, oli pakko hakea Yt-tukea ettei ois kämppä lähtenyt alta.
Yt-tuke = tt-tukea eli toimeentulotukea tarkoitin!
Voihan puhelin...
Vierailija kirjoitti:
Yksi on jäänyt mieleen lähinnä munattomana miehenä. Long story short, työskentelin opiskeluaikojen loppupuolella osa-aikaisesti yhdessä firmassa noin 8kk ajan. Kyseessä ei ollut mikään palkaton harjoittelu, vaan ihan oikea työsuhde vastaperustetussa yksikössä, tuon määräaikaisuuteni lopuksi minut oli tarkoitus vakinaistaa täysiaikaiseksi työntekijäksi.
Mitään valituksia en työstäni koskaan kuullut, en kollegoilta enkä pomolta. Vielä silloin, kun työsuhdettani oli 1kk jäljellä ja käytiin keskustelua työsuhteeni vakinaistamisesta, kaiken piti olla kunnossa. Pomo oli jäämässä lomalle tuolloin, ja samoin minulla oli lyhyt 2 viikon loma tuohon määräaikaisuuden lopuksi. Minun olisi tultava siis lomalla allekirjoittamaan uusi työsoppari. Sanoin tämän sopivan minulle. Pomo kyseli vielä, olenko hakenut joitain muita työpaikkoja. Olin ihan äimän käkenä, että en todellakaan ole :D näin ollen pomo lupasi soitella, kun päivä oli selvä jolloin tulisin soppari kirjoittamaan.No, kun lomani oli lopussa, eikä pomosta ollut kuulunut mitään, sain sähköpostia minut aikoinaan tuolle pomolle esitelleeltä rekrytointikonsultilta. Hän pahoitteli, ettei minun valittu jatkavan tehtävässä.
Niinku... Mitä?!?:D äijällä ei ollut munaa soittaa, saati meilata mulle itse, vaan pisti asialle random henkilön jonka kanssa mä olin aiemmin jutellut ehkö kolme kertaa, jaa olis tosiaan ollut ihan kiva kuulla syy siihen, miksi yks kaks yllättäen en muka ollutkaan sopiva henkilö tehtävään! Aivan varmasti pomolla oli tuo tiedossa jo silloin 1kk ennen työsuhteeni loppumista kun keskusteltiin, eikä sit viitsinyt edes vihjata mitään, että "tämä työ ei ole 100% varattu sulle".
Ja nuori ja naivi kun olin, en ihan oikeasti ollut hakenut mitään muita töitä! Aloin tietty hakea niitä heti kun kuulin uutisen, mutta kyllä siinä kesti vähintään 3 viikkoa ennen kuin pääsin ekpihin haastatteluihin, siitä 4 viikkoa kun sain työpaikan, siitä kuukauden päästä vasta tuli eka palkka.... Opiskelut juuri lopettaneen ei mulle ollut mitään säästöjäkäön kertynyt, oli pakko hakea Yt-tukea ettei ois kämppä lähtenyt alta.
Olen kokenut vastaavaa. Ennen olin ajatellut, että "ei palautetta = hyvin menee, ei valittamista". Tuon kokemuksen jälkeen en enää yhtään luota siihen, että työnantajat ymmärtäisivät mitä he haluavat, ja haluan olla todella kartalla tilanteestani. Ei sekään ehkä riitä, mutta ainakin saa heidät näyttämään täysin naurettavilta jos kaiken avoimuudenkin jälkeen vetävät maton jalkojeni alta.
Meillä palkataan aina uusi seksuaalinen häiritsijä. Ylin johto peittelee ja munallaan ajatteleva siirretään tekosyyllä syrjään ja palkataan toinen kiimaheppu tilalle.
Yksi maailman tuulisimpia paikkoja lienee vaihtuvuudeltaan : päiväkodin johtaja.
Miksiköhän?
Management by perkele.
Eli käänteinen Jukka Jalosen meiningille...
Mikromanageeraaja. "Erehtymättömyyttä" kaikkia pieniä yksityiskohtia ja nyansseja myöten...
Sotealalta: pikkusieluinen lähiesimies, joka käytti työaikansa lillukanvarsiin, eikä ottanut kantaa vaikeampiin asioihin... kyllähän toimiva työyhteisö tällaiset asiat itse ratkaisee -mentaliteetilla.
Vierailija kirjoitti:
Mikromanageeraaja. "Erehtymättömyyttä" kaikkia pieniä yksityiskohtia ja nyansseja myöten...
Tää myös. Oikeastaan täydellinen termi ex pomolleni olisi Micromanagement by prkl.
Yks jätti aikoinaan palkat maksamatta , piti hakea saatavat palkkaturvan kautta.
Lupaili, lupaili, lupaili, kunnes porukat kypsyi ja haki saatavansa palkkaturvasta, oli vähän pakkokin ettei omat taloudet kaadu työntekijöiden niskaan.