Kaksi vuotias lapsi on kaksi viikkoa erossa vanhemmistaan, liian pitkä aika?
Veljeni lapsi ja lapsen äiti ovat lähdössä kahden viikon lomamatkalle, jättäen heidän kaksi vuotiaan poikansa mummolle tai minulle hoitoon. Miltä tämä teistä kuulostaa? Mielestäni kaksi viikkoa on aivan liian pitkä aika lapselle olla erossa molemmista vanhemmistaan. Olen huolissani lapsen kehityksestä ja siitä, voiko tuosta koitua lapselle jotain negatiivista. Veljeni ja myös äitimme vähättelee asiaa ja he väittävät minun olevan liian hysteerinen. Olen eri mieltä.
Mitä mieltä muut olette? Miten asiaa perustelisitte? Veljeni lapsi on itselleni hyvin rakas ja läheinen, näemme viikottain, mutta eihän se ole sama asia kuin aikuiset, johon lapsi on ensisijassa kiintynyt.
Kommentit (83)
Olen samaa mieltä kuin ap. Liian pitkä aika.
En usko, että lapselle tässä tapauksessa koituu peruuttamattomia vaurioita. Sinä ja äitisi vaikutatte hyviltä kasvattajilta ja ennenkaikkea lapselle läheisiltä ja turvallisilta. Varmaan lapsi ikävöi, joten tsemppiä ja jaksamista teille niihin hetkiin, joissa lapsi testaa hermojanne.
Hävytöntä jättää kahdeksi viikkoa.Itsellä olisi lastani ikävä enkä voisi edes ajatella ,että jätän hänet toisille niin pitkäksi aikaa.Sano terveiset että ei ole ihan tervejärkistä !
En jättäisi enkä ottaisi hoitoon vaikka miten olisi tuttu lapsi. 2vkoa on liian pitkäaika.
2 vuotiaalle max 2 pvä erossa vanhemmista
Sanoisin suoraan, että ihan liian pitkä aika.
Sallittu aika on yksi yö per ikävuosi. Eli kaksi yötä saisi olla poissa vanhempiensa luota.
Se sinun sukulaispariskuntasi on törkeä. Minä en sekaantuisi tuollaiseen pitkällä tikullakaan.
Miten voit olla osallisena tuollaisessa?
Asiantuntijatkin sanoo, että liian pitkä aika. Ainoastaan palstalla pesii näitä jotka ei ymmärrä alkeita lapsista ja luulee, että olisi ok.
Yksi päivä per ikävuosi eli 2-vuotias saa olla erossa vanhemmistaan kaksi päivää. Kysykää vaikka neuvolasta.
Ovat jättämässä lapsen sinulle? Mikä ihme estää sinua avaamasta suutasi ja sanomasta "ei käy".
Mitä mieltä lapsen äiti on? Onko hänen mielipiteensä jyrätty? Isä ei ole ilmeisesti kovin kiintynyt lapseensa, kun ei yhtään ajattele lastaan, vaan omaa hyvinvointiaan. Mummolle asia on varmaan ok, että saa vapaasti höösätä.
Niin no vauriothan selviää myöhemmin jos selviää. Jäähän niitä sellaisiakin kaivelemaan mitä ei välttämättä koskaan saa selvitettyä. Ja asiahan voi näyttäytyä niin ettei niitä vaurioita jää. Itellä kyllä tulee mieleen että puoli kuukautta KAKS vuotiaalle on kyllä aivan ikuisuuden mittanen aika. Varmaan sekin vaikuttaa onko millasia aikoja ja kuin useasti muuten erossa vanhemmistaan
En jättäisi kahdeksi viikoksi itse, mutta toisaalta voiko yksi tällainen kerta lapsuudessa ja sekin kaksivuotiaana vaikuttaa niin dramaattisesti kehitykseen ja kiintymyssuhteeseen?
Onhan niitä lapsia sijoituksessakin pidempiä aikoja putkeen ja sitten vanhempien luokse viikonlopuksi.
Kyllä kaksi vuotias lapsi pärjää todennäköisesti ilman traumatisoitumatta kaksi viikkoa erossa vanhemmistaan. Kyse ei ole siitä, vaan enempi periaatteesta. Mitä liikkuu vanhempien mielessä, jotka aattelevat, että voisivat ottaa kahden viikon irti oton omasta lapsestaan suunnatakseen yhteiselle "lapsettomalle" lomalle. Miksei lyhyempikin loma ja irtiotto riittäisi, jos se jostain syystä olsi aivan välttämätöntä? Entä miten he ajattelivat tämän lapsen hoidon korvata?
Uskovainen mies
Vierailija kirjoitti:
Ovat jättämässä lapsen sinulle? Mikä ihme estää sinua avaamasta suutasi ja sanomasta "ei käy".
En ole aloittaja, mutta arvelen että lapsi jää joka tapauksessa matkan ajaksi jonnekin hoitoon, joten mieluiten hyvään hoitoon aloittajan vastuulle.
Lähteekö lapsen isä matkalle? Jos ei, niin näkeekö lapsi isäänsä, kun äiti on poissa?
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä lapsia sijoituksessakin pidempiä aikoja putkeen ja sitten vanhempien luokse viikonlopuksi.
On, on kyllä, ja se on tosi repivää lapsille. Jos tuollainen pitkään jatkuu, siitä jää pysyvät jäljet tunne-elämän kehitykseen.
Ei voi käyttää esimerkkinä että olisi muka ok tehdä. Ei ole. Lastensuojelu on yhtä tasapainottelua biovanhempien tahdon ja lapsen edun kanssa, ja harvoin mikään kompromissi on molemmille hyvä. Aikuiset sentään pystyy järjellä ajattelemaan (niin halutessaan) mutta lapsi ei tilannetta käsitä, ei vaikka selittäisiin.
Olisko vaihtoehtona ottaa mukaan lapsi ja joku tuttu ihminen (esim.mummo) ja maksaa tämän matka, sopimuksen mukaan kokonaan tai osittain? Itse olin viime vuonna tämmöisellä matkalla. Maksoin (vapaaehtoisesti) osan matkasta ja perillä hoidin lasta osan ajasta. Paljon enempikin olisin voinut hoitaa, jos olisivat halunneet tai olisi ollut tarvetta.
Mielipiteeni on, että viikko riittäisi.