Päätin juuri, että nyt riittää tämä avioliitto
20 vuotta takana ja ei jaksa enää. Ei suuria riitoja ja mies on ihan ok. Viime vuosina hänen mielialat ovat kuitenkin vaihdelleet niin, että alkaa aivan yhtäkkiä olemaan etäinen tai ilkeilee minulle. Kun kysyn mistä kenkä puristaa, en saa mitään vastausta vaan pyytää minua menemään pois. Eli en yhtään tiedä mikä häntä vaivaa enkä enää siedä tuota puhumattomuutta. Pitäköön tunkkinsa.
Alan nyt katsomaan itselleni uutta kotia ja uutta miestä en todennäköisesti halua asumaan saman katon alle enää ikinä. En jaksa olla toisen tunnetilojen kohteena. Miestä on alkanut ärsyttää jopa jos järjestelen kaappeja ja joku tavara on vaihtanut paikkaa. Mitään uutta ei saisi ikinä tehdä, tyrmää ehdotukseni aina.
Lapset ovat teini-ikäisiä enkä tiedä miten heidän kanssaan toimitaan. Asunnon täytyy olla sellainen, että he mahtuvat sinne, joten tiukkaa tulee olemaan taloudellisesti. Nyt kuitenkin on mitta täynnä.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Ihan saman kokenut. Takana oli 20 vuotta ja lapset teinejä. Erosin ja elämä muuttui hyväksi. Ex aiheutti vain pahaa oloa ja ahdistusta.
Miten teinit suhtautuivat ja sopeutuivat uuteen tilanteeseen ja uusin koteihin?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan saman kokenut. Takana oli 20 vuotta ja lapset teinejä. Erosin ja elämä muuttui hyväksi. Ex aiheutti vain pahaa oloa ja ahdistusta.
Miten teinit suhtautuivat ja sopeutuivat uuteen tilanteeseen ja uusin koteihin?
Ap
Kyllä alku oli hankalaa. Esikoinen vihainen, keskimmäinen oireili ja piti koulussakin pitää palaveria. Nuorimpaan ei vaikuttanut näkyvästi.
Lapset jäivät ensin isälleen kotiinsa, kun muutin pois, mutta ei isä osannut ja halunnut huolehtia. Vuoden kuluttua kaikki lapset asuivat luonani. Isä vain seurusteli uuden naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Masennus?
Ei mitään hajua mikä miestä vaivaa. Välillä kaikki on ihan ok ja sitten on näitä päiviä ja kausia kun vetäytyy minusta tai on muuten outo. En saa mitään irti hänestä. Toisen lapsen kanssa on myös ollut jonkun verran haasteita ja sekin on heijastanut suhteeseemme. Minua on alkanut kuristaa tämä tilanne ja haluaisin vain vetää henkeä kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan saman kokenut. Takana oli 20 vuotta ja lapset teinejä. Erosin ja elämä muuttui hyväksi. Ex aiheutti vain pahaa oloa ja ahdistusta.
Miten teinit suhtautuivat ja sopeutuivat uuteen tilanteeseen ja uusin koteihin?
Ap
Kyllä alku oli hankalaa. Esikoinen vihainen, keskimmäinen oireili ja piti koulussakin pitää palaveria. Nuorimpaan ei vaikuttanut näkyvästi.
Lapset jäivät ensin isälleen kotiinsa, kun muutin pois, mutta ei isä osannut ja halunnut huolehtia. Vuoden kuluttua kaikki lapset asuivat luonani. Isä vain seurusteli uuden naisen kanssa.
Näinhän se varmaan menee, ei voi olla vaikuttamatta heihinkin vaikka eivät enää pieniä olekaan. Uskomatonta tuokin, että mies ei ottanut vastuuta lapsista. Tätä en uskalla meidän kohdalla ajatella, mutta totuus on, että minä hoidan melkein kaikki lapsiin tai erilaisiin järjestelyihin liittyvät asiat.
Eikö kannattaisi ensin tukea miestä menemään lääkäriin mahdollisen masennuksen tmv takia?
Kuulostaa hyvältä, olen kateellinen!
Testosteronitasot alhaalla, mies lääkäriin ensin. Ota jokin oma loma hetkeksi niin pääset hetkeksi hengähtämään ja miettimään.
Kun miestä mietityttää joku asia, hän menee miesluolaansa eikä puhu mitään ennen kuin ongelma on ratkennut. Tämä on miehille ihan normaalia käytöstä.
Tiedä näistä masennuksista; mun kohdalla miesteni (3kpl) huonotuulisuus on johtunut toisen naisen positiivisesta huomiosta. Kuuntele onko miehesi puheet muuttuneet, helposti huomaa jos jtn uutta=toisen naisen kanssa juteltua. Minun arvostus lopahti, tuli naureskelua ja vinoilua ym.tilalle. Eli minusta oli puhuttu tai ehkä kukin äijä mielessään vertaillut. Näitä pettymyksiä siis 3 ja mä vähän yli 60, ja eikun kohti uusia sellaisia. Päästäkää irti kiukuttelijasta, meressä on planktonia!
Vierailija kirjoitti:
Tiedä näistä masennuksista; mun kohdalla miesteni (3kpl) huonotuulisuus on johtunut toisen naisen positiivisesta huomiosta. Kuuntele onko miehesi puheet muuttuneet, helposti huomaa jos jtn uutta=toisen naisen kanssa juteltua. Minun arvostus lopahti, tuli naureskelua ja vinoilua ym.tilalle. Eli minusta oli puhuttu tai ehkä kukin äijä mielessään vertaillut. Näitä pettymyksiä siis 3 ja mä vähän yli 60, ja eikun kohti uusia sellaisia. Päästäkää irti kiukuttelijasta, meressä on planktonia!
Niin, tiesin aina milloin oli tapailtu. Vetäytymistä huonotuulisuutta, joka sitten hälveni kunnes tuli taas tietty viikonloppu. Lapset ärsytti isäänsä ja heidän kanssa riitelyä varsinkin murrosikäisinä. Olisi silloin pitänyt olla napakampi ja päästää oireileva äijä irti heti. En vain halunnut uskoa että joku on niin idiootti. Nyt en välitä kuin itsestäni enkä todellakaan kuuntele kiukuttelua.
Herran jumala eikö mies ole kylmä Kobe vaan sillä onkin tunteita? Jätä nyt äkkiä Eihän naisen pidä miestä tukea vaikeina aikoina mutta miehen kyllä pitää tukea naista
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hyvältä, olen kateellinen!
Mistä olet kateellinen?
Vierailija kirjoitti:
Herran jumala eikö mies ole kylmä Kobe vaan sillä onkin tunteita? Jätä nyt äkkiä Eihän naisen pidä miestä tukea vaikeina aikoina mutta miehen kyllä pitää tukea naista
Mistä voin tietää onko tunteita vai mikä mättää kun ei suostu puhumaan. On vähän vaikea tukea mykkää.
Vierailija kirjoitti:
Testosteronitasot alhaalla, mies lääkäriin ensin. Ota jokin oma loma hetkeksi niin pääset hetkeksi hengähtämään ja miettimään.
Mikä viittaa testoteronien vähyyteen?
Vierailija kirjoitti:
Herran jumala eikö mies ole kylmä Kobe vaan sillä onkin tunteita? Jätä nyt äkkiä Eihän naisen pidä miestä tukea vaikeina aikoina mutta miehen kyllä pitää tukea naista
Jokainen tulkitsee oman linssinsä läpi ja tästä saa kyllä hieman suuntaa millainen linssi sulla on
Sellaiset ihmiset, joilla on puhuva puoliso niin eivät voi käsittää, että joku ei puhuisi.
Itse olin todella ahdistunut miehen käytöksestä. Siihen liittyi puhumattomuuden lisäksi itsekästä, kylmää kohtelua. Ohi katsomista, ohi kävelyä, fyysistä torjumista, vähättelyä ja pilkkaakin.
Ihan saman kokenut. Takana oli 20 vuotta ja lapset teinejä. Erosin ja elämä muuttui hyväksi. Ex aiheutti vain pahaa oloa ja ahdistusta.