Miksi ihmiset hakeutuvat lähihoitajaopintoihin? Siinä ei ikinä pääse kunnon ansioille.

Ehkä heillä on elämässä muitakin arvoja kuin raha.

Työkkäri pakottaa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä heillä on elämässä muitakin arvoja kuin raha.

Ymmärrän, mutta lähihoitajan palkalla ei elä pääkaupunkiseudulla ilman tukia.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä heillä on elämässä muitakin arvoja kuin raha.

Tämä.

Onko lähihoitajatutkinto helppo? Paremman perheen tyttöjäkin sille linjalle hakeutuu ja aivan älyttömät hakumäärät.

No suunnilleen samat ansiot kuin sairaanhoitajilla, pari sataa vain eroa. Ei alalle ole enää tunkua ja hoitajapula vain syvenee. Mutta sitten kun hoitajat pyytävät lisää palkkaa, niin haukutaan ahneiksi.

Jos joutuu opiskelemaan uuden ammatin myöhemmällä iällä, niin kovin harva ala työllistää yhtä varmasti.

Eipä noita tienestejä paljoa nuorena kaikki ajattele. Siis itse menin vaan kouluun ja ajattelin että työ voisi olla "kivaa" ihmisten kanssa työskentelyä. Paskat olosuhteet ja työn raadollisuus selvisi vasta harjoittelussa, tai oikeastaan kun menin töihin koulun jälkeen. Myös palkan paskuus alkoi selvitä kun muut kaverit menivät muihin hommiin ja tienasivat heti tuplat paremmin. Ja vähitellen huomasin, miten heillä oli omat asunnot ja vastaavat, kun saivat lainaa ja oli varaa, itsellä oli elintaso oikeastaan ihan samanlainen kuin opiskellessa tai tukia nauttivilla kavereilla. Katkeraksihan se veti, varsinkin kun en saanut itseäni niskasta kiinni ja lukenut toiselle alalle. Nyt olen kärvistellyt tätä pienituloisen elämää jo 20 vuotta eikä ole kyllä sukanvarteen jäänyt. Työkin on ihan perseestä, mutta kaikkeen tottuu. Nyt alan jo miettiä eläkettä, tai siis jotakin kepulikonstia jolla pääsisin ennenaikaisesti sinne. Velkaa ei sentään ole.

Varma työllistyminen, työpaikkansa voi valita. Moni suorittaa myöhemmin muita lisäopintoja, jonka myötä palkkakin vähän nousee.

Se on äärihelppo tutkinto mikä takaa lähes varman työllistymisen. Suurelle osalle työttömistä se on ainoa väylä työllistymiseen. Vaihtoehto lähihoitajan palkalle on yleensä työmarkkinatuki ja toimeentulotuki.

Varma työ ja kyllä palkka on minusta ihan ok. Kaupan kassalla tai ravintolassa tienaa paljon vähemmän. En ole siis lähihoitaja, mutta molemmat siskoni ovat ja hyvin pärjäävät taloudellisesti. Palkka on kai noin 2500 bruttona lisineen. Kummallakin reilusti säästöjä. Toki jos omat kulutustottumukset vaatii sen 5000 e liksan niin sitten eri asia, mutta kyllä lähihoitajan palkka riittää oikein hyvin tavalliseen mukavaan elämään, kun ei juo/polta eikä tarvitse merkkilaukkuja.

Jos on esim. vähälahjainen niin muuta ammattia ei käytännössä pysty hankkimaan.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä heillä on elämässä muitakin arvoja kuin raha.

Rahalla saa tilavan asunnon hyvältä alueelta, turvallisemman auton, lapsille kunnon vaatteet ja harrastukset jne. Naiset eivät kertomansa mukaan arvosta rahaa mutta haluavat nuo asiat. Ja sehän tarkoittaa että mies maksaa.

Olen ollut pitkään työttömänä, en ole koskaan ollut töissä. Lähihoitajankin palkka tuntuu luksukselta tukiim verrattuna. En osannut ajatella mitään muutakaan tutkintoa, enkä halua melkein kolmekymppisenä opiskella mihinkään missä työllistyminen ei ole varmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä heillä on elämässä muitakin arvoja kuin raha.

Rahalla saa tilavan asunnon hyvältä alueelta, turvallisemman auton, lapsille kunnon vaatteet ja harrastukset jne. Naiset eivät kertomansa mukaan arvosta rahaa mutta haluavat nuo asiat. Ja sehän tarkoittaa että mies maksaa.

Pienillä paikkakunnilla ei ole mitään "hyviä alueita" ja asuntojen hintataso on niin matala, että jokainen työssäkäyvä voi halutessaan hankkia esimerkiksi omakotitalon. Lasten merkkivaatteista tai kilpailukeskeisistä treeneistä taas eivät ole läheskään kaikki innostuneita.

Kadun, että opiskelin lähihoitajaksi. Jo vuoden työnteon jälkeen huomasin mitä se on. Masennuin ja ahdistuin. Huono palkka ja kaikki otetaan selkänahasta. Olen miettinyt opiskelevani toisen ammatin.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut pitkään työttömänä, en ole koskaan ollut töissä. Lähihoitajankin palkka tuntuu luksukselta tukiim verrattuna. En osannut ajatella mitään muutakaan tutkintoa, enkä halua melkein kolmekymppisenä opiskella mihinkään missä työllistyminen ei ole varmaa.

Lastenohjaaja on myös yksi naisten ammatti joka käytännössä takaa työllistymisen. Päiväkodeissa on työvoimapula.

Vierailija kirjoitti:

Kadun, että opiskelin lähihoitajaksi. Jo vuoden työnteon jälkeen huomasin mitä se on. Masennuin ja ahdistuin. Huono palkka ja kaikki otetaan selkänahasta. Olen miettinyt opiskelevani toisen ammatin.

Ja lisäyksenä. Koin, että vanhemmat ei kannustaneet mua hakemaan esim lukioon. Aina kun puhuin jostain yliopistotutkinnosta, mulle vaan sanottiin, kuinka siellä on niin nopea tahti että en varmaan pärjää. Sitten aloin etsiä itseäni ja koulu jonne pääsin oli lähihoitajakoulu

Nykyään kipuilen itseni kanssa, kuka olen, mitä haluan. Miksi opiskelin tälläisen ammatin? En ymmärrä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut pitkään työttömänä, en ole koskaan ollut töissä. Lähihoitajankin palkka tuntuu luksukselta tukiim verrattuna. En osannut ajatella mitään muutakaan tutkintoa, enkä halua melkein kolmekymppisenä opiskella mihinkään missä työllistyminen ei ole varmaa.

Lastenohjaaja on myös yksi naisten ammatti joka käytännössä takaa työllistymisen. Päiväkodeissa on työvoimapula.

Nekin on nykyään lähihoitajia, suuntautumisena lapset ja nuoret.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut pitkään työttömänä, en ole koskaan ollut töissä. Lähihoitajankin palkka tuntuu luksukselta tukiim verrattuna. En osannut ajatella mitään muutakaan tutkintoa, enkä halua melkein kolmekymppisenä opiskella mihinkään missä työllistyminen ei ole varmaa.

Lastenohjaaja on myös yksi naisten ammatti joka käytännössä takaa työllistymisen. Päiväkodeissa on työvoimapula.

Nekin on nykyään lähihoitajia, suuntautumisena lapset ja nuoret.

Eivät ole. https://www.ammattiosaaja.fi/ammatit/lastenohjaaja/