Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset hakeutuvat lähihoitajaopintoihin? Siinä ei ikinä pääse kunnon ansioille.
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadun, että opiskelin lähihoitajaksi. Jo vuoden työnteon jälkeen huomasin mitä se on. Masennuin ja ahdistuin. Huono palkka ja kaikki otetaan selkänahasta. Olen miettinyt opiskelevani toisen ammatin.
Ja lisäyksenä. Koin, että vanhemmat ei kannustaneet mua hakemaan esim lukioon. Aina kun puhuin jostain yliopistotutkinnosta, mulle vaan sanottiin, kuinka siellä on niin nopea tahti että en varmaan pärjää. Sitten aloin etsiä itseäni ja koulu jonne pääsin oli lähihoitajakoulu
Nykyään kipuilen itseni kanssa, kuka olen, mitä haluan. Miksi opiskelin tälläisen ammatin? En ymmärrä
Sama juttu. Olisin päässyt lukioon helposti, mutta vanhemmat suorastaan määräsivät opiskelemaan lähihoitajaksi, koska se on "järkevää". Ja minä reppana tottelin.
Siitä vaan opiskelemaan lisää, vaikka lääkäriksi, koskaan ei ole myöhäistä. Suomessa opiskelu on ilmaista.
Oon perheellinen niin vähän tuo rahapuoli ei ole itsestäänselvyys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkinto ei ole läpihuutojuttu, joskaan ei se vaikeakaan ole.
Voi kuitenkin sanoa, että tutkinto on paljon helpompi suorittaa, kuin pärjätä tässä ammatissa itse työelämässä. Tämä on hieman nurinkurinen asetelma moniin muihin aloihin nähden.
Jonkin verran tutkinnon tasosta antaa väärää kuvaa myös se, että niin kuin muillekin ammattikoulu aloille, niin myös lähihoitajiksi koulutetaan myös erilaisia erityisryhmiä. Heidän tutkintonsa vaativuustaso ei ole sama kuin ns normi opiskelijoilla (vaikka näin ehkä virallisessa opetussuunnitelmassa annetaankin ymmärtää) ja tämä on tullut ihan käytännössä nähtyä ja koettua.
Valitettavasti he eivät pääosin pärjää tai pysy lähihoitajana työelämässä, mutta suoritettuaan joka tapauksessa koulutuksen, antavat ehkä numeroina liiankin ruusuisen kuvan alalle kouluttautuneiden määrästä.
Lähihoitajan työssä pärjäämisessä olennaista ei ole teknisen, matemaattisen tai edes luonnontieteellisen aihepiirin osaaminen (lääkelaskuja ja perus anatomiaa lukuunottamatta), vaan persoonasi, se on tärkein työkalusi, etenkin sosiaalipuolella. Ehkä joissakin vuodeosasto tyyppisissä töissä saattaa pärjätä heikommallakin sosiaalisella pääomalla.
Jotkut ovat synnynnäisiä lähihoitajia, jotkut kasvavat työn kautta lähihoitajiksi, monista ei työhön tule koskaan olemaan.
JATKUU..
Vierailija kirjoitti:
Tutkinto ei ole läpihuutojuttu, joskaan ei se vaikeakaan ole.
Voi kuitenkin sanoa, että tutkinto on paljon helpompi suorittaa, kuin pärjätä tässä ammatissa itse työelämässä. Tämä on hieman nurinkurinen asetelma moniin muihin aloihin nähden.
Jonkin verran tutkinnon tasosta antaa väärää kuvaa myös se, että niin kuin muillekin ammattikoulu aloille, niin myös lähihoitajiksi koulutetaan myös erilaisia erityisryhmiä. Heidän tutkintonsa vaativuustaso ei ole sama kuin ns normi opiskelijoilla (vaikka näin ehkä virallisessa opetussuunnitelmassa annetaankin ymmärtää) ja tämä on tullut ihan käytännössä nähtyä ja koettua.
Valitettavasti he eivät pääosin pärjää tai pysy lähihoitajana työelämässä, mutta suoritettuaan joka tapauksessa koulutuksen, antavat ehkä numeroina liiankin ruusuisen kuvan alalle kouluttautuneiden määrästä.Lähihoitajan työssä pärjäämisessä olennaista ei ole teknisen, matemaattisen tai edes luonnontieteellisen aihepiirin osaaminen (lääkelaskuja ja perus anatomiaa lukuunottamatta), vaan persoonasi, se on tärkein työkalusi, etenkin sosiaalipuolella. Ehkä joissakin vuodeosasto tyyppisissä töissä saattaa pärjätä heikommallakin sosiaalisella pääomalla.
Jotkut ovat synnynnäisiä lähihoitajia, jotkut kasvavat työn kautta lähihoitajiksi, monista ei työhön tule koskaan olemaan.
JATKUU..
Työssä vaaditaan hyvää keskittymiskykyä ja tarkkuutta, pehmeyttä ja empatiaa, mutta myös kovuutta ja sosiaalista pelisilmää vaikeiden potilaiden kohtaamisessa. Osata pitää myös sen oman erikoistumisalansa tietotaitoa esimerkiksi liittyen erilaisiin mielenterveyden häiriöihin, lasten kasvuun ja kehitykseen, kuntoutus prosesseihin tai erilaisten kehitysvammojen erityispiirteisiin.
Monissa yksiköissä lähihoitajat tekevät erilaisia potilaskirjauksia, yhteenvetoja, hoitosuunnitelmia ja esitietoja jne, joten kirjallisten taitojen tulisi myös olla kunnossa. Työnkuva saattaa myös pitää sisällään erilaista yhteydenpitoa sidosryhmiin sähköpostitse, etäyhteydellä, puhelimitse ja palavereiden muodossa.
Stressinsietokyvyn pitää olla hyvä, joko potilaiden, kiireen tai vastuun takia.
Kannattaa myös huomioida, että usein työskentely ympäristö saattaa olla hyvinkin meluinen, kaoottinen tai täynnä erilaisia ei niin miellyttäviä hajuja, joten työ harvemmin sopii aistiyliherkille.
Kyllä, erilaisten eritteiden kanssa joutuu varmasti olemaan tekemisissä.
Kestätkö siis siivota ulosteita, limaa, sper*aa, mätää, kuukautisverta, oksennuksia tai pestä niiden peitossa olevaa potilasta, joka saattaa koko pesu prosessin ajan yrittää tavalla tai toisella kosketella sinua, haistatella sinulle tai ei vain malttaisi olla paikoillaan?
Työssä jaksaminen vaatii syvää ymmärrystä ja hyväksyntää heikompiosaisia ja sairaita kohtaan ja myös sen sietämistä, ei toki hyväksymistä, että monet sairaudet ja vammat aiheuttavat potilaissa erilaisia käyttäytymisen haasteita, jotka usein purkautuvat hoitajiin.
Kestätkö siis sen, että autettavasi lyö, potkii, raapii, tarttuu tukasta tai sylkee päällesi menettämättä itse hermojasi?
Omaa soveltuvuutta vuorotöihin kannattaa myös miettiä jo ennen alan koulutukseen hakeutumista. Lähihoitajien töistä varmaankin 60% on 2-vuorotöitä, 30% 3-vuorotöitä ja vain pienen pieni vähemmistö tekee arkipäivisin päivätöitä ja niihin on hyvin vaikeaa päästä. Haluatko siis työskennellä viikonloppuisin, juhlapyhinä ja usein myös öisin kun muut viettävät vapaa-aikaa ja juhlivat tai myös sitten kun löydät sen uuden ihanan päivätöissä käyvän puolison ja saatte lapsia?
Ala ja työ on kuormittava ja siihen nähden peruspalkka ei ole erityisen hyvä. Pienen peruspalkan ja usein kroonisen hoitajavajeen takia alalla tehdään paljon ylitöitä ja uskoakseni se on yksi merkittävä syy siihen, että alalla ilmenee paljon loppuunpalamisia.
Alan palkalla kyllä pärjää, jos tekee 3-vuorotyötä, eli myös yövuoroja, pyhiä ja viikonloppuja, niin kuin moni tekee ja tällöin saavuttaa jo melkein suomalaisten mediaanipalkan. Jos taas työnkuva on pääosin arkisin tehtävää 2-vuorotyötä (ei yötyötä), palkalla pärjääminen on haasteellista etenkin kasvukeskuksissa asuville sinkuille. Erilaiset haittalisät siis vaikuttavat olennaisesti palkkaasi ja ilman niitä olet todella pienipalkkainen.
Alan palkkauksen ja työn raskauden epäsuhta alkaa jo näkyä rekrytoinnin haasteina ja etenkin siinä, että monesti juuri ammattitaidon saavuttaneet, vähintäänkin muutaman vuoden alalla työskennelleet päättävät vaihtaa kokonaan alaa tai lähteä kouluttautumaan lisää (yleensä paremman palkan tai ainakin kevyemmän ja siistimmän työn takia).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkinto ei ole läpihuutojuttu, joskaan ei se vaikeakaan ole.
Voi kuitenkin sanoa, että tutkinto on paljon helpompi suorittaa, kuin pärjätä tässä ammatissa itse työelämässä. Tämä on hieman nurinkurinen asetelma moniin muihin aloihin nähden.
Jonkin verran tutkinnon tasosta antaa väärää kuvaa myös se, että niin kuin muillekin ammattikoulu aloille, niin myös lähihoitajiksi koulutetaan myös erilaisia erityisryhmiä. Heidän tutkintonsa vaativuustaso ei ole sama kuin ns normi opiskelijoilla (vaikka näin ehkä virallisessa opetussuunnitelmassa annetaankin ymmärtää) ja tämä on tullut ihan käytännössä nähtyä ja koettua.
Valitettavasti he eivät pääosin pärjää tai pysy lähihoitajana työelämässä, mutta suoritettuaan joka tapauksessa koulutuksen, antavat ehkä numeroina liiankin ruusuisen kuvan alalle kouluttautuneiden määrästä.Lähihoitajan työssä pärjäämisessä olennaista ei ole teknisen, matemaattisen tai edes luonnontieteellisen aihepiirin osaaminen (lääkelaskuja ja perus anatomiaa lukuunottamatta), vaan persoonasi, se on tärkein työkalusi, etenkin sosiaalipuolella. Ehkä joissakin vuodeosasto tyyppisissä töissä saattaa pärjätä heikommallakin sosiaalisella pääomalla.
Jotkut ovat synnynnäisiä lähihoitajia, jotkut kasvavat työn kautta lähihoitajiksi, monista ei työhön tule koskaan olemaan.
JATKUU..
Työssä vaaditaan hyvää keskittymiskykyä ja tarkkuutta, pehmeyttä ja empatiaa, mutta myös kovuutta ja sosiaalista pelisilmää vaikeiden potilaiden kohtaamisessa. Osata pitää myös sen oman erikoistumisalansa tietotaitoa esimerkiksi liittyen erilaisiin mielenterveyden häiriöihin, lasten kasvuun ja kehitykseen, kuntoutus prosesseihin tai erilaisten kehitysvammojen erityispiirteisiin.
Monissa yksiköissä lähihoitajat tekevät erilaisia potilaskirjauksia, yhteenvetoja, hoitosuunnitelmia ja esitietoja jne, joten kirjallisten taitojen tulisi myös olla kunnossa. Työnkuva saattaa myös pitää sisällään erilaista yhteydenpitoa sidosryhmiin sähköpostitse, etäyhteydellä, puhelimitse ja palavereiden muodossa.
Stressinsietokyvyn pitää olla hyvä, joko potilaiden, kiireen tai vastuun takia.
Kannattaa myös huomioida, että usein työskentely ympäristö saattaa olla hyvinkin meluinen, kaoottinen tai täynnä erilaisia ei niin miellyttäviä hajuja, joten työ harvemmin sopii aistiyliherkille.Kyllä, erilaisten eritteiden kanssa joutuu varmasti olemaan tekemisissä.
Kestätkö siis siivota ulosteita, limaa, sper*aa, mätää, kuukautisverta, oksennuksia tai pestä niiden peitossa olevaa potilasta, joka saattaa koko pesu prosessin ajan yrittää tavalla tai toisella kosketella sinua, haistatella sinulle tai ei vain malttaisi olla paikoillaan?Työssä jaksaminen vaatii syvää ymmärrystä ja hyväksyntää heikompiosaisia ja sairaita kohtaan ja myös sen sietämistä, ei toki hyväksymistä, että monet sairaudet ja vammat aiheuttavat potilaissa erilaisia käyttäytymisen haasteita, jotka usein purkautuvat hoitajiin.
Kestätkö siis sen, että autettavasi lyö, potkii, raapii, tarttuu tukasta tai sylkee päällesi menettämättä itse hermojasi?Omaa soveltuvuutta vuorotöihin kannattaa myös miettiä jo ennen alan koulutukseen hakeutumista. Lähihoitajien töistä varmaankin 60% on 2-vuorotöitä, 30% 3-vuorotöitä ja vain pienen pieni vähemmistö tekee arkipäivisin päivätöitä ja niihin on hyvin vaikeaa päästä. Haluatko siis työskennellä viikonloppuisin, juhlapyhinä ja usein myös öisin kun muut viettävät vapaa-aikaa ja juhlivat tai myös sitten kun löydät sen uuden ihanan päivätöissä käyvän puolison ja saatte lapsia?
Ala ja työ on kuormittava ja siihen nähden peruspalkka ei ole erityisen hyvä. Pienen peruspalkan ja usein kroonisen hoitajavajeen takia alalla tehdään paljon ylitöitä ja uskoakseni se on yksi merkittävä syy siihen, että alalla ilmenee paljon loppuunpalamisia.
Alan palkalla kyllä pärjää, jos tekee 3-vuorotyötä, eli myös yövuoroja, pyhiä ja viikonloppuja, niin kuin moni tekee ja tällöin saavuttaa jo melkein suomalaisten mediaanipalkan. Jos taas työnkuva on pääosin arkisin tehtävää 2-vuorotyötä (ei yötyötä), palkalla pärjääminen on haasteellista etenkin kasvukeskuksissa asuville sinkuille. Erilaiset haittalisät siis vaikuttavat olennaisesti palkkaasi ja ilman niitä olet todella pienipalkkainen.
Alan palkkauksen ja työn raskauden epäsuhta alkaa jo näkyä rekrytoinnin haasteina ja etenkin siinä, että monesti juuri ammattitaidon saavuttaneet, vähintäänkin muutaman vuoden alalla työskennelleet päättävät vaihtaa kokonaan alaa tai lähteä kouluttautumaan lisää (yleensä paremman palkan tai ainakin kevyemmän ja siistimmän työn takia).
En kestä.
Mutta lähäri voi olla töissä vaikka lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkinto ei ole läpihuutojuttu, joskaan ei se vaikeakaan ole.
Voi kuitenkin sanoa, että tutkinto on paljon helpompi suorittaa, kuin pärjätä tässä ammatissa itse työelämässä. Tämä on hieman nurinkurinen asetelma moniin muihin aloihin nähden.
Jonkin verran tutkinnon tasosta antaa väärää kuvaa myös se, että niin kuin muillekin ammattikoulu aloille, niin myös lähihoitajiksi koulutetaan myös erilaisia erityisryhmiä. Heidän tutkintonsa vaativuustaso ei ole sama kuin ns normi opiskelijoilla (vaikka näin ehkä virallisessa opetussuunnitelmassa annetaankin ymmärtää) ja tämä on tullut ihan käytännössä nähtyä ja koettua.
Valitettavasti he eivät pääosin pärjää tai pysy lähihoitajana työelämässä, mutta suoritettuaan joka tapauksessa koulutuksen, antavat ehkä numeroina liiankin ruusuisen kuvan alalle kouluttautuneiden määrästä.Lähihoitajan työssä pärjäämisessä olennaista ei ole teknisen, matemaattisen tai edes luonnontieteellisen aihepiirin osaaminen (lääkelaskuja ja perus anatomiaa lukuunottamatta), vaan persoonasi, se on tärkein työkalusi, etenkin sosiaalipuolella. Ehkä joissakin vuodeosasto tyyppisissä töissä saattaa pärjätä heikommallakin sosiaalisella pääomalla.
Jotkut ovat synnynnäisiä lähihoitajia, jotkut kasvavat työn kautta lähihoitajiksi, monista ei työhön tule koskaan olemaan.
JATKUU..
Työssä vaaditaan hyvää keskittymiskykyä ja tarkkuutta, pehmeyttä ja empatiaa, mutta myös kovuutta ja sosiaalista pelisilmää vaikeiden potilaiden kohtaamisessa. Osata pitää myös sen oman erikoistumisalansa tietotaitoa esimerkiksi liittyen erilaisiin mielenterveyden häiriöihin, lasten kasvuun ja kehitykseen, kuntoutus prosesseihin tai erilaisten kehitysvammojen erityispiirteisiin.
Monissa yksiköissä lähihoitajat tekevät erilaisia potilaskirjauksia, yhteenvetoja, hoitosuunnitelmia ja esitietoja jne, joten kirjallisten taitojen tulisi myös olla kunnossa. Työnkuva saattaa myös pitää sisällään erilaista yhteydenpitoa sidosryhmiin sähköpostitse, etäyhteydellä, puhelimitse ja palavereiden muodossa.
Stressinsietokyvyn pitää olla hyvä, joko potilaiden, kiireen tai vastuun takia.
Kannattaa myös huomioida, että usein työskentely ympäristö saattaa olla hyvinkin meluinen, kaoottinen tai täynnä erilaisia ei niin miellyttäviä hajuja, joten työ harvemmin sopii aistiyliherkille.Kyllä, erilaisten eritteiden kanssa joutuu varmasti olemaan tekemisissä.
Kestätkö siis siivota ulosteita, limaa, sper*aa, mätää, kuukautisverta, oksennuksia tai pestä niiden peitossa olevaa potilasta, joka saattaa koko pesu prosessin ajan yrittää tavalla tai toisella kosketella sinua, haistatella sinulle tai ei vain malttaisi olla paikoillaan?Työssä jaksaminen vaatii syvää ymmärrystä ja hyväksyntää heikompiosaisia ja sairaita kohtaan ja myös sen sietämistä, ei toki hyväksymistä, että monet sairaudet ja vammat aiheuttavat potilaissa erilaisia käyttäytymisen haasteita, jotka usein purkautuvat hoitajiin.
Kestätkö siis sen, että autettavasi lyö, potkii, raapii, tarttuu tukasta tai sylkee päällesi menettämättä itse hermojasi?Omaa soveltuvuutta vuorotöihin kannattaa myös miettiä jo ennen alan koulutukseen hakeutumista. Lähihoitajien töistä varmaankin 60% on 2-vuorotöitä, 30% 3-vuorotöitä ja vain pienen pieni vähemmistö tekee arkipäivisin päivätöitä ja niihin on hyvin vaikeaa päästä. Haluatko siis työskennellä viikonloppuisin, juhlapyhinä ja usein myös öisin kun muut viettävät vapaa-aikaa ja juhlivat tai myös sitten kun löydät sen uuden ihanan päivätöissä käyvän puolison ja saatte lapsia?
Ala ja työ on kuormittava ja siihen nähden peruspalkka ei ole erityisen hyvä. Pienen peruspalkan ja usein kroonisen hoitajavajeen takia alalla tehdään paljon ylitöitä ja uskoakseni se on yksi merkittävä syy siihen, että alalla ilmenee paljon loppuunpalamisia.
Alan palkalla kyllä pärjää, jos tekee 3-vuorotyötä, eli myös yövuoroja, pyhiä ja viikonloppuja, niin kuin moni tekee ja tällöin saavuttaa jo melkein suomalaisten mediaanipalkan. Jos taas työnkuva on pääosin arkisin tehtävää 2-vuorotyötä (ei yötyötä), palkalla pärjääminen on haasteellista etenkin kasvukeskuksissa asuville sinkuille. Erilaiset haittalisät siis vaikuttavat olennaisesti palkkaasi ja ilman niitä olet todella pienipalkkainen.
Alan palkkauksen ja työn raskauden epäsuhta alkaa jo näkyä rekrytoinnin haasteina ja etenkin siinä, että monesti juuri ammattitaidon saavuttaneet, vähintäänkin muutaman vuoden alalla työskennelleet päättävät vaihtaa kokonaan alaa tai lähteä kouluttautumaan lisää (yleensä paremman palkan tai ainakin kevyemmän ja siistimmän työn takia).
Toivottavasti jokainen lähihoitajan työtä harkitseva lukisi tämän kuvauksen niin päästäisiin niistä nyt koulutettavista 30-40% alalle valmistuvista lähihoitajista, jotka eivät sovellu alalle tai jää alan työtehtäviin ainakaan useiksi vuosiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä, nelikymppinen nainen, olen vuosikymmeniä kitkutellut akateemisena pätkätyöläisenä pienillä tuloilla. Kuukausi sitten valmistuin lähihoitajaksi. Töitä riittää pilvin pimein. Minulle tämä kaikkki on tarkoittanut kovaa tulotason nousua. Kaikkein hienointa on kuitenkin tämä upea työtilanne.
Mahtava juttu, onnittelut!
Terveisin kollega
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti sinne menevät ovat niin tyhmiä ja laiskoja, ettei muu koulutus vaan onnistu. Toinen juttu on sitten se, että entäs jos kaikki lopettaisivat sinne hakeutumisen eikä enää valmistuisi yhtään lähihoitajaa? Pärjättäisiinkö ihan hyvin ilman niitäkin vai pitäisikö rahdata Filippiineiltä paarialuokka meille raatamaan?
Jos sinne ei kukaan menisi, niiden palkat nousisi heti.
Ihmeellistä, kun hoitajat vielä syyttelee muita huonoista palkoistaan eivätkä ymmärrä itse aiheuttavansa sen. Älkää menkö, niin palkat nousee. Piste.
Ja joo on muitakin arvoja kuin raha, mutta silloin pitäisi sitten ihan oikeasti valita ne muut arvot eikä huudella isompaa palkkaa niiden lisäksi. Ota tai jätä, oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkinto ei ole läpihuutojuttu, joskaan ei se vaikeakaan ole.
Voi kuitenkin sanoa, että tutkinto on paljon helpompi suorittaa, kuin pärjätä tässä ammatissa itse työelämässä. Tämä on hieman nurinkurinen asetelma moniin muihin aloihin nähden.
Jonkin verran tutkinnon tasosta antaa väärää kuvaa myös se, että niin kuin muillekin ammattikoulu aloille, niin myös lähihoitajiksi koulutetaan myös erilaisia erityisryhmiä. Heidän tutkintonsa vaativuustaso ei ole sama kuin ns normi opiskelijoilla (vaikka näin ehkä virallisessa opetussuunnitelmassa annetaankin ymmärtää) ja tämä on tullut ihan käytännössä nähtyä ja koettua.
Valitettavasti he eivät pääosin pärjää tai pysy lähihoitajana työelämässä, mutta suoritettuaan joka tapauksessa koulutuksen, antavat ehkä numeroina liiankin ruusuisen kuvan alalle kouluttautuneiden määrästä.Lähihoitajan työssä pärjäämisessä olennaista ei ole teknisen, matemaattisen tai edes luonnontieteellisen aihepiirin osaaminen (lääkelaskuja ja perus anatomiaa lukuunottamatta), vaan persoonasi, se on tärkein työkalusi, etenkin sosiaalipuolella. Ehkä joissakin vuodeosasto tyyppisissä töissä saattaa pärjätä heikommallakin sosiaalisella pääomalla.
Jotkut ovat synnynnäisiä lähihoitajia, jotkut kasvavat työn kautta lähihoitajiksi, monista ei työhön tule koskaan olemaan.
JATKUU..
Työssä vaaditaan hyvää keskittymiskykyä ja tarkkuutta, pehmeyttä ja empatiaa, mutta myös kovuutta ja sosiaalista pelisilmää vaikeiden potilaiden kohtaamisessa. Osata pitää myös sen oman erikoistumisalansa tietotaitoa esimerkiksi liittyen erilaisiin mielenterveyden häiriöihin, lasten kasvuun ja kehitykseen, kuntoutus prosesseihin tai erilaisten kehitysvammojen erityispiirteisiin.
Monissa yksiköissä lähihoitajat tekevät erilaisia potilaskirjauksia, yhteenvetoja, hoitosuunnitelmia ja esitietoja jne, joten kirjallisten taitojen tulisi myös olla kunnossa. Työnkuva saattaa myös pitää sisällään erilaista yhteydenpitoa sidosryhmiin sähköpostitse, etäyhteydellä, puhelimitse ja palavereiden muodossa.
Stressinsietokyvyn pitää olla hyvä, joko potilaiden, kiireen tai vastuun takia.
Kannattaa myös huomioida, että usein työskentely ympäristö saattaa olla hyvinkin meluinen, kaoottinen tai täynnä erilaisia ei niin miellyttäviä hajuja, joten työ harvemmin sopii aistiyliherkille.Kyllä, erilaisten eritteiden kanssa joutuu varmasti olemaan tekemisissä.
Kestätkö siis siivota ulosteita, limaa, sper*aa, mätää, kuukautisverta, oksennuksia tai pestä niiden peitossa olevaa potilasta, joka saattaa koko pesu prosessin ajan yrittää tavalla tai toisella kosketella sinua, haistatella sinulle tai ei vain malttaisi olla paikoillaan?Työssä jaksaminen vaatii syvää ymmärrystä ja hyväksyntää heikompiosaisia ja sairaita kohtaan ja myös sen sietämistä, ei toki hyväksymistä, että monet sairaudet ja vammat aiheuttavat potilaissa erilaisia käyttäytymisen haasteita, jotka usein purkautuvat hoitajiin.
Kestätkö siis sen, että autettavasi lyö, potkii, raapii, tarttuu tukasta tai sylkee päällesi menettämättä itse hermojasi?Omaa soveltuvuutta vuorotöihin kannattaa myös miettiä jo ennen alan koulutukseen hakeutumista. Lähihoitajien töistä varmaankin 60% on 2-vuorotöitä, 30% 3-vuorotöitä ja vain pienen pieni vähemmistö tekee arkipäivisin päivätöitä ja niihin on hyvin vaikeaa päästä. Haluatko siis työskennellä viikonloppuisin, juhlapyhinä ja usein myös öisin kun muut viettävät vapaa-aikaa ja juhlivat tai myös sitten kun löydät sen uuden ihanan päivätöissä käyvän puolison ja saatte lapsia?
Ala ja työ on kuormittava ja siihen nähden peruspalkka ei ole erityisen hyvä. Pienen peruspalkan ja usein kroonisen hoitajavajeen takia alalla tehdään paljon ylitöitä ja uskoakseni se on yksi merkittävä syy siihen, että alalla ilmenee paljon loppuunpalamisia.
Alan palkalla kyllä pärjää, jos tekee 3-vuorotyötä, eli myös yövuoroja, pyhiä ja viikonloppuja, niin kuin moni tekee ja tällöin saavuttaa jo melkein suomalaisten mediaanipalkan. Jos taas työnkuva on pääosin arkisin tehtävää 2-vuorotyötä (ei yötyötä), palkalla pärjääminen on haasteellista etenkin kasvukeskuksissa asuville sinkuille. Erilaiset haittalisät siis vaikuttavat olennaisesti palkkaasi ja ilman niitä olet todella pienipalkkainen.
Alan palkkauksen ja työn raskauden epäsuhta alkaa jo näkyä rekrytoinnin haasteina ja etenkin siinä, että monesti juuri ammattitaidon saavuttaneet, vähintäänkin muutaman vuoden alalla työskennelleet päättävät vaihtaa kokonaan alaa tai lähteä kouluttautumaan lisää (yleensä paremman palkan tai ainakin kevyemmän ja siistimmän työn takia).
En kestä.
Mutta lähäri voi olla töissä vaikka lasten kanssa.
Totta, mutta silloin joutuu tyytymään siihen auttamattomasti liian pieneen palkkaan, koska työt ovat yleensä ma-pe päivätöitä ja peruspalkka (= kokonaispalkka) yleensä siinä 2100-2200/kk bruttona. Päiväkodeissa on myös pahaksi äitynyt krooninen hoitajapula, eli aivan liian usein töitä joutuu tekemään vajaalla miehityksellä ja stressi sekä vastuu on suuri.
Päiväkodeissa sitä melua ja kaaosta vasta riittääkin. Nykyinen kasvatustapa (rajaton), monikul*tuurisuus ja erilaisten lasten käytöshaasteiden lisääntyminen tekevät päiväkoti maailmasta aika raskaan työskentely ympäristön.
Pari tuttua taiteilijaa haki tuonne kun eivät taiteellaan eläneet. Kuulemma ihan ok aivot narikkaan -koulutus, ja työpaikkoja riittää. Kyllä sillä palkalla elää, jos ei ole liikaa huollettavia tai jos on toinenkin tulonsaaja perheessä. Kuten kaikilla normaali-ihmisillä onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä heillä on elämässä muitakin arvoja kuin raha.
No ei taida olla, kun sitä hoitsujen itkua (oikeasti ihan hyvästä) palkasta kuuntelee 🤣.
Ekonomi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti sinne menevät ovat niin tyhmiä ja laiskoja, ettei muu koulutus vaan onnistu. Toinen juttu on sitten se, että entäs jos kaikki lopettaisivat sinne hakeutumisen eikä enää valmistuisi yhtään lähihoitajaa? Pärjättäisiinkö ihan hyvin ilman niitäkin vai pitäisikö rahdata Filippiineiltä paarialuokka meille raatamaan?
Jos sinne ei kukaan menisi, niiden palkat nousisi heti.
Ihmeellistä, kun hoitajat vielä syyttelee muita huonoista palkoistaan eivätkä ymmärrä itse aiheuttavansa sen. Älkää menkö, niin palkat nousee. Piste.
Ja joo on muitakin arvoja kuin raha, mutta silloin pitäisi sitten ihan oikeasti valita ne muut arvot eikä huudella isompaa palkkaa niiden lisäksi. Ota tai jätä, oma valinta.
Mitäpä suht varmasti työllistävää alaa suosittelisit vaikkapa 50- vuotiaalle uudelleenkouluttautujalle?
Koulutausta vaikkapa b:n yo-paperit 90- luvun alusta, teollisuusompelija, työskennellyt 2 vuotta vaatetusalalla, sitten elektroniikkakokoonpanossa ja nyt työpaikka meni alta, käsissä kroonistunutta jännetupen tulehdusta, polvessa nivelrikko, astma.
Eli perusterve, keskiverto suomalainen keski-ikäinen uudelleenkouluttautuja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pari tuttua taiteilijaa haki tuonne kun eivät taiteellaan eläneet. Kuulemma ihan ok aivot narikkaan -koulutus, ja työpaikkoja riittää. Kyllä sillä palkalla elää, jos ei ole liikaa huollettavia tai jos on toinenkin tulonsaaja perheessä. Kuten kaikilla normaali-ihmisillä onkin.
Kaikilla normaaleilla ihmisillä ei todellakaan ole nykypäivänä puolisoa, onpa outo väittämä. Emme enää elä missään umpi luterilaisessa agraari taloudessa, paitsi ehkä jossain pohjanmaan perukoilla.
Sinkku taloudet lisääntyvät koko ajan ja siksi palkankin tulee olla sellainen, että sillä pärjää myös sinkkuna.
Töitä alalla kyllä riittää, mutta mitään aivot narikkaan hommaa se ei kyllä ole kuin ehkä joillakin vuodeosastoilla.
Toivottavasti ystäväsi viihtyvät ja jaksavat alalla vuosikymmeniä, joka on aika harvinaista nykyisin.
Oliko tässä kuolemaa tekevässä paskamaassa jotain muitakin vaihtoehtoja jos ei lääkikseen riitä paperit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä hakeuduin lähihoitajaksi 40v vuoden työttömyyden jälkeen. Tuon vuoden aikana olin paljon hoitanut yli 90v isoäitini ja totesin ei tämä niin kamalaa olekaan mitä olin ajatellut.
Aiempi yo+opistotasoinen koulutus, nykyisin saman tasoisen koulutuksen käyvät ovat restonomeja ei omalla paikkakunnalla työllistänyt kuin osa aikaisesti eikä edes koulutusta vastaavaan työhön.
Näistä vastauksista loistaa tietämättömyys siitä mitä oikeasti tapahtuu esim ympärivuorokautisessa vanhustenhoidossa ja mitä lähihoitajat siellä tekevät.
Tämän hetkisessä tilanteessa kun kesätyökaverit tuntuvat olevan amatöörejä, miettii ryhtyykö sitä sijaiseksi ja käy vain töissä, välittämättä mikä on asukkaan jatko, syöttää, juottaa, vaihtaa vaipan ja laittaa nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä heillä on elämässä muitakin arvoja kuin raha.
No ei taida olla, kun sitä hoitsujen itkua (oikeasti ihan hyvästä) palkasta kuuntelee 🤣.
Tuskin kukaan hoitajaksi lähtee ensisijaisesti rahan perässä vaurastumaan, mutta kyllä työllä tulee elää. Kukaan ei nykypäivänä vaivaudu töihin pelkästä kutsumuksesta tai hyväntekeväisyydestä ja miksi pitäisikään.
Suomalaisessa yhteiskunnassa kaikki hinnoitellaan mediaanipalkan (3200/kk) perusteella, joten lähelle sitä tulisi päästä, jotta työllä elää kohtuullisesti. Nyt siihen pääsee lähihoitajana vain ylitöiden, yötöiden ja pyhätöiden yhdistelmällä, joka taas ei yleensä ole kestävä ratkaisu elämänlaadun ja työssäjaksamisen näkökulmasta.
Lähihoitajan peruspalkka on 2100-2300/kk, joten aika kauaksi mediaanipalkasta jäädään järkevillä työajoilla ja työmäärällä.
Vierailija kirjoitti:
Pari tuttua taiteilijaa haki tuonne kun eivät taiteellaan eläneet. Kuulemma ihan ok aivot narikkaan -koulutus, ja työpaikkoja riittää. Kyllä sillä palkalla elää, jos ei ole liikaa huollettavia tai jos on toinenkin tulonsaaja perheessä. Kuten kaikilla normaali-ihmisillä onkin.
Koulutus ei nyt ruudin keksimistä vaadi, mutta paljon mielenkiintoisempaa voi työstään tehdä kun syventää tietojaan ja taitojaan monelta alalta ja taiteilijuus on todella hyvä pohjakoulutus lähihoitajalle.
Vierailija kirjoitti:
Ekonomi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti sinne menevät ovat niin tyhmiä ja laiskoja, ettei muu koulutus vaan onnistu. Toinen juttu on sitten se, että entäs jos kaikki lopettaisivat sinne hakeutumisen eikä enää valmistuisi yhtään lähihoitajaa? Pärjättäisiinkö ihan hyvin ilman niitäkin vai pitäisikö rahdata Filippiineiltä paarialuokka meille raatamaan?
Jos sinne ei kukaan menisi, niiden palkat nousisi heti.
Ihmeellistä, kun hoitajat vielä syyttelee muita huonoista palkoistaan eivätkä ymmärrä itse aiheuttavansa sen. Älkää menkö, niin palkat nousee. Piste.
Ja joo on muitakin arvoja kuin raha, mutta silloin pitäisi sitten ihan oikeasti valita ne muut arvot eikä huudella isompaa palkkaa niiden lisäksi. Ota tai jätä, oma valinta.
Mitäpä suht varmasti työllistävää alaa suosittelisit vaikkapa 50- vuotiaalle uudelleenkouluttautujalle?
Koulutausta vaikkapa b:n yo-paperit 90- luvun alusta, teollisuusompelija, työskennellyt 2 vuotta vaatetusalalla, sitten elektroniikkakokoonpanossa ja nyt työpaikka meni alta, käsissä kroonistunutta jännetupen tulehdusta, polvessa nivelrikko, astma.
Eli perusterve, keskiverto suomalainen keski-ikäinen uudelleenkouluttautuja...
Kovin sairaana ei ainakaan sosiaali-ja terveysalalle kannata hakeutua, tämä siis ihan ystävällisenä neuvona.
Miten olisi Taloushallinto? Koodaus? Asiakaspalvelu etänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari tuttua taiteilijaa haki tuonne kun eivät taiteellaan eläneet. Kuulemma ihan ok aivot narikkaan -koulutus, ja työpaikkoja riittää. Kyllä sillä palkalla elää, jos ei ole liikaa huollettavia tai jos on toinenkin tulonsaaja perheessä. Kuten kaikilla normaali-ihmisillä onkin.
Koulutus ei nyt ruudin keksimistä vaadi, mutta paljon mielenkiintoisempaa voi työstään tehdä kun syventää tietojaan ja taitojaan monelta alalta ja taiteilijuus on todella hyvä pohjakoulutus lähihoitajalle.
Voihan se jossain kevyen tason mielenterveys yksikössä tuoda lisämahdollisuuksia asiakastyöhön, kun voi hyödyntää vanhaa ammattitaitoa ja luovuutta asiakkaiden kanssa toimiessa. En kuitenkaan suuressa kuvassa näe, miten taiteilija tausta auttaisi lähihoitajan työssä pärjäämisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä heillä on elämässä muitakin arvoja kuin raha.
No ei taida olla, kun sitä hoitsujen itkua (oikeasti ihan hyvästä) palkasta kuuntelee 🤣.
Tuskin kukaan hoitajaksi lähtee ensisijaisesti rahan perässä vaurastumaan, mutta kyllä työllä tulee elää. Kukaan ei nykypäivänä vaivaudu töihin pelkästä kutsumuksesta tai hyväntekeväisyydestä ja miksi pitäisikään.
Suomalaisessa yhteiskunnassa kaikki hinnoitellaan mediaanipalkan (3200/kk) perusteella, joten lähelle sitä tulisi päästä, jotta työllä elää kohtuullisesti. Nyt siihen pääsee lähihoitajana vain ylitöiden, yötöiden ja pyhätöiden yhdistelmällä, joka taas ei yleensä ole kestävä ratkaisu elämänlaadun ja työssäjaksamisen näkökulmasta.
Lähihoitajan peruspalkka on 2100-2300/kk, joten aika kauaksi mediaanipalkasta jäädään järkevillä työajoilla ja työmäärällä.
Ihanko tosissaan vertaat PERUSpalkkaa toisten KOKONAISpalkkaan? Tuossa kaikkien suomalaisten mediaanissa kun on mukana kaikki lisät ja luontaisedut. Lisäksi mediaanissa ovat mukana kaikki koulutusasteet, ja keskimäärin suomalainen on korkeammin koulutettu kuin pelkän ammattikoulun käynyt.
Tässä tulee taas ilmi se hoitsujen älyn puute; verrataan ihan eri asioita ja sitten itketään kuinka on epäreilua.
Jollei ole kehitysvammaiseksi luokiteltava ne onnistuvat. Lääkelasku tentitkin tehdään vaikka 10 kertaa niin ne uppoavat väkisin toiston voimalla kovimpaankin päähän. Lähihoitajan tärkeimmät ominaisuudet ovat halu tehdä työtä ja noudattaa ohjeita. Ei tarvitse olla penaalin terävin kynä selvitäkseen.