Äiti on pääportinvartija, joka vaikuttaa eniten lastensa sukulaisuussuhteisiin

Pojan lasten sukulaisuussuhteiden vaaliminen ei aina toteudukaan.

Ei siinä ole mitään portinvartijaa, vaan sisäänheittäjä ja äiti ei aina vaan jaksa. Isäkin voi välillä kuskata lapsia sukulaisiaan tapaamaan.

Jaa. Siihen auttaisi se, että joku muukin huolehtisi perheessä jostakin. Minä ilmoitin alusta asti, että en ala miehen suvulle mitään joulukortteja postittelemaan tai kumminkaiman hääpäiviä muistamaan. Nyt anoppi sitten syyttää minua, kun ei ole pidetty yhteyttä.

Miettikää sellainen keskustelu missä valitettaisiin siitä kun lasten isä ei hoida lasten sukulaissuhteita äidinpuolen sukuun. Ei pysty edes miettimään. Tämä on ihan absurdia että olisi jotenkin naisen tehtävä hoitaa suhteet kummankin puolen sukuun.

Kyllä portinvartija on se joka pitää isovanhemmat oven ulkopuolella, vaikka olisi lapsilla synttärit tms

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suomalaisessa perheessä vaimo on se joka huolehtii, että molempien vanhemmat tulevat tasapuolisesti kohdelluksi muistamisissa esim joulu, äitienpäivä jne.

Se on sivistystä, valitettavasti sitä ei ole kaikille suotu.

Sillä tavalla äiti opettaa myös lapsia ymmärtämään tasa-arvoisesesta kohtelusta isovanhempien kohtaan, että sillä on merkitystä.

Kukahan huolehtisi siitä että äiti tulisi itsekkin tasapuolisesti kohdelluksi, eikä kaikkea metatyötä kasattaisi hänelle?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä portinvartija on se joka pitää isovanhemmat oven ulkopuolella, vaikka olisi lapsilla synttärit tms

Todennäköisesti syystä.

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Siihen auttaisi se, että joku muukin huolehtisi perheessä jostakin. Minä ilmoitin alusta asti, että en ala miehen suvulle mitään joulukortteja postittelemaan tai kumminkaiman hääpäiviä muistamaan. Nyt anoppi sitten syyttää minua, kun ei ole pidetty yhteyttä.

Ja lisäksi muistit varmistaa, että joulut ja äitienpäivät ollaan sinun sukusi kanssa, koska "meillä on tällainen perinne". Pääsiäisenä sukumökillä Levillä, juhannuksena mummolassa Parikkalassa ja viikonloput on muuten pyhitetty omalle perheelle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suomalaisessa perheessä vaimo on se joka huolehtii, että molempien vanhemmat tulevat tasapuolisesti kohdelluksi muistamisissa esim joulu, äitienpäivä jne.

Se on sivistystä, valitettavasti sitä ei ole kaikille suotu.

Sillä tavalla äiti opettaa myös lapsia ymmärtämään tasa-arvoisesesta kohtelusta isovanhempien kohtaan, että sillä on merkitystä.

Sillä tavalla äiti opettaa myös, että äidin itsensä ei tarvitse olla tasa-arvoisen kohtelun kohde, riittää, kun hän huolehtii sitä muille. Ennustan sulle hankalaa miniä-suhdetta, jos sulla on poikia. Kaikki naiset eivät pidä sivistyksenä sitä, että heille sysätään tehtäviä. Voit tosin itse vaikuttaa siihen, miten kiva suhun on pitää yhteyttä.

Kyllä meillä on normaalit sukulaissuhteet, vaikka mieskin on yhteydessä omaan sukuunsa eikä jätä sitä minun kontolle. Ja kysyä voi, millaista sivistystä se on, ELLEI miestä kiinnosta oma sukunsa.

Olen 53 v ja minulla on takanani 20-vuotinen ja nyt kymmenettä vuotta jatkuva avioliitto. Miehet ovat pari vuotta vanhempia kuin minä.

Kummankaan miehen sukua en ole hoitanut. No, äitienpäivän ja joulun vielä voisin muistuttaa, jos olisi tarvis. Mutta muita sukulaisia en todellakaan.

No täällä on miehen suku ihan itse valinnnut olla etäisiä. Eipä ole näkynyt lasten synttäreillä eikä muutenkaan. Isoisää ei ole näkynyt kolmeen vuoteen, omalle pojalleenkin lähettää satunnaisesti sähköpostia, ei muuta yhteydenpitoa.

Olen onnellinen, että edes minun sukuni tykkää toistensa seurasta ja ollaan tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Siihen auttaisi se, että joku muukin huolehtisi perheessä jostakin. Minä ilmoitin alusta asti, että en ala miehen suvulle mitään joulukortteja postittelemaan tai kumminkaiman hääpäiviä muistamaan. Nyt anoppi sitten syyttää minua, kun ei ole pidetty yhteyttä.

Ja lisäksi muistit varmistaa, että joulut ja äitienpäivät ollaan sinun sukusi kanssa, koska "meillä on tällainen perinne". Pääsiäisenä sukumökillä Levillä, juhannuksena mummolassa Parikkalassa ja viikonloput on muuten pyhitetty omalle perheelle.

Mitään tällaista en tehnyt, mutta tein selväksi, että en ole koko appivanhempien valtavan suvun Helsingin-hotelli, en majoita kälyjä opiskelemaan, en tee ilmaiseksi töitä anopin firmassa, en passaa uunin kyljessä sukulaisia ja jää itse ilman ruokaa enkä ylipäätään ole kyykytettävänä ja käskytettävänä vain koska olen miniä.

Ja että minun perintörahoillani ostettu koti ei ole mikään "Matin asunto", johon suvulla on rajaton marssioikeus.

Tosi yllättävää taas äitien syyllistys. En oikein voi sille mitään ettei sukua kiinnostanut. Aikani yritin, käytin viikonloppuja ja lopputulos on toteamus kuinka on hankalat lapset. Eikä nämä edes riehu, huuda, särje paikkoja, valita tai mitään vastaavaa. En vaan itse riitä heille.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suomalaisessa perheessä vaimo on se joka huolehtii, että molempien vanhemmat tulevat tasapuolisesti kohdelluksi muistamisissa esim joulu, äitienpäivä jne.

Se on sivistystä, valitettavasti sitä ei ole kaikille suotu.

Sillä tavalla äiti opettaa myös lapsia ymmärtämään tasa-arvoisesesta kohtelusta isovanhempien kohtaan, että sillä on merkitystä.

Eihän tuossa ole mitään tasa-arvoista kohtelua.

Käsitin tämän ihan eri tavalla kuin muut ilmeisesti.

Minun äitini oli portinvartija kyllä molempiin sukuihini. 

Äidinpuolen suvun kanssa oli tekemisissä vain äiti. Pari kertaa lapsena käytiin mummolassa, ainoastaan äitini oli heihin tekemisissä. Ei siis mitään puheluita isovanhempien kanssa, saati kyläilyjä äidin sisaruksilla. Vain äiti hoiti yhteyttä oman sukunsa kanssa.

Isän puolen suvun kanssa oltiin paljonkin tekemisissä. Minä olin nuorimmainen lapsi. Sitten äitini riitautui isäni sisaruksen kanssa(syy oli äitini, sain aikuisena tietää)  ja siihen loppuivat sukujoulut, juhannukset jne. Vanhemmat sisarukseni osasivat jo itse pitää jonkinlaista yhteyttä, mutta minä olin liian pieni siihen. 

Lisäksi musta pilvi leijui päällä jos kukaan edes mainitsi isäni sukulaisista jotain.

Summsummarum, minulla ei ole oikein minkäänlaisia suhteita keneenkään sukulaiseeni.

Sen verran olen nyt aikuisena itse saanut aikaan että olen lähentynyt äitini sisaren kanssa.

Kyllä.

Meillä äiti on huolehtinut myrkynkeittämisestä - eli toisten roolittamisesta hyviksi ja toisten roolittamisesta pahoiksi. Ja toistamalla näitä keksimiään stereotypioita yhä uudelleen puheissa.

Se on sitten vaikuttanut meidän keskinäisiin suhteisiimme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suomalaisessa perheessä vaimo on se joka huolehtii, että molempien vanhemmat tulevat tasapuolisesti kohdelluksi muistamisissa esim joulu, äitienpäivä jne.

Se on sivistystä, valitettavasti sitä ei ole kaikille suotu.

Sillä tavalla äiti opettaa myös lapsia ymmärtämään tasa-arvoisesesta kohtelusta isovanhempien kohtaan, että sillä on merkitystä.

Eihän tuossa ole mitään tasa-arvoista kohtelua.

Sinulla on omanlaisesi ymmärrys tasa-arvosta. Hyväksy kuitenkin muidenkin näkemykset.

Ei tasa-arvoa voi ymmärtää kuin yhdellä tavalla ja kyllä tuo tapa on äärimmäisen epätasa-arvoinen.

Tästä huushollista ei olisi ikinä 30 vuoden aikana postitettu yhtään ainoaa korttia kenellekään sukulaiselle saati tuttaville/ystäville, ellen minä nainen olisi sitä tehnyt. Pidin huolen merkkipäivistä ja vainajien omaisten muistamisesta, päivitin kaikkien osoitetiedot ja puhelinnumerot. Kehotin vähän väliä Pekkaa soittamaan omaisille että edes silloin tällöin kysäisisi miten menee.

Sitten kun lakkasin huolehtimasta, ei tullut meillekään yhtään korttia kun kerta meiltäkään ei lähetetty. Kuulemma. Puhelutkin Pekan suvun puolelta ja sinne päin ovat tyystin loppuneet.

Yksikään ei ole ihmetellyt, miksei Pekka koskaan muista ketään millään tavoin. Minua piikitellään muistamattomuudesta.

Ei vain jaksa enää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suomalaisessa perheessä vaimo on se joka huolehtii, että molempien vanhemmat tulevat tasapuolisesti kohdelluksi muistamisissa esim joulu, äitienpäivä jne.

Se on sivistystä, valitettavasti sitä ei ole kaikille suotu.

Sillä tavalla äiti opettaa myös lapsia ymmärtämään tasa-arvoisesesta kohtelusta isovanhempien kohtaan, että sillä on merkitystä.

Millähän tavalla on tasa-arvoa että toinen vanhempi on täysvapaamatkustaja ja toinen hoitaa kaiken? Tuossa mallissa se äitipolo saa vielä kaikki syytkin niskoilleen, vaikka perheen isä olisi esimerkiksi se, joka ei halua olla omien vanhempiensa kanssa edes tekemisissä.

Ei ole kysymys äitien syyllistämisestä. Nainen/ vaimo/ äiti joka on myös lapsen synnyttänyt vaikuttaa siihen minkälaiset välit ovat isänpuolen sukuun.

Pienille lapsille voi aina sanoa: ei heitä kiinnosta tai eivät he välitä, joka on tietysti hyvin lyhytnäköistä ja typerää. Koska loppuviimein se on lapsi, joka tästä kärsii.

Lapsilla on oikeus isovanhempiensa ja suhteeseen vaikuttaa eniten äiti.