Lue keskustelun säännöt.
Lähes kuusikymppisenä vaativassa asiantuntijatyössä
24.05.2022 |
Pari viime vuotta ollut jaksamisen suhteen todella haastavia (olen 58). Jäin miettimään mitkä ovat pahimpia kipukohtia. Prakaa muisti. Ei mitenkään muistisairaustasoisesti, mutta prakaa kuitenkin, vie voimia. Sen lisäksi, liikunnasta huolimatta, työpäivän viimeiset tunnit käyvät ylivoimaisiksi. Muilla kokemuksia tai ratkaisuja?
Kommentit (41)
Täällä! Olen harkinnut hakeutumista osa-aikaeläkkeelle. Ei vaan pysty tähän enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liian vaativa työ.
Tai sitte neurologista häikkää tulollaan.
Kyllä periaatteessa sopivassa työssä voi olla ihan hautaan saakka, vaikka 90 vuotiaanakin,nimenomaan aisnatuntijahommissa siis.
Joo, näin olen itsekin ajatellut. Ei sinällään mitenkään hirvittävän haastavia tehtäviä, mutta sanotaanko että muistia vahvasti kuormittavia - ja nyt se vie kaikki voimat. Huomaan myös uupuvani ihan ajatuksesta, kun tiedostan viikkoon sisältyvät fyysiset siirtymät, asiakasneuvottelut ja muut tapaamiset. Joku ei vain ole kuten ennen, ja tästä jos tilanne pahenee, pelkään uupuvani täysin.
Lähes kaikki työt on vaativia asiantuntijatöitä. Pitäisi sitten vaan eläkeikä pudottaa yleisesti.
Viidenkympin jälkeen alkoi olla ongelmaa jaksamisen kanssa. 57-vuotiaana osa-aikaeläke. Ikä se siellä kolkuttaa oheistuomisineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, oletko kuitenkin yhtä motivoitunut työhösi kuin ennenkin? Ovatko työtehtäväsi muuttuneet/lisääntyneet? Tai sitten olet uupunut. Onko sinulla mahdollisuutta päästä eläkkeelle tai ottaa pidempi loma?
Opettelin sanomaan ei.
Olen ollut talossa pitkään eli 6 vuotta. Nuoremmat vaihtavat työpaikkaa, vanhukset pysyvät (ja nuorten pitääkin hankkia erilaista työkokemusta ja katsoa, mikä kaikki kiinnostaa, ei siinä mitään). Tiedän ilman ohjeita, miten tehdään matkalasku tai miten seurata ei-omien projektien kulkua. Tiedän lakimuutoksista, järjestelmämuutoksista, arkistoinnista... ja siksi minulta kysytään paljon sellaista, mikä selviäisi muualtakin, mutta "kun sä Tuula tiedät heti, säästyy mun vaivat etsiä".
Lopetin vastaamasta näihin kyselyihin todeten, että en ihan nyt muista, mutta katso ohjeista/intrasta/teamsista - missä se tieto nyt sitten oikeasti onkin. Perehdytys on eri asia, silloin neuvon ja opastan, mutta lopetin yhteisenä tietopankkina olemisen ja iso osa näkymätöntä työtä katosi samantien.
Toinen ei on se, että en osallistu palavereihin, joissa minun pitäisi olla varmuudeksi. Jos minulla ei ole roolia siellä, niin en mene pelkästään kuulolle, säästyy sekin aika omille töille.
Kolmas ei on lounastauko: se on kalenterissani, sitä en siirrä minkään palaverin tai tapaamisen takia. On ihan turha sanoa, että hei, nipistetään tunnin lounaastasi (palkatonta aikaa!) vartin verran, niin pääset palaveriin mukaan ja minä vastaan, että kiitos ei, lounasaikaan käyn kävelyllä ja syön, en istu palavereissa.
Elämä helpottui aika lailla, kun oppi ein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian vaativa työ.
Tai sitte neurologista häikkää tulollaan.
Kyllä periaatteessa sopivassa työssä voi olla ihan hautaan saakka, vaikka 90 vuotiaanakin,nimenomaan aisnatuntijahommissa siis.
Joo, näin olen itsekin ajatellut. Ei sinällään mitenkään hirvittävän haastavia tehtäviä, mutta sanotaanko että muistia vahvasti kuormittavia - ja nyt se vie kaikki voimat. Huomaan myös uupuvani ihan ajatuksesta, kun tiedostan viikkoon sisältyvät fyysiset siirtymät, asiakasneuvottelut ja muut tapaamiset. Joku ei vain ole kuten ennen, ja tästä jos tilanne pahenee, pelkään uupuvani täysin.
Oisko työn olosuhteissa parantamisen varaa? Voitko delegoida muille? Onko esimies tilanteen tasalla? Voitko itse vaikuttaa työtahtiin ja olosuhteisiin? Onko työkuorma ja vaatimustaso noussut huomaamattasi verrattuna aiempaan? Oletko varma, että vika on nimenomaan sinussa? Onko motivaatiosi heikentynyt?
Voisiko johtua ihan erilaisten digilaitteiden ja -kanavien lisääntyneestä informaatiotulvasta? Ennen saattoi riittää, että tarkistaa sähköpostit kerran tai kaksi päivässä (ja näin suositeltiinkin), nykyään pitäisi olla muka instant-tavoitettavissa lisäksi Teamsin, WhatsApp:n yms. kautta. Minusta tämä on ihan syvältä. Ei rauhan hetkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian vaativa työ.
Tai sitte neurologista häikkää tulollaan.
Kyllä periaatteessa sopivassa työssä voi olla ihan hautaan saakka, vaikka 90 vuotiaanakin,nimenomaan aisnatuntijahommissa siis.
Joo, näin olen itsekin ajatellut. Ei sinällään mitenkään hirvittävän haastavia tehtäviä, mutta sanotaanko että muistia vahvasti kuormittavia - ja nyt se vie kaikki voimat. Huomaan myös uupuvani ihan ajatuksesta, kun tiedostan viikkoon sisältyvät fyysiset siirtymät, asiakasneuvottelut ja muut tapaamiset. Joku ei vain ole kuten ennen, ja tästä jos tilanne pahenee, pelkään uupuvani täysin.
Oisko työn olosuhteissa parantamisen varaa? Voitko delegoida muille? Onko esimies tilanteen tasalla? Voitko itse vaikuttaa työtahtiin ja olosuhteisiin? Onko työkuorma ja vaatimustaso noussut huomaamattasi verrattuna aiempaan? Oletko varma, että vika on nimenomaan sinussa? Onko motivaatiosi heikentynyt?
Voisiko johtua ihan erilaisten digilaitteiden ja -kanavien lisääntyneestä informaatiotulvasta? Ennen saattoi riittää, että tarkistaa sähköpostit kerran tai kaksi päivässä (ja näin suositeltiinkin), nykyään pitäisi olla muka instant-tavoitettavissa lisäksi Teamsin, WhatsApp:n yms. kautta. Minusta tämä on ihan syvältä. Ei rauhan hetkeä.
Sivusta; tämä oli hyvä kommentti. Kaikkikanavaisuus ja loputon some tuottaa ihmiselle fiiliksen muistisairaudesta vaikka sitä ei olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukutko hyvin ja riittävästi? Fysiikka tulee fyysisissä töissä vastaan tuolla iällä, mutta muisti- ja jaksamisongelmia pitäisi tutkia eikä panna ikääntymisen piikkiin. Mene lääkäriin, tutkituta uniapnea, se voi olla hoikallakin. Itseltäni paljastui se syyksi väsymykseen ja jaksamattomuuteen. Pitkäaikainen ferritiini voi myös olla alhaalla, vaikkei hb olisi alhainen ja anemia väsyttää. Kilpirauhasarvotkin tulisi tarkistaa.
Itselläni on fyysinen työ ja lisäksi vaativa kirjoituspöytätyö. Vuosien fyysinen rasitus näkyy kyllä, mutta muisti ja asioiden järjestely mielessä on jopa parempaa kuin ennen. Muistiongelmat pitää todellakin tutkia, koska useimmat syyt ovat hoidettavissa ja jos paljastuu syyksi se ikävin eli muistisairaus, sen etenemistä voi jarruttaa.
Muisti alkaa huonontua kaikilla siinä kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen. Tarkkaavaisimmat huomaa sen neljäkymmenen hujakoilla, osa vasta myöhemmin, kun pulmia alkaa olla useammin ja ovat ns.vakavampia (unohtaa jotain tärkeää). Aivojen kuormaa kannattaa vähentää, jos ei töissä pysty niin vapaa-ajalla; tee kaikkea fyysistä, puuhaile ja liiku. Käytä ulkoisia muistitukia: muistilaput, hälytykset.
Toki kannattaa käydä voinnin suhteen työterveyslääkärillä, mitä pikimmiten, koska huoli omasta jaksamisestakin kuormittaa!
Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala johtajaksi. Olet nähnyt jo kaikenlaista hiihtoa. Tuskin olet huonompi.
Asiakastapaamiset ja muu intensiivinen kommunikointi väsyttää. Pystyisikö työnkuvaa säätämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki työt on vaativia asiantuntijatöitä. Pitäisi sitten vaan eläkeikä pudottaa yleisesti.
Niin, itsehän olen vaativissa asiantuntijatöissä kaupan kassalla.
Vierailija kirjoitti:
Muisti alkaa huonontua kaikilla siinä kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen. Tarkkaavaisimmat huomaa sen neljäkymmenen hujakoilla, osa vasta myöhemmin, kun pulmia alkaa olla useammin ja ovat ns.vakavampia (unohtaa jotain tärkeää). Aivojen kuormaa kannattaa vähentää, jos ei töissä pysty niin vapaa-ajalla; tee kaikkea fyysistä, puuhaile ja liiku. Käytä ulkoisia muistitukia: muistilaput, hälytykset.
Toki kannattaa käydä voinnin suhteen työterveyslääkärillä, mitä pikimmiten, koska huoli omasta jaksamisestakin kuormittaa!
Tsemppiä.
Muisti ei alkaisi huonontua kun olaan työelämässä : Jos opeteltaisin kuntelee mitä edessä oleva ihminen puhuu ja mitä itse puhu edessä olevalle ihmiselle! Ei käytetäisi sana sattajia. Van kyetäisin keskustelman asia kuin asia asian omaisen kanssa!
Se on sitä itseään eli ikääntymistä, vanhenemista. Keho ja mieli ei enää jaksa samaa kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki työt on vaativia asiantuntijatöitä. Pitäisi sitten vaan eläkeikä pudottaa yleisesti.
Vaativia asiantuntijatöitä on olemassa vain muutamalla toimialalla, joista yksikään ei liity julkishallinnon tehtäviin.
Jos 55-v täytettyään siirrettäisiin osa-aikatyöhön, se toisi työpaikkoja ja auttaisi jaksamiseen.
Liian vaativa työ.
Tai sitte neurologista häikkää tulollaan.
Kyllä periaatteessa sopivassa työssä voi olla ihan hautaan saakka, vaikka 90 vuotiaanakin,nimenomaan aisnatuntijahommissa siis.