Lue keskustelun säännöt.
Eroon puhelinkammosta
23.05.2022 |
Mä olen ihan normaali, sosiaalinen ja työssä käyvä keski-ikäinen nainen ja tämä ongelma on NOLO!
Vihaan puhelimessa puhumista. Tätä on jatkunut jo vuosia, oikeastaan melkein koko aikuisiän. En soittele läheisillekään ihmisille, esimerkiksi perheenjäsenille, käytännössä koskaan. Virallisempia puheluja verotoimistoon, hammaslääkärille tms saatan siirtää vaikka kuinka kauan. Nyt olen lähes kolme viikkoa ajatellut, että eräs työhön liittyvä homma on pakko vain saada selväksi ja puhelu on soitettava, ja vieläkin siirrän ja siirrän ja vetkutan asiaa. Ehkä lounaan jälkeen, jos kuitenkin vasta huomenna aamulla...
Kasvotusten ihmisten kanssa puhumisessa ei ole mitään vaikeutta, en koe olevani millään lailla ujo. Samaten vastaan kyllä useinmiten, jos joku minulle soittaa. Hoidan vain itse kaiken yhteydenpidon sata kertaa mieluummin verkossa, viesteissä, sähköpostitse jne.
Mikä minua vaivaa ja miten tästä pääsee eroon?
Kommentit (6)
Luurikammo. Itse kärsin samasta, varsinkin asiakaspalveluun soittaminen oli kuin maailmanloppu. Esim. veroasioissa menin mieluummin jonottamaan toimistolle kuin että olisin soittanut.
Itselläni auttoi huomattavasti se, että jouduin työtehtävissä yhtäkkiä soittamaan läpi n. 100 asiakkaan kylmälistan. Oli elämäni hirvein kokemus, mutta kun tuli eteen uusi lista ja uusi lista, kävi homma kokoajan siedettävämmäksi. Edelleenkin soittaminen tuntuu epämiellyttävältä, mutta enää se ei ole ylitsepääsemätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika normaaliahan tuo sinänsä on, etten kovin montaa ihmistä tiedä, joka tykkäisi puhelimessa puhua. Enkä siis tarkoita tätä vähätellen, ongelma on varmasti ikävä, mutta et ole yksin sen kanssa. Et ehkä ikinä opi suorastaan nauttimaan puhelimessa puhumisesta, mutta voisiko auttaa jos opettelisit soittelemalla juurikin niille läheisille ihmisille näin aluksi? Ja joitakuita auttaa myös, jos hahmottelee paperille mitä aikoo puhua.
Ongelma ei ainakaan helpotu sitä väittelemällä.
Minustakin puhelimessa puhuminen on epämiellyttävää ja vieläkin jännittää töissä soittaa ihan pienistä rutiiniasioista eteenpäin. Mulle vaikeinta on odottaa, että henkilö vastaa ja homma helpottuu huomattavasti, kun keskustelu on saatu käyntiin.
Esim. terveyskeskukseen soittaessa laitan ensin asiat paperille ylös. Siinä on henkilötunnuskin muistissa, jos vaikka jännittää niin, ettei se tule kysyttäessä mieleen.
Hyvin harva ihminen tykkää soitella virastoihin tms. Mutta sellainen nyt vaan kuuluu aikuisten ihmisten elämään. Lykkäämällä asiat vain mutkistuvat, joten ei muuta kuin luuri kouraan ja soittamaan. Sillä siitä pääsee.
Ei ole helpottanut, vaikka työssäkin joudun paljon soittamaan. Tärkeitäkin puheluita lykkään niin pitkälle kuin mahdollista ja mieluummin menen paikan päälle kuin soitan. Itsekään en soita edes perheenjäsenille, vaan käytän Whatsappia. Onneksi sähköisesti voi hoitaa esim. ajanvaraukset ja monet virastoasioinnit. Olen 61-v.
Pitää vaan päättää, että nyt sen teen...
Kun kirjoittaa itselleen vuorosanat valmiiksi, niin se yleensä hoituu helpommin. Ja tulee sanottua ne asiat, mitä pitää muistaa.