Lue keskustelun säännöt.
Hermot palaa
04.03.2010 |
Yleensä olen pysytnyt olemaan melko rauhallnen, kun lapsi (5v) kiukuttelee tai temppuilee. Viime aikoina mulla on pinna palanut kuitenkin turhan helposti. En ole kuitenkaan huutanut tai riehunut. Ennen kuin tänään. Lapsi heittäyty makaamaan autotielle. Tätä oli edeltänyt parin tunnin jatkuva kiukuttelu ja marina milloin mistäkin, mutta mitään noin hullua ei lapsi ole ikinä ennen tehnyt.
Kotiin päästyä huusin niin paljon, että lapsi alkoi itkeä. Hävettää ja suututtaa, miten menetin malttini niin pahasti. Periaateenani on ollut, etten raivoaisi lapselle (siis huutaisi niin että pelästyy, vihainen toki olen ollut joskus ja torunut huutamatta). Myöhemmin tänään lapsi on ottanut mua aivoon (en ole enää huutanut). Olenko mä jotenkin epäonnistunut kasvatuksessa, kun tuo ipana touhuaa kaikkea ihan hullua? Neuvolassa sanottiin, että 5-vuotiaat on iloisia ja yhteistyöhaluisia ja helpossa iässä. Musta taas tuntuu että arki on melkein jatkuvaa uhmaa :(
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäisen kuuluukin kiukutella, sillä lapsi opettelee tunnistamaan tunteitaan ja tulemaan toimeen niiden kanssa. Aikuisen hommana on olla "lapsen tunteiden likakaivo", eli tuki ja turva silloinkin, kun lapsella kiehuvat tunteet yli.
Helposti käy niin, että arjesta tulee lähes pelkkää komentelua ja ohjaamista. Kuuntelepa parin päivän ajan miten paljon annat lapselle positiivista palautetta päivän aikana. Palautetta voi antaa päälle puetuista sukista, kivasti menneestä ruokailusta, ihanasta hiljaisesta hetkestä, iloisesta naurusta, rauhoittumisesta kiukun jälkeen... Tärkeintä, että lapsi saa pitkin päivää kuulla positiivisia huomioita aikuiselta.